Narsistisen suhteen jälkeen: Varo idealisaatiota
Narsistisen suhteen jälkeen on olennaisen tärkeää opetella erottamaan idealisaatio ja terve kiintymys toisistaan. Jos olet yhtään pidemmäksi aikaa jäänyt narsistiseen suhteeseen, olet mahdollisesti pitänyt narsistin idealisoivaa käytöstä sinä "vihdoinkin tapahtuvana oikeana rakkautena" tai "sinä oikeana ja terveenä tapana rakastaa". Vähintäänkin olet todennäköisesti selitellyt hänen tekojaan olemattomiksi ja sanonut: "hänellä on oma tapansa ilmaista rakkautta, mutta kyllä hän rakastaa". Idealisaatio on huumetta, se täyttää sinut ja tuntuu täydelliseltä. Koska se on sitä mitä olet aina halunnut, et haluakaan enää nähdä siinä mitään vikaa, alat kehittämilläsi selityksillä paikkailla aukkoja ja selität: "tämä on parasta, mitä minulle on tapahtunut" tai "ilman häntä en olisi tässä". On olennaista huomioida, että idealisaatio ei ole pelkästään narsistin toteuttamaa käytöstä, vaan se on myös sinun tapasi nähdä hänet. Kun pidät häntä ihanana ja otat syyllisyyden niistä kupruista ja ongelmista, joita kohtaat (ks. myös: Narsistisen suhteen jälkeen: Irtaudu narsistin syyttelypelistä), nostat hänet idealisoiden jalustalle. Tätä taipumusta selviytyjät voivat jatkaa myös narsistista eroon päästyään, nyt vain idealisoiden uusia kohtaamiaan ihmisiä. Tämä pohjaa narsistisessa suhteessa ehdollistuneeseen ajatusmalliin ottaa syyllisyys automaattisesti itselleen ja nähdä toinen puhtaana. Narsistisessa suhteessa on kirjaimellisesti ollut vaarallista tai vahingollista pyrkiä tasapuolisuuteen, jolloin tapa ottaa syyllisyys itselleen on automatisoituneesti ehdollistunut.
Yksi tyypillinen narsistisen suhteen jälkeen tapahtuva idealisoinnin muoto on: "on niin ihanaa, kun hän on normaali/terve". Tässä piilee eräs ongelma, ja joissain tilanteissa jopa riski. Nimittäin se, että kukaan ei ole "terveydestä" tai "normaaliudestaan" huolimatta täydellinen. Myös "normaali" ihminen voi tehdä ikäviä asioita, ja jos olet idealisaation taipuvainen, katsot nämäkin sormien lävitse (kuten teit narsistisessa suhteessa), koska hän on kuitenkin "niin ihanan normaali". Kirjoitin aiemmin, että narsistisesta suhteesta irtautuessaan on liikuteltava mielen palikat uuteen uskoon syyllisten etsimisen kannalta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Irtaudu narsistin syyttelypelistä). Narsistisen suhteen jälkeen on hetken aikaa vaikea päästä harmaan sävyihin kiinni, kun on tottunut pitämään reiluakin kritiikkiä tai toisen tekojen satuttavuuden tunnistamista syyllistämisenä. Terveeseen elämään kuitenkin kuuluu, että tunnustaa toisen epätäydellisyyden, eikä sen tarvitse tarkoittaa syyllistämistä. Ei ole vain kahta vaihtoehtoa, joko olla hiljaa sietäen tai julistaa tuomion tornista. On myös se vaihtoehto, jossa voi kommunikoida omia tuntemuksiaan (joko toiselle tai vain itselleen, riippuen tilanteen luonteesta). On myös se vaihtoehto, että tunnistaa tämän hetken toimimattomuuden ja etsii itselleen hedelmällisempiä suuntia, ilman toisen syyllistämistä tai pyhittämistä (="hän oli niin hieno, mutta minä en pystynyt tarpeeksi"). Vältä pyhittämästä toista, sinä olet tarpeeksi ja ihminen joka hetkessä, vaikket olisikaan täydellinen tai mielesi olisi yhä rikki. Et ole yhtään vähemmän kuin kukaan muukaan. Narsistisessa suhteessa on tottunut olemaan niin kiitollinen murusista (kuten että hän keskustelee kanssasi ennen kuin tekee jotakin molempia koskettavaa), ettei tajua niiden olevan itsestään selvyyksiä eikä mitään ekstraa. Kiitollisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta itsensä alentaminen ei oikeasti ole kiitollisuutta vaan toisen idealisointia.
Riski tämä tilanne on silloin, kun tämä "normaali/terve" ihanuus onkin hieman taitavammin manipuloiva sosiopaatti valeasussa. Tällöin olet uudessa idealisaation sokeudessa, jossa koet kohdanneesi "vihdoin sen terveen ja oikeasti rakastavan ihmisen". Et ole päässyt puusta pitkään, vaan jäänyt samoihin tuttuihin kaavoihin. Sanomattakin lienee selvää, mihin päädyt jonkin ajan päästä. Siksi onkin olennaisen tärkeää, että käännät niitä oman mielesi palikoita eri uskoon, et pelkästään lähde pois narsistin luota. Kyseenalaista idealisaatio ja sen niin sanottu terveys. Ymmärrä, että mielesi ja kehosi voi tehdä sinulle tepposia ja saada sinut sulkemaan silmäsi vihjeiltä silloin, kun uppoat idealisaation suloisuuteen. Mutta mikä tärkeintä, pohdi haavoittuvuuksiasi. Miksi ja mistä kohdasta idealisaatio uppoaa sinuun? Sillä jos rajasi ovat täysin terveet, idealisaatio ei tunnukaan enää ihanalta, vaan tunkeilevalta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Rajat toimivat sekä sisään- että ulospäin). Pohdi ja pyri löytämään ne kohdat rajoissasi, jotka päästävät läpi eivätkä huomaa idealisaation inhottavaa tunkeilevuutta. Sen sijaan, että pelkäisit jokaisen kohtaamasi ihmisen kohdalla "onko hänkin narsisti", keskity omien mielen palikoidesi uudelleenjärjestelyyn, jotta voit luottaa tunnistavasi ongelmallisuuden sen ilmettyä. Kaksi sanaa: luota intuitioosi.
Idealisaatio pohjautuu usein siihen, miten ihanalta omien haavojen ylitsepursuava täyttäminen tuntuu. Jokaisella on elämässään tapahtunut asioita, jotka ovat jättäneet jälkiä. Ehkä vanhemmat olivat poissaolevia tai ehkä on tullut kiusatuksi. Vaihtoehtoja on näiden lisäksi lukuisia. Jokaiseen meistä sattuu joskus ja näistä voi muodostua pohjattomia kuiluja, jotka eivät koskaan täyty. Tällöin kaipaa sitä jotakuta, joka sanoo: "et sinä ole sellainen, kun sinulle sanottiin, että olet". Jonkun, joka hokee tätä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tietenkään terve ei-idealisoiva henkilö ei koskaan hoe tätä uudestaan ja uudestaan. Vasta idealisoiva jatkuva liehittely tuntuu siltä, että tämä pohjaton haava tulee täytetyksi. Tämä on voimakas kokemus, jossa tuntee löytäneensä paikkansa, "kotiin", vihdoinkin johonkin mitä ansaitsee. Osa voi samanaikaisesti olla skeptinen liehittelylle, mutta voi silti jäädä koukkuun siihen miltä se tuntuu. Alat vastata hänen liehittelyynsä idealisoimalla häntä takaisin, olet innokkaana luomassa "rakkauden kuplaa", jossa kaikki on täydellistä.
Myöhemmin tämä kehä alkaa ruokkimaan itse itseään. Et enää voi myöntää itsellesi olevasi ongelmallisessa suhteessa, sillä silloin vaakakupissa ovat myös murskautuvat unelmasi, "eheytynyt" haavasi ja kokemasi "terve ihana pelastava rakkaus". Menetys ja murskautuminen kohdistuvat paljon suurempiin asioihin kuin pelkästään yhden ihmisen menettämiseen. Olet kietonut kaikki itsellesi tärkeät asiat suhteeseen narsistin ympärille. Joutuisit nollaamaan koko elämäsi ja kaikein mihin uskoit, mitä luulit olevan. Samalla haavasi repeäisivät taas auki (vaikka todellisuudessa ne ovat kokoajan auki, kun narsisti repii niitä, suljet tämän vain pois tietoisuudesta) ja olisit täysin rikki. Panokset ovat kovat ja usein mieli pyrkii automaattisesti sulkemaan täydellistä idylliä horjuttavat tekijät pois tietoisuudesta. Luot itsellesi turvallisen kuplan, mielikuvan. Et idealisoi häntä enää pelkästään vastauksena, vaan silloinkin, kun hän kohtelee sinua huonosti. Idealisaation kautta horjuttavat tekijät sulkeutuvat pois, ja sitähän se idealisaatio oikeasti onkin. Asian tekemistä täydelliseksi, säröjen sulkemista pois tietoisuudesta. Se luo turvaa, elät luomasi fantasian sisällä, jonne karu todellisuus ei pääse sisälle. Traumasidos on muodostunut, kun alat idealisoida häntä kamalinakin hetkinä.
