Ketunhäntä kainalossa

Uhria esittävä tai uhriksi itsensä kokeva narsisti on teemana viime aikoina noussut jälleen esille. Aiemmin olen kirjoittanut aiheesta jutussa: Miksi narsisti ajattelee olevansa uhri? . Meredith Miller on juuri julkaissut videon, jossa hän jaottelee covert-tyyppisen narsismin kahteen luokkaan: "uhri-narsistiin" ja "sankari-narsistiin". Käytännössä nämä molemmat tyylit voivat vaihdella myös samassa ihmisessä ja ilmetä samanaikaisesti overt-tyylisempien piirteiden kanssa. Linkki videoon. Dr. Todd Grande taas on julkaissut videon, jossa hän kertoo kolme esimerkkiä uhria esittävästä narsistista.  Linkki videoon. Julkisuudessa aihetta taas on puitu Johnny Deppin ja Amber Heardin avioeroriitojen vuoksi, palaan tähän aiheeseen hetken päästä. Dr. Grande sanoo videollaan osuvasti, että narsistit olettavat kaikkien olevan heti kiinnostuneita ja välittävän heidän ongelmistaan, jolloin he pääsisivät uhritarinalla huomion keskipisteeksi. Todellisuudessahan näin ei aina

Ihmisillä on usein jonkinlainen ajatus siitä, miltä tunnekylmyys ihmisessä näyttää. Ehkä tämä ajatus pohjautuu elokuviin tai joihinkin tarinoihin. Mielessä on kuitenkin jokin mielikuva, jonka kautta tunnekylmyyttä hahmottaa. Tämä mielikuva sisältää todennäköisesti usein julman ja pistävän katseen, totisen ja tiukan ilmeen sekä ehkä dominoivan olemuksen. Mitä jos tunnekylmyys tuleekin paketissa, johon kuuluu rento ja hetkeen tarttuva läsnäolo, hymy ja pehmeä ääni sekä hieman horjuva, mutta siksi juuri niin samaistuttava ja myötätuntoa herättävä olemus? Mielikuva joutuu koetukselle, mutta eihän tällaisessa paketissa voi olla tunnekylmyyttä, sen täytyy olla jotain muuta. Mieli pyörii sykkyrällä ja yrittää keksiä selityksiä sille mistä hänen käyttäytymisensä johtuu. Hän on herkkä, haavoittunut tai jotakin muuta, mikä selittää kaiken. Ja mitä haluaa ymmärtää, hoivata ja auttaa. Pieni ääni takaraivossa ei jätä rauhaan ja varoittaa, ja ajan myötä tämä ääni muuttuu ärtymykseksi ja epämukavuud