"Just one more level of game"

Tämä video on pitkä, mutta mielenkiintoinen katsottava. Richard Grannon ja Dana Morningstar juttelevat narsismiin, hyväksikäyttöön ja läheisriippuvuuteen liittyvistä kysymyksistä. Danan videoita suosittelen lämpimästi katsomaan enemmänkin, ovat hyvin ymmärtäviä ja tukevia.

Linkki videoon


Poimin videolta joitakin kohtia, jotka jäivät mieleeni. Richard Grannonin kirjassa on kohta, jossa sanotaan "luovu vilpittömästä kommunikoinnista kommunikoidessasi vilpillisen kanssa". Narsistiselle ihmiselle kaikki on peliä, he ovat aina sodassa. He ovat keskittyneitä itseensä ja vastaavat tekemällä siirtonsa sitä kautta. Ennen kuin ymmärsin olevani tekemisissä tämän tyyppisen käyttäytymisen kanssa, olen useaan kertaan yrittänyt saada sopua aikaiseksi ja yrittänyt tuoda esille empaattisia näkökulmia, joihin toinen voisi tarttua ja ymmärtää. Olen kuitenkin päätynyt tilanteisiin, joissa joudun selittämään yksinkertaisimpien käytössääntöjen merkityksiä, ja nämäkin on saatu käännettyä ympäri omiksi "mielipiteikseni". Todellisuus on lopulta vääristynyt niin, että ainoastaan oma järkeni on mennyt sekaisin, mitään muuta lopputulosta ei ole ollut. Lopuksi vastapuoli on sanonut, että "oli hyvä kun saimme keskusteltua tästä". Aivan kuin jotakin olisi muka selvinnyt, vaikka todellisuudessa kaikki on vääntynyt kummallisiin mittasuhteisiin. Tämän tyyppisissä tilanteissa vastapuoli ei toimi minkään logiikan mukaan, vaan on kirjaimellisesti sodassa tai keskellä peliä. Hän voi käyttää aseinaan mitä tahansa (oikeasti mitä tahansa) lauseita, jos ne vain sillä hetkellä saavat hänet näyttäytymään positiivisessa valossa. Hetken päästä hän voikin sanoa olevansa ihan eri mieltä ja haukkua edellistä ajatustaan. Hänellä ei ole mitään pysyviä mielipiteitä asioista, hän vain tekee siirtoja pelissä sillä hetkellä. Siirtojen ainut tarkoitus on saavuttaa voitto ja vastapuolen täydellinen nolaaminen/murskaaminen/häviö. Eri narsistien käyttäytymisessä on vivahde-eroja, mutta pohjimmiltaan samaa toimintamallia on löydettävissä. Tällöin vilpittömät kommunikointiyritykset johtavat vain siihen, että oma pääsi menee yhä pahemmin sekaisin.


Richard mainitsee, että hän kokee dramaattiseen käyttäytymiseen liittyvien persoonallisuushäiriöiden (epävakaa, huomionhakuinen, narsistinen) kaikkien olevan omalla tavalla läheisriippuvuuden ilmentymiä (lukuunottamatta epäsosiaalista tai psykopaattista, joka kieltää kaiken tarvitsevuutensa). Kaikki nämä persoonallisuushäiriöt ovat riippuvaisia muiden ihmisten havainnoista heistä itsestään, jokainen vain omalla tavallaan. Olen tämän tausta-ajatuksesta samaa mieltä, vaikkakin tämän sanominen ei ole paras vaihtoehto silloin, kun narsistisesta hyväksikäytöstä toipuva läheisriippuvainen yrittää selvittää omaa päätään. Te ette ole narsistisia hyväksikäyttäjiä vain siksi, että olette läheisriippuvaisia! Itse asiassa psykoanalyyttisen teorian pohjalta kaikki persoonallisuushäiriöt syntyvät minäkäsityksen hajanaisuudesta ja luovat siten ahdistavan riippuvuussuhteen muihin ihmisiin. Eri ihmiset käsittelevät tätä ahdistavaa ristiriitaista riippuvuutta eri tavalla, toiset kieltävät tarvitsevuutensa kokonaan, toiset keräävät hovin ympärilleen ja toisen päätyvät palvelemaan muita. Richard mainitsee, että myös läheisriippuvainen toimii epäsuorasti tarpeitaan täyttäessään, koska hän ei uskalla suoraan pyytää sitä mitä tarvitsee. Epäsuoruuteen taas liittyy jossain määrin manipuloivuuden piirteitä. Ymmärrän tämän ajatuksen hyvin. Oman tarvitsevuuden myöntäminen jo on ollut minulle hyvin vaikeaa (koska minut on opetettu siihen, että kaikki se on itsekästä), puhumattakaan siitä, että voisin pyytää jotakin itselleni. Jollain tapaa silti olen yrittänyt tuoda esille tarpeitani ja salaa toivonut, että joku täyttäisi ne ilman, että pyydän mitään. En ehkä ajattelisi, että läheisriippuvaisten tarvitsisi toipuessaan miettiä itseään manipuloivana (alussa ei todellakaan, sillä alussa täytyy pystyä myöntämään olevansa hyväksikäytön uhri, eikä päinvastoin), ainakaan ihan heti. Todellisuudessa asiat ovat aina monimutkaisia, mutta jos on tottunut näkemään itsessään likaa loputtomuuksiin asti, ei toipumisprosessia kannata aloittaa niitä kaivelemalla. Sen sijaan tärkeämpää on ymmärtää, että omat tarpeet ovat ok, ja niitä on ok ilmaista. Sen kautta ratkeaa helpommin monia omia negatiivisiakin käyttäytymismalleja, sillä jos tarkoitus ei ole olla tahallaan ilkeä, niin ei sitä itseluottamusta saadessaan enää päädykään manipuloimaan ketään.


