Narsistisen suhteen jälkeen: Varo vaaraskannauksen tulkitsemista viehätykseksi! + lyhyt info rakenteellisesta dissosiaatiosta
Narsistisessa suhteessa koettu trauma voi tai usein jääkin kannetuksi narsistisen suhteen jälkeenkin. Tämä trauma pyrkii varmistamaan, että huomaamme jatkossa kohtaamamme vaaran, vaikka käytännössä se päätyy toimimaan juuri päinvastaisella tavalla. Riski ongelmallisen suhteen uusimiselle on korkea niin kauan, kun traumaa ei ole kunnolla käsitellyt. Trauma voi aiheuttaa tarpeen kokea sama asia uudelleen, mutta tällä kertaa eri tavalla, paremmin ratkaistuna. Tätä ei tarvitse tulkita masokistiseksi, vaan se on juuri päinvastaista. Aivojen tarkoituksena on suojella sinua vaaroilta ja harjoittaa sinua kohtaamaan potentiaalisesti vaarallisia tilanteita. Tämän vuoksi trauma saa sinut fiksautuneeksi uhkaavista kohteista, jotta huomaisit ne ja voisit harjoitella kykyäsi selviytyä niistä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavatessasi uuden ihmisen, joka jollain tavalla muistuttaa sinua narsistista, huomiosi automaattisesti keskittyy hyvin voimakkaasti tähän ihmiseen. Muistuttava tekijä voi olla merkityksetön (kuten samanlainen auto tai hajuvesi), mutta se voi myös olla tärkeä merkki samankaltaisesta tunnelmasta. Samankaltaista tunnelmaa voi olla hienovaraisesti aistittu kylmyys, välinpitämättömyys tai röyhkeys toisesta ihmisestä. Nämä kaikki pienetkin merkit saavat siis sinut suuntaamaan huomiosi automaattisesti tähän ihmiseen, jotta voit skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti tai hän aiheuttaa sinussa kummallisen voimakkaita tuntemuksia. Muu ympäristö katoaa ympäriltä, ja näet vain tämän ihmisen. Valitettavasti hyvin usein tämän voi tulkita väärin niin, että olisit kiinnostunut tai viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi.
Mikä sitten aiheuttaa sen, ettet ymmärrä skannaavasi uhkia, vaan luulet olevasi viehättynyt? Trauma tarkoittaa tilannetta, joka ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tämä siis tarkoittaa, että samalla kun aivosi yrittävät suojella sinua fiksautumalla uhkaan, toinen osa sinussa haluaa välttää käsittelykykysi ylittävien asioiden tiedostamista. Narsistisessa suhteessa tämä ilmenee siten, että suhteen ylläpysymisen kannalta on välttämätöntä alentaa tietoisuuttaan väkivallasta, jotta kiintymyssuhde voi pysyä yllä. Tämä trauman jakautunut eli dissosioitunut luonne kuitenkin seuraa sinua narsistisen suhteen jälkeiseenkin aikaan.
Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan trauma aiheuttaa mielen jakautumista emotionaalisiin osiin ja näennäisesti pärjääviin osiin. Aikuisiällä koettu trauma (silloin, kun lapsuuden pohja on turvallinen) aiheuttaa usein lähinnä primäärin dissosiaation, eli jakautuneita osia on kaksi - yksi EP (emotionaalinen osa) ja yksi ANP (näennäisesti pärjäävä osa). Traumaan liittyvät tunteet ja kokemukset kapseloituvat EP:hen, jota normaalia elämää tavallisesti jatkava ANP hylkii. ANP välttää traumaan liittyvien tunteiden ja kokemusten muistamista, mutta EP puskee välillä läpi - esimerkiksi juuri niinä hetkinä, kun huomaat uuden tuttavuuden muistuttavan vanhasta traumastasi. Samalla ANP pyrkii kuitenkin jatkamaan EP:n hylkimistä ja sen sulkemista pois tietoisuudesta, jolloin et tietoisesti ymmärrä fiksautuneesi tähän henkilöön EP:si kautta, vaan luulet olevasi viehättynyt hänestä. EP sisältää motivationaaliset tarpeet itsensä suojelemiseen ja puolustautumiseen, josta seuraa se, että EP:tä hylkivä ANP ei osaa suojella itseään tarkoituksenmukaisesti vaarallisissa tilanteissa.
Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa myös sekundäärin dissosiaation (kompleksi trauma) tai tertiäärisen dissosiaation (dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID). Sekundäärissä dissosiaatiossa on yksi normaalielämää läpi kahlaava ANP, ja useita traumaa kantavia EP:itä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että traumamuisto on ollut niin ylivoimainen, että se on jakautunut erillisiin kokemuksiin. Yksi EP kantaa yhtä osaa traumakokemuksesta (esim. yhtä tunnetta, yhtä havaintoa tai motivationaalista tarvetta kuten puolustautumista, kiintymystarvetta tai tarvetta hoitaa haavojaan) ja toinen EP toista. Henkilö voi kyetä ANP:nsä kautta elämään tavallista ja kyvykästä normaalielämää, mutta EP:t puskevat välillä esille luoden vaihtelevia kokemuksia. Yhdessä hetkessä häpeää kantava EP voi nousta esille, mutta tietoisuus häpeän syystä on epäselvä, koska muut EP:t kantavat muita kokemuksia ja näihin muihin EP:hin ei ole dissosiaation vuoksi sillä hetkellä yhteyttä. Toisessa hetkessä taas avuttomuutta (tai ns. kiintymyshuutoa) kantava EP voi nousta esille, ja aiheuttaa valtavaa tarvetta takertua johonkuhun ihmiseen, ilman ymmärrystä siitä miksi näin tapahtuu.
Yleisesti ottaen vaikeampi rakenteellinen dissosiaatio tuntuu siltä, että ANP mahdollistaa kyvyn toimia elämässä ja on mahdollista myös muistaa jotakin tapahtuneesta traumasta, mutta ANP:n kautta toimiessa näitä muistoja voi olla vaikea kokea omiksi. Tapahtuivatko ne todella? Tai miksi ne eivät oikein tunnu miltään? ANP voi myös idealisoida kaltoinkohtelijaa tai mitätöidä tapahtunutta. "Ei se ollut niin kauheaa." ANP kykenee tähän vain silloin, jos pysyy irrallaan EP:istä, jotka kantavat kipua ja muita vaikeita kokemuksia traumasta. Tämä on hyvin tärkeä huomio, sillä ANP:n kautta toimiessasi voit kokea olevasi toimintakykyinen ja kunnossa, mutta ainoastaan siksi, että et tunnista ja hyljit EP:itäsi! EP:t eivät kuitenkaan lakkaa vaikuttamasta elämääsi vain sillä, että tunget ne pois tietoisuudestasi. Usein kokemansa dissosaation tajuaa vasta sitten, kun osat ovat tulleet lähemmäksi toisiaan ja huomaa, miten erillään ne aiemmin olivat. Sitä ennen kokee elävänsä vain "normaalia" elämää.
