Narsistisen suhteen jälkeen: Kuminauha ja takaisinkutsu (hoovering) - miten päästä irti traumasidoksesta?

Traumasidos on alunperin Donald Duttonin ja Susan Painterin kehittämä teoria (tutkiessaan perheväkivallan uhreiksi joutuneita naisia), ja he toivat esille siihen liittyvän "kuminauha"-ilmiön. He ihmettelivät, miten kaltoinkohdeltujen puolisoiden kiintymys kaltoinkohtelijaa kohtaan oli ilmiömäisen vahva, ja miksi irtautumisenkin jälkeen jo yksi yhteydenotto sai heidät kuminauhan tavoin palaamaan saman tien alkupisteeseen. Kaikki välissä tapahtuneet oivallukset ja oman elämän rakentamiset unohtuivat, kun kuminauha palautti heidät takaisin kaltoinkohtelijansa verkkoon. Samankaltaista ilmiötä käsittelee myös Jennifer Freyd kehittämässään Betrayal Trauma-teoriassa.

Tämä on ilmiö, joka on tuttu monelle täällä liikkuvalle. Moni soimaa ja syyttää itseään siitä, miksi palaa takaisin. Se ei kuitenkaan ole tyhmyyttä tai masokismia, joten sinun ei kannata olla liian ankara itsellesi. Se on aivoissa tapahtuva ilmiö, joka on seurausta samanaikaisesta vaihtelevasta hoivasta ja kaltoinkohtelusta. Ilmiö on tunnustettu, mutta silti sitä on tutkittu kohtalaisen vähän ja siitä puhutaan aivan liian vähän. Jos tästä aiheesta puhuttaisiin enemmän, monen uhrin ja selviytyjän kokemukset saisivat paljon enemmän selvyyttä ja vähemmän turhaa syyllisyyttä.

Jos pitäisi yksi narsismiin liittyvä termi mainita, mainitsisin traumasidoksen, sillä koen sen olevan kaikkein tärkein ja olennaisin ilmiö tähän liittyen. Traumasidoksella tarkoitetaan vaihtelevasta ja samanaikaisesta hoivasta ja kaltoinkohtelusta johtuvaa uhrin tiivistä kiintymyssidettä kaltoinkohtelijaa kohtaan. Traumasidokselle on mahdollista muodostua tilanteissa, joissa valta on epätasapainossa (ts. toinen käyttää valtaa, kontrolloi, kaltoinkohtelee) ja valtaa pitävä käyttäytyy välillä myös ystävällisesti tai hoivaavasti. Äärimmillään uhri puolustaa henkeen ja vereen kaltoinkohtelijaansa, sekä etääntyy jokaisesta häntä auttamaan pyrkivästä. Pelko on luonnollinen kiintymyksen vahvistaja, mutta tilanteissa, joissa kiintymyksen kohde itse aiheuttaa tämän pelon, kiintymyksestä muodostuu traumaattinen. Se on vahva, todella vahva, mutta traumaattinen, jakautunut. Traumasidoksesta puhuttaessa uhri tyypillisesti ihannoi kaltoinkohtelijaa ja selittää tämän tekoja mitättömiksi. Uhri pyrkii pitämään itsensä ihannoivassa tilassa, sillä toinen vaihtoehto olisi hallitsematon pelko, ja tämä pelko voi välillä nousta esille ihannoinninkin läpi. Uhri kokee tyypillisesti olevansa itse hullu, sekaisin tai herkästi mielialoiltaan heilahteleva. Nämä kokemukset ovat kuitenkin luonnollisia tilanteessa, jossa on tarve päästä lähelle samaa ihmistä, jota pelkää. Toinen mahdollinen traumasidoksen ilmenemistapa voisi olla ailahteleva pyrkimys olla itse "vahvempi" kuin kaltoinkohtelija, mutta samalla kuitenkin mitätöiden kaltoinkohtelun merkitystä itselleen. Tämän oletuksen perustan lähinnä kiintymyssuhdeteoriaan, Dutton ja Painter eivät siitä puhu. (ks. myös: Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi , Narsismiin liittyvää sanastoa osa 2/2).

Traumasidos pitää siten ihannoivan mielikuvansa kautta sisällään "kuminauhaefektin", joka laukeaa silloin, kun narsisti huuveroi/lähettää takaisinkutsuja. Huuveroinnilla tarkoitetaan narsistin toteuttamia yhteydenottoja sen jälkeen, kun jompi kumpi teistä on katkaissut yhteyden. Se sisältää kaikenlaisia viestejä epämääräisistä "hei"-sanoista pahoillaan olemisen, ikävän julistamisen ja marttyyriuden kautta uhkailuun ja haukkumiseen. Hooverointi sisältää tyypillisesti näitä kaikkia joissain mittasuhteissa. Puhdas narsisti ei halua asettaa itseään alempaan asemaan silloinkaan, vaikka hän pyytäisi anteeksi. Hän sisällyttää samaan tai seuraaviin viesteihinsä usein jonkin koukun, joka saa hänet näyttämään "paremmalta ihmiseltä". Psykopaattisempi narsisti taas voi ilman tuskia vaikka madella edessäsi (varsinkin kerätä sääliä), jotta saisi haluamansa. Ei siis kannata tukeutua ajatuksiin kuten: "narsisti ei koskaan pyydä anteeksi" jne., sillä mitä psykopaattisempi narsisti, sitä enemmän hän voi vaikuttaa vilpittömältä. Usein narsistit kokeilevat huuveroidessaan kaikkia mahdollisia keinoja. Jos yksi ei toimi, hän siirtyy seuraavaan ja sitten seuraavaan. Kun seuraat viestiketjua, huomaat, että sanat ovat usein täysin ristiriidassa aiempien sanojen kanssa. (ks. myös: Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2). Yksi tyypillisin (ja usein niitä ensimmäisiä narsistin kokeilemia, koska se toimii parhaiten) huuverointitapa ovat lauseet: "olen pahoillani, minulla on ikävä sinua" tai "haluan vain hyvää, voisimmeko ratkaista tämän". Kuminauha mahdollistaa sen, että vaikka hän olisi uhannut tappaa sinut tai tehnyt mitä tahansa radikaalia, tämä kaikki unohtuu mielestäsi ja uskot hänen sanansa. Hän sanoo jotain kivaa, ystävällistä tai pahoillaan olevan kuuloista, ja whip, olet samantien takaisin alkupisteessä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaat, että olet joutunut yhä pahempaan piinaan, sillä narsisti ei useinkaan halua jättää rankaisematta sitä, että teit jotakin hänen tahtonsa vastaista tai jopa jätit hänet.

           Valmistautuminen takaisinkutsuihin/huuverointiin


Huuveroivatko narsistit yleensä? Tämä riippuu tilanteesta. Jos hän kokee, että sinulta olisi vielä mahdollista saada narsistista lähdettä eikä hänellä ole tilalla muita parempia lähteitä, hän todennäköisesti huuveroi edes vähän. Hän voi myös haluta pitää sinua varalähteenä silloinkin, vaikka hän olisi aktiivisesti keskittynyt uuteen lähteeseensä. Tämän vuoksi hän voi pitää satunnaista ja omituista kontaktia sinuun senkin jälkeen, vaikka hänellä olisi uusi kumppani.

Joka tapauksessa on erityisen ja hyvin tärkeää valmistautua mahdolliseen (tai todennäköiseen) huuverointiin. Varmin tapa on noudattaa tiukkaa no contactia (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 2/2), jolloin et edes näe hänen yhteydenottojaan etkä siten joudu alttiiksi. Jos et tähän jostain syystä pysty tai halua, sinun täytyy olla valmis siihen, että kuminauhaefekti paukahtaa helposti, ja löytää itsellesi parhaat keinot vastustaa sitä. Joka tapauksessa on aina mahdollista, että hän jollain tavalla saa sinuun no contactista huolimatta joskus yhteyden, jolloin henkinen valmistautuminen on aina hyödyksi.

Perinteisin kuminauhaefektin vastustamisen tapa on "kun kaipaan häntä-lista", johon listaat kaikki kamalimmat asiat, joita hän on tehnyt. Kun koet kuminauhan kiristyvän, hae tämä lista esille ja lue sitä ajatuksella uudestaan ja uudestaan. Muistele miltä sinusta tuntui silloin ja miksi et oikeasti halua palata takaisin. Hae myös tukea itsellesi. Jos et löydä henkilökohtaisessa elämässäsi tarpeeksi luotettavia ihmisiä, keskustele nettifoorumeilla, joissa on saman kokeneita ihmisiä. Mene pahimmalla kuminauhan kiristymisen hetkellä lukemaan muiden omiasi vastaavia kokemuksia tai kerro tuntemuksistasi nimettömästi. Selviytyjien yhteisöistä saat usein heti vastauksena kuminauhan kiristymistä vastustavia muistutuksia.

                      Traumasidoksen käsitteleminen


Ainut pitkävaikutteinen tapa vastustaa kuminauhaefektiä on kuitenkin traumasidoksen käsitteleminen. Tämä on pitkä prosessi ja sen ei tarvitse olla valmis heti, mutta ilman sitä olet aina kuminauhan armoilla. Kohtaa tunteesi sitä tahtia kuin olet siihen valmis. Tämä kohtaaminen alkaa usein tukahdutettujen kielteisten tunteiden, kuten epäoikeudenmukaisuudesta kumpuavan vihan kohtaamisella. Alat löytää omaa voimaasi jälleen, riuhtaista itseäsi irti ja kapinoida narsistin luomaa maailmankuvaa vastaan. Käytä rauhassa aikaa kaikkien tukahdutettujen tunteidesi löytämiseen ja päästä ne ulos turvallisessa ympäristössä. Kielteisten tunteiden käsitellyssä on helposti riskinä niissä vellomiseen jääminen, mutta oma mielipiteeni on, että tämänkaltaista kokemusta joutuu pitkänkin aikaa vellomaan, ennenkuin se oikeasti selkiää. Älä siis soimaa itseäsi siitä, että käyt läpi pitkään uudelleen ja uudelleen samoja asioita, se on normaalia, mutta jossain vaiheessa voit myös hellästi pyrkiä ohjaamaan itseäsi pois vellomisesta. Vihan kohtaaminen on monille pelottavaa, ja lisäksi matkasi varrelle voi osua ohjaajia, jotka sanovat: "älä ole liian pitkään vihainen, sillä se vain lisää vihaisuutta". Tämä on totta, mutta harva ymmärtää miten paljon vihaa traumasidoksen purkautuminen pitää sisällään, ja miten kauan ja paljon sitä oikeasti pitää tuntea, jotta pääsee tosissaan irti. Älä pakene pois vihan luota liian aikaisin.

Aina välillä tarvitset kuitenkin rauhoittumista ja akkujen lataamista niin, että et ole keskittynyt vihaan tai muihin traumasidokseen liittyviin tunteisiisi. Konkreettisin tapa päästä pois vellomisesta on löytää itselleen uutta sisältöä elämään. Ystävät, harrastukset, jonkin uuden asian aloittaminen. Konkreettinen tekeminen vie helposti huomiota myös muihin asioihin, jolloin energiasi palautuvat ja jaksat taas paremmin käydä läpi uusia asioita. Seuraava askel traumasidoksen käsittelemisessä on haastavampi, ja vaatii jo jossain määrin vahvaa pohjaa omalle elämällesi (tiedät, ettet enää halua takaisin, ja olet rakentanut uutta). Tässä vaiheessa yhdistät kielteiset JA positiiviset kokemuksesi yhdeksi kokonaisuudeksi. Tähän mennessä kokemuksesi ja muistosi ovat olleet ikään kuin jakautuneita. Sinulla on erillinen mielikuva narsistista kamalana hirviönä, jota muistelemalla onnistut pitämään itsesi irti kuminauhaefektistä. Sinulla on samalla myös erillinen mielikuva narsistista hyvänä ja hoivaavana, johon ei sisälly lainkaan kielteisiä ominaisuuksia. Nämä kaksi narsistin puolta - hyvä ja paha - ovat siis mielessäsi jakautuneet, eikä kumpikaan mielikuva sisällä toisen ominaisuuksia. Tämän vuoksi kuminauhaefekti toimii - kun narsisti lähettää sinulle takaisinkutsuviestin, se laukaisee positiivisen mielikuvasi eloon samalla sammuttaen kielteisen mielikuvan. Unohdat siis tunnetasolla samantien kaikki kielteiset kokemukset, sillä ne eivät ole osa herännyttä positiivista mielikuvaa. Monesti toipumisprosessissa tämä unohtaminen tapahtuu hetkellisesti, kunnes taas muistat toisenkin mielikuvasi ja korvaat tämän positiivisen mielikuvan sillä hirviömielikuvalla.

Ratkaiseva traumasidoksen käsitteleminen vaatii kuitenkin, että yhdistät nämä mielikuvat yhdeksi ja samaksi käsitykseksi tästä ihmisestä. Hirviömielikuvan ylläpitäminen voi estää sinua palaamasta tämän yhden ihmisen luokse, mutta alttius uuden traumasidoksen muodostamiselle uuden narsistisen ihmisen kanssa jää korkeaksi. Tämä vaihe vaatii, että alat kohdata positiivisia tunteitasi narsistia kohtaan. Jos pidät tehtävistä, voit esimerkiksi systemaattisesti miettiä jotakin positiivista tunnettasi eläytymällä, jonka jälkeen samantien otat esille (esim. "kun kaipaan häntä-listasta") jonkin kielteisen kokemuksen ja eläydyt siihen. Jatkossa kun muistisi alkaa selkiytyä, voit tarkastella tilanteita jatkumoina. Mieti jokin mukavalta tuntunut hetki hänen kanssaan ja jatka muistelua ajassa hieman pidemmälle. Mitä tämän mukavan hetken jälkeen tapahtui, miten se kumoutui (usein narsistin kanssa mukavat hetket aina kumoutuvat hetken päästä jollain ikävällä, mutta muistamme vain sen mukavan hetken ja suljemme muististamme pois sen kumoutumisen). Voit miettiä myös narsistin tarkoitusperiä. Eläydy ja tunne positiivinen tunteesi samalla, kun tarkastelet kriittisesti hänen mahdollisia manipulatiivisia tarkoituksiaan jossain tilanteissa. Olennaista tässä on se, että tunnet SAMANAIKAISESTI sekä positiivisia että kielteisiä kokemuksiasi. Jos pelkäät, että jäisit jumiin positiiviseen kokemukseen, jolloin kuminauhaefekti alkaisi taas paukkua, ota tueksesi joku luotettava ystävä. Ohjeista häntä pakottamaan sinut miettimään heti perään jotakin kielteistä tai kamalaa kokemusta, jotta hän ei antaisi sinun jäädä positiiviseen vellomaan.

Tämä käsittely heikentää kuminauhaefektiä olennaisesti, etkä enää tarvitse yhtä paljon (jossain vaiheessa et ollenkaan) hirviömielikuvaa tai -listoja. Kun narsistin huuveroidessa mielikuvasi herää, se ei olekaan enää pelkästään ruusuisen positiivinen, vaan se sisältää myös muut kokemuksesi. Muistat samalla sekä onnen että tuskan, ja suhtautumisesi muuttuu realistisemmaksi. Myös itse traumasidos alkaa purkautua, riippuvuutesi vähenee, alat tajuta selkeämmin, ettei narsistissa ole loppujen lopuksi sinulle mitään tavoiteltavaa. Myönnät, että olet ainakin joskus tuntenut kivaksi idealisaation, mutta et ehkä enää siitäkään innostuisi. Voisihan se olla jees pienissä erissä, mutta kun kokonaispaketti on tällainen, ei kiitos, ei se ole sen arvoista.




Neiti Kettu

Kommentit