Videolla puhutaan myös siitä, miten uhrin alkaessa irrota otteesta, narsisti muuttuu helposti epävakaaksi ja alkaa vaikuttaa siltä, että hänessä tapahtuisi jotakin emotionaalisella tasolla. Että hän ehkä alkaisi ymmärtämään jotain, ja ehkä takertumaankin lähtijään. Richard kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten tällaisessa tilanteessa narsistin motivaatio on saada uhrinsa takaisin tekemään sitä mitä hän on aina ennenkin tehnyt. "Lupaan muuttua, mennä terapiaan, palaa sinä takaisin täyttämään tarpeeni." Narsisti kyllä takertuu uhriinsa, hän ei halua tulla hylätyksi. Hänen käsityksensä hyvästä ihmissuhteesta vain ei ole ok. Muistan tilanteen, jossa hän puhui minulle paljon siitä, miten paska hän on (ei mitään yksityiskohtaista, vaan vain yleisesti "olen paska") ja miten hän päätyy loukkaamaa minua (taaskaan ei mitään yksityiskohtaista siitä mitä hän olisi tehnyt, vaan vain yleisesti "päädyn loukkaamaan sinua"). Koin tästä valtavaa empaattista tarvetta ja vastasin vastaan tulevalla lauseella, jossa myönsin hänen loukkaavan minua, mutta myös yritin ymmärtää häntä. Vastaan tuli kuin seinä, hiljaisuus, reaktiottomuus. Hetken päästä sävy puheissa ja äänessä muuttui täysin, muuttui arkisemmaksi. Tässä koko tilanteessa tuntui, että jokin aitouden elementti puuttui, tämä ei ollut yhdenmukaista sen kanssa mitä hän sanoi. Jos hän todella olisi niin ahdistunut kuin mitä hän alussa ilmaisi, miksi hän pysähtyi kuin seinään? Mihin se tunne yhtäkkiä katosi? Hän jopa vaikutti siltä, että oli mennyt hieman yli puheissaan, hän halusi vetää takaisin sen kohdan, missä hän sanoi loukanneensa minua. Kokihan hän ilmeisesti olevansa oikeutettu käytökseensä aiemmin, eikä siinä oikeasti ollut mitään anteeksipyydettävää (koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi käyttämällä sanaa anteeksi), vaan hänet taisi olla vain pakotettu kohtaamaan minut näin.


Videolla sanotaan, että narsistisen hyväksikäytön jälkeen täytyy määritellä uudelleen mitä rakkaus itselle tarkoittaa. Läheisriippuvaisuuten taipuvaisena hyvinkin todennäköisesti kokee rakkauden sellaisella tavalla, joka on omiaan viemään uudelleen ja uudelleen hyväksikäyttökokemuksiin. Danalla on alkamassa uusi videosarja läheisriippuvuuden hälytysmerkeistä ja nämä kaksi videota (linkki ja linkki) ovat hyviä pohdintoja ennenkin jo miettimästäni tarpeesta rajat ylittävään rakkauteen (Kaipuu sulautuvaan rakkauteen ja narsismi, Narsismi ja henkilökohtaisuuden ansa). Mitä odotat rakkaudelta? Minkälainen rakkaus saa sinut tuntemaan itsesi ehjäksi? Koetko jopa tavallisen rakkauden tyhjäksi tai tylsäksi? Koetko, ettet oikeasti koe rakkautta, ellet koe jotakin dramaattista tai saa vuolaita rakkauden tunnustuksia osaksesi? Et välttämättä tiedosta näitä piilossa olevia odotuksiasi, jotka määrittelevät sitä, minkälaisiin ihmissuhteisiin ajaudut.




Neiti Kettu

Kommentit