Tertiäärisellä dissosiaatiolla tarkoitetaan äärimmäisen vakavaa dissosiaatiota, jossa myös ANP:itä on useita. Tällöin on ollut mahdotonta muodostaa yksi normaalielämässä pärjäävä ANP, vaan henkilöllä on ikään kuin omat "persoonallisuudet" eri asioiden hoitamiseen (kuten työhön ja luomiseen, vanhemmuuteen, läheisyyteen, ryhmätoimintaan jne.). ANP:t ovat kuitenkin jokainen pärjääviä ja kyvykkäitä omassa tehtävässään ja ne hylkivät EP:iden sisältämiä kokemuksen sirpaleita traumasta, aivan kuten primäärissä ja sekundäärissäkin dissosiaatiossa. En käsittele enempää tertiääristä dissosiaatiota tässä, sillä se alkaa mennä jo jossain määrin ohi blogin aiheen. Jos kuitenkin koet traumatisoituneesi lapsuudessa niin voimakkaasti, että sinulla voisi olla useita ANP:itä, ota asioista lisää selvää tietääksesi mitä se tarkoittaa ja pohdi mahdollisuutta esimerkiksi terapeuttisi kanssa. Narsistisen väkivallan aiheuttama trauma on suuri, enkä epäile yhtään, etteikö se voisi lapsuudessa aiheuttaa myös tertiääristä dissosiaatiota. Yleisempi tilanne on kuitenkin sekundääri (tai aikuisuudessa koteun trauman kautta primääri) dissosiaatio.
Rakenteellisen dissosiaation teoria on yksi tapa hahmottaa traumaa, ja mielestäni se on helposti ymmärrettävä ja havainnollistava. Tämän vuoksi halusin lyhyesti kuvata sitä myös tässä. Samaa asiaa voi kuitenkin hahmottaa erilaisten teorioiden kautta, eli jos yhteen teoriaan liittyvä sanasto ei ihan aukea tai puhuttele sinua, samaa asiaa on kuvattu monilla eri tavoilla. Käytän jatkossa esimerkiksi EP:tä ja sisäistä lasta ikään kuin samaa tarkoittavina asioina, vaikka niissä onkin vivahde-eronsa (eikä sisäinen lapsi ole tieteellisesti sama asia kuin EP). Yhteenvetona voidaan todeta, että ANP keskittyy traumamuistoista irrallaan oloon kun taas EP kantaa niitä ja ohjaa sinua fiksautumaan traumasta muistuttaviin kohteisiin. Samalla kuitenkin ANP on se osa sinussa, joka mahdollistaa toimintakykysi, jolloin et halua luopua ANP:stä ja sulkeltaa EP:n kaaosmaiseen maailmaan. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa fiksaudut vaaran kohteeseen, mutta et ymmärrä olevasi fiksautunut vaaran kohteeseet (vaan luulet kyseessä olevan jotain muuta, yleensä kokemus on sellainen, ettet ymmärrä mistä on kyse ja tulkitset tämän viehätykseksi). ANP:si ei osaa puolustautua uhkaa tavatessaan, sillä hylkii puolustautumismotivaatiota kantavaa EP:tä. EP:n on kuitenkin vaikea ymmärtää, että trauma on jo ohi, jolloin osa sinusta on aina hälytystilassa. ANP:n taas on vaikea ymmärtää, että trauma tapahtui sinulle ihan oikeasti, jolloin osa sinusta vähättelee kokemuksiasi. Tämän vuoksi olet joko nollassa tai sadassa - puolustaudut ehdottoman lujaa EP:n kautta, tai et puolustaudu ollenkaan ANP:n kautta. (Puolustautumista on taistelemisen ja pakenemisen ohella myös esimerkiksi jähmettyminen, alistuminen, lamaantuminen, ylivireys tai tunnottomuus - joku näistä voi olla sinulle ominainen EP-reaktio.)
Kun tätä lähdetään perkaamaan vielä syvemmälle, joku EP:istäsi voi kokea, että vähättelet itse itseäsi samalla, kun toimit ANP:si kautta. Symbolisesti tämä tarkoittaa, että et välitä sisäisen lapsesi kokemasta tuskasta ja vähättelet hänen kokemuksiaan, aivan kuten tämä lapsi joutui kaltoinkohtelua kohdatessaankin jatkuvasti kokemaan. Jatkat siis välinpitämättömyyden traumaa itse itseäsi kohtaan ANP:n kautta. ANP:tä ei kuitenkaan voi tästä syyttää, sillä se on pyrkinyt mahdollisimman hyvin auttamaan sinua selviytymään, ja siinä se on onnistunut. Voit siis olla myös kiitollinen ANP:lle, jonka muodostuminen on ollut trauman tapahtuessa välttämätöntä. Mitä sinun nyt pitäisi tehdä, olisi integroida ANP ja EP(:t) yhteen. Tämä ei tietenkään ole yksinkertainen homma, mutta voit aloittaa kuuntelemalla sisäistä lastasi. Kysymys kuuluukin, oletko hylännyt itsesi? (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Oletko hylännyt itsesi?).
