Se ei ole niin harvinaista...

Suurin osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että narsismi ja psykopatia on niin harvinaista, että tällaiseen ihmiseen törmääminen omassa elämässä tai läheisten heidän elämässään on käytännössä mahdotonta. Väitettä perustellaan tilastoilla. Tilastolaskelmat eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä, lähinnä päinvastoin (kuten jäljempänä laskemme). Käsityksessä on todennäköisesti enemmän kyse ihmismielen eräistä perusharhoista, nimittäin siitä, että vaaralliset suht harvinaiselta tuntuvat tapahtumat ulkoistetaan mielestä ajattelemalla: "ei tuo minun kohdalleni koskaan tapahdu". Moni keskittää huomionsa suojelemaan niitä, joiden narsistisista toimintamalleista joku puhuu. On äärimmäisen tärkeää olla leimaamatta ihmisiä kevyin perustein narsisteiksi tai psykopaateiksi, mutta useinmiten heräävät uhrit ovat todellisuudessa hyvin varovaisia käyttämiensä sanojen suhteen. He lähinnä kyselevät "onko tämä narsismia vai ei". Kovaan ääneen tapahtuvassa huutelussa on yleensä kyse jo jostain muusta kuin pelkästään omiin kokemuksiinsa heräämisestä (ja muistattehan, että tyypillisesti narsistit kokevat olevansa itse uhreja, kaikki heidän ympärillään ovat heidän mielestään narsisteja). Taitava manipuloiva psykopaatti ei välttämättä tarvitsisi suojeluasi, mutta toki hän sen mielellään ottaa vastaan siitä hyötyessään.

Nykyisen käsityksen mukaan narsisteja on väestössä noin 2 % ja psykopaatteja noin 2 %. Tämä käsitys on lähinnä hypoteettinen arvio, sillä suuri osa narsisteista ei koskaan päädy diagnosoitavaksi. Myös psykopaattien kohdalla tyypillisemmin äärimmäisiä rikoksia tekevä tulee diagnosoiduksi, samalla sivistyneemmin hyväksikäyttävät psykopaatit jäävät virallisesti tunnistamatta. Yhteisöpohjaisten kyselyjen pohjalta DSM arvioi, että narsisteja on väestössä noin 0 - 6,2 % ja epäsosiaalisen persoonallisuuden omaavia (ei sama asia kuin psykopatia, mutta DSM:ssä sitä lähin) 0,2 - 3,3 %. Robert Haren (Without Conscience) mukaan psykopaatteja on noin 2 % väestössä. Martha Stout (Sociopath Next Door) taas arvioi, että omatunnon puutteita omaavia henkilöitä on väestössä noin 4 %. Sandra Brown (Women Who Love Psychopaths) arvioi, että psykopaatteja on yksi 25:stä, eli 4 % väestöstä. Jo pelkästään narsistisia piirteitä omaava henkilö voi aiheuttaa paljon kärsimystä ympärilleen ja olla kykenemätön näkemään itsessään mitään ongelmaa. Yksinkertaisuuden vuoksi kuitenkin jätettäköön pelkkiä piirteitä omaavat henkilöt pois tästä laskusta. Heidän (tai joskus meidän kaikkien, sillä lievemmässä päässä kuka tahansa meistä voi olla toiselle vahingollinen) kohdallaan on vaikeampi laskea, mikäli he mahdollisesti joskus heräävät käsittelemään piirteitään, sillä heillä kuitenkin on omatuntoa jäljellä. Se, että kenellä tahansa voi olla narsistisia piirteitä ei ole mikään lieventävä asianhaara, sillä kyse on silti vakavasta toisen vahingoittamisesta, josta kuuluu ottaa vastuu. Jos henkilö ei ota vastuuta omista teoistaan, se on aina hyvin ongelmallista.

Jos kuitenkin uskoisimme noihin yleisimmin keskusteluissa heiluviin lukuhin (2% ja 2%), käydään läpi yksinkertainen tilastolaskenta. On hyvin mahdollista, että jonkinlaisessa tilaisuudessa tai joukkoluennolla on samassa tilassa 100 ihmistä. Näin ollen tässä samassa tilassa kanssasi olisi (yksinkertaistettuna) 2 narsistia ja 2 psykopaattia. Moni mielellään ajattelisi, että luku olisi 0, vai mitä? Tilastot eivät kuitenkaan sano niin.

Ajatellaan tämän jälkeen, että yksi narsisti tai psykopaatti vahingoittaa elämänsä aikana noin 10-50 ihmistä (joskus enempääkin, jos hän on hyvässä valta-asemassa). Sandra Brown tuo esille, että psykopatia on laajan vaikuttavuutensa vuoksi yksi merkittävimmistä terveysongelmista nykyisessä yhteiskunnassa (USA:ssa, mutta emme voi täällä jatkuvasti enemmän ja enemmän USA:ta matkivassa Suomessakaan sulkea silmiämme asialta). Jo laskemalla jokaisen psykopaatin vahingoittavan vain viittä ihmistä elämänsä aikana, Brownin työryhmä päätyi valtavaan lukuun niitä ihmisiä, jotka tulevat vahingoitetuksi (60 milj. henkilöä USA:ssa). Brown mainitsee, että jos jokin uusi sairaus kuten uudenlainen syöpä tai masennus vahingoittaisi 60 miljoonaa ihmistä USA:ssa, se otettaisiin terveydenhuollossa vakavasti, aiheeseen kerättäisiin rahaa ja siitä puhuttaisiin runsaasti julkisesti. Ihmisiä opetettaisiin tunnistamaan psykopaatteja ja varautumaan. Sen sijaan nykyään hyvin harva osaa tunnistaa psykopaattia, saati että uhrit saisivat puhua kokemuksistaan ilman "oletko nyt aivan varma, ettet liioittele"-heittoja.

Näin ollen voidaan yksinkertaistettuna miettiä, että nämä neljä kanssasi samassa tilassa olevaa narsistia/psykopaattia tulevat elämänsä aikana vahingoittamaan noin 40-200 ihmistä. Aivan helposti on siis mahdollista, että nämä kaikki sata kanssasi samassa tilassa olevaa henkilöä, tai suuri osa heistä, tulee joskus elämänsä aikana törmänneeksi narsistiin vahingoittavalla tavalla. Osa heistä ehkä jopa kaksi tai useamman kerran. Miten se on mahdollista? Mietitäänpä, että jos neljä sadasta ihmisestä omaa puuttuvan tai varsin puutteellisen omatunnon, jää jäljelle 96 ihmistä. Jos nämä neljä voivat vahingoittaa 40-200:taa ihmistä näistä 96:sta, osa todennäköisesti kohtaa vahinkoa useamman kerran. Tämä vahinko ei välttämättä ole se, mitä ensimmäisenä miettisit. Se voi tulla esimerkiksi työkaverilta, esimieheltä, asiakkaalta, ystävältä, tuttavalta, järjestön toimijalta, virkamieheltä, tai joltakulta muulta, joka saa aiheutettua elämääsi vahinkoa. Joskus omat voimavarasi ja tukiverkkosi ovat niin vahvat, että pystyt selviämään tästä vahingosta helpommin. Joskus taas selviäminen ei olekaan niin helppoa.

Seuraavalla kerralla kun mietit, miten muka niin moni voi puhua kohtaamisesta narsistin kanssa, sehän on niin harvinaista, teepä laskutoimitus uudelleen. Tilastojen valossa on enemmän kuin mahdollista, että yksi itsessään vikaa näkemätön narsisti tai psykopaatti jättää jälkeensä ison joukon enemmän tai vähemmän kärsiviä ihmisiä. Kuitenkin, perehtymällä aiheeseen opit tunnistamaan keskeisimpiä tunnusmerkkejä ja sitä, miltä esimerkiksi manipulointi näyttää. Näin olet paremmin varautunut, etkä enää lankea ihan jokaiseen ansaan. Tietoisuus on avainsana ja kaikkein tärkeintä. Se ei estä kaikkea, mutta auttaa paljon.


Neiti Kettu

Kommentit

  1. Miksi ihminen kuuluu narsistin hoviin, minkälainen sellainen ihminen on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syitä varmasti kullakin on monia. Suurin osa ei tunnista olevansa hovissa, tai jollain tasolla tiedostaa, mutta kieltää asian itseltään. Joukkoon mahtuu toki myös heitä, jotka haluavat heittää soppaan mukaan oman osansa ja nauttivat ympärillä vellovasta draamasta. Todennäköisyyksiä hoviin jäämiselle lisää, jos läpäisee narsistisen rekrytoinnin (https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.html), eli on valmis suostumaan huonoon kohteluun, jota narsistinen henkilö jo alkuvaiheessa alkaa testailemaan. Tyypillisimmin huonoa kohtelua on valmis sietämään, jos on kokenut sitä jo aiemmin ja tottunut pitämään sitä normaalina, jos kokee omaa riittämättömyyttä ja narsistin pinnallinen liehittely tuntuu kuin saisi jotakin tärkeää, ja/tai jos kokee syyllisyyttä omien tarpeiden etusijalle laittamisesta ja sen ilmaisemisesta jämäkällä tavalla seurauksista riippumatta. Kun hoviin jää, tulee kuitenkin koko ajan painetuksi alaspäin ja siten oma sisäinen paha olo kasvaa. Narsistisessa yhteisössä ei myöskään koskaan voi täysin luottaa kehenkään, ja siten näennäisestä symbioottisuudesta huolimatta sisällä kytee ylivirittynyt olo. Tätä sisällä olevaa pahaa oloa voi alkaa kompensoimaan ehdottomalla "moraalisuudella" narsistia puolustaessa, sillä todellisuuden kohtaaminen silmästä silmään on vaikeaa. Ehdottomuus pitää myös hauraita rakenteita pystyssä.

      Poista

Lähetä kommentti