Narsismin ja psykopatian erot ja päällekkäisyydet

Narsismi ja psykopatia ovat keskeisesti toisiinsa liittyviä ilmiöitä, ja kysymys näiden erottamisesta toisistaan herää aina aika-ajoin esille. Sinänsä eri myrkkylaatujen erottelemisella ei ole merkitystä, koska kaikki ne kuitenkin ovat myrkyllisiä. Narsismista yleisesti puhuttaessa puhutaankin käytännössä näistä molemmista. Voi kuitenkin olla hyvä tiedostaa se mahdollisuus, että on olemassa myös varsin radikaalia myrkkyä (psykopatiaa), ja mitä tämä tarkoittaa. Olen tähän kirjoitukseen koonnut tavallisen elämän kannalta olennaisimpia kohtia narsismin ja psykopatian erottelemisesta. Kirjoitus pohjaa kaikkeen mitä olen koko tänä aikana ottanut selvää tästä aiheesta ja kuvaa mielestäni tämän hetkistä käsitystä näistä ilmiöistä. Diagnoosijärjestelmässä psykopatia kuuluu antisosiaalisen persoonallisuuden alle, mutta käytännössä tämän persoonallisuushäiriön kriteerit mittaavat vain rikollista elämäntapaa, eivät psykopaattista mieltä. Näin ollen osa psykopaateista ei täytä antisosiaalisen persoonallisuuden kriteerejä, ja moni antisosiaalisen persoonallisuuden omaava ei ole psykopaatti. Mielestäni todellisessa elämässä ei ole hyödyllistä jaotella ihmisiä joko-tai kategorioihin. Todellisuudessa ilmiöt ovat monimutkaisempia, esiintyvät eri voimakkuusasteilla ja päällekkäisinä. Siksi pidänkin narsismin jana-ajattelusta.

Narsismin voidaan ajatella esiintyvän janalla. Alkupäähän sijoittuu suurin osa ihmisistä, heillä voi olla joissain tilanteissa narsistinen tapa reagoida, mutta heillä on kuitenkin kyky empatiaan ja ongelmien ratkaisemiseen vuorovaikutuksen avulla. Hieman pidemmällä janalla ovat ihmiset, jotka käyttävät narsistisia ratkaisumalleja (esimerkiksi riidan haastaminen, toisten syyttely tai omien tekojen kieltäminen) niin usein, että se haittaa heidän ihmissuhteitaan. Nämä ihmiset voivat olla ärsyttäviä, mutteivät kuitenkaan täytä diagnostisia kriteerejä patologisesta narsismista. Heillä on monessa mielessä myös toivoa, sillä jokin merkittävä tilanne elämässä voi herättää heidät tarkastelemaan omaa käyttäytymistään. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jäädä tätä odottelemaan, sillä pienikin määrä myrkkyä on silti myrkkyä. Tärkeää on, että tiedät itse mitkä asiat ovat sinulle "deal-breakereitä" ja mitä asioita taas voit sietää. Kun mennään eteenpäin janalla, saavutaan patologisen narsismin ja persoonallisuushäiriön luo. (En ota kantaa tässä mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä, sillä narsistiset ihmiset voivat saada eri persoonallisuushäiriöiden diagnooseja, mutta samoja diagnooseja voivat saada myös ei-narsistiset tai vähemmän narsistiset ihmiset.) Tällainen ihminen ei näe ympärillään muuta kuin itsensä, ja hänellä on suuri tarve kontrolloida ja hallita muita ihmisiä ympärillään. Hän ei kuitenkaan välttämättä toimi aktiivisesti muita vastaan, "saalista" uhreja tai ole sadistinen. Hänen vahingollinen puolensa puhkeaa esille silloin, kun hän kokee menettävänsä kontrollinsa (esimerkiksi silloin, kun haluaisit itse elää omaa elämääsi ja päättää asioita). Janalla vielä eteenpäin mennessä henkilö saa psykopaattisia piirteitä. Tässä vaiheessa puhutaan "pahantahtoisesta narsistista", joka voi jo tarkoituksellisesti etsiä itselleen hyväksikäytettäviä uhreja. Hän voi myös nauttia muiden kiusaamisesta saatavasta vallan tunteesta. Janan äärimmäisessä päässä on psykopatia. Tällöin puhutaan osittain geneettisesti määräytyvästä (mutta myös ympäristön kautta laukeavasta) tilasta, jossa ihmisen tunnekokemukset ovat latteita, hänellä ei ole omaatuntoa ja toiset ihmiset ovat hänelle leikkikaluja tai hyödykkeitä. Kuvaan tarkemmin psykopatiaa alempana.

