Ketunhäntä kainalossa

Narsistisessa suhteessa elävät/eläneet kohtaavat usein hyvin realistisia asioita, joita pelätä ja murehtia. Näistä murheista ei pääse eroon yksinkertaisilla tavoilla, jotka keskittyvät lähinnä sen tajuamiseen, että murhe ei ole realistinen. Narsistiseen suhteeseen liittyen moni murhe on todella realistinen ja todellinen! Liian yksinkertaisesti toteutetut ohjeet voivat tuntua jopa loukkaavilta. Kyse ei ole siitä, että selviytyjä liioittelisi ja kuvittelisi epärealistisia. Kyse on todellisista ongelmista. Olen etsinyt pitkään vastausta kysymykseen, miten elää pelon kanssa? Miten elää sen todellisuuden kanssa, että joku ihminen on katkera ja voi koska tahansa haluta vahingoittaa, eikä oikeastaan voi tehdä sille mitään? Ihmisiä ei voi lukita minnekkään, elleivät he ole ensin tehneet jotain. Valitettavasti sen teon tapahduttua on jo liian myöhäistä. Toisaalta samanaikaisesti ei pitäisi antaa narsistille valtaa omaan elämäänsä, ja jos jatkuvasti pelkää joka nurkan kohdalla, on luovuttanut

Monelle selviytyjälle on tuttua, miten raivostuttavan röyhkeästi narsisti kääntää tilanteet päälaelleen ja sanoo olevansa itse uhri. Tämä on hyvin tyypillistä ja yleistä. Oikein anteliaalle päälle sattuessaan hän voi jopa oma-aloitteisesti tarjoutua antamaan anteeksi sinulle. Tai sitten hän surkeana voihkii, miten hän kohtalonsa uhrina ei onnistu muuta kuin sotkemaan kaiken. Oli miten oli, hän on aina jollain tavalla uhri. Jo narsismia tiedostavassa ja osittain irti päässeessä selviytyjässä tämä voi herättää raivoa ja tuntua älyttömimmältä tempulta mitä voi olemassa olla. Moni narsisti kuitenkin uskoo itse olevansa uhri, itse asiassa se on heille välttämätön tapa nähdä asiat, sillä muutoin heidän tekonsa eivät enää olisikaan oikeutettuja. Ja niiden täytyy olla, sillä narsisti on aina oikeassa. Uhriutensa kautta hän voi oikeuttaa melkeinpä mitä vaan. Mitä sokeammin narsistisempi henkilö on, sitä pakonomaisemmin hän uskoo tarinaansa. Mitä psykopaattisempi narsisti taas on, sitä enemmän

Patrick Carnesin kirja The Betrayal Bond - Breaking free of exploitive relationships on hyödyllinen käsikirja jokaiselle traumasidoksen kanssa painiskelevalle. Betrayal Bond -nimen perusteella oletan, että Carnes yhdistää ajatuksissaan Duttonin ja Painterin Traumatic bonding -teoriaa (ks. lisää Narsistisen suhteen jälkeen: Kuminauha ja takaisinkutsu (hoovering) - miten päästä irti traumasidoksesta? ) ja Jennifer Freydin Betrayal Trauma -teoriaa (ks. lisää Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle ). Nämä kaksi teoriaa ovat hyvin lähellä toisiaan, ja siksi The Betrayal Bond - Breaking free of exploitive relationships muodostuukin hyväksi käytännön käsikirjaksi. Kuvaan tässä kirjoituksessa Carnesin kirjan pohjalta niitä tekijöitä, jotka vahvistavat ja ylläpitävät traumasidosta. Näiden tekijöiden tunnistaminen on varhaisessa irtautumisprosessissa tärkeää, jotta niiden kertomaa viestiä voisi alkaa kyseenalaistamaan. Myös irtautumisen jälkeen nämä tekijät voiva

Narsistisen suhteen jälkeen on olennaisen tärkeää opetella erottamaan idealisaatio ja terve kiintymys toisistaan. Jos olet yhtään pidemmäksi aikaa jäänyt narsistiseen suhteeseen, olet mahdollisesti pitänyt narsistin idealisoivaa käytöstä sinä "vihdoinkin tapahtuvana oikeana rakkautena" tai "sinä oikeana ja terveenä tapana rakastaa". Vähintäänkin olet todennäköisesti selitellyt hänen tekojaan olemattomiksi ja sanonut: "hänellä on oma tapansa ilmaista rakkautta, mutta kyllä hän rakastaa". Idealisaatio on huumetta, se täyttää sinut ja tuntuu täydelliseltä. Koska se on sitä mitä olet aina halunnut, et haluakaan enää nähdä siinä mitään vikaa, alat kehittämilläsi selityksillä paikkailla aukkoja ja selität: "tämä on parasta, mitä minulle on tapahtunut" tai "ilman häntä en olisi tässä". On olennaista huomioida, että idealisaatio ei ole pelkästään narsistin toteuttamaa käytöstä, vaan se on myös sinun tapasi nähdä hänet. Kun pidät häntä ihanana