Tällä hetkellä tärkeimpiä oivalluksiani on se, miten paljon voimaa ja turvaa saa sen ymmärtämisestä, että on trauman vuoksi hylännyt itsensä eikä sitä tarvitse tehdä enää. Kykyäni olla enää hylkäämättä itseäni tukevat ne hyvät ihmissuhteet, jotka elämässäni ovat, eli myös toisten ihmisten tuella on suuri merkitys. Trauman käsitteleminen ei ole helppoa, ja siksi kannustan jokaista traumaselviytyjää etsimään myös hyviä ihmissuhteita elämäänsä (alkaen esimerkiksi terapiasta). Asioista on vaikea selviytyä yksin, jos ei ole saanut elämässään tarpeeksi tukevaa pohjaa. Tästä huolimatta se kaikkein tärkein työ tapahtuu oman pään sisällä. Seuraavalla kerralla kun huomaat jumiutuneesi kiinni johonkuhun henkilöön, älä työnnä EP:täsi pois, vaan yritä kuunnella, mitä se sinulle kertoo. Usko sitä. Yritä saada mielesi ymmärtämään, että olet skannaamassa vaaraa, et viehättymässä tai löytämässä sielunkumppanuutta. Löydä kokonaisuus ja kuuntele todellisia tunteitasi. Sinun ei tarvitse käydä läpi suoraan niitä kokemuksia, joita EP:si kantaa, vaan tärkeämpää on, että kuuntelet mitä se sanoo sinulle tässä hetkessä ja nyt. Estä ANP:täsi rationalisoimasta ja mitätöimästä sisäisen lapsesi tunteita pois. Mitä EP:si tai sisäinen lapsesi kokee tällä hetkellä ja mitä se haluaa sinulle sanoa? Kun kuuntelet EP:täsi tässä hetkessä ja hyväksyt sen kertoman viestin, pääset samalla myös lähemmäs traumasi käsittelyä ilman, että käyt mitenkään läpi suoraan traumamuistojasi. Toipumisessa olennaista on saada ANP ja EP:t lähemmäs toisiaan.
Neiti Kettu
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavatessasi uuden ihmisen, joka jollain tavalla muistuttaa sinua narsistista, huomiosi automaattisesti keskittyy hyvin voimakkaasti tähän ihmiseen. Muistuttava tekijä voi olla merkityksetön (kuten samanlainen auto tai hajuvesi), mutta se voi myös olla tärkeä merkki samankaltaisesta tunnelmasta. Samankaltaista tunnelmaa voi olla hienovaraisesti aistittu kylmyys, välinpitämättömyys tai röyhkeys toisesta ihmisestä. Nämä kaikki pienetkin merkit saavat siis sinut suuntaamaan huomiosi automaattisesti tähän ihmiseen, jotta voit skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti tai hän aiheuttaa sinussa kummallisen voimakkaita tuntemuksia. Muu ympäristö katoaa ympäriltä, ja näet vain tämän ihmisen. Valitettavasti hyvin usein tämän voi tulkita väärin niin, että olisit kiinnostunut tai viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi.