Niin sanottuja "tavallisia narsisteja" pidetään usein vain hankalina ihmisinä. Heidän käyttäytymistään selitetään sanomalla "hän nyt vain on sellainen, yritä ymmärtää". Sen sijaan pahantahtoisen narsistin tai psykopaatin kohdalla mietitään useammin, onko kyseessä narsisti. Narsisti on turvallisempi sana kuin psykopaatti, sillä yleensä ketään ei kuitenkaan turhaan haluta haukkua. Psykopatia kuulostaa äärimmäiseltä, ja moni yhä luulee sanan kuvaavan ainoastaan sarjamurhaajia tai vastaavia. Psykopaattisia piirteitä omaavista ihmisistä suurin osa on kuitenkin vankilan ulkopuolella, eikä heistä monikaan ole kiinnostunut käsiensä likaamisesta vereen. On siis myös hyvin mahdollista, että kohtaat tavallisessa elämässäsi psykopaattisia piirteitä omaavan ihmisen. Useinmiten et huomaa tätä ollenkaan, ellet pääse näkemään hänen naamionsa raottumista.

Kokoankin tähän alle perustietoa narsismista ja psykopatiasta. Millä tavalla ne eroavat toisistaan ja millä tavalla ne ovat päällekkäisiä. On sanottu, että kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja, mutta kaikki psykopaatit ovat narsisteja. Näin olen psykopatian pohjalta löytyy myös narsistinen ydin. Vaihtelee riippuen yksilöstä, kuinka voimakkaita psykopaattisia piirteitä hänellä on, vai onko hänellä niitä ollenkaan. Psykopaattiset piirteet voivat myös tietyissä tilanteissa saada ihmisestä suuremman vallan (mikä kuvaa tunteiden ja omatunnon sammumista), ja joskus toisena hetkenä hän taas voi olla puhtaamman narsistinen (tunteiden ja omatunnon lievä elpyminen). Narsistisemmassa tilassa hän on enemmän "kuuma" (esimerkiksi vihainen tai epävakaa), psykopaattisemmassa tilassa taas "viileän" manipuloiva (mikä voi näkyä myös vihaisen tai epävakaan esittämisenä huom!).



Narsismi

- Narsismi ilman psykopaattisia piirteitä eroaa psykopatiasta siinä, että hänen omatuntonsa ja tunteensa eivät ole täysin kadonneita. Hän on jollain tasolla kosketuksissa niihin, mutta pyrkii kaikin voimin niistä eroon. Näin ollen tilanteet, jotka kohdistuvat hänen haavoittuvuuksiinsa (nämä ovat jokaisella yksilöllisiä) ja herättävät epämiellyttäviä tunteita tai omatunnon soimaavan äänen, saavat aikaan massiivisen puolustautumisreaktion. Hän pyrkii projisoimaan oman häpeänsä sinuun (esimerkiksi sanoo sinua valehtelijaksi, vaikka hän itse valehtelee, et sinä), ja tällöin hän rankaisee kovalla kädellä sinua kaikesta siitä mitä hän inhoaa itsessään. Olet tällöin ikään kuin sijaiskärsijä, joka puhdistaa hänen oma kokemustaan itsestään. Hän voi puhjeta myös käsittämättömään raivoon, jota ei hallitse edes itse.

- Narsismin keskeisin ominaisuus on omaan itseensä keskittyminen. Hänelle on hämmästyttävän itsestäänselvää se, että hän ansaitsee kaikenlaisia oikeuksia, mutta muilla ei samoja oikeuksia välttämättä ole. He voivat jopa olla intohimoisia aatteen kannattajia, ja puolustaa muiden oikeuksia (jopa rangaista väärintekijöitä), mutta heidän aatteensa eivät yllä heidän omaan käyttäytymiseensä. Jos oma tarve asettuu toisen tarpeen edelle, hän on täysin sokea tekemistään oikeuksien rikkomuksista. Narsisti ilman psykopaattisia piirteitä tekee tämän usein varsin tiedostamattaan. Hän ei ymmärrä mistä häntä syytetään, sillä hän ei koe tehneensä mitään väärää. Hän mahdollisesti hyvinkin vilpittömästi kokee olevansa uhri, ja sinä olet narsisti, joka vainoaa ja rajoittaa häntä. Ajatuksena siis: "sinä ajoit minut tekemään tämän, ja nyt vielä kehtaat syyttää minua siitä!". Hän voi näin ollen hyvinkin loogisesti löytää perusteluita sinun manipulatiiviselle narsistisuudellesi, mutta tämä tilanne eroaa "aidosta" reaktiivisesta hyökkäämisestä (joka siis tarkoittaa sitä, että narsisti ärsyttää sinua niin kauan, kunnes räjähdät) siten, että hän ei koe syyllisyyttä teostaan.

- Edelliseen liittyen narsisti ei kunnioita toisen ihmisen rajoja. Narsistin säde ulottuu hänestä sinun ylitse, eli kaikki kuuluu häneen ja on hänen omaisuuttaan, jatkeitaan. Vähemmän psykopaattisille narsistille tämä tarkoittaa pakonomaista tarvetta kontrolloida asioita ympärillään, sillä hän ei pysty luottamaan kehenkään tai mihinkään. Jos teet jotakin vasten hänen tahtoaan, hänen turvallisuuden tunteensa murtuu ja hänen täytyy saada sinut takaisin ruotuun. Hänellä ei välttämättä ole suoraa halua satuttaa sinua, mutta hän haluaa saada sinut takaisin kontrolliin ja rankaista sinua, jotta tajuat erehdyksesi.

- Vähemmän psykopaattinen narsisti luo turvallisuuden tunnetta itselleen myös täydellisen minäkuvan kautta. Kun hän on täydellinen, hänestä pidetään, eikä häntä halveksita tai hylätä. Näin ollen minkä tahansa virheen myöntäminen ja näkeminen itsessään tarkoittaisi mahdollisuutta siihen, että hän ikään kuin lakkaisi olemasta olemassa. Narsistin sisäinen maailma on hyvin ankara narsistille itselleen, mutta hän pyrkii hiljentämään tämän kuollettamalla tunteensa ja omatuntonsa. Jos hänellä on psykopaattisia piirteitä, hän myös onnistuu siinä välillä tai useammin riippuen näiden piirteiden voimakkuudesta. Janan ääripäässä olevat psykopaatit taas usein havaitsevat hieman taaempana janalla olevien narsististen ihmisten sisäisen ristiriidan ja käyttävät heitä hyväkseen tämän avulla.



Psykopatia

- Mitä enemmän henkilöllä on psykopaattisia piirteitä, sitä tietoisempi hän on sielunsa synkkyydestä. Tätä tietoisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen, että hän ymmärtäisi ja pystyisi syvällisesti tarkastelemaan itseään. Sen sijaan se liittyy ennemminkin omatunnon puutteeseen. Hän voi kuivakan analyyttisesti kuvata kuinka hän on julma ja sadistinen ihminen, muttei tunnetasolla koe sanojensa merkitystä. Irrottautuminen inhimmillisistä tunteista mahdollistaa oman julmuutensa myöntämisen. Yleensä nämä ihmiset vihjaavat tai sanovat sinulle hyvinkin suoraan millaisia he ovat. He voivat sanoa suoraan, mitä ajattelevat, mutta yleensä emme usko, että he oikeasti tarkoittavat sitä. Joten, kun joku seuraavan kerran sanoo olevansa sielultaan pimeä tai puhuu kaikenlaisista julmista kohtaloista, joita ihmiset ansaitsisivat, usko häntä! Tämä tietoisuus on myös tärkein tekijä mikä saa monien päät pyörälle. Hän voi uskottavasti kertoa syvälliseltä kuulostavia tarinoita, miten hän ymmärtää mistä hänen käyttäytymisensä johtuu. Luulemme helposti, että tämä tarkoittaa vilpitöntä halua muuttua tai jopa vastuun ottamista teoistaan. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta jos psykopaatti tahtoo sinun uskovan niin, hän osaa esittää asiansa uskottavasti. Myös psykopatiasta paljon tietäviä ammattilaisia onnistutaan välillä huijaamaan (jopa Hare on todennut näin tapahtuvan itselleen aina välillä), joten asia kannattaa ottaa vakavasti.

- Irrottautuminen inhimmillistä tunteista ja omatunnosta mahdollistaa samalla toisen psykopaattisia piirteitä omaaville henkilöille tyypillisen ominaisuuden: hän ajattelee ominaisuuksiensa vuoksi olevansa muita parempi, ikään kuin parempaa ihmisrotua, yli-ihminen. Häntä eivät rajoita sellaiset heikkoudet kuin omatunto tai rakkaus. Hän halveksii heikkoja ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi vahvuutta ottaa ja tehdä haluamaansa. Koska nämä ihmiset ovat heikkoja, heitä saa myös käyttää hyväkseen, koska se on luonnon laki.

- Psykopatian erottaa puhtaasta narsismista myös saalistuspohjainen käyttäytyminen tai aggressio. Tällöin kyse on suunnitelmallisesta uhrin houkuttelemisesta ja hyväksikäyttämisestä, puhtaasti narsistisen henkilön aggressio on sen sijaan puolustautuvaa tai kontrollin ylläpitämiseen tähtäävää. Saalistamiseen liittyy jännityksen ja mielihyvän kokemuksia, ja usein saalistusprosessi onkin psykopaatille nautinnollinen omaa valtaa testaava kokemus. Hän voi saalistaa joko tarvitessaan jotain tai hakiessaan sadistista nautintoa. Elämä on hänelle peliä, ihmissuhteet siirtoja, ihmiset pelinappuloita ja kaiken hauskuus on siirtojen suunnittelussa. Psykopaattia harvemmin kiinnostaa tehdä asioita tavallisen tien kautta, hän mieluummin suunnittelee siirtoja, joiden avulla hänen ei tarvitse tehdä rankasti töitä saavuttaakseen asioita. Tämä käytännössä tarkoittaa, että hän käyttää muita hyväkseen saadakseen esimerkiksi rahaa, valtaa tai hyvän elintason. Hänestä on myös hauska tökkiä sinua ja katsoa miten reagoit, ihmiset ovat hänelle välillä kuin koe-eläimiä ja erilaisten testien kohteita.

- Edelliseen kohtaan liittyy keskeisesti myös psykopaattien korkeaan virittyneisyyskynnykseen pohjaava tylsistyminen, minkä vuoksi he kaipaavat jännitystä elämäänsä. Psykopaatit tylsistyvät helposti. He voivat hakea jännitystä esimerkiksi kaahaamalla vaarallisesti liikenteessä, mutta myös valtapelit ja sadismi ovat heille tylsyyttä poistavia kokemuksia. Vahvasti psykopaattinen henkilö haluaa tahallaan ottaa riskejä ja leikkiä siinä rajalla, jääkö hän kiinni vai ei. Puolisoaan pettävä psykopaatti voi esimerkiksi tarkoituksella liikkua salakumppanin kanssa paikoissa, joissa hänellä on vaara paljastua. Hän voi myös esimerkiksi flirttailla muiden kanssa puolisonsa silmien edessä vain katsoakseen, miten puoliso reagoi.

- Mitä vahvempia psykopaattisempia piirteitä henkilöllä on, sitä vähemmän hän tuntee tunteita. Puhtaasti narsistinen ihminen välttelee tunteita, mutta psykopaattinen ihminen ei yksinkertaisesti tunne niitä. Tämä vaikuttaa jännityshakuisuuden ohella myös empatiakykyyn. Psykopaattisia piirteitä omaava ihminen osaa usein hyvin tarkasti havaita mitä toinen ihminen tuntee, mutta hän ei koe emotionaalista vastetta itse. Hän siis tietää aiheuttavansa pelkoa, ahdistusta tai pahaa oloa toisessa (tai vastaavasti kiinnostusta tai halua), mutta ei koe samaa tunnetta itse. Näin ollen hänen on helppo pelata ja käyttää tunteita välineinä tavoitteidensa saavuttamiselle.

- Psykopaattien holtittoman käytöksen takaa löytyy tylsistymisen lisäksi aivojen poikkeavuus rangaistusten syy ja seuraus yhteyden oppimisessa. Psykopaatit eivät opi yhtä nopeasti välttämään tekoja, joista seuraa kielteinen kokemus. Näin ollen he voivat itseasiassa jännityshakuisuudessaan toistaa itselleen haitallisiakin toimia. Älykkäimmät psykopaatit osaavat pysyä vankilan ulkopuolella, mutta vankilakierteessä olevat psykopaatit eivät välttämättä tunnu oppivan, että he jäävät kiinni. Voi myös olla, että he nauttivat kiinni jäämisen riskistä.

- Yhteenvetona psykopaattisia piirteitä omaavat manipuloivat ja esittävät systemaattisesti. Heistä on hyvin vaikea tietää, milloin he ovat oikeasti aitoja, sillä sekä se kaikkein ihanin että se kamalin rooli voivat olla esitystä. Molemmilla on omat tarkoituksensa, ne palvelevat erityyppisten tunteiden (pelko, sääli, syyllisyys, myötätunto, kiinnostus, ihastuminen jne.) herättämistä vastapuolessa. Kaikki pienet lauseet sinne tänne heitettyinä voivat olla manipulointitarkoituksessa tehtyjä, ei niinkään että hän kertoi rehellisen mielipiteensä johonkin triviaaliin asiaan. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että vaikka hän esittäisi emotionaalista, hän tekee kaiken laskelmallisesti ja tyynesti. Hän voi siis myös esittää sekavaa tai epävakaata, jos se palvelee hänen tarkoitusperiään. Hän tietää, että ihmisiin voi vedota pelolla, velvollisuudella tai syyllisydellä. Listaan voi vielä lisätä neljännen ja merkittävimmän, säälin. Säälipelillä tarkoitetaan sääliä herättävien tarinoiden kertomista omasta elämästään, jolloin vastapuoli ei enää osaa pitää psykopaattia uhkana. Emme yleensä osaa pitää säälimme kohdetta potentiaalisesti vaarallisena. Säälitarinat antavat psykopaattisia piirteitä omaavalle myös "luvan" ja mahdollisuuden jatkaa tekojaan ilman seurauksia. Tyypillisin psykopaattinen säälipeli tarkoittaa säälin keräämistä omille teoilleen ja niiden seurauksille. Hän voi itkien valittaa, kuinka "hän ei voi itselleen mitään, hän on vain näin kamala, voitko antaa anteeksi" tai hän voi vedota ulkopuoliseen, kuinka "kaikki hänen ympärillään ovat hänet hylänneet, hänellä on niin surkeaa". Käytännössä kun annat hänelle myötätuntoa hänen valittaessaan omaa kamaluuttaan, samalla hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Tästä eteenpäin hänellä on siten "lupa" jatkaa käyttäytymistään, ja hän voi aina palata selitykseen "olen yrittänyt niin kovasti, mutta en voi sille mitään". Psykopaattisia piirteitä omaavat ihmiset käyttävät muiden ihmisten myötätuntoa hyväkseen vääristelemällä, manipuloimalla ja esittämällä.

