Teoreettisesti: Narsismi, epävakaa/rajatila ja läheisriippuvuus (paremmin suomennettuna "riippuvaisen läheinen" tai "kanssariippuvainen") eriteltynä

Narsistisen persoonallisuuden olemassaolosta kiistellään, mikä on tavallaan omituista. Moni on selkeästi huomannut, että narsistiset ihmiset muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan, aivan kuin puhuttaisiin samasta ihmisestä. Arkikokemus ei kuitenkaan täytä tieteellisiä vaatimuksia, sillä tarinoiden samankaltaiseksi kokemiselle voi olla olemassa useita erilaisia syitä. Käytännössä voidaan kuitenkin todeta, että narsismia on olemassa, ja sillä on tietyt omat ominaisuutensa.

Diagnosoinnin näkökulmasta aihe onkin jo kinkkisempi. Diagnoosijärjestelmässä on hyvin pitkälle päädytty arvioimaan ihmisen käyttäytymistä, sillä korvien väliä on paljon vaikeampi arvioida. Tämä johtaa siihen (hieman yksinkertaistaen), että sama käyttäytyminen niputetaan samaksi diagnoosiksi, vaikka motiivit käyttäytymisen taustalla olisivat erit. Narsismi siirtyykin siksi esimerkiksi joko epävakaan persoonallisuuden tai antisosiaalisen persoonallisuuden diagnoosin alle, riippuen henkilön näkyvän käyttäytymisen laadusta. Jostain syystä diagnoosijärjestelmää kehittävät ihmiset ajattelevat, että tämä on hyvä asia. Ihmisen mielestä halutaan väkisin tehdä konkreettinen ja yksinkertainen asia. Näkyvä käyttäytyminen määrittää diagnoosin, ja ongelma on poistunut, kun näkyvä käyttäytyminen on hävinnyt? Entä se taustalla oleva syy, joka helposti muovautuu uudenlaiseksi ongelmalliseksi käyttäytymiseksi? Annammeko silloin uuden diagnoosin, sillä näkyvä käyttäytyminen on erilaista? Onko kyse eri ongelmasta, vai edelleen samasta ongelmasta?


Narsismi, epävakaus/rajatila ja läheisriippuvuus

Tämän johdannon jälkeen pureudun syvemmin narsismiin, epävakauteen ja rajatilaan sekä läheisriippuvuuteen. Näissä ilmiöissä on osittain samoja piirteitä, mutta koen kuitenkin tärkeäksi myös erotella ne keskenään. Alla oleva kuvaus kuvaa omaa käsitystäni, joka on muodostunut eri lähteisiin perehtymisen ja kokemustiedon perusteella. Koska esimerkiksi läheisriippuvuus ei ole virallinen termi, löydät varmasti monenlaisia mielipiteitä (ja joskus osittain virheellisisäkin) siihen liittyen. Englanninkielinen sana codependent kuitenkin tarkoittaa suoraan suomennettuna kanssariippuvaista, joka jakaa toisen ihmisen riippuvuuden, tuskan ja pelot, ja ottaa ne itselleen. "Kun otan sinun kärsimyksesi, sinun ei tarvitse enää kärsiä" -ajatuksella. Pohjaan omat kirjoitukseni seuraavaksi esittelemäni pohjalle.

"Ne narsistit, jotka ovat tosissaan olleet terapiassa, heidän naamionsa on pikku hiljaa murtunut ja alta on tullut esille epävakaa rajatila. Narsisti kuitenkin pyrkii kaikin voimin estämään rajatilan esille nousun, ja tämän vuoksi he usein jättävät terapian kesken kriittisessä vaiheessa."

Epävakaa persoonallisuus on nykyään usein käytetty sana, mutta pidän itse sanaa "rajatila" kuvaavana. Epävakaus kuvaa näkyvää käyttäytymistä, mutta rajatila kuvaa mieltä. Rajatila (neuroosin ja psykoosin välissä) teoreettisesti ajateltuna tarkoittaa sitä, että henkilö on välillä kiinni todellisuudessa ja välillä lähes harhainen, ja pyrkii selviytymään näiden kahden välillä. Moni ajattelee rajatilan olevan myös narsismin taustalla. Narsisti ei kuitenkaan ole kosketuksissa tähän rajatilaansa, vaan hän pitää yllä toimintakykyistä ns. näennäisesti todellisuudessa kiinni olevaa naamiota, johon uskoo itsekin. Rajatila näkyy narsistissa kuitenkin siinä, että hänen käsityksensä maailmasta ei aina välttämättä täysin vastaa todellisuutta (hän esimerkiksi kokee läheiselleen annetun palautteen olevan annettu hänelle, sillä tämä läheinen on osa häntä). Ne narsistit, jotka ovat tosissaan olleet terapiassa, heidän naamionsa on pikku hiljaa murtunut ja alta on tullut esille epävakaa rajatila. Sama ilmiö näkyy silloin, kun narsisti menettää valtansa ja turvan tunteensa omassa elämässään, rajatila ja epävakaa käyttäytyminen nousee esille. Narsisti kuitenkin pyrkii kaikin voimin estämään rajatilan esille nousun, ja tämän vuoksi he usein jättävät terapian kesken kriittisessä vaiheessa. Parantuminen vaatisi sen, että he tulisivat kosketuksiin rajatilansa kanssa, mutta samalla tämä tarkoittaa toimintakyvyn heikkenemistä. Tämä voi olla narsistille hyvin pelottava ja uhkaava kokemus, jopa oman olemassaolon kokemuksen kannalta.

Epävakaa persoonallisuus on sen sijaan arkikosketuksessa rajatilaansa, ja pyristelee jatkuvasti lymyävien uhkien ja läheisyyden halun ristiriidoissa. Hän on ylivirittynyt näkemään uhkaa, mutta koska hän kuitenkin voimakkaasti tarvitsee läheisyyttä, hän toisinaan sammuttaa uhan havaitsemiskykynsä, ja siten joutuu hyvin herkästi hyväksikäytetyksi. Tästä seuraa luonnollisesti lisää pelkoa ja ahdistusta, ja kaikki ihmiset vaikuttavat uhkaavilta. Tämän jälkeen hänen on jälleen pakko sammuttautua uhan havaitsemisesta, jotta pääsisi lähelle toista ihmistä. Tämä sammuttaminen on kuitenkin epäluonnollista, jolloin hän alkaa pikku hiljaa epäilemään mitä kaikkea hän ei huomaakaan tästä uudesta ihmisestä, ja jossain vaiheessa todellisuudentaju voi kadota (=toisin sanoen hän näkee kenet tahansa hyväksikäyttäjänä). Puhdas epävakaus ei tarkoita narsismia, sillä narsismia on vasta tämän rajatilan peittely ja estely luomalla tyynen ja kaikkivoipaisen kuoren, joka hallitsee muita eikä näennäisesti tarvitse heitä. On kuitenkin todennäköistä, että epävakauteen liittyy osittain (tai joissain tapauksissa enemmän) narsistisia piirteitä, sillä rajatilassa eläminen on ihmiselle hyvin tuskallista. Narsismilla voi siis välttää tämän tuskallisuuden.

"Epävakaa persoonallisuus monesti hakee kaltoinkohtelevan toisen vierelleen, jolloin tämä ihminen ikään kuin säilyttää ihmisluonnon pahuutta sisällään. Kun tämä pahuus on toisessa ihmisessä, se ei ole epävakaassa itsessään ja hän voi kokea itsensä hyvänä ihmisenä."

Olen kuullut joidenkin mainitsevan käytännön kokemuksen perusteella, että epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saaneet voivat olla kallellaan joko narsismiin tai läheisriippuvuuteen päin. Tässä olisi käytännön tasolla kyse siitä, että narsismiin päin kallellaan olevat olisivat viettelevämpiä, huomionhakuisempia, impulsiivisempia ja manipulatiivisempia, ja läheisriippuvuuteen päin kallellaan olevat taas olisivat vaativia itseään kohtaan, takertuvampia ja taipuvaisempia kääntämään vihan sisäänpäin (esimerkiksi masennukseen tai itsetuhoisuuteen). Epävakaasta persoonallisuudesta onkin eritelty erilaisia alatyyppejä, mikä tukee tätä havaintoa. Läheisriippuvaisuuteen päin kallellaan olevat myös kokisivat suurempaa syyllisyyttä omista tunteiden purkauksistaan, mikä toisaalta vaikeuttaa tunteiden hallintaa entisestään (syyllisyys johtaa tunteiden äärimmäiseen tukahduttamiseen ja rajoista luopumiseen, mikä taas kasautuu pitkällä aikavälillä ja seuraa vihaisia purkauksia rajojen puolustamiseksi). Narsismiin päin kallellaan olevat taas eivät kokisi ongelmaa tunteidensa helahteluista, sillä vastapuoli heidän mielestään aiheutti ne. Epävakaa persoonallisuus monesti hakee kaltoinkohtelevan toisen vierelleen, jolloin tämä ihminen ikään kuin säilyttää ihmisluonnon pahuutta sisällään. Kun tämä pahuus on toisessa ihmisessä, se ei ole epävakaassa itsessään ja hän voi kokea itsensä hyvänä ihmisenä. Jos tämä pahuutta säilyttävä ihminen yhtäkkiä katoaisi, epävakaa joutuisi vastatuksin itselleen mahdottoman ajatuksen kanssa, eli sen, että hän voisi itse olla osittain paha. Rajatilaan johtanut trauma kuitenkin viestii, että ihminen on mustavalkoisesti vain joko hyvä tai paha. Siksi epävakaa persoonallisuus pyrkii eroon omasta pahuudestaan. Läheisriippuvuuteen päin kallellaan oleva epävakaa tekee tämän esimerkiksi luopumalla rajoistaan, pyrkimällä eroon kielteisistä tunteistaan ja sulautumalla ihannoimaansa ihmiseen. Narsismiin päin kallellaan oleva taas samoilla keinoilla kuin narsisti, heijastamalla omia pimeitä puoliaan muihin ihmisiin ja asettumalla uhriksi.

"Epävakaa persoonallisuus on herkästi muiden ihmisten vietävissä. Vahvemmin narsistinen persoonallisuus on kyennyt narsisminsa avulla riuhtaisemaan itsensä irti muiden vietävissä olemisesta, mutta tämä kokemus edellyttää sitä, että narsisti pystyy itse viemään muita. Narsistille on välttämätöntä olla voittaja ja tilanteen viejä." 

Rajatilaansa kosketuksissa oleva epävakaa persoonallisuus kuitenkin eroaa narsistisesta siinä, että hän on hämmentävän "haluan lähelle - en halua lähelle" -jakoisuuden vuoksi hyvin herkästi muiden ihmisten vietävissä. Vahvemmin narsistinen persoonallisuus on siis kyennyt narsisminsa avulla riuhtaisemaan itsensä irti tästä muiden vietävissä olemisesta, mutta tämä kokemus edellyttää sitä, että narsisti pystyy itse viemään muita. Narsistille on välttämätöntä olla voittaja ja tilanteen viejä, sillä se on hänen tapansa paeta rajatilan kokemista. Eräs itseäni joka kerta hämmästyttävä piirre epävakaaseen persoonallisuuteen liittyen on se, että he ovat näennäisestä voimakkaasta ilmaisustaan huolimatta helposti johdateltavissa. Olen muutaman kerran huomannut, että keskustellessani kyseisen persoonallisuuden omaavan henkilön kanssa he alkavat hyvin helposti viemään ajatuksiaan hyvin paljon samaan suuntaan kuin mitä itse pohdin, enemmän kuin ihmiset yleensä. Joskus olen kokenut oloni jotenkin jopa epämukavaksi ja miettinyt, että manipuloinko häntä tietämättäni jotenkin, kun hän noin vahvasti muuttaa ajatuksiaan. Näiden keskustelujen jälkeen olen silti miettinyt, että hän taisi olla paljonkin samoilla linjoilla kanssani. Jonkin ajan päästä on kuitenkin tapahtunut täysi seinään törmäys ja tämä henkilö on täysin eri mieltä tai jotenkin vihainen ja puolustautuva, aivan kuin olisin hänelle uhka. Mustavalkoinen ajattelu näkyy myös siinä, että jos joku henkilö sanoo yhdenkin mielipiteen epävakaalle tärkeiden asioiden vastaisesti, tämä henkilö on samantien joka tavalla täysin huono ja kelvoton, jota kukaan ei saisi kuunnella. Tämä mustavalkoisuus on todennäköisesti tapa suojautua muiden vietävissä olemiselta, eli varmistamista pienen vaaran merkin huomaamisen jälkeen, ettei joutuisi tämän ihmisen vietäväksi. Kun hän saa "paha"-leiman otsaansa ja vielä ehkä muutkin jättävät hänet sivuun, silloin on turvassa hänen vaarallisilta mielipiteiltään (jotka voisivat siis mahdollisesti tarkoittaa konkreettistakin uhkaa, näin ainakin rajatilaisessa mielessä).

"Läheisriippuvaisella on ylivirittynyt syyllisyydentunto. Hän kokee herkästi syyllisyyttä sellaisistakin asioista, joita hän ei ole itse tehnyt. Hän on oppinut ajattelemaan, että kaikki asiat ovat hänen vastuullaan."

Läheisriippuvuus taas asettuu enemmän neuroosin alueelle, eli tällöin puhutaan ihmisestä, joka on kiinni todellisuudessa, mutta jolla on ylivirittynyt syyllisyydentunto. Läheisriippuvainen ei itse näe todellisuutta vääristyneenä, mutta hänet on voitu manipuloida uskomaan valheita ja hän voi olla kiinni vahvassa traumasidoksessa, joka estää häntä näkemästä narsistia narsistina. Läheisriippuvainen on helposti manipuloitavissa, sillä hänellä on valtava tarve miellyttää muita, ja koska hänen syyllisyydentuntoonsa on helppo vedota. Läheisriippuvainen elää jatkuvassa "rakkausvajeessa", ja toivoo, että löytäisi ihmisen, joka antaisi hänen vain olla oma itsensä. Tähän tarpeeseen narsistin idealisointi yleensä uppoaa ja kovaa. Läheisriippuvaisen on vaikea antaa itse itselleen lupa olla oma itsensä ja rauhassa, sillä hän on hyvin kriittinen itseään kohtaan, ja tähän tarpeeseen hän tarvitsee narsistin antamaa idealisaatiota. Läheisriippuvainen yrittää yleensä saada hyväksyntää muita miellyttämällä, mutta idealisaatiovaiheessa narsistin kanssa hänen ei tarvitse tehdä mitään tullakseen hyväksytyksi, ja tämä saa läheisriippuvaisen luulemaan, että suhde narsistin kanssa on erityislaatuisen rakastava.

Läheisriippuvainen on voinut olla lapsena vastuun kantaja, ns. aikuisen roolin asetettu lapsi. Tämä voi tarkoittaa konkreettista perheen asioista huolehtimista ja sisarusten turvana toimimista. Se voi kuitenkin tarkoittaa myös enemmän piilossa tapahtuvaa vastuun kantamista, eli sitä, että lapsi välttää esimerkiksi kiukun tai oman tahdon ilmaisemista, jotta säästäisi herkässä tilassa olevaa vanhempaa. Läheisriippuvainen on oppinut, että asiat hajoavat ympärillä, ellei hän huolehdi niistä ja mukaudu tarpeeksi hyvin. Häntä on myös mahdollisesti syyllistetty pahaksi tai itsekkääksi silloin, kun hän on ilmaissut omia luonnollisia tarpeitaan. Näin ollen läheisriippuvainen on oppinut selviytymään ajattelemalla, että asiat ovat hänen vastuullaan, myös nekin, jotka joku muu tekee. Siten hän kokee herkästi syyllisyyttä asioista, joita hän ei ole edes itse tehnyt. Läheisriippuvainen kokee myös esimerkiksi toisen ihmisen hyvinvoinnin olevan hänen vastuullaan, jolloin hän aina miettii mitä hän teki väärin, jos toinen vierellä voi huonosti.

"Koska läheisriippuvainen ei ole oppinut terveitä tapoja asettaa omia rajojaan, hän voi helposti välillä heilahtaa toiseen ääripäähän ja matkia narsistisen läheisensä tapaa toimia. Läheisriippuvaisen uupumisesta ja kuormittumisesta seuraavaa vihaisuutta, katkeruutta tai kyynisyyttä ei kuitenkaan pidä sekoittaa narsismiin, sillä tällainen reaktio on ihmiselle hyvin luonnollinen seuraus omien tunteiden jatkuvasta sivuuttamisesta."

Ensikuulemalla tämä voi kuulostaa samalta kuin narsismiin liittyvä kontrollin tarve ja rajojen hämärtyminen. Kontrollin tarve ei kuitenkaan ole synonyymi narsismin kanssa, vaan hyvin monella ihmisellä on erilaisia tapoja yrittää kontrolloida arvaamatonta maailmaa. Läheisriippuvuus eroaa olennaisesti narsismista siten, että läheisriippuvainen ei pyri eroon omatunnostaan eikä syyllisyydentunnostaan. Siinä missä narsistille on mahdotonta myöntää omia virheitään ja toisen ihmisen tarpeita häntä kohtaan, läheisriippuvaisen mielestä terve ja tasapainoinen ihminen asettaa muiden tarpeet omiensa edelle, ymmärtää ja mukautuu mahdollisimman paljon. Narsismin ydin on tarve tulla nähdyksi jatkuvasti, olla huomion keskipisteenä. Myös ujomman oloinen ja näennäisesti valokeilaa kaihtava piilonarsisti pyrkii olemaan jollakin tapaa aina huomion keskipisteenä. Tätä läheisriippuvuus ei ole, läheisriippuvaisen tarve on tulla hyväksytyksi, ei muuta. Läheisriippuvainen ei vain yhtäkkiä muutu narsistiksi seuraavassa ihmissuhteessaan, sillä hänellä ei ole tarvetta loistaa muiden kustannuksella, hän haluaa vain kuulua joukkoon. Usein hän vain kuvittelee, että ainut tapa kuulua joukkoon (ja olla hyvä ihminen) on miellyttää ja hoivata pelastusta tarvitsevia yksilöitä, jolloin hän voi kokea olonsa epämukavaksi, jos hänellä ei ole ketään hoivattavaa. Läheisriippuvaisella on ikään kuin pakonomainen tarve pelastaa muita, jotta hän samalla tekisi maailmasta paremman paikan, jossa myös hänet hyväksyttäisiin.

Sen sijaan piilonarsisti voi herkästi näyttää läheisriippuvaiselta ollessaan alistuvassa asemassa suhteessa toisen narsistin kanssa, minkä vuoksi moni virheellisesti tulkitsee roolien olevan ikään kuin päikseen vaihdettavissa (ks. Miksi on vaarallista ajatella, että olet ollut "yhtä paha" narsistia kohtaan?). Ainut yhtäkkisesti rooliaan suhteesta toiseen vaihtava on epävakaa persoonallisuus, joka on välillä aivan oikeasti uhri (ei siis nauti marttyyriasemasta, kuten piilonarsisti) ja välillä varmuuden vuoksi muita vastaan hyökkäävä. Läheisriippuvaisella voi kuitenkin olla joitakin narsistisia piirteitä, jolloin hän voi välillä esimerkiksi hetkellisesti kokea olevansa muita parempi uhrautuvuutensa vuoksi tai kokea läheisensä menestyksen omana ansionaan. Hän on voinut myös omaksua narsistiselta läheiseltään narsistisia toimintamalleja, joita hän käyttää välillä havahtuessaan omiin tarpeisiinsa. Koska läheisriippuvainen ei ole oppinut terveitä tapoja asettaa omia rajojaan, hän voi helposti välillä heilahtaa toiseen ääripäähän ja matkia narsistia. Hän voi esimerkiksi pyrkiä puolustamaan rajojaan manipuloimalla, mutta todennäköisesti kokee syyllisyyttä tästä jälkeenpäin.

"Liian moni väkisin "apuaan" tuputtava ja omassa marttyyriudessaan paistatteleva piilonarsisti tulkitaan läheisriippuvaiseksi, vaikka hän ei olisi läheisriippuvaista lähelläkään."

Näille narsistisille piirteille pitäisi mielestäni antaa se vakavuus mikä niille kuuluu, eli ne ovat narsistisia, eivät läheisriippuvuuden ilmentymiä. Minua harmittaa suuresti, että jossain puhutaan läheisriippuvuudesta narsistisuutena, sillä se merkittävällä tavalla vääristää narsismin ymmärtämistä vakavana "minä muiden kustannuksella" -toimintana. Jos ns. "kiltin tytön" patoutunut suuttuminenkin ja itsensä pelastaminen muita auttamalla luokitellaan narsismiksi, ei kohta enää ymmärretä miten vakava ilmiö pahantahtoinen narsismi on. Olen tässä asiassa voimakkaasti tätä mieltä, sillä pahantahtoiset narsistit eivät kaipaa enää yhtään lisää tekojensa merkityksen hälventämistä, he osaavat sen jo itsekin tarpeeksi hyvin. Liian moni väkisin apuaan tuputtava ja omassa marttyyriudessaan paistatteleva piilonarsisti tulkitaan läheisriippuvaiseksi, vaikka hän ei olisi läheisriippuvaista lähelläkään. Jos havaitsen itsessäni narsistisia piirteitä, haluan samoin ottaa ne vakavasti ja miettiä miksi toimin niin, tämä ei ole "ihan sama" -asia kuitenkaan.

Yhteistä näille kaikille kolmelle, narsismille, rajatilalle ja läheisriippuvuudelle on ihmisten välisten rajojen hämärtyminen. Läheisriippuvainen ei erota itseään erillisenä toisesta ja siten hän elää tämän toisen ihmisen elämää. Tätä ei pidä sekoittaa piilonarsistiin, joka haluaa läheisensä elävän niin kuin hän haluaa. Läheisriippuvainen on se, joka elää niin kuin läheinen hänen haluaa elävän, ja lähtee myös pois, jos läheinen niin haluaa. Myöskään läheisriippuvaisen uupumisesta ja kuormittumisesta seuraavaa vihaisuutta, katkeruutta tai kyynisyyttä ei pidä sekoittaa narsismiin, sillä tällainen reaktio on ihmiselle hyvin luonnollinen seuraus omien tunteiden jatkuvasta sivuuttamisesta ja muiden elämän elämisestä. Kenen tahansa selkä katkeaa jossain vaiheessa, ja sitä ennen on todennäköisesti ollut näkyvissä kitkeryyttä. Tämän kitkeryyden tarkoituksena ei ole todistaa omaa paremmuuttaan tai painaa muita alas (kuten narsismissa), vaan se on yksinkertaisesti turhautumisesta kumpuavaa.

"Ihmisten on todennäköisesti vaikea nähdä läheisriippuvuutta ongelmana, sillä moni opetus nojaa siihen, kuinka muiden tarpeista huolehtiminen on ihanteellista. Ehkä siksi piilonarsistinen toiminta halutaan lisätä läheisriippuvuuden määritelmään."

"Omien tarpeiden jatkuva sivuuttaminen on kuitenkin vakavimmillaan hyvin vaarallista. Se voi johtaa vähimmillään oman itsen katoamisesta johtuvaan henkiseen kärsimykseen ja fyysisiin vaivoihin, ja enimmillään jopa kuolemaan (itsemurhaan ajautuneena tai ympärille kerääntyneiden psykopaattisten ihmisten toimesta)."

Läheisriippuvainen on yleensä se itsestäänselvyytenä otettu henkilö, joka tekee kaiken mitä hänen halutaan tekevän ja pysyy poissa tieltä silloin, kun hänen halutaan pysyvän poissa. Ihmisten on todennäköisesti vaikea nähdä tätä ongelmana, sillä moni opetus nojaa siihen, kuinka muiden tarpeista huolehtiminen on ihanteellista. Ehkä siksi esimerkiksi wikipediassa läheisriippuvuuden kohdalla mainitaan, että lapsensa elämään tunkeutuva vanhempi olisi läheisriippuvainen, vaikka kyseinen toiminta on useammin narsismia (= "en halua tulla unohdetuksi"/ "haluan, että elät niin kuin minä haluan") verhottuna "auttamisen" kaapuun. Ehkä tämä kuulostaa "oikealta" ongelmalta siinä missä omien tarpeiden sivuuttaminen ei kuulosta, ja siksi tämä piilonarsistinen toiminta halutaan lisätä läheisriippuvuuden määritelmään? Läheisriippuvuus on vakavimmillaan kuitenkin hyvin vaarallista. Se voi johtaa vähimmillään oman itsen katoamisesta johtuvaan henkiseen kärsimykseen ja fyysisiin vaivoihin, ja enimmillään jopa kuolemaan (itsemurhaan ajautuneena tai ympärille kerääntyneiden psykopaattisten ihmisten toimesta).


Yhteenvetona nämä kolme ilmiötä voidaan erotella seuraavalla tavalla:


Näkyvä taso
 
Läheisriippuvuus ............Tarve tulla hyväksytyksi; Pyrkii olemaan sellainen kuin
                                         muut haluavat; Etsii vikoja ensin itsestään; Kantaa
                                         vastuuta ja syyllisyyttä myös muiden teoista; Kokee
                                         olevansa vastuussa kaikista ympärillä olevista
                                         ihmisistä; Asettaa aidosti muiden tarpeet omien
                                         tarpeiden edelle: tekee siis niitä asioita, mitä toinen
                                         haluaa hänen tekevän ja unohtaa itsensä; Kokee
                                         olevansa tarpeellinen silloin, kun tekee jotain muiden
                                         hyväksi
Epävakaa/rajatila ...........Voimakas tarve päästä lähelle toista ihmistä, mutta
                                         kuitenkin samalla pelkää ja näkee uhkaa sielläkin,
                                         missä sitä ei ole; Haluaa niin kovasti muiden lähelle,
                                         että unohtaa välillä itsensä ja on muiden vietävissä;
                                         Pelkää omaa herkkyyttään, sillä ajattelee sen
                                         altistavan hyväksikäytetyksi tulemiselle; Pyrkii välillä
                                         suojautumaan uhilta hyökkäämällä; Varmistaa
                                         turvallisuutensa välillä tuhoamalla uhaksi epäilemiään
                                         ihmisiä; Pyrkii manipuloimalla saamaan itselleen
                                         kokemuksen siitä, että hän pystyy kontrolloimaan
                                         asioita
Narsismi .........................Tarve olla ainut huomion kohde; Tarve olla parempi
                                         kuin muut; Tarve kilpailla ja osoittaa vastapuolen
                                         huonous; Ei välitä muiden tunteista; Ei kanna vastuuta
                                         teoistaan; Näennäisesti toimintakykyinen ja järkevä;
                                         Pitää muita ihmisiä omaisuutena ja tarpeidensa
                                         täyttämisen välineinä; On se, joka hyväksyy tai ei
                                         hyväksy, ei se joka tulee tai ei tule hyväksytyksi;
                                         Tuputtaa muille "apua" ja on loukkaantunut jos sitä ei
                                         oteta vastaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että
                                         hän haluaa muiden tekevän niin kuin hän itse haluaa

Trauma/peitelty taso

Läheisriippuvuus.............Omat tunteet ja tarpeet eivät ole päässeet näkyviin,
                                         joten sivuuttaa ne itsekin; Muiden ihmisten
                                         kontrolloimattomuus on pelottavaa, joten haluaa itse
                                         kantaa vastuun ja huolehtia asioista; Kokee olevansa
                                         niin huono, ettei ansaitse rakkautta ja pyrkii olemaan
                                         hyvä toteuttamalla muiden toiveita ja tahtoja; Hyvittää
                                         alitajuisesti muilta ihmisiltä omaksumaansa
                                         syyllisyyttä sivuuttamalla omat tarpeensa; Pelastaa ja
                                         tekee maailmasta parempaa paikkaa, jotta saisi
                                         itselleenkin sinne sopivan nurkan
Epävakaa/rajatila...........Tarve pyrkiä eroon omasta pimeästä puolesta ja tämän
                                        pimeän puolen asettaminen toiseen sitä säilyttävään
                                        ihmiseen; Tarve täydelliseen puhtauteen ja eheyteen,
                                        mikä ei käytännössä ole mahdollista; Samalla valtava
                                        syyllisyys omasta käyttäytymisestä ja kokemus itsestä
                                        pahana; Tarve sulautua toiseen ihmiseen ja täydelliseen
                                        ihmissuhteeseen, jotta ei menettäisi tai tulisi hylätyksi
                                        pahuutensa vuoksi
Narsismi .........................Tarve hallita tilanteita, jottei päätyisi itse
                                        hyväksikäytetyksi; Omien läheisyyden tarpeiden
                                        tukahduttaminen, sillä muuten olisi muiden ihmisten
                                        vietävissä ja tulisi hyväksikäytetyksi; Tarve näyttää
                                        hyvältä ja olla toimintakykyinen, jotta saisi muiden
                                        ihmisten reaktioista tukea (esimerkiksi ihailun tai
                                        seuraamisen kautta) rajatilan piilottamisessa; Ei
                                        kykene hyväksymään ketään muuta rinnalleen
                                        paistattelemaan, koska toinen yhtä hyvä on uhka
                                        omalle vallalle; Tarvitsee muiden huomion jatkuvasti,
                                        sillä saa siitä energiaa (ylpeyttä tai myös kostonhimoa
                                        ja vihaa), muuten unohtaisi itsensä ja ajautuisi
                                        rajatilaan





Neiti Kettu