Mikä sitten aiheuttaa sen, ettet ymmärrä skannaavasi uhkia, vaan luulet olevasi viehättynyt? Trauma tarkoittaa tilannetta, joka ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tämä siis tarkoittaa, että samalla kun aivosi yrittävät suojella sinua fiksautumalla uhkaan, toinen osa sinussa haluaa välttää käsittelykykysi ylittävien asioiden tiedostamista. Narsistisessa suhteessa tämä ilmenee siten, että suhteen ylläpysymisen kannalta on välttämätöntä alentaa tietoisuuttaan väkivallasta, jotta kiintymyssuhde voi pysyä yllä. Tämä trauman jakautunut eli dissosioitunut luonne kuitenkin seuraa sinua narsistisen suhteen jälkeiseenkin aikaan.
Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan trauma aiheuttaa mielen jakautumista emotionaalisiin osiin ja näennäisesti pärjääviin osiin. Aikuisiällä koettu trauma (silloin, kun lapsuuden pohja on turvallinen) aiheuttaa usein lähinnä primäärin dissosiaation, eli jakautuneita osia on kaksi - yksi EP (emotionaalinen osa) ja yksi ANP (näennäisesti pärjäävä osa). Traumaan liittyvät tunteet ja kokemukset kapseloituvat EP:hen, jota normaalia elämää tavallisesti jatkava ANP hylkii. ANP välttää traumaan liittyvien tunteiden ja kokemusten muistamista, mutta EP puskee välillä läpi - esimerkiksi juuri niinä hetkinä, kun huomaat uuden tuttavuuden muistuttavan vanhasta traumastasi. Samalla ANP pyrkii kuitenkin jatkamaan EP:n hylkimistä ja sen sulkemista pois tietoisuudesta, jolloin et tietoisesti ymmärrä fiksautuneesi tähän henkilöön EP:si kautta, vaan luulet olevasi viehättynyt hänestä. EP sisältää motivationaaliset tarpeet itsensä suojelemiseen ja puolustautumiseen, josta seuraa se, että EP:tä hylkivä ANP ei osaa suojella itseään tarkoituksenmukaisesti vaarallisissa tilanteissa.
Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa myös sekundäärin dissosiaation (kompleksi trauma) tai tertiäärisen dissosiaation (dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID). Sekundäärissä dissosiaatiossa on yksi normaalielämää läpi kahlaava ANP, ja useita traumaa kantavia EP:itä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että traumamuisto on ollut niin ylivoimainen, että se on jakautunut erillisiin kokemuksiin. Yksi EP kantaa yhtä osaa traumakokemuksesta (esim. yhtä tunnetta, yhtä havaintoa tai motivationaalista tarvetta kuten puolustautumista, kiintymystarvetta tai tarvetta hoitaa haavojaan) ja toinen EP toista. Henkilö voi kyetä ANP:nsä kautta elämään tavallista ja kyvykästä normaalielämää, mutta EP:t puskevat välillä esille luoden vaihtelevia kokemuksia. Yhdessä hetkessä häpeää kantava EP voi nousta esille, mutta tietoisuus häpeän syystä on epäselvä, koska muut EP:t kantavat muita kokemuksia ja näihin muihin EP:hin ei ole dissosiaation vuoksi sillä hetkellä yhteyttä. Toisessa hetkessä taas avuttomuutta (tai ns. kiintymyshuutoa) kantava EP voi nousta esille, ja aiheuttaa valtavaa tarvetta takertua johonkuhun ihmiseen, ilman ymmärrystä siitä miksi näin tapahtuu.
Yleisesti ottaen vaikeampi rakenteellinen dissosiaatio tuntuu siltä, että ANP mahdollistaa kyvyn toimia elämässä ja on mahdollista myös muistaa jotakin tapahtuneesta traumasta, mutta ANP:n kautta toimiessa näitä muistoja voi olla vaikea kokea omiksi. Tapahtuivatko ne todella? Tai miksi ne eivät oikein tunnu miltään? ANP voi myös idealisoida kaltoinkohtelijaa tai mitätöidä tapahtunutta. "Ei se ollut niin kauheaa." ANP kykenee tähän vain silloin, jos pysyy irrallaan EP:istä, jotka kantavat kipua ja muita vaikeita kokemuksia traumasta. Tämä on hyvin tärkeä huomio, sillä ANP:n kautta toimiessasi voit kokea olevasi toimintakykyinen ja kunnossa, mutta ainoastaan siksi, että et tunnista ja hyljit EP:itäsi! EP:t eivät kuitenkaan lakkaa vaikuttamasta elämääsi vain sillä, että tunget ne pois tietoisuudestasi. Usein kokemansa dissosaation tajuaa vasta sitten, kun osat ovat tulleet lähemmäksi toisiaan ja huomaa, miten erillään ne aiemmin olivat. Sitä ennen kokee elävänsä vain "normaalia" elämää.
Tertiäärisellä dissosiaatiolla tarkoitetaan äärimmäisen vakavaa dissosiaatiota, jossa myös ANP:itä on useita. Tällöin on ollut mahdotonta muodostaa yksi normaalielämässä pärjäävä ANP, vaan henkilöllä on ikään kuin omat "persoonallisuudet" eri asioiden hoitamiseen (kuten työhön ja luomiseen, vanhemmuuteen, läheisyyteen, ryhmätoimintaan jne.). ANP:t ovat kuitenkin jokainen pärjääviä ja kyvykkäitä omassa tehtävässään ja ne hylkivät EP:iden sisältämiä kokemuksen sirpaleita traumasta, aivan kuten primäärissä ja sekundäärissäkin dissosiaatiossa. En käsittele enempää tertiääristä dissosiaatiota tässä, sillä se alkaa mennä jo jossain määrin ohi blogin aiheen. Jos kuitenkin koet traumatisoituneesi lapsuudessa niin voimakkaasti, että sinulla voisi olla useita ANP:itä, ota asioista lisää selvää tietääksesi mitä se tarkoittaa ja pohdi mahdollisuutta esimerkiksi terapeuttisi kanssa. Narsistisen väkivallan aiheuttama trauma on suuri, enkä epäile yhtään, etteikö se voisi lapsuudessa aiheuttaa myös tertiääristä dissosiaatiota. Yleisempi tilanne on kuitenkin sekundääri (tai aikuisuudessa koteun trauman kautta primääri) dissosiaatio.
Rakenteellisen dissosiaation teoria on yksi tapa hahmottaa traumaa, ja mielestäni se on helposti ymmärrettävä ja havainnollistava. Tämän vuoksi halusin lyhyesti kuvata sitä myös tässä. Samaa asiaa voi kuitenkin hahmottaa erilaisten teorioiden kautta, eli jos yhteen teoriaan liittyvä sanasto ei ihan aukea tai puhuttele sinua, samaa asiaa on kuvattu monilla eri tavoilla. Käytän jatkossa esimerkiksi EP:tä ja sisäistä lasta ikään kuin samaa tarkoittavina asioina, vaikka niissä onkin vivahde-eronsa (eikä sisäinen lapsi ole tieteellisesti sama asia kuin EP). Yhteenvetona voidaan todeta, että ANP keskittyy traumamuistoista irrallaan oloon kun taas EP kantaa niitä ja ohjaa sinua fiksautumaan traumasta muistuttaviin kohteisiin. Samalla kuitenkin ANP on se osa sinussa, joka mahdollistaa toimintakykysi, jolloin et halua luopua ANP:stä ja sulkeltaa EP:n kaaosmaiseen maailmaan. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa fiksaudut vaaran kohteeseen, mutta et ymmärrä olevasi fiksautunut vaaran kohteeseet (vaan luulet kyseessä olevan jotain muuta, yleensä kokemus on sellainen, ettet ymmärrä mistä on kyse ja tulkitset tämän viehätykseksi). ANP:si ei osaa puolustautua uhkaa tavatessaan, sillä hylkii puolustautumismotivaatiota kantavaa EP:tä. EP:n on kuitenkin vaikea ymmärtää, että trauma on jo ohi, jolloin osa sinusta on aina hälytystilassa. ANP:n taas on vaikea ymmärtää, että trauma tapahtui sinulle ihan oikeasti, jolloin osa sinusta vähättelee kokemuksiasi. Tämän vuoksi olet joko nollassa tai sadassa - puolustaudut ehdottoman lujaa EP:n kautta, tai et puolustaudu ollenkaan ANP:n kautta. (Puolustautumista on taistelemisen ja pakenemisen ohella myös esimerkiksi jähmettyminen, alistuminen, lamaantuminen, ylivireys tai tunnottomuus - joku näistä voi olla sinulle ominainen EP-reaktio.)
Kun tätä lähdetään perkaamaan vielä syvemmälle, joku EP:istäsi voi kokea, että vähättelet itse itseäsi samalla, kun toimit ANP:si kautta. Symbolisesti tämä tarkoittaa, että et välitä sisäisen lapsesi kokemasta tuskasta ja vähättelet hänen kokemuksiaan, aivan kuten tämä lapsi joutui kaltoinkohtelua kohdatessaankin jatkuvasti kokemaan. Jatkat siis välinpitämättömyyden traumaa itse itseäsi kohtaan ANP:n kautta. ANP:tä ei kuitenkaan voi tästä syyttää, sillä se on pyrkinyt mahdollisimman hyvin auttamaan sinua selviytymään, ja siinä se on onnistunut. Voit siis olla myös kiitollinen ANP:lle, jonka muodostuminen on ollut trauman tapahtuessa välttämätöntä. Mitä sinun nyt pitäisi tehdä, olisi integroida ANP ja EP(:t) yhteen. Tämä ei tietenkään ole yksinkertainen homma, mutta voit aloittaa kuuntelemalla sisäistä lastasi. Kysymys kuuluukin, oletko hylännyt itsesi? (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Oletko hylännyt itsesi?).
Tällä hetkellä tärkeimpiä oivalluksiani on se, miten paljon voimaa ja turvaa saa sen ymmärtämisestä, että on trauman vuoksi hylännyt itsensä eikä sitä tarvitse tehdä enää. Kykyäni olla enää hylkäämättä itseäni tukevat ne hyvät ihmissuhteet, jotka elämässäni ovat, eli myös toisten ihmisten tuella on suuri merkitys. Trauman käsitteleminen ei ole helppoa, ja siksi kannustan jokaista traumaselviytyjää etsimään myös hyviä ihmissuhteita elämäänsä (alkaen esimerkiksi terapiasta). Asioista on vaikea selviytyä yksin, jos ei ole saanut elämässään tarpeeksi tukevaa pohjaa. Tästä huolimatta se kaikkein tärkein työ tapahtuu oman pään sisällä. Seuraavalla kerralla kun huomaat jumiutuneesi kiinni johonkuhun henkilöön, älä työnnä EP:täsi pois, vaan yritä kuunnella, mitä se sinulle kertoo. Usko sitä. Yritä saada mielesi ymmärtämään, että olet skannaamassa vaaraa, et viehättymässä tai löytämässä sielunkumppanuutta. Löydä kokonaisuus ja kuuntele todellisia tunteitasi. Sinun ei tarvitse käydä läpi suoraan niitä kokemuksia, joita EP:si kantaa, vaan tärkeämpää on, että kuuntelet mitä se sanoo sinulle tässä hetkessä ja nyt. Estä ANP:täsi rationalisoimasta ja mitätöimästä sisäisen lapsesi tunteita pois. Mitä EP:si tai sisäinen lapsesi kokee tällä hetkellä ja mitä se haluaa sinulle sanoa? Kun kuuntelet EP:täsi tässä hetkessä ja hyväksyt sen kertoman viestin, pääset samalla myös lähemmäs traumasi käsittelyä ilman, että käyt mitenkään läpi suoraan traumamuistojasi. Toipumisessa olennaista on saada ANP ja EP:t lähemmäs toisiaan.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti