Ketunhäntä kainalossa

Mentalisaatio on termi, jolla tarkoitetaan "mielen pitämistä mielessä". Käytännössä tämä tarkoittaa 1) tietoisuutta mielen tilojen (tunteet, ajatukset, motivaatiot jne.) olemassaolosta, 2) ymmärrystä omista kunkin hetkisistä mielentiloistaan, 3) käsitystä toisen ihmisen mielen tilojen erilaisuudesta omiin mielentiloihin nähden, 4) toisen ihmisen mielen tilojen päättelyä erilaisten vihjeiden avulla sekä 5) toisen ihmisen mielentilojen ymmärtämistä myötäkokemisen avulla. Mentalisaatiokyvyssä voi olla ongelmia erilaisilla tavoilla. Klassisin esimerkki on autismi, jossa mentalisaation vaikeudet liittyvät usein mentalisaation puutteellisuuteen. Mielen tilojen erittely ei välttämättä luontaisesti edes kiinnosta, eikä siten opi myöskään arvioimaan niitä. Puutteellinen mentalisaatio sivuuttaa tunteet ja ajatukset käyttäytymisen motivaationa ja tarkastelee maailmaa mekanistisesti. Autismi ilmenee kirjona, jolloin yksilöiden välillä on monenlaisia eroja. En niistä lähde kuitenk

Yksi narsismiin keskeisesti liittyvä asia on perfektionismi. Se häilyy asioiden ympärillä usein jollain tapaa, eri tavoilla eri tilanteissa. Perfektionismi voi suuntautua narsistiin itseensä tai hänen lähellään oleviin ihmisiin. Yleensä selitysmalli kulkee niin, että narsisti itse onnistuu täydellisesti silloinkin, kun näin oikeastaan ei olekaan, ja lähellä olevat ihmiset taas eivät koskaan onnistu tai ole tarpeeksi hyviä ja riittäviä. Narsistin lähellä oleville ihmisille tulee helposti tunne, ettei lukuisista yrityksistä huolimatta riitä, ja aina jokin omassa itsessä on puutteellista. Silti moni narsisti tuntuu vaativan itseltäänkin paljon, eikä ole tyytyväinen itseensä tai elämäänsä, ellei ole saavuttanut jotain suurta. Asiaa syvemmin tarkastellessa huomaa, ettei perfektionistinen vaatimus narsistin mielessä ole aivan niin yksioikoinen, että se olisi vain keino haukkua muita. Perfektionismi tai täydellisyyden tavoittelu on osa turvallisuuden kokemusta . Osa narsisteista on voinut

Manipulointi- ja väkivaltatilanteissa todisteiden saaminen tilanteen haitallisuudesta on merkittävä paradoksi. Yksi merkittävimmistä syistä miksi uhrit jäävät niinkin pitkäksi aikaa väkivallan alle on se, että he eivät osaa olla varmoja, onko tilanne oikeasti haitallinen vai ei. Väkivalta hiipii suhteeseen pikku hiljaa, ja samalla uhrin toleranssi väkivallalle pikku hiljaa kasvaa. Loppuvaiheessa ulkopuolisen olisi helppo havaita todisteita väkivallasta (jos tämä pääsisi kärpäsenä kattoon tarkastelemaan suljettujen ovien taakse), mutta valitettavasti alkuvaiheessa todisteet ovat sekä uhrin että ulkopuolisen silmissä lähinnä epämääräisiä asioita. Epämääräiset asiat on helppo selittää eri syistä johtuviksi ja moni ulkopuolinenkin neuvoisi: "älä ylireagoi, tälle kaikelle on jokin järkevä selitys". Kognitiivisesti suuntautuneiden terapiatyökalujen perusvälineistöön kuuluu sen tarkastelu, minkälaisia erilaisia konkreettisia todisteita minkäkin tuntemuksen taustalle on mahdollista

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin uhriutuvaa narsistia (ks. Uhriutuva narsisti ) ja siitä on sopiva jatkaa toiseen vaikeasti havaittavaan tai ns. epätyypilliseen, eli ei ensimmäisenä mieleen tulevaan narsismin muotoon: yhteisölliseen narsismiin. Termi juontaa juurensa Craig Malkinin määritelmiin narsismista (ks. Rethinking Narcissim: Narsismin kirjo ja muodot ) ja on viime aikoina tullut myös laajempaan käyttöön. Dr. Grandelta hyvä video aiheesta: linkki videoon . Yhteisöllinen narsismi tarkoittaa overt-tyyppistä narsismia, jossa oma status, valta, arvo ja itsetehostus haetaan sosiaalisesti suotavien keinojen kautta. Yhteisöllinen narsismi on usein se puuttuva pala, jonka vuoksi narsismin on kuviteltu olevan vähäisempää naisten tai yhteisöllisyyttä korostavien kulttuurien joukossa. Käytännössä narsismi on näissä ryhmissä vain mukautunut sopivampaan muotoon, sellaiseen muotoon, jolla narsisti oikeasti saa yhteisössä haluamansa statuksen. Siinä missä länsimaissa itsenäisyydellä ja

Uhria esittävä tai uhriksi itsensä kokeva narsisti on teemana viime aikoina noussut jälleen esille. Aiemmin olen kirjoittanut aiheesta jutussa: Miksi narsisti ajattelee olevansa uhri? . Meredith Miller on juuri julkaissut videon, jossa hän jaottelee covert-tyyppisen narsismin kahteen luokkaan: "uhri-narsistiin" ja "sankari-narsistiin". Käytännössä nämä molemmat tyylit voivat vaihdella myös samassa ihmisessä ja ilmetä samanaikaisesti overt-tyylisempien piirteiden kanssa. Linkki videoon. Dr. Todd Grande taas on julkaissut videon, jossa hän kertoo kolme esimerkkiä uhria esittävästä narsistista.  Linkki videoon. Julkisuudessa aihetta taas on puitu Johnny Deppin ja Amber Heardin avioeroriitojen vuoksi, palaan tähän aiheeseen hetken päästä. Dr. Grande sanoo videollaan osuvasti, että narsistit olettavat kaikkien olevan heti kiinnostuneita ja välittävän heidän ongelmistaan, jolloin he pääsisivät uhritarinalla huomion keskipisteeksi. Todellisuudessahan näin ei aina

Ihmisillä on usein jonkinlainen ajatus siitä, miltä tunnekylmyys ihmisessä näyttää. Ehkä tämä ajatus pohjautuu elokuviin tai joihinkin tarinoihin. Mielessä on kuitenkin jokin mielikuva, jonka kautta tunnekylmyyttä hahmottaa. Tämä mielikuva sisältää todennäköisesti usein julman ja pistävän katseen, totisen ja tiukan ilmeen sekä ehkä dominoivan olemuksen. Mitä jos tunnekylmyys tuleekin paketissa, johon kuuluu rento ja hetkeen tarttuva läsnäolo, hymy ja pehmeä ääni sekä hieman horjuva, mutta siksi juuri niin samaistuttava ja myötätuntoa herättävä olemus? Mielikuva joutuu koetukselle, mutta eihän tällaisessa paketissa voi olla tunnekylmyyttä, sen täytyy olla jotain muuta. Mieli pyörii sykkyrällä ja yrittää keksiä selityksiä sille mistä hänen käyttäytymisensä johtuu. Hän on herkkä, haavoittunut tai jotakin muuta, mikä selittää kaiken. Ja mitä haluaa ymmärtää, hoivata ja auttaa. Pieni ääni takaraivossa ei jätä rauhaan ja varoittaa, ja ajan myötä tämä ääni muuttuu ärtymykseksi ja epämukavuud

YouTubessa Thrive After Abuse -nimistä kanavaa pitävä Dana Morningstar on ollut pitkään kuuntelulistallani. Danalla on paljon ymmärrystä ja hyviä ajatuksia sekä narsismin tunnistamisesta että väkivallasta toipumisesta. Hänellä on kokemusta narsismista sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Danan uusin kirja on nimeltään Narcissist's Playbook - How to identify, disarm, and protect yourself from narcissists, sociopaths, psychopaths, and other types of manipulative and abusive people . Tämä kirja on hyvä perusopas kaikkeen olennaiseen - miten tunnistaa tilanne, miten selviytyä siitä ja miten aloittaa toipuminen. Kirja kattaa tiivistetysti tärkeimmät asiat, joita Dana on viestinyt sekä aiemmissa kirjoissaan että videoillaan. Poimin kirjasta kohdan, jossa Dana erottelee neljä erityyppistä gaslighting-tyyppiä. Gaslightingilla tarkoitetaan toisen ihmisen todellisuudentajun vääristämistä. Perinteisimpiä esimerkkejä gaslightingista ovat tapahtuneiden tai koettujen asioiden kieltämin

Lehdissä on kirjoiteltu Linda-Maria Roineen (Mercedes Bentso) ajatuksia suhteestaan kahdesta murhasta tuomittuun elinkautista suorittavaan mieheensä. Lähtökohtaisesti ajattelen, että jokaisella ihmisellä on oikeus valita omasta elämästään ja siksi en halua lähteä kommentoimaan kenenkään yksittäisen henkilön valintoja tarkemmin. Tämä on minulle erityisen tärkeä arvo siksikin, että väkivaltaisesta suhteesta vapautuminen ja toipuminen edellyttää sitä, että ihminen saa valita elämässään itse. Vaikka neuvo tai ohje olisi tarkoitettu kuinka hyvästä sydämestä tahansa, se on silti pohjimmiltaan samaa painostamista jonkun toisen tahtoon. Jokaisella on oikeus löytää oma polkunsa itse, ja pidän sitä suuressa arvossa. En tiedä Linda-Maria Roineesta tai hänen miehestään erityisesti mitään, joten en halua kommentoida heidän valintojaan, vaikka jutusta inspiroiduinkin. Heräsin kirjoittamaan aiheesta tämän lainauksen: "Halusin pahan miehen, joka ei antaisi mulle koskaan tapahtua mitään. Miehen,