Ketunhäntä kainalossa

Pia Mellody kuvaa kirjassaan The Intimacy Factor - The ground rules for overcoming the obstacles to truth, respect, and lasting love syyttelypeliä. Hän ei kuvaa tätä narsistien ominaisuudeksi, vaan useinkin ihmiselämässä toistuvaksi läheisyyden torpedoijaksi. Halusin kuitenkin otsikoida tämän kirjoituksen näin, koska narsistit vetävät tämän pelin äärimmäisyyksiin ja narsistin kanssa eläessä se on hyvin arkipäiväistä. Narsistisesta suhteesta irtautumisen jälkeen voi kohdata myös kulttuurishokin, kun toimii totutusti vanhoilla syyttelypelin säännöillä uusissakin ihmissuhteissa. Tällä tavoin voi päätyä itse torpedoimaan omat mahdollisuutensa läheisyyteen uusien ihmisten kanssa. Kuvaan kuitenkin tässä Mellodyn mallia siitä, mitä ihanteellisen terve läheisyys tarkoittaa. Tämä malli on monella "tavallisellakin" ihmisellä hakusessa, jos tämän tyyppisiä asioita ei ole tullut elämässään ajatelleeksi. Syyttelypeli on nimensä mukaisesti syyllisen etsimistä ja syyllisyyden tunkemista

Pia Mellody esittelee kirjassaan The Intimacy Factor - The ground rules for overcoming the obstacles to truth, respect, and lasting love mielestäni hyvin hyödyllisen ja kuvaavan jaottelun henkilökohtaisista rajoista. Pia Mellody on tehnyt pitkän uran trauman ja läheisriippuvuuden parissa. Vaikka läheisriippuvuus sanana ei iskisikään, suosittelen kuitenkin hänen materiaaliinsa perehtymistä. Läheisriippuvuudessa ja narsismissa on molemmissa lopulta kyse häilyvistä ja olemattomista rajoista, jolloin tähän aiheeseen perehtyminen hyödyttää monia täällä liikkuvia. Ymmärrys siitä, miten muodostaa terveitä ihmissuhteita terveillä rajoilla hyödyttää lisäksi lähes ketä tahansa. Mellody jakaa rajat itseä ulkoiselta energialta suojeleviin ja oman energian yliläikkymistä rajoittaviin. Molemmat ulottuvuudet ovat yhtä tärkeitä, ja molemmissa olisi hyvä löytää terve keskitie. Hän kuvaa rajojen muodoiksi fyysisen, seksuaalisen ja kuuntelemisen/puhumisen. Jokainen näistä muodoista ilmenee sekä ulkoa

Löysin mielenkiintoisen termin liittyen epävakaaseen persoonallisuuteen. Tämä termi on suosikki-ihminen (favorite person). En ole aivan varma koskeeko tämä aina juuri ihmistä, mutta toisaalta vaikka eläinkin voi toimia samalla tavoin kiintymyksen kohteena, kiintymyssuhdetrauma ei purkaudu pelkästään kohdistamalla kiintymyksensä eläimeen. Näin ollen on todennäköistä, että se jollain tapaa ilmenee myös sitä ihmistä kohtaan, josta onnistuu tulemaan jossain vaiheessa läheinen. Suosikki-ihminen tarkoittaa siis sitä ihmistä, josta epävakaa persoonallisuus tekee koko elämänsä, ja josta hän on emotionaalisesti täysin riippuvainen. Monen on helpompi ymmärtää epävakaata persoonallisuutta (verrattuna narsistiseen tai psykopaattiin), sillä heidän taustalla olevat tunteet ovat perusinhimillisiä. Monella on voinut olla itsellään samankaltaisia tuntemuksia lievemmässä mittakaavassa, jolloin on mahdollista ymmärtää epävakaata kokemusta jossain määrin kuvittelemalla tilanne, jossa tämä tunne on korot

Traumasidos on alunperin Donald Duttonin ja Susan Painterin kehittämä teoria (tutkiessaan perheväkivallan uhreiksi joutuneita naisia), ja he toivat esille siihen liittyvän "kuminauha"-ilmiön. He ihmettelivät, miten kaltoinkohdeltujen puolisoiden kiintymys kaltoinkohtelijaa kohtaan oli ilmiömäisen vahva, ja miksi irtautumisenkin jälkeen jo yksi yhteydenotto sai heidät kuminauhan tavoin palaamaan saman tien alkupisteeseen. Kaikki välissä tapahtuneet oivallukset ja oman elämän rakentamiset unohtuivat, kun kuminauha palautti heidät takaisin kaltoinkohtelijansa verkkoon. Samankaltaista ilmiötä käsittelee myös Jennifer Freyd kehittämässään Betrayal Trauma-teoriassa. Tämä on ilmiö, joka on tuttu monelle täällä liikkuvalle. Moni soimaa ja syyttää itseään siitä, miksi palaa takaisin. Se ei kuitenkaan ole tyhmyyttä tai masokismia, joten sinun ei kannata olla liian ankara itsellesi. Se on aivoissa tapahtuva ilmiö, joka on seurausta samanaikaisesta vaihtelevasta hoivasta ja kaltoinkoht

Niin. Kyllä hän loppujen lopuksi haluaa hyvää, hän ei vain tajua satuttavansa. Hän ei tajua, että tuolla tavalla hän ei oikeasti saa hyvää aikaiseksi. Kyllä vanhemmat/läheiset aina haluavat hyvää lapsilleen/rakkaimmilleen. Hän on vain niin rikki itse, ettei tajua tekevänsä pahaa. Kun vain saisit selitettyä hänelle ja saisit hänet ymmärtämään, voisitte yhdessä mennä keskustelemaan jonnekin. Kyllä hän sitten ymmärtäisi, että tällä tavalla hän ei oikeasti saa aikaiseksi haluamaansa hyvää. Sitä hän sanookin. Hän sanoo olevansa pahoillaan kaikesta, ihan mistä vain (=ihan sama, kaikesta mitä keksitkään), hän halusi vain hyvää. Hän myöntää, että ehkä sinä et ymmärtänyt hänen tarkoitusperiään ja siksi tilanne muuttui ongelmalliseksi. Hän oli siihen aikaan myös hyvin stressaantunut ja vähän masentunutkin, joka ajoi hänet käyttäytymään niin kuin hän käyttäytyi. Hän on aina ajatellut vain sinun parastasi, ja nyt hänet tuomitaan siitä. Miksei kaikki vain voisi olla kuin aina ennenkin? Mikä tässä o