Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle

Syyllisyys voi olla aiheetonta tai aiheellista. Aiheellista syyllisyys on silloin, kun koet syyllisyyttä jostakin tekemästäsi teosta, joka on omien arvojesi vastaista tai joka aiheutti vahinkoa toiselle ihmiselle. Myös terve häpeäntunto on hyväksi silloin, kun olet ajautunut ihmisenä liian kauaksi arvoistasi. En tässä kirjoituksessa pureudu syvemmin terveen ja aiheellisen syyllisyyden tai häpeän kysymyksiin, vaan käsittelen enemmän narsistisessa suhteessa tyypillisiä aiheettomia syyllisyyden ja häpeän kokemuksia. 

Aiheeton syyllisyys narsistisessa suhteessa ja hallinnan illuusio

Narsistisessa suhteessa väistämättä kokee runsaasti aiheetonta syyllisyyttä. Narsisti selittää asiat niin, että sinä olet tehnyt jotain tai olet vain sellainen, että ansaitset tulla kohdelluksi narsistin kohtelemalla tavalla. Silloin, kun olet emotionaalisesti kiinni suhteessa, todellisuuden havaitseminen muuttuu mahdottomaksi. Sen sijaan, jotta pystyisit pitämään mielesi tasapainossa, omaksut syyllisyyden ja häpeän ja uskot selityksen siitä, että ansaitset kaiken. Todellisuuden paine on niin kova, että todennäköisesti alat myös itse keksimään näitä selityksiä, jotta voisit selittää itsellesi miksi yhä olet tässä tilanteessa. Keksit monia tilanteita, joissa ehkä teit väärin, etkä ollut tarpeeksi sitä tai tätä.

Itsesyytökset, syyllisyys ja häpeä ovat tapa ylläpitää toivoa silloin, kun tiedämme, että tilanne ei oikeasti tule muuttumaan. Kun syytämme itseämme, asiat tuntuvat enemmän olevan oman kontrollimme alaisina, sillä voimmehan aina pyrkiä itse muuttumaan ja tekemään tilanteesta parempaa. Nämä kokemukset ovat hyvin sitkeästi kiinni pitäviä, etkä välttämättä edes kunnolla tiedosta niitä. Niistä on muodostunut osa identiteettiäsi ja minäkuvaasi. Luulet hallitsevasi omaa elämääsi ja narsistia (esim. "ei hän minua koskaan ole pystynyt huijaamaan" tai "minä tiedän miten olla hänen kanssaan" tai "olen ainut, joka tietää miten toimia hänen kanssaan"), mutta todellisuudessa kyse on illuusiosta.

Trauma aiheuttaa sokeuden väkivallalle
(lähteenä osittain Betrayal Trauma teoria)

Mitä läheisempi suhteesi narsistiin on/oli, sitä vaikeampaa on tunnistaa, että olet/olit väkivallan kohteena. Väkivalta voi olla muutakin kuin fyysistä, myös esimerkiksi emotionaalista. Ihminen tarvitsee läheisiä ihmissuhteita, tämä tarve pohjaa vanhaan evoluution kautta syntyneeseen selviytymistarpeeseen. Silloin kun ainut saatavissa oleva läheinen ihmissuhde on väkivaltainen, ihmisen mielellä on taipumus unohtaa ja sivuuttaa tämä väkivalta. Tämä ilmiö näkyy selkeimmin, jos narsisti elämässäsi on vanhempasi, mutta se voi ilmetä missä tahansa muussakin ihmissuhteessa, jos narsisti on onnistunut saamaan sinut eristettyä. Se, miten pikku hiljaa alat viettää vähemmän ja vähemmän aikaa ystäviesi kanssa uuden seurustelukumppanisi vaikutuksesta, on yksi eristämisen muoto. Myös esimerkiksi se, miten narsistinen esimies kohtelee työntekijöitään keskenään eri tavalla aiheuttaen työyhteisöhengen rapautumista, on eristämistä.

Väkivalta kuitenkin tapahtuu todellisuudessa, vaikka sitä et pystyisikään havaitsemaan. Joudut jollakin tapaa selittämään tämän itsellesi, josta seuraa yllä kuvaamani taipumus omaksua syyllisyys ja häpeä itselleen. Jos olet jo päässyt irti narsistisesta suhteesta, voit huomata miten pinttyneitä nämä syyllisyyden ja häpeän kokemukset ovat, ja miten vaikeaa sinun on edelleenkin saada päähäsi upotettua, että todella koit väkivaltaa. Jos olet unohtanut muistojasi kokonaan, voi olla jopa mahdotonta löytää tarpeeksi hyviä todisteita, joita pystyisit uskomaan. Löydät vastaukset kuitenkin sisimmästäsi, vaistoistasi ja omista tunteistasi. Reaktiosi kertovat hyvin paljon siitä, mitä sinulle on joskus tapahtunut. Turvallisen elämän elänyt ihminen ei koskaan tyhjästä ala kokea kaiken valtaavia flashbackejä. Flashbackit ovatkin yksi hyvä tapa löytää uudelleen kadonneita kokemuksia (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Miten selvitä flashbackeistä).

Toinen ilmiö, joka väkivallan unohtamisesta ja sivuuttamisesta seuraa, on tunnetasoinen irrottautuminen kaikista ihmissuhteista. Tämä reaktio on välttämätön, sinun tarvitsee olla irrallaan läheisyydestä, jotta et tulisi satuteksi. Kuitenkin, koska et osaa yhdistää väkivaltaa tähän yhteen ihmiseen, opit kokemaan, että kaikki ihmissuhteet ovat luonnostaan väkivaltaisia. Oma persoonasi, olemuksesi ja sosiaalinen luonteesi muuttuu automaattisesti varovaisemmaksi ja etäisemmäksi. Vaihtoehtoisesti voit muuttua myös intensiiviseksi, mutta pinnallisesti, ilman syvää läheisyyttä muihin ihmisiin. Samalla tulee kuitenkin vaikeammaksi saada korjaavia kokemuksia hyvistä ihmissuhteista, sillä nämä kokemukset vaatisivat aitoa läheisyyttä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi suosittelen terapiaa, sillä terapeutti on ammattilainen, joka osaa säädellä läheisyyden kaipuusi ja pelkosi välistä yhtälöä. Liian varhainen deittailu voi tuottaa sinulle lisää huonoja kokemuksia, sillä voit tulla torjutuksi, joku ymmärtämätön voi jopa haukkua sinua vaikeuksiesi takia, tai törmäät uuteen ihanasti imartelevaan ja liehittelevään narsistiin, joka esittää "pelastavansa" sinut ongelmiltasi.

Häpeä avuttomuudesta: portti takaisin hallinnan illuusioon

Vaikka syyllisyyden kokeminen voi välillä tuoda kokemuksen siitä, että hallitset tilannetta, myös ajoittain heräävät ajatukset siitä, että ehkä et hallitsekaan tätä, aiheuttavat häpeää ja syyllisyyttä. Koet olevasi avuton ja narsistin armoilla. Sen sijaan, että tunnistaisit narsistin väkivaltaisuuden, alatkin soimata itseäsi omasta tyhmyydestäsi, heikkoudestasi tai muusta vastaavasta. Voitkin arvata, että päädyt helposti ratkaisemaan tämän ongelman palaamalla hallinnan illuusioon, eli siihen, että omaa käyttäytymistäsi muokkaamalla voit hallita narsistia. Sinun ei tarvitse hävetä sitä, että olet ollut uhri tai koet olosi avuttomaksi. Kaikki tämä on luonnollista kokemissasi tilanteissa. Se ei ollut sinun syysi, että jouduit uhriksi!

Syyllisyys vieroitusoireena

Narsistisesta suhteesta lähtemisen jälkeen on tyypillistä tuntea selviytyjän syyllisyyttä. Tämä tarkoittaa syyllisyyttä siitä, että olet ehkä joutunut jättämään muita taaksesi, miksi sinä ansaitsisit selviytyä, kun muut eivät. Tämä syyllisyyden muoto voi olla hyvin raastava, sillä hoviin jäävät ihmiset eivät välttämättä mitenkään ansaitse sinne jäämistä. Et kuitenkaan voi päättää tai hallita muiden elämää, vaan heidän on herättävä itse. Et auta heitä mitenkään jäämällä myös itse ja jatkamalla väkivaltasokeuden perinnettä. Se, että sinä lähdet, voi olla herätysmerkki joillekin, tai sitten ei. He käyvät läpi omaa prosessiaan omassa tahdissaan. Asia voi olla eri silloin, kun on kyse alaikäisistä lapsista. Saat tehdä sellaisen päätöksen, minkä koet itse parhaaksi. Joskus ihmiset jäävät turvaamaan lasten kehittymistä, jos toinen vaihtoehto olisi, että lapset jäisivät kokonaan narsistille. Joskus koettu väkivalta on niin suurta, etteivät he pysty olemaan vanhempia lapsilleen ilman, että lähtevät pois väkivallan alta. Aina on hyvä ottaa huomioon se, että annat omalla käyttäytymiselläsi myös esimerkin lapsillesi. Jos siedät väkivaltaa, he oppivat siihen, että väkivalta on normaali elämisen muoto. Päätit mitä tahansa, älä kuitenkaan jää tilanteen kanssa yksin, vaan hae apua ja tukea, sinun ei yksin tarvitse kestää kaikkea ja olla sankari.

Muita aiheettomia narsistisen suhteen jälkeen ilmeneviä syyllisyyksiä ovat syyllisyys siitä, että narsisti tarvitsee juuri sinua, muuten hän ei selviä (liittyy myös yllä kuvattuun hallinnan illuusioon), tai että teit väärin, kun luovutit liian helposti, et ehkä ollutkaan kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja. Olet tottunut kokemaan syyllisyyttä rajojesi asettamisesta, koet niiden asettamisen olevan itsekästä, ja samat kaiut seuraavat sinua myös suhteen jälkeiseen aikaan. Aivan alkuvaiheissa lähtöä yksi merkittävä aiheeton syyllisyys tai häpeä on syyllisyys siitä, että käyttää liian dramaattisia sanoja etsiessään tietoa narsisteista ja löytäessään tiensä narsistisen väkivallan uhrien tukiryhmiin. Ymmärrät ehkä, että jotakin oli vialla, mutta että narsismia tai väkivaltaa, ei kai nyt sentään, olenko ihan kohtuuton? Olethan koko suhteen ajan ollut sokea kokemallesi väkivallalle, eikä todellisuuden tajuaminen tapahdu yhdessä yössä.

Nämä syyllisyydet ovat vieroitusoireita. Osa mielestäsi haluaa palata takaisin niihin murusiin, tai niihin hyviin hetkiin, joista sait edes hiukan hyvää oloa. Nyt olet yksin, tyhjän päällä, etkä välttämättä koe saavasi mistään hyvää oloa. Mielesi kaipaa takaisin, mutta sen pitää keksiä sinulle selitys, miksi sinun pitäisi palata takaisin väkivaltaiseen suhteeseen. Jälleen kerran, jotta mielesi olisi tasapainossa halusi kanssa, alat selittää itsellesi, mitä kaikkea olet tehnyt väärin, mitä et ole kokeillut, ja miten vain omaa käyttäytymistäsi muuttamalla voisit hallita tilannetta. Mielesi pyrkii jälleen unohtamaan ja sivuuttamaan väkivallan.

Miten käsitellä syyllisyyttä ja häpeää narsistisen suhteen jälkeen?
(lähteenä osittain Rethinking Narcissism, Craig Malkin)

Tunnista pettymyksesi
Syyllisyyden kierteestä eroon pääsemisessä on olennaista tunnistaa ja tunnustaa, että olet ollut väkivallan kohteena. Joudut kohtaamaan oman pettymyksesi, mahdollisesti sen, että useita vuosia elämästäsi on mennyt hukkaan. Tämän pettymyksen (ja muiden tunteiden) kohtaaminen on välttämätöntä, jotta et päätyisi takaisin hallinnan illuusioon. Nämä tunteet ovat voimakkaita ja syviä, eikä niiden kohtaaminen ole helppoa, siksi pyritkin niiden kohtaamisesta eroon hallinnan illuusion avulla. Sinulla on kuitenkin oikeus olla pettynyt siihen, miten narsisti ei ollut sellainen puoliso/ystävä/äiti/isä/sisarus/työkaveri, kuin olisit toivonut hänen olevan. Sinulla on kaikki oikeus toivoa ja vaatia ihmissuhteiltasi niitä asioita, joita tarvitset.

Erota empatia ja velvollisuudentunne toisistaan
Monet narsistiseen suhteeseen jääneet ajattelevat olevansa empaattisia ja ymmärtäväisiä taipuessaan itseään tuhoaviin mittasuhteisiin. Moni pyrkii hyvin nopeasti ymmärtämään narsistia, miksi hän satutti, mitä hänellä on taustallaan, rikkinäinen lapsuus, ja muuta ikävää. Tai ehkä hän teki niin, koska sinä itse teit näin ja näin, kyllähän se on ymmärrettävää, ettet ehkä ollut kaikein ystävällisin hänelle. Ymmärtäminen on periaatteessa hieno ominaisuus, mutta senkin voi viedä liiallisiin mittasuhteisiin. Silloin, kun ymmärtämiselläsi välttelet pettymyksesi kohtaamista, et oikeastaan olekaan empaattinen, vaan välttelevä. Sinun velvollisuutesi ei ulotu pidemmälle kuin sinne, että pyydät vilpittömästi anteeksi tekojasi. Sinun velvollisuutesi ei ole säädellä narsistin tunteita kävelemällä munankuorilla ja ottamalla vastaan rypäs rangaistuksia (esim. huutamista, mykkäkoulua, jatkuvaa piilovittuilua). Ei ole empaattista huolehtia aikuisesta ihmisestä kuin tämä ei osaisi itse säädellä tai hallita elämään kuuluvia asioita, se on ylimitoitettua velvollisuudentunnetta.

Määrittele omat rajasi
Omien rajojen pohtiminen ja asettaminen on prosessi, jossa alat saada enemmän käsitystä omista oikeuksistasi, tiedät paremmin milloin oikeasti toimit väärin, ja siten aiheeton syyllisyys vähenee. Jotta muutkin ihmiset hyvissä ihmissuhteissasi osaisivat tietää, mikä sinua loukkaa, voit sanoa sen. On tärkeää sanoa se, jotta rajojasi kunnioittavat ihmiset tietävät, missä rajasi menevät ja osaavat kunnioittaa niitä. Sinun ei tarvitse "suojella" muita pettymykseltäsi ja esittää, että olet iloinen silloin, kun et ole. Edes rakastavimmatkaan ihmiset eivät osaa kunnioittaa rajojasi, jos he eivät tiedä mistä pidät ja mistä et. Jos et ole aiemmin tottunut asettamaan rajoja, niiden asettaminen nyt on pitkä prosessi, eikä sen tarvitse olla valmis heti. Mitä pidemälle rajojen asettamisessa pääset, sitä helpompi sinun on päästä eroon aiheettomasta syyllisyydestä, sillä toimit arvojesi mukaisesti, et jää väkivaltaisiin tilanteisiin ja siten sinulla ei ole tarvetta selittää asioita itsellesi syyllisyyden kautta. Kirjoitan rajoista vielä enemmän ja tarkemmin lisää myöhemmin (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista, milloin rajojasi uhataan ja milloin rajasi ovat heikotNarsistisen suhteen jälkeen: Minkälaiset minun rajani ovat?Narsistisen suhteen jälkeen: Miten pitää rajoja yllä?).



Neiti Kettu

Kommentit