Lopulta aidossa elämässä voi olla usein vaikea erottaa, milloin käytös on tietoista manipulaatiota ja milloin narsistinen puolustautumisreaktio. Toisaalta tietoinen manipulointi voi kummuta myös narsistisesta puolustautumisreaktiosta ja olla pahantahtoisen narsistin tapa säilyttää turvallisuuden tunteensa, mutta voimakkaasti psykopaattinen henkilö taas lähinnä pelaa peliä. Monimutkaista siis. Jokaisella on myös omat taipumuksensa siinä, kumpaan tulkintaan he useammin kallistuvat, ja näistä taipumuksista on myös hyvä olla tietoinen. Osa tulkitsee toisten toiminnan helpommin tarkoituksenmukaiseksi loukkaamiseksi, ja osa taas haluaa väkisin ajatella, ettei kukaan tarkoituksella loukkaa ketään. Samalta näyttävän käyttäytymisen takana voi kuitenkin olla erilaisia taustoja. Oikeastaan ainut keino, jolla voimme tietää olennaisimman, on luottaa ja kuunnella omia vaistojamme. Ne kertovat meille, jos kohtaamme saalistajan, mutta liian usein modernissa maailmassa olemme oppineet olemaan kuuntelematta vaistojamme.


Olen yllä käyttänyt välillä sanaa "psykopaatti" ja välillä "psykopaattisia piirteitä". Sanalla psykopaatti viittaan janan äärimmäisessä päässä oleviin henkilöihin, sillä näillä henkilöillä on todettu aivoissa erilaisuuksia valtaväestöön verrattuna. Psykopaattisista piirteistä puhuessani puhun taas sekä psykopaateista että pahantahtoisista narsisteista.





Neiti Kettu

Kommentit

  1. Tulen usein miettiessäni ja tutkiessani narsismia tulen ajatukseen,että tässä ei ole vielä kaikki mitä olemme lasten kanssa joutuneet kokemaan. Yli- ihmisyys on ollut kokoajan läsnä ja sen myötä kontrolloijan ja kurittajan rooli. Hän ihailee itseään,esittäen toiveensa miten häntä pitäisi olla useampi.
    Olisin jotenkin ajatellut,että täydellisen umpikujan edessä,hänen narsistisuutensa olisi sammunut tai että ainakin hän olisi pystynyt näyttelemään"normaalia",mutta pitkään harkitsemissaan ja kirjoittamisessa kirjeissä hän esittää itsensä uhrina,joka joutui tekemään kaiheudet,koska meissä muissa oli jokin vika. Hän on siis syytön. Hän tulkitsee elämää aivan eri tavalla kuin me muut. Hän puhuukin omasta todellisuudestaan.
    En tiedä onko narsismia ääripäästä vai psykopatiaa,
    täydellisen kaksinaamainen esiintyminen ja roolien vaihto sekunnissa. Meneekö kaikki yliluonnolliselta julmuudelta tuntuva toiminta psykopatian puolelle,vai pystyykö siihen myös ääripään narsisti?
    Oikeastaan näillä ei ole väliä,mutta huoli periytyvyydestä on suuri?
    Kaiken umpikujan keskellä hän ei myöskään ole surullinen,vaikka osaa kyllä sitä välillä näytösmäisesti esittää. Mitään normaali ihmisen surullisiuteen viittaavaa ei hänestä huomaa,mutta hallinnan puutteesta johtuvaa toivottomuutta sitäkin enemmän.Hän on kuin täysissä voimissaan oleva ihminen syvässä kaivossa.Häntä raivostuttaa,ehkä hermostuttaa,mutta ei kaduta että joutui sinne. Jos hän haluaa apua,hän esiintyy lapsellisena,hänen kontaktinsa on kuin pienen lapsen pyyntö äidilleen,ei normaali kahden aikuisen välinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Ymmärrän tarpeesi etsiä vastauksi narsismin ja psykopatian tai muiden selitysten välillä. Narsismia on monenlaista ja monentasoista, ja välillä tuntuu, etteivät kaikki narsisimista kertovat jutut millään tavoita sitä kokemusta, mitä on itse kokenut. Jotain tuntuu puuttuvan, jokin palanen, jonka saatuaan voisi tuntea kokemuksensa kokonaiseksi ja käsitetyksi. Lopulta samalla voi ymmärtää, ettei sanoilla itsessään ole merkitystä - oliko kyseessä narsismi, psykopatia vai mikä - vaan itse kokemus on se, mikä merkitsee ja mistä oppii. Silti niin kauan, kuin on tarve etsiä vastauksia, se kertoo samalla myös tarpeesta käsitellä kokemusta, joten se tarve kertoo eniten juuri käsittelyn tarpeen viestiä. Vastauksien etsiminen kun on yksi osa käsittelyä, ihminen pyrkii myös käsitteellistämään ja sanoittamaan kokemustaan joihinkin raameihin. Sitten kun kokemusta on tarpeeksi käsitellyt, se lepää rauhassa epäselvienkin raamien sisällä, eikä tarvetta etsimiseen enää yhtä paljon ole. Käsittelyprosessin saa kuitenkin antaa kestää kauan, sillä kyse on vakavista kokemuksista, jotka eivät päivissä, kuukausissa tai välttämättä vuosissakaan ole vielä kunnolla jäsentyneet.

      Se, kuinka jäykkiä ja joustamattomia hänen maailmankuvansa vääristymät ovat, kertovat yleensä hyvän karkean arvion siitä, kuinka vakavasta häiriöstä on kyse. Narsismi usein ruokkii ja vahvistaa itse itseään siinä, miten narsistisen ihmisen on vaikea myöntää itsessään virheitä. Kun he joutuvat pohjalle, menettävät rakenteensa ja heidät hylätään, se kaiken järjen mukaan olisi herättävää ihmiselle, mutta useinmiten tällainen shokkikokemus vahvistaa maailmankuvan vääristymiä. Narsismi kun juuri on se suojautumistapa kaikkea vaikeaa kohtaan, jolloin yleensä narsistin taakseen jättämisen jälkeen saa tuta ne kaikkein vääristyneimmät ja pöyristyttävimmät käsitykset siitä, miten asiat hänen mielestään ovat. Tämä on kehä, jossa narsisti voi oikeuttaa itselleen kaiken, koska häntä kohtaan kuitenkin aina tehdään väärin. Pohjakosketuksesta hän oppi vain sen, että hänen alkuperäinen käsityksensä maailman pahuudesta piti paikkansa. Tällaista kierrettä on hyvin vaikea pysäyttää ilman, että henkilö itse jostain syystä jossain vaiheessa heräisi sitä kyseenalaistamaan. Tätä kyseenalaistusta ei ainakaan läheinen pysty edesauttamaan.

      Poista
    2. Kertomuksessasi tulee esille monia narsismiin liittyviä piirteitä. Se, että hän ilmaisee tunteitaan pienen lapsen tasolla ja suojautuu vahvasti oman syyttömyytensä taakse kuvaa narsistista haavaa kaiken pohjalla. Puhtaalla psykopaatilla ei ole tarvetta aidosti kiukutella (ainoastaan esimerkiksi esittää sitä, jos siitä olisi tilanteessa hyötyä) tai kipuilla tunteiden ilmaisujen kanssa. Tämänkaltainen käyttäytyminen kuvastaa jotakin emotionaalista syvää haavaa. Haava kuulostaa kuitenkin (tämän lyhyen kertomuksen perusteella) syvältä ja juurtuneelta, ja tällaisten haavojen päälle voi syntyä psykopaattisia piirteitä. Voit miettiä vastausta esimerkiksi pohtimalla sitä, miten paljon hän ihailee psykopaattisia tai machiavellinistisia arvoja. Mitä hän on teidän yhdessä ollessanne puhunut? Onko hän ihaillut opportunismia, taitavasti juonikkaita ihmisiä tai julmia tekoja? Oikeuttaako tyhmyys/heikkous/muu vastaava ominaisuus ihmisessä siihen, että häntä voi kohdella miten tahansa, onko tällainen ihminen arvottomampi? Pyhittääkö tarkoitus hänen mielestään keinot? Pitääkö ihmisten hänen mielestään maksimoida oma hyötynsä, koska tämä maailma ei kuitenkaan anna mitään takaisin? Jne. Arvot ennustavat ihmisen käyttäytymistä, ja mitä psykopaattisempia arvoja hänellä on, sitä psykopaattisemmin hän myös käyttäytyy. Osa narsisteista pyrkii paikkaamaan emotionaalista haavaansa ihannoimalla ja muuttumalla psykopaattiseksi. Jos tätä jatkuu pitkään, aivot voivat vastata siihen myös biologisella tasolla ja ihmisen tunteiden kokemisen kyky alkaa surkastua psykopaatin tasolle. On mahdollista, että tällaisella ihmisellä on ollut jo syntyessä taipumusta psykopatiaan liitettäviin ominaisuuksiin, kuten jännityshakuisuuteen ja tunnemaailman köyhyyteen, mutta ilman traumaattista kokemusta heistä ei olisi kehittynyt narsistista. Jännityshakuisuutta löytyy myös monista extreme-lajeja harrastavista tai extreme-tyyppisessä ammatissa työskentelevistä ihmisistä, jotka eivät ole millään tavalla narsistisia. Joskus tavataan yksittäisiä ihmisiä, joiden on ainakin sanottu kasvaneen hyvissä olosuhteissa (jota tietysti ulkopuolinen ei välttämättä osaa arvioida oikein), mutta jotka ovat olleet tunnemaailmaltaan syntymästä asti köyhiä ja kylmiä. Jos lapsillasi olisi tämä ominaisuus, se olisi huomattavissa heidän kehityksensä jokaisessa vaiheessa, esimerkiksi siinä, miten he osoittavat kykyä empatiaan tai tunteiden ymmärtämiseen. Periytyvyydessä olennaisempana pidän sitä traumaa, jonka he ovat mahdollisesti saaneet ja sitä, miten tämä trauma heidän kanssaan nyt käsitellään ja miten heille nyt tarjotaan turvallinen ympäristö elää. Suurin osa narsismista siirtyy eteenpäin trauman kautta, pelkkä mahdollinen alttius ei sitä vielä luo. Tähän traumaan on mahdollista vaikuttaa ja tukea heidän kasvuaan tästä eteenpäin.

      Teidän elämänne jatkuu tästä eteenpäin ja toivon teille paljon hyvää tällä polulla. Asioiden käsitteleminen vie oman aikansa ja usein pitkään, sille voi antaa kaiken rauhan ja tilan, mitä se tarvitsee.

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta.Puhut siinä suoraan minulle kun olisit läsnä.Toipumisen tiellä merkittävintä on se,kun toinen ymmärtää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti