Voinko olla narsisti tietämättäni? (kannustusvideoita läheisriippuvaisille)
Mielessäni on monta kertaa käynyt, mitä jos olenkin itse narsisti. On hyvin mahdollista, että en tajuakaan miten käyttäydyn toisia ihmisiä kohtaan (olenhan voinut imeä kokemuksistani itsellenikin narsistisia toimintatapoja). Tässä hyvin pakottavan ja aidontuntuisessa ajatuksessa on kuitenkin yksi logiikkavirhe, joka viittaa läheisriippuvuuteen. Nimittäin, jos minulle sanottaisiin, että olen käytökselläni loukannut toista ihmistä, kokisin siitä huonoa omaatuntoa ja haluaisin ainakin yrittää pyrkiä muuttamaan käytöstäni. Tällöin en ole narsisti, joka kokee olevansa oikeutettu loukkaamaan toisia jonkin pätevän syyn perusteella. Voin tietämättäni loukata toisia ja minun voi olla vaikea muuttaakin näitä loukkaavia tapojani (tai minulla voi jopa olla joitakin narsistisia piirteitä), mutta en koe olevani oikeutettu toimimaan niin.
Miksi sitten kuvittelen, että voisin olla narsisti, persoonallisuushäiriöinen? Läheisriippuvuuteen viittaa se, että olen tottunut imemään itseeni saman tien kyseenalaistamatta kuulemani väitteet itsestäni. Tiedän tietoisella tasolla, ettei siinä ole järkeä, mutta taipumus siihen on vahva. Koen siis, että se mitä olen määrittyy sen kautta, mitä vaikutuksia käyttäytymiselläni on tai mitä joku (mielivaltaisestikin) niistä sanoo. Jos siis sinisenä hetkenä mietin erilaisia seurauksia, mitä käytöksestäni voi seurata, päädyn vetämään yhtäläisyysmerkit yhdestä tai muutamasta tilanteesta narsismiin. Asiaa ei tietenkään helpota se henkilö, joka haluaa minun uskovan olevani itsekäs ja huono ihminen.
Tästä voi johtaa ajatuksen myös jokaiselle heistä, jotka ovat vasta miettimässä, ovatko mahdollisesti tekemisissä narsistin kanssa. Ensimmäisenä on parempi yrittää jollain tavalla viestiä omista tunteistaan ja siitä mitä toisen käytöksen seurauksena kokee. On monia syitä siihen miksi ihmiset suojelevat itseään ja käyttäytyvät sikamaisesti, mutta narsistin erottaa siitä, että hän vilpittömästi kokee olevansa oikeutettu toimiinsa. Narsisti-leimaa ei kannata heittää otsaan liian varhain.
Persoonallisuushäiriöön liittyvä narsismi on sellainen asia, joka on hyvin selkeästi tunnistettavissa, mutta uhri sokeutuu sille. Siinä vaiheessa, kun saa silmänsä avattua ja nähtyä asioita objektiivisesti, asioista ei ole mitään epäilystä. Silmien avaaminen vain voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Narsistiset piirteet taas ovat sellaisia, joista kannattaa yrittää ensin keskustella ja viestiä omista tuntemuksistaan, mutta jos se ei vain onnistu, ei lopulta ole sen arvoista yrittää väkisin (olettaen, että kyseessä on henkilö, jonka kanssa ei ole pakko olla tekemisissä). Se ei tarkoita, etteikö tämä henkilö voisi jossain toisessa elämänsä vaiheessa ymmärtää piirteensä ja kehittyä, mutta sinun ei tarvitse olla hänen pelastajansa, jos se ei onnistu. Hankalan ihmissuhteen luota lähteminen ei aina tarkoita hylkäämistä. Omatkin tarpeet ovat tärkeitä.
Mukava(n yksinkertaisesti selitetty) ja silmiäkin avaava video on tämä, jossa Ross Rosenberg kertoo miksi läheisriippuvainen ei ole narsisti, mutta ajautuu usein kuvittelemaan niin. Hän viittaa lyhyesti termiin "gaslighting", joka saa alkunsa Gaslight-elokuvan kohtauksesta, jossa nainen huomaa kaasulamppujen valon lepattavan, mutta mies kieltää näkevänsä mitään. Nainen alkaa lopulta uskoa, että hän kuvittelee lepatuksen ja on tulossa hulluksi. Toinen kannustusvideo läheisriippuvaisille youtuben syövereistä tässä. Lisa Romanon tapa puhua asioista on usein värikästä, mutta toisaalta niihin tunteisiin on helppoa ja huojentavaa samaistua.
Neiti Kettu
Miksi sitten kuvittelen, että voisin olla narsisti, persoonallisuushäiriöinen? Läheisriippuvuuteen viittaa se, että olen tottunut imemään itseeni saman tien kyseenalaistamatta kuulemani väitteet itsestäni. Tiedän tietoisella tasolla, ettei siinä ole järkeä, mutta taipumus siihen on vahva. Koen siis, että se mitä olen määrittyy sen kautta, mitä vaikutuksia käyttäytymiselläni on tai mitä joku (mielivaltaisestikin) niistä sanoo. Jos siis sinisenä hetkenä mietin erilaisia seurauksia, mitä käytöksestäni voi seurata, päädyn vetämään yhtäläisyysmerkit yhdestä tai muutamasta tilanteesta narsismiin. Asiaa ei tietenkään helpota se henkilö, joka haluaa minun uskovan olevani itsekäs ja huono ihminen.
Tästä voi johtaa ajatuksen myös jokaiselle heistä, jotka ovat vasta miettimässä, ovatko mahdollisesti tekemisissä narsistin kanssa. Ensimmäisenä on parempi yrittää jollain tavalla viestiä omista tunteistaan ja siitä mitä toisen käytöksen seurauksena kokee. On monia syitä siihen miksi ihmiset suojelevat itseään ja käyttäytyvät sikamaisesti, mutta narsistin erottaa siitä, että hän vilpittömästi kokee olevansa oikeutettu toimiinsa. Narsisti-leimaa ei kannata heittää otsaan liian varhain.
Persoonallisuushäiriöön liittyvä narsismi on sellainen asia, joka on hyvin selkeästi tunnistettavissa, mutta uhri sokeutuu sille. Siinä vaiheessa, kun saa silmänsä avattua ja nähtyä asioita objektiivisesti, asioista ei ole mitään epäilystä. Silmien avaaminen vain voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Narsistiset piirteet taas ovat sellaisia, joista kannattaa yrittää ensin keskustella ja viestiä omista tuntemuksistaan, mutta jos se ei vain onnistu, ei lopulta ole sen arvoista yrittää väkisin (olettaen, että kyseessä on henkilö, jonka kanssa ei ole pakko olla tekemisissä). Se ei tarkoita, etteikö tämä henkilö voisi jossain toisessa elämänsä vaiheessa ymmärtää piirteensä ja kehittyä, mutta sinun ei tarvitse olla hänen pelastajansa, jos se ei onnistu. Hankalan ihmissuhteen luota lähteminen ei aina tarkoita hylkäämistä. Omatkin tarpeet ovat tärkeitä.
Mukava(n yksinkertaisesti selitetty) ja silmiäkin avaava video on tämä, jossa Ross Rosenberg kertoo miksi läheisriippuvainen ei ole narsisti, mutta ajautuu usein kuvittelemaan niin. Hän viittaa lyhyesti termiin "gaslighting", joka saa alkunsa Gaslight-elokuvan kohtauksesta, jossa nainen huomaa kaasulamppujen valon lepattavan, mutta mies kieltää näkevänsä mitään. Nainen alkaa lopulta uskoa, että hän kuvittelee lepatuksen ja on tulossa hulluksi. Toinen kannustusvideo läheisriippuvaisille youtuben syövereistä tässä. Lisa Romanon tapa puhua asioista on usein värikästä, mutta toisaalta niihin tunteisiin on helppoa ja huojentavaa samaistua.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti