Todisteiden saamisen paradoksi
Manipulointi- ja väkivaltatilanteissa todisteiden saaminen tilanteen haitallisuudesta on merkittävä paradoksi. Yksi merkittävimmistä syistä miksi uhrit jäävät niinkin pitkäksi aikaa väkivallan alle on se, että he eivät osaa olla varmoja, onko tilanne oikeasti haitallinen vai ei. Väkivalta hiipii suhteeseen pikku hiljaa, ja samalla uhrin toleranssi väkivallalle pikku hiljaa kasvaa. Loppuvaiheessa ulkopuolisen olisi helppo havaita todisteita väkivallasta (jos tämä pääsisi kärpäsenä kattoon tarkastelemaan suljettujen ovien taakse), mutta valitettavasti alkuvaiheessa todisteet ovat sekä uhrin että ulkopuolisen silmissä lähinnä epämääräisiä asioita. Epämääräiset asiat on helppo selittää eri syistä johtuviksi ja moni ulkopuolinenkin neuvoisi: "älä ylireagoi, tälle kaikelle on jokin järkevä selitys".
Kognitiivisesti suuntautuneiden terapiatyökalujen perusvälineistöön kuuluu sen tarkastelu, minkälaisia erilaisia konkreettisia todisteita minkäkin tuntemuksen taustalle on mahdollista löytää. Työkalun tarkoituksena on esimerkiksi hälventää turhia pelkoja ja auttaa näkemään maailmaa realistisemmin. Monissa tilanteissa työkalu on täysin perusteltu ja hyödyllinen. Manipulointi- ja väkivaltatilanteissa ongelma on vain se, että todisteet harvoin ovat mitenkään konkreettisesti osoitettavissa. Ne ovat sellaisia, joita ei pysty selittämään toiselle ihmiselle kuulostamatta ylireagoivalta. Siinä vaiheessa, kun todisteet ovat tarpeeksi konkreettisia, on jo liian myöhäistä. Olet jo ollut väkivallan kohteena. Ei ehkä tarvitse edes sanoa, mitä tällaisen työkalun käyttäminen väärässä kohdassa voi saada aikaan.
Omien tuntemusten erottelu
Sen lisäksi, että oppii tulkitsemaan maailmaa realististen todisteiden kautta, on myös olennaisen tärkeää oppia luottamaan omiin tuntemuksiinsa. Sen sijaan, että erittelisi ulkoisia todisteita tosiin ja epätosiin, on opeteltava erottelemaan omia tuntemuksiaan havaitseviin, ruminoiviin ja historiallisiin. Historialliset tuntemukset kumpuavat jostakin aiemmin koetusta, jota tämän hetkinen tilanne muistuttaa. Se, että tunne on historiallinen, ei vielä tarkoita, ettei se olisi havaitseva. Joskus käsillä oleva tilanne on oikeasti samankaltainen, kuin aiemmin koettu, joskus se taas vain lievästi muistuttaa sitä. Historiallinen tuntemus voi ilmetä epämääräisemmin tulkittavissa olevana flashbackinä (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista tunnepohjaiset flashbackit ja sisäinen kriitikko) tai selkeämpänä muistona/intuitiona. Mitä enemmän aiempaa traumaa on käsitellyt, sitä selkeämpiä historialliset tuntemukset ovat ja sitä helpompi niitä on tulkita. Kaikki alkaa flashbackien tulkitsemisesta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Miten selvitä flashbackeista?).
Aiemmin koetut tapahtumat antavat hyvän kokemuspohjan silloin, kun niihin liittyviä tunteita on tarpeeksi käsitellyt. Kun osaa tunnistaa käsillä olevasta tilanteesta vanhaa tilannetta muistuttavia tekijöitä, saa olennaista tietoa. Muistuttavien tekijöiden ilmaantuminen ei tarkoita, että tilanne olisi täsmälleen samanlainen kuin aiemmin, sen sijaan niistä voi havaita tunnelmia, vivahteita ja todennäköisyyksiä. Yksi merkki kuvaa vain tätä yhtä puolta, eikä sen perusteella voi yleistää kaiken olevan samankaltaista. Esimerkiksi voit tuntea olosi painostetuksi, kun uusi tuttavuus leikkisyyden varjolla kysyy sinulta samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen, vaikka sanoit hänelle, ettet halua puhua asiasta. Tämä tunne kertoo sinulle, että uusi tuttavuus yrittää ylittää rajojasi, eikä kunnioita toivettasi yksityisyyteen. Se ei vielä tarkoita, että tämä henkilö myöhemmin varastaisi rahasi, alkaisi haukkumaan sinua selkäsi takana tai juonittelisi jotakin muuta, näitä asioita et voi tietää. Se kertoo kuitenkin sen, että suurella todennäköisyydellä jonkinlaisia rajan ylityksiä on tulossa lisää. Varsinkin silloin jos annat periksi ja kerrot asioista, mutta yrityksiä on todennäköisesti tulossa myös muutenkin lisää. Se kertoo myös, että tämän asian kertominen ei välttämättä ole turvallista, sillä koska hän ei kunnioita tässä rajojasi, hän ei todennäköisesti kunnioita rajojasi siinäkään, miten hän käyttää tätä kertomaasi asiaa myöhemmin. Voi myös olla, että ehkä saat hänen olemuksestaan ja katsestaan jollain tapaa epäsuhtaisen tai jopa puistattavan tuntemuksen. Jokin hänen eleissään ei synkkaa yhteen. Tämä ei vielä kerro, että hän tulee yöllä ovesi taakse ase kädessä, mutta se kertoo että hän ei tällä hetkellä ole turvallista seuraa ja rajojen nostaminen turvallisuussyistä on hyvä idea. Ehkä hänellä vain on jokin tilapäinen henkilökohtainen kriisi, jonka vuoksi aistit hänestä tällaista, tai ehkä hänessä on jotakin vaarallisempaakin, sitä ei voi tietää.
Monia pohdituttava kysymys on se, ovatko omat tuntemukset tilanteessa havaitsevia vai ruminoivia? Kuvittelenko ja liioittelenko vain, vai onko kyseessä oikea vaisto? Jatkuva pelossa eläminen rajoittaa elämää, jos karsii kaiken turvallisuussyistä pois elämästään. Dana Morningstar kertoo usein esimerkkiä naisesta, joka parkkipaikalla kuuli takanaan voimistuneita askelia. Askeleet tuntuivat hänestä uhkaavilta, mutta hän ei kehdannut lähteä juoksemaan karkuun, jos kyseessä olisikin vain joku ohi juokseva tavallinen ihminen. Tilanne päättyi niin, että hänet ryöstettiin. Usein lainattu esimerkki on, kuinka postipommia avanneet ihmiset usein vitsailevat ennen paketin avaamista, että "kylläpä tämä näyttää pommilta". Ihmisen alitajunta kytkee palaset yhteen ja antaa tuloksena todennäköisen vaihtoehdon: pommi, mutta tietoinen mieli ei pidä sitä todennäköisenä vaihtoehtona eikä halua nolata itseään varautumalla turhaan. Jälkikäteen ihmiset usein sanovat, että naisen olisi pitänyt tietää askelien olevan ryöstäjän askelia ja varautua. Tilanteen ollessa käynnissä, sitä ei kuitenkaan mistään muusta voi erottaa, kuin sisäisestä tuntemuksesta. Tilanteita, joissa kuulee takanaan voimistuvia askelia, on monenlaisia, ja jos jokaisessa niissä lähtisi juoksemaan karkuun, nämä samat jälkiviisaat ihmiset naureskelisivat. Häpeä siitä, jos tilanne onkin väärä hälytys ja toimii silti, estää monia toimimasta.
Yksittäisissä tilanteissa varautuminen ei kuitenkaan vielä tarkoita kotiinsa linnoittautumista. Jos elämäsi on muuten monipuolista, pelko elämän rajoittamisesti yksittäisiin tilanteisiin varautuessa on lopulta turha. Yksi perustavanlaatuinen tekijä on se, että kotiinsa pelon vuoksi linnottautuvat usein kokevat tämän olevan ainut mahdollinen vaihtoehto. Heille pelko on niin suurta, etteivät he enää mieti, onko varautuminen häpeällistä vai ei. Jos taas pohdit kysymyksiä häpeästä ja turhasta varautumisesta, liikkumavarasi on suurempi. Osalla ihmisistä on sellainen käsitys, että terveen ihmisen määreeseen kuuluu välitön luottaminen ihmisiin ja asioihin, ilman varautuneisuutta. Osa ajattelee, että mielenterveyden hoidon tarkoituksena on "palauttaa" trauman kokenut ihminen tähän tilaan (lähisuhdetrauman hoitamisen kohdalla tätä asennetta on kritisoitu jopa joidenkin hoitomuotojen kohdalla). Silti kuten aiemmista esimerkeistä huomasimme, joskus meidän tarvitsee varautua varmuuden vuoksi ennen kuin tilanne on tapahtunut. Tällöin emme koskaan saa konkreettista todistusta sille, oliko varautumisemme oleellista vai turhaa. Osa tilanteista todennäköisesti ei olisi johtanut vaaraan, mutta osa taas olisi. Kysymys kuuluu, kumpaan suuntaan haluat mieluummin ottaa riskin? Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, ja voit joka tilanteessa arvioida itse kuinka suuren riskin milloinkin haluat ottaa. Valinta on sinun.
Ruminoivien tuntemusten erottaminen havaitsevissa
Mutta mitä sitten, jos todella alkaa rajoittaa elämänpiiriänsä varautuessaan lähes kaikkeen? Tässä kysymyksessä apuun nousee itselle tärkeiden asioiden tarkastelu. Varaudutko jo niin paljon ja niin usein, että se estää sinua toteuttamasta sinulle tärkeitä asioita? Listaa itsellesi ne asiat, jotka ovat sinulle elämässäsi kaikkein tärkeimpiä. Listaa myös ne asiat, jotka tuovat sinulle eniten iloa ja energiaa. Näiden asioiden tarkastelu on kaiken toipumisen pohjalla (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi) ja jos huomaat eläväsi niitä vastaan, jokin ei ole kohdallaan. Tällöin havaitsevat ja ruminoivat tuntemukset ovat voineet mennä sekaisin, ja olet alkanut toimia myös ruminoivien tuntemusten pohjalta. Kuten aiemmin totesin, aina ei voi tietää, varautuuko turhaan vai ei. Tuntemuksien olennaisuutta voi silti opetella erottelemaan ns. tarpeeksi hyvin. Niissä tapauksissa, joissa todistusaineistoa ei ole, oman tuntemuksen olennaisuuden erottaminen antaa vastauksia, joita todistusaineisto ei pysty antamaan. Todistusaineistoa kysyville joutuisit vastaamaan vain: "en voi perustella tätä tuntemusta millään" ja seuraukset olisivat gaslightaavat (ks. Neljä erilaista gaslightingin muotoa). Pahempaa karhunpalvelusta toipuvalle selviytyjälle ei voi tehdä kuin sen, että irroittaa hänet yhä pahemmin irti omista tuntemuksistaan.
Ruminoivien tunteiden erottamisen opettelussa tiet vievät jälleen historiaan. Minkälaisia tuntemuksia koet kaikkein useimmin? Jokaisella on yleensä muutama tyypillinen tuntemus, jotka toistuvat usein ja jotka pohjaavat aiempiin kokemuksiin elämässä. Jos siis esimerkiksi tunnistat, että epäilet usein monien eri ihmisten kohdalla heidän alkavan joskus puhua pahaa sinusta selän takana, pysähdy tähän. Olet löytänyt tuntemuksen, jota et voi ottaa itsestäänselvänä. Joka kerta, kun tunnet tätä tuntemusta, sytytä päässäsi epäolennaisuus-varoitusvalot ja ala tarkastella tilannetta tarkemmin. Noin 80-90% tapauksista on todennäköisesti vääriä hälytyksiä. Noin 10% tapauksista voi olla oleellisia, joten vain pysähdy ja tarkastele tilannetta tarkemmin. Käytä aikaa siihen, että löydät ne muutamat tuntemukset, jotka ovat sinulle tyypillisiä ja joiden kohdalla on syytä pysähtyä.
Ruminoivat tuntemukset ja ajatukset ovat kehää kiertäviä tuntemuksia ja ajatuksia, joista voi olla vaikeakin löytää ulospääsyä. Ne toistavat samaa asiaa, paisuvat, lähtevät versomaan eri suuntiin ja muodostavat verkon erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Intuitio tai kokemusperäinen ymmärrys on yleensä selkeämpi ja tarkkarajaisempi tuntemus. Se kertoo vain sen yhden viestin, minkä se on havainnut. Tämä viesti ei välttämättä tule edes sanallisessa muodossa, vaan se kertoo jonkinlaisen tunneperäisen tiedon siitä, mistä on kyse. Ruminoivat ajatukset taas ovat usein sanallisia, mutta joskus ne voivat olla myös epämääräistä pelkoa. Tämän vuoksi kehotan tarkkailemaan toistuvuutta, sillä on epätodennäköistä, että sama viesti olisi pätevä lähes jokaisessa elämän tilanteessa. Kun olet löytänyt ne tuntemukset, jotka sinulla toistuvat usein ja olet pysähtynyt niiden kohdalle erittelemään tilannetta, ymmärryksesi tuntemusten vivahteista kasvaa. Juju on siinä, että vähemmän toistuvissa tilanteissa nappaat todennäköisemmin kiinni aidosta vaistosta ja tyypillisissä tuntemuksissa taas ruminoivasta tunteesta. Kun pysähdyt tyypillisten tuntemusten kohdalle ja huomaat miltä tuntui niissä 10% havaitsevissa tapauksissa verrattuna 80-90% ruminoiviin tapauksiin, alat oppia tunteiden erilaisuutta.
Siinä vaiheessa, kun luotat kykyysi erotella tuntemuksiasi, pystyt samalla myös luottamaan niihin tuntemuksiisi, jotka tuovat tärkeitä viestejä. Et jää enää kiinni siihen verkkoon, jossa etsit vastauksia ulkopuoleltasi löytämättä mitään tarpeeksi pätevää. Koska tuntemuksia on monenlaisia, jonkinlainen epämääräisyys niiden yhteydessä todennäköisesti jää aina olemaan. Onkin tärkeää, ettei tuntemuksiaan ala pitämään absoluuttisina totuuksina, vaan suhtautuu niihin havaintoina. Tuntemus kertoo, mitä havaitset tilanteessa. Se ei kerro absoluuttisella varmuudella sitä, millainen toinen ihminen on, mutta se kertoo olennaista viestiä siitä, miten sinun kannattaa tilanteessa toimia. Sinulla on lupa toimia, vaikkei sinulla olisikaan käsissäsi absoluuttista totuutta asioista. Sillä sitä totuutta ei kukaan meistä koskaan edes pystyisi saamaan käsiinsä.
Tyypillisesti manipuloinnin yhteydessä koettuja tuntemuksia
Havaitsevien tuntemusten erottamista auttaa myös lukea siitä, minkälaisia tuntemuksia manipuloinnin kohteeksi joutuminen tyypillisesti aiheuttaa.
Hämmennys
Manipuloiduksi tulemiseen liittyy alussa aina hämmennys siitä, mistä tilanteessa oikein on kyse. Jokin ei tunnu olevan kohdallaan, tai jokin asia ei vain tunnu sujuvan, muttei oikein tiedä miksi. Tilannetta miettii mielessään läpi ja yrittää keksiä selityksiä eri tekijöistä. Asioita yrittää myös muuttaa muuttamalla omaa käyttäytymistään tai suhtautumistaan, mutta mikään ei tunnu kunnolla auttavan.
Syyllisyys tai velvollisuus
Tilanteesta ehkä haluaisi pois, mutta ei koe voivansa lähteä, koska se olisi jollain tapaa väärin. Asioita joutuu pitämään yllä ja jatkamaan, vaikkei lopputulosta ole näkyvissä.
Täytetyksi tulemisen tunne
Toisaalta tilanne voi tuntua myös täydelliseltä kaikki toiveet täyttävältä. Tässä positiivisessakin versiossa hämmennys on läsnä, mutta sen haluaa sivuuttaa, koska saavutettava palkinto on niin täydellinen ettei halua menettää sitä. Hämmennys voi kohdistua lähinnä sisäänpäin ja voi moittia itseään siitä, miksei osaa olla onnellinen näin onnekkaassa tilanteessa.
Tunne siitä, että on tullut vedetyksi mukaan johonkin tajuamattaan
Manipuloinnissa kohde pyritään usein myös sitouttamaan tilanteeseen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Manipuloija kääntää asiat niin, että tapahtunut ei ole vain manipuloijan aiheuttamaa, vaan kohde on vaikuttanut sen tapahtumiseen ja osaltaan luonut sen. Joko kohde on halunnut ja valinnut näin, tai sitten kohteen omat ominaisuudet ovat aiheuttaneet sen, että hän on vastuussa tapahtuneesta. Kohteesta tuntuu siltä, ettei hän ymmärrä miten tähän on päästy, mutta jotenkin hän on sen aiheuttanut ja siksi hän joutuu ottamaan asioista osavastuun.
Epämääräinen ärtyneisyys
Epämääräinen epämukavuuden tai ärtyneisyyden tuntemus liittyy manipuloinnin yhteydessä usein rajoja kohtaan osoitettuihin ylityksiin. Tuntuu siltä, että jotakin asiaa ei halua tehdä tai kertoa, mutta niin on joko jo tehnyt tai niin pitäisi jostain syystä tehdä. Voi olla, että tekee mieli murista jotakin ärtyneesti, mutta tämä tuntuu ylireagoinnilta. Aina ei välttämättä edes tiedä miksi tuntee olonsa ärtyneeksi ja yrittää päästä siitä tuntemuksesta eroon. Joskus toisen sanat jäävät päähän pyörimään, muttei osaa konkreettisesti osoittaa niistä sitä ärsyttävää kohtaa. Ärsyttävän kohdan osaa kuitenkin osoittaa paremmin sen jälkeen, kun on tutustunut manipuloinnin tyypillisiin tekniikoihin (ks. Tunnista manipulointi!).
Omat tuntemukset kertovat monesti paljon enemmän tärkeitä asioita, kuin mitä pelkästään faktoja etsimällä tilanteesta löytäisi. Tämä voi kuulostaa monen korvaan rajulta väittämältä, sillä tuntemuksia pidetään jostain syystä objektiivisuuden vastakohtana, vaikkeivat ne sitä välttämättä ole. Syvempien filosofisten pohdintojen kautta voidaan päätyä siihen tulokseen, ettei absoluuttista objektiivisuutta voi olla olemassa. Eläminen tässä maailmassa on aina sekoitus objektiivisuutta ja subjektiivisuutta. Pyrkiminen absoluuttiseen objektiivisuuteen heikentää kykyä erotella omia tuntemuksiaan ja kuunnella niiden viestejä realistisesti. Aina on tärkeää ymmärtää, ettei mikään asia voi olla täysin objektiibista, ja tämän olettaminen voi erehdyttää osaa ihmisistä pitämään tuntemuksiaan absoluuttisen objektiivisina. Toisia se taas voi viedä poispäin lunnollisista taidoistamme, kuten kehon viestien kuuntelemisesta ja vaistomaisesta intuitiosta. Osa ihmisistä ei usko, että intuitiota olisi edes olemassakaan. Luonnossa eläimillä on kuitenkin sellainen, miksi ei siis meilläkin? Siinä on kyse ainoastaan luonnollisesta tilanteen havainnoinnista, eikä ollenkaan esimerkiksi tulevaisuuden ennustamisesta. Oma mielipiteeni on, että kyse ei ole pelkästään ulkoisista todisteista, vaikka tämä onkin nykyaikana monessa paikassa ihanne. Paljon ymmärrystä löytyy sitä kautta, kun oppii erottelemaan omia tunteitaan realistisesti, terveen kriittisesti, mutta kuitenkin niitä kuunnellen. Objektiivisuuden tavoittelu johtaa vain siihen, että nämä nyanssit jäävät huomioimatta. Asiat eivät ole joko tai. Ja lopulta, mitä nämä ulkoiset todisteet tarkoittavat, mikä merkitys niillä on, jos emme tarkastele niitä omien tuntemustemme kautta ja anna niille merkityksiä? Ihmiselämä harvemmin on tarkkarajaista ja suoraviivaista. Lopulta teemme itse päätökset ja arviot siitä, mitä haluamme valita.
Neiti Kettu
ks. myös:
Miltä tunnekylmyys näyttää? Entä emotionaalisen yhteyden puute?
Kognitiivisesti suuntautuneiden terapiatyökalujen perusvälineistöön kuuluu sen tarkastelu, minkälaisia erilaisia konkreettisia todisteita minkäkin tuntemuksen taustalle on mahdollista löytää. Työkalun tarkoituksena on esimerkiksi hälventää turhia pelkoja ja auttaa näkemään maailmaa realistisemmin. Monissa tilanteissa työkalu on täysin perusteltu ja hyödyllinen. Manipulointi- ja väkivaltatilanteissa ongelma on vain se, että todisteet harvoin ovat mitenkään konkreettisesti osoitettavissa. Ne ovat sellaisia, joita ei pysty selittämään toiselle ihmiselle kuulostamatta ylireagoivalta. Siinä vaiheessa, kun todisteet ovat tarpeeksi konkreettisia, on jo liian myöhäistä. Olet jo ollut väkivallan kohteena. Ei ehkä tarvitse edes sanoa, mitä tällaisen työkalun käyttäminen väärässä kohdassa voi saada aikaan.
Omien tuntemusten erottelu
Sen lisäksi, että oppii tulkitsemaan maailmaa realististen todisteiden kautta, on myös olennaisen tärkeää oppia luottamaan omiin tuntemuksiinsa. Sen sijaan, että erittelisi ulkoisia todisteita tosiin ja epätosiin, on opeteltava erottelemaan omia tuntemuksiaan havaitseviin, ruminoiviin ja historiallisiin. Historialliset tuntemukset kumpuavat jostakin aiemmin koetusta, jota tämän hetkinen tilanne muistuttaa. Se, että tunne on historiallinen, ei vielä tarkoita, ettei se olisi havaitseva. Joskus käsillä oleva tilanne on oikeasti samankaltainen, kuin aiemmin koettu, joskus se taas vain lievästi muistuttaa sitä. Historiallinen tuntemus voi ilmetä epämääräisemmin tulkittavissa olevana flashbackinä (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista tunnepohjaiset flashbackit ja sisäinen kriitikko) tai selkeämpänä muistona/intuitiona. Mitä enemmän aiempaa traumaa on käsitellyt, sitä selkeämpiä historialliset tuntemukset ovat ja sitä helpompi niitä on tulkita. Kaikki alkaa flashbackien tulkitsemisesta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Miten selvitä flashbackeista?).
Aiemmin koetut tapahtumat antavat hyvän kokemuspohjan silloin, kun niihin liittyviä tunteita on tarpeeksi käsitellyt. Kun osaa tunnistaa käsillä olevasta tilanteesta vanhaa tilannetta muistuttavia tekijöitä, saa olennaista tietoa. Muistuttavien tekijöiden ilmaantuminen ei tarkoita, että tilanne olisi täsmälleen samanlainen kuin aiemmin, sen sijaan niistä voi havaita tunnelmia, vivahteita ja todennäköisyyksiä. Yksi merkki kuvaa vain tätä yhtä puolta, eikä sen perusteella voi yleistää kaiken olevan samankaltaista. Esimerkiksi voit tuntea olosi painostetuksi, kun uusi tuttavuus leikkisyyden varjolla kysyy sinulta samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen, vaikka sanoit hänelle, ettet halua puhua asiasta. Tämä tunne kertoo sinulle, että uusi tuttavuus yrittää ylittää rajojasi, eikä kunnioita toivettasi yksityisyyteen. Se ei vielä tarkoita, että tämä henkilö myöhemmin varastaisi rahasi, alkaisi haukkumaan sinua selkäsi takana tai juonittelisi jotakin muuta, näitä asioita et voi tietää. Se kertoo kuitenkin sen, että suurella todennäköisyydellä jonkinlaisia rajan ylityksiä on tulossa lisää. Varsinkin silloin jos annat periksi ja kerrot asioista, mutta yrityksiä on todennäköisesti tulossa myös muutenkin lisää. Se kertoo myös, että tämän asian kertominen ei välttämättä ole turvallista, sillä koska hän ei kunnioita tässä rajojasi, hän ei todennäköisesti kunnioita rajojasi siinäkään, miten hän käyttää tätä kertomaasi asiaa myöhemmin. Voi myös olla, että ehkä saat hänen olemuksestaan ja katsestaan jollain tapaa epäsuhtaisen tai jopa puistattavan tuntemuksen. Jokin hänen eleissään ei synkkaa yhteen. Tämä ei vielä kerro, että hän tulee yöllä ovesi taakse ase kädessä, mutta se kertoo että hän ei tällä hetkellä ole turvallista seuraa ja rajojen nostaminen turvallisuussyistä on hyvä idea. Ehkä hänellä vain on jokin tilapäinen henkilökohtainen kriisi, jonka vuoksi aistit hänestä tällaista, tai ehkä hänessä on jotakin vaarallisempaakin, sitä ei voi tietää.
Monia pohdituttava kysymys on se, ovatko omat tuntemukset tilanteessa havaitsevia vai ruminoivia? Kuvittelenko ja liioittelenko vain, vai onko kyseessä oikea vaisto? Jatkuva pelossa eläminen rajoittaa elämää, jos karsii kaiken turvallisuussyistä pois elämästään. Dana Morningstar kertoo usein esimerkkiä naisesta, joka parkkipaikalla kuuli takanaan voimistuneita askelia. Askeleet tuntuivat hänestä uhkaavilta, mutta hän ei kehdannut lähteä juoksemaan karkuun, jos kyseessä olisikin vain joku ohi juokseva tavallinen ihminen. Tilanne päättyi niin, että hänet ryöstettiin. Usein lainattu esimerkki on, kuinka postipommia avanneet ihmiset usein vitsailevat ennen paketin avaamista, että "kylläpä tämä näyttää pommilta". Ihmisen alitajunta kytkee palaset yhteen ja antaa tuloksena todennäköisen vaihtoehdon: pommi, mutta tietoinen mieli ei pidä sitä todennäköisenä vaihtoehtona eikä halua nolata itseään varautumalla turhaan. Jälkikäteen ihmiset usein sanovat, että naisen olisi pitänyt tietää askelien olevan ryöstäjän askelia ja varautua. Tilanteen ollessa käynnissä, sitä ei kuitenkaan mistään muusta voi erottaa, kuin sisäisestä tuntemuksesta. Tilanteita, joissa kuulee takanaan voimistuvia askelia, on monenlaisia, ja jos jokaisessa niissä lähtisi juoksemaan karkuun, nämä samat jälkiviisaat ihmiset naureskelisivat. Häpeä siitä, jos tilanne onkin väärä hälytys ja toimii silti, estää monia toimimasta.
Yksittäisissä tilanteissa varautuminen ei kuitenkaan vielä tarkoita kotiinsa linnoittautumista. Jos elämäsi on muuten monipuolista, pelko elämän rajoittamisesti yksittäisiin tilanteisiin varautuessa on lopulta turha. Yksi perustavanlaatuinen tekijä on se, että kotiinsa pelon vuoksi linnottautuvat usein kokevat tämän olevan ainut mahdollinen vaihtoehto. Heille pelko on niin suurta, etteivät he enää mieti, onko varautuminen häpeällistä vai ei. Jos taas pohdit kysymyksiä häpeästä ja turhasta varautumisesta, liikkumavarasi on suurempi. Osalla ihmisistä on sellainen käsitys, että terveen ihmisen määreeseen kuuluu välitön luottaminen ihmisiin ja asioihin, ilman varautuneisuutta. Osa ajattelee, että mielenterveyden hoidon tarkoituksena on "palauttaa" trauman kokenut ihminen tähän tilaan (lähisuhdetrauman hoitamisen kohdalla tätä asennetta on kritisoitu jopa joidenkin hoitomuotojen kohdalla). Silti kuten aiemmista esimerkeistä huomasimme, joskus meidän tarvitsee varautua varmuuden vuoksi ennen kuin tilanne on tapahtunut. Tällöin emme koskaan saa konkreettista todistusta sille, oliko varautumisemme oleellista vai turhaa. Osa tilanteista todennäköisesti ei olisi johtanut vaaraan, mutta osa taas olisi. Kysymys kuuluu, kumpaan suuntaan haluat mieluummin ottaa riskin? Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, ja voit joka tilanteessa arvioida itse kuinka suuren riskin milloinkin haluat ottaa. Valinta on sinun.
Ruminoivien tuntemusten erottaminen havaitsevissa
Mutta mitä sitten, jos todella alkaa rajoittaa elämänpiiriänsä varautuessaan lähes kaikkeen? Tässä kysymyksessä apuun nousee itselle tärkeiden asioiden tarkastelu. Varaudutko jo niin paljon ja niin usein, että se estää sinua toteuttamasta sinulle tärkeitä asioita? Listaa itsellesi ne asiat, jotka ovat sinulle elämässäsi kaikkein tärkeimpiä. Listaa myös ne asiat, jotka tuovat sinulle eniten iloa ja energiaa. Näiden asioiden tarkastelu on kaiken toipumisen pohjalla (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi) ja jos huomaat eläväsi niitä vastaan, jokin ei ole kohdallaan. Tällöin havaitsevat ja ruminoivat tuntemukset ovat voineet mennä sekaisin, ja olet alkanut toimia myös ruminoivien tuntemusten pohjalta. Kuten aiemmin totesin, aina ei voi tietää, varautuuko turhaan vai ei. Tuntemuksien olennaisuutta voi silti opetella erottelemaan ns. tarpeeksi hyvin. Niissä tapauksissa, joissa todistusaineistoa ei ole, oman tuntemuksen olennaisuuden erottaminen antaa vastauksia, joita todistusaineisto ei pysty antamaan. Todistusaineistoa kysyville joutuisit vastaamaan vain: "en voi perustella tätä tuntemusta millään" ja seuraukset olisivat gaslightaavat (ks. Neljä erilaista gaslightingin muotoa). Pahempaa karhunpalvelusta toipuvalle selviytyjälle ei voi tehdä kuin sen, että irroittaa hänet yhä pahemmin irti omista tuntemuksistaan.
Ruminoivien tunteiden erottamisen opettelussa tiet vievät jälleen historiaan. Minkälaisia tuntemuksia koet kaikkein useimmin? Jokaisella on yleensä muutama tyypillinen tuntemus, jotka toistuvat usein ja jotka pohjaavat aiempiin kokemuksiin elämässä. Jos siis esimerkiksi tunnistat, että epäilet usein monien eri ihmisten kohdalla heidän alkavan joskus puhua pahaa sinusta selän takana, pysähdy tähän. Olet löytänyt tuntemuksen, jota et voi ottaa itsestäänselvänä. Joka kerta, kun tunnet tätä tuntemusta, sytytä päässäsi epäolennaisuus-varoitusvalot ja ala tarkastella tilannetta tarkemmin. Noin 80-90% tapauksista on todennäköisesti vääriä hälytyksiä. Noin 10% tapauksista voi olla oleellisia, joten vain pysähdy ja tarkastele tilannetta tarkemmin. Käytä aikaa siihen, että löydät ne muutamat tuntemukset, jotka ovat sinulle tyypillisiä ja joiden kohdalla on syytä pysähtyä.
Ruminoivat tuntemukset ja ajatukset ovat kehää kiertäviä tuntemuksia ja ajatuksia, joista voi olla vaikeakin löytää ulospääsyä. Ne toistavat samaa asiaa, paisuvat, lähtevät versomaan eri suuntiin ja muodostavat verkon erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Intuitio tai kokemusperäinen ymmärrys on yleensä selkeämpi ja tarkkarajaisempi tuntemus. Se kertoo vain sen yhden viestin, minkä se on havainnut. Tämä viesti ei välttämättä tule edes sanallisessa muodossa, vaan se kertoo jonkinlaisen tunneperäisen tiedon siitä, mistä on kyse. Ruminoivat ajatukset taas ovat usein sanallisia, mutta joskus ne voivat olla myös epämääräistä pelkoa. Tämän vuoksi kehotan tarkkailemaan toistuvuutta, sillä on epätodennäköistä, että sama viesti olisi pätevä lähes jokaisessa elämän tilanteessa. Kun olet löytänyt ne tuntemukset, jotka sinulla toistuvat usein ja olet pysähtynyt niiden kohdalle erittelemään tilannetta, ymmärryksesi tuntemusten vivahteista kasvaa. Juju on siinä, että vähemmän toistuvissa tilanteissa nappaat todennäköisemmin kiinni aidosta vaistosta ja tyypillisissä tuntemuksissa taas ruminoivasta tunteesta. Kun pysähdyt tyypillisten tuntemusten kohdalle ja huomaat miltä tuntui niissä 10% havaitsevissa tapauksissa verrattuna 80-90% ruminoiviin tapauksiin, alat oppia tunteiden erilaisuutta.
Siinä vaiheessa, kun luotat kykyysi erotella tuntemuksiasi, pystyt samalla myös luottamaan niihin tuntemuksiisi, jotka tuovat tärkeitä viestejä. Et jää enää kiinni siihen verkkoon, jossa etsit vastauksia ulkopuoleltasi löytämättä mitään tarpeeksi pätevää. Koska tuntemuksia on monenlaisia, jonkinlainen epämääräisyys niiden yhteydessä todennäköisesti jää aina olemaan. Onkin tärkeää, ettei tuntemuksiaan ala pitämään absoluuttisina totuuksina, vaan suhtautuu niihin havaintoina. Tuntemus kertoo, mitä havaitset tilanteessa. Se ei kerro absoluuttisella varmuudella sitä, millainen toinen ihminen on, mutta se kertoo olennaista viestiä siitä, miten sinun kannattaa tilanteessa toimia. Sinulla on lupa toimia, vaikkei sinulla olisikaan käsissäsi absoluuttista totuutta asioista. Sillä sitä totuutta ei kukaan meistä koskaan edes pystyisi saamaan käsiinsä.
Tyypillisesti manipuloinnin yhteydessä koettuja tuntemuksia
Havaitsevien tuntemusten erottamista auttaa myös lukea siitä, minkälaisia tuntemuksia manipuloinnin kohteeksi joutuminen tyypillisesti aiheuttaa.
Hämmennys
Manipuloiduksi tulemiseen liittyy alussa aina hämmennys siitä, mistä tilanteessa oikein on kyse. Jokin ei tunnu olevan kohdallaan, tai jokin asia ei vain tunnu sujuvan, muttei oikein tiedä miksi. Tilannetta miettii mielessään läpi ja yrittää keksiä selityksiä eri tekijöistä. Asioita yrittää myös muuttaa muuttamalla omaa käyttäytymistään tai suhtautumistaan, mutta mikään ei tunnu kunnolla auttavan.
Syyllisyys tai velvollisuus
Tilanteesta ehkä haluaisi pois, mutta ei koe voivansa lähteä, koska se olisi jollain tapaa väärin. Asioita joutuu pitämään yllä ja jatkamaan, vaikkei lopputulosta ole näkyvissä.
Täytetyksi tulemisen tunne
Toisaalta tilanne voi tuntua myös täydelliseltä kaikki toiveet täyttävältä. Tässä positiivisessakin versiossa hämmennys on läsnä, mutta sen haluaa sivuuttaa, koska saavutettava palkinto on niin täydellinen ettei halua menettää sitä. Hämmennys voi kohdistua lähinnä sisäänpäin ja voi moittia itseään siitä, miksei osaa olla onnellinen näin onnekkaassa tilanteessa.
Tunne siitä, että on tullut vedetyksi mukaan johonkin tajuamattaan
Manipuloinnissa kohde pyritään usein myös sitouttamaan tilanteeseen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Manipuloija kääntää asiat niin, että tapahtunut ei ole vain manipuloijan aiheuttamaa, vaan kohde on vaikuttanut sen tapahtumiseen ja osaltaan luonut sen. Joko kohde on halunnut ja valinnut näin, tai sitten kohteen omat ominaisuudet ovat aiheuttaneet sen, että hän on vastuussa tapahtuneesta. Kohteesta tuntuu siltä, ettei hän ymmärrä miten tähän on päästy, mutta jotenkin hän on sen aiheuttanut ja siksi hän joutuu ottamaan asioista osavastuun.
Epämääräinen ärtyneisyys
Epämääräinen epämukavuuden tai ärtyneisyyden tuntemus liittyy manipuloinnin yhteydessä usein rajoja kohtaan osoitettuihin ylityksiin. Tuntuu siltä, että jotakin asiaa ei halua tehdä tai kertoa, mutta niin on joko jo tehnyt tai niin pitäisi jostain syystä tehdä. Voi olla, että tekee mieli murista jotakin ärtyneesti, mutta tämä tuntuu ylireagoinnilta. Aina ei välttämättä edes tiedä miksi tuntee olonsa ärtyneeksi ja yrittää päästä siitä tuntemuksesta eroon. Joskus toisen sanat jäävät päähän pyörimään, muttei osaa konkreettisesti osoittaa niistä sitä ärsyttävää kohtaa. Ärsyttävän kohdan osaa kuitenkin osoittaa paremmin sen jälkeen, kun on tutustunut manipuloinnin tyypillisiin tekniikoihin (ks. Tunnista manipulointi!).
Omat tuntemukset kertovat monesti paljon enemmän tärkeitä asioita, kuin mitä pelkästään faktoja etsimällä tilanteesta löytäisi. Tämä voi kuulostaa monen korvaan rajulta väittämältä, sillä tuntemuksia pidetään jostain syystä objektiivisuuden vastakohtana, vaikkeivat ne sitä välttämättä ole. Syvempien filosofisten pohdintojen kautta voidaan päätyä siihen tulokseen, ettei absoluuttista objektiivisuutta voi olla olemassa. Eläminen tässä maailmassa on aina sekoitus objektiivisuutta ja subjektiivisuutta. Pyrkiminen absoluuttiseen objektiivisuuteen heikentää kykyä erotella omia tuntemuksiaan ja kuunnella niiden viestejä realistisesti. Aina on tärkeää ymmärtää, ettei mikään asia voi olla täysin objektiibista, ja tämän olettaminen voi erehdyttää osaa ihmisistä pitämään tuntemuksiaan absoluuttisen objektiivisina. Toisia se taas voi viedä poispäin lunnollisista taidoistamme, kuten kehon viestien kuuntelemisesta ja vaistomaisesta intuitiosta. Osa ihmisistä ei usko, että intuitiota olisi edes olemassakaan. Luonnossa eläimillä on kuitenkin sellainen, miksi ei siis meilläkin? Siinä on kyse ainoastaan luonnollisesta tilanteen havainnoinnista, eikä ollenkaan esimerkiksi tulevaisuuden ennustamisesta. Oma mielipiteeni on, että kyse ei ole pelkästään ulkoisista todisteista, vaikka tämä onkin nykyaikana monessa paikassa ihanne. Paljon ymmärrystä löytyy sitä kautta, kun oppii erottelemaan omia tunteitaan realistisesti, terveen kriittisesti, mutta kuitenkin niitä kuunnellen. Objektiivisuuden tavoittelu johtaa vain siihen, että nämä nyanssit jäävät huomioimatta. Asiat eivät ole joko tai. Ja lopulta, mitä nämä ulkoiset todisteet tarkoittavat, mikä merkitys niillä on, jos emme tarkastele niitä omien tuntemustemme kautta ja anna niille merkityksiä? Ihmiselämä harvemmin on tarkkarajaista ja suoraviivaista. Lopulta teemme itse päätökset ja arviot siitä, mitä haluamme valita.
Neiti Kettu
ks. myös:
Miltä tunnekylmyys näyttää? Entä emotionaalisen yhteyden puute?
Muistan kun kerroin joskus esimerkiksi fysioterapeutille,että psoas lihakseni on aivan jumissa,enkä tahdo päästä kävelemään koska mieheni huutaa minulle niin paljon. Kertomus oli varmasti outo ja naurahdimme molemmat sille.
VastaaPoistaNyt kun olen päässyt etäälle narsistisesta julmuudesta,huomaan useita muutoksia itsessäni. En herää enää aamuisin hermostuneena vaan levänneenä. En jännity enää nähdessäni exääni,en pelkää. Jos kohtaan mielestäni vaarallisen ihmisen,tunnen sen jossain rintakehän seuduilla ja siinä että kiirehdin kohtaamisesta pois. Epäilen,että aiemmin tuo sama tunne saattoi kiehtoa,mutta ei enää.
On surullista,että piti niin paljon pahaa tapahtua ennenkuin osaan kuunnella mitä kroppani minulle kertoo.