Toisaalta narsistisessa suhteessa idealisaatio on vain yksinkertaisesti helpompaa. Otat syyllisyyden itsellesi, pidät häntä täydellisenä, näin et ainakaan kaikkein arvaamattomimpia ja kamalimpia tilanteita saa niskaasi. Tai näin ainakin periaatteessa, sillä käytännössä arvaamaton ihminen on aina arvaamaton. Narsisti haluaa saada draamaa aina tietyin väliajoin, olit sitten kuinka "kiltisti" tahansa. Koska olet tottunut siihen, myös narsistisen suhteen jälkeen koet sen olevan helpompaa. Ehkä et halua herättää ongelmia tai asettua poikkiteloin. Ehkä pelkäät, että olet liian hankala ja et siksi tarpeeksi hyvää seuraa. Ehkä haluat vain kovasti läheisyyttä, etkä haluaisi menettää tätä ihmistä. Joten joka tavalla on vain helpompaa olla mieliksi ja jättää vähemmälle huomiolle se, miltä itsestä tuntuu. On hyvä kuitenkin ottaa huomioon, että kaipaamasi aito läheisyys ei ole mahdollista asettamalla toinen yläpuolellesi (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Rajat toimivat sekä sisään- että ulospäin). Jos pidät häntä harvinaisena "terveen rakkauden" jalokivena, jonkinlaisena pelastajana tai henkilönä, joka tietää ja osaa "normaalin" elämän taitoja, joista sinä voit vain unelmoida, asetat hänet itsesi yläpuolelle. Sinä olet viallinen ja hän terve/normaali. Tästä lähtökohdasta suhde ei voi toimia. Tämänkaltainen dynamiikka houkuttaa narsisteja, ja siksi olet alttiina saman toistamiselle. Samalla moni terve ihminen hakee tasapuolisia ihmissuhteita eikä edes halua tulla nostetuksi jalustalle. Jalustalle nostettuna oleminen on raskasta, sillä joutuu olemaan jatkuvasti roolissa, joka ei anna sijaa omien aitojen haavoittuvuuksien näkyväksi tulemiselle. Lopulta idealisaatio ei olekaan enää helpompaa, vaan paljon hankalampaa. Sekä sinä että hän joudutte molemmat tukahduttamaan itseänne ja asettumaan rajoittaviin rooleihin. Sinä et saa näyttää pettymystäsi tai huonoa oloasi, sillä pelkäät syyllistäväsi häntä, ja hän taas ei saa näyttää epätäydellisyyttään, sillä hän pelkää siten tuottavansa sinulle pettymyksen tai vahingoittavansa sinua.
Neiti Kettu
Yksi tyypillinen narsistisen suhteen jälkeen tapahtuva idealisoinnin muoto on: "on niin ihanaa, kun hän on normaali/terve". Tässä piilee eräs ongelma, ja joissain tilanteissa jopa riski. Nimittäin se, että kukaan ei ole "terveydestä" tai "normaaliudestaan" huolimatta täydellinen. Myös "normaali" ihminen voi tehdä ikäviä asioita, ja jos olet idealisaation taipuvainen, katsot nämäkin sormien lävitse (kuten teit narsistisessa suhteessa), koska hän on kuitenkin "niin ihanan normaali". Kirjoitin aiemmin, että narsistisesta suhteesta irtautuessaan on liikuteltava mielen palikat uuteen uskoon syyllisten etsimisen kannalta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Irtaudu narsistin syyttelypelistä). Narsistisen suhteen jälkeen on hetken aikaa vaikea päästä harmaan sävyihin kiinni, kun on tottunut pitämään reiluakin kritiikkiä tai toisen tekojen satuttavuuden tunnistamista syyllistämisenä. Terveeseen elämään kuitenkin kuuluu, että tunnustaa toisen epätäydellisyyden, eikä sen tarvitse tarkoittaa syyllistämistä. Ei ole vain kahta vaihtoehtoa, joko olla hiljaa sietäen tai julistaa tuomion tornista. On myös se vaihtoehto, jossa voi kommunikoida omia tuntemuksiaan (joko toiselle tai vain itselleen, riippuen tilanteen luonteesta). On myös se vaihtoehto, että tunnistaa tämän hetken toimimattomuuden ja etsii itselleen hedelmällisempiä suuntia, ilman toisen syyllistämistä tai pyhittämistä (="hän oli niin hieno, mutta minä en pystynyt tarpeeksi"). Vältä pyhittämästä toista, sinä olet tarpeeksi ja ihminen joka hetkessä, vaikket olisikaan täydellinen tai mielesi olisi yhä rikki. Et ole yhtään vähemmän kuin kukaan muukaan. Narsistisessa suhteessa on tottunut olemaan niin kiitollinen murusista (kuten että hän keskustelee kanssasi ennen kuin tekee jotakin molempia koskettavaa), ettei tajua niiden olevan itsestään selvyyksiä eikä mitään ekstraa. Kiitollisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta itsensä alentaminen ei oikeasti ole kiitollisuutta vaan toisen idealisointia.
Riski tämä tilanne on silloin, kun tämä "normaali/terve" ihanuus onkin hieman taitavammin manipuloiva sosiopaatti valeasussa. Tällöin olet uudessa idealisaation sokeudessa, jossa koet kohdanneesi "vihdoin sen terveen ja oikeasti rakastavan ihmisen". Et ole päässyt puusta pitkään, vaan jäänyt samoihin tuttuihin kaavoihin. Sanomattakin lienee selvää, mihin päädyt jonkin ajan päästä. Siksi onkin olennaisen tärkeää, että käännät niitä oman mielesi palikoita eri uskoon, et pelkästään lähde pois narsistin luota. Kyseenalaista idealisaatio ja sen niin sanottu terveys. Ymmärrä, että mielesi ja kehosi voi tehdä sinulle tepposia ja saada sinut sulkemaan silmäsi vihjeiltä silloin, kun uppoat idealisaation suloisuuteen. Mutta mikä tärkeintä, pohdi haavoittuvuuksiasi. Miksi ja mistä kohdasta idealisaatio uppoaa sinuun? Sillä jos rajasi ovat täysin terveet, idealisaatio ei tunnukaan enää ihanalta, vaan tunkeilevalta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Rajat toimivat sekä sisään- että ulospäin). Pohdi ja pyri löytämään ne kohdat rajoissasi, jotka päästävät läpi eivätkä huomaa idealisaation inhottavaa tunkeilevuutta. Sen sijaan, että pelkäisit jokaisen kohtaamasi ihmisen kohdalla "onko hänkin narsisti", keskity omien mielen palikoidesi uudelleenjärjestelyyn, jotta voit luottaa tunnistavasi ongelmallisuuden sen ilmettyä. Kaksi sanaa: luota intuitioosi.
Idealisaatio pohjautuu usein siihen, miten ihanalta omien haavojen ylitsepursuava täyttäminen tuntuu. Jokaisella on elämässään tapahtunut asioita, jotka ovat jättäneet jälkiä. Ehkä vanhemmat olivat poissaolevia tai ehkä on tullut kiusatuksi. Vaihtoehtoja on näiden lisäksi lukuisia. Jokaiseen meistä sattuu joskus ja näistä voi muodostua pohjattomia kuiluja, jotka eivät koskaan täyty. Tällöin kaipaa sitä jotakuta, joka sanoo: "et sinä ole sellainen, kun sinulle sanottiin, että olet". Jonkun, joka hokee tätä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tietenkään terve ei-idealisoiva henkilö ei koskaan hoe tätä uudestaan ja uudestaan. Vasta idealisoiva jatkuva liehittely tuntuu siltä, että tämä pohjaton haava tulee täytetyksi. Tämä on voimakas kokemus, jossa tuntee löytäneensä paikkansa, "kotiin", vihdoinkin johonkin mitä ansaitsee. Osa voi samanaikaisesti olla skeptinen liehittelylle, mutta voi silti jäädä koukkuun siihen miltä se tuntuu. Alat vastata hänen liehittelyynsä idealisoimalla häntä takaisin, olet innokkaana luomassa "rakkauden kuplaa", jossa kaikki on täydellistä.
Myöhemmin tämä kehä alkaa ruokkimaan itse itseään. Et enää voi myöntää itsellesi olevasi ongelmallisessa suhteessa, sillä silloin vaakakupissa ovat myös murskautuvat unelmasi, "eheytynyt" haavasi ja kokemasi "terve ihana pelastava rakkaus". Menetys ja murskautuminen kohdistuvat paljon suurempiin asioihin kuin pelkästään yhden ihmisen menettämiseen. Olet kietonut kaikki itsellesi tärkeät asiat suhteeseen narsistin ympärille. Joutuisit nollaamaan koko elämäsi ja kaikein mihin uskoit, mitä luulit olevan. Samalla haavasi repeäisivät taas auki (vaikka todellisuudessa ne ovat kokoajan auki, kun narsisti repii niitä, suljet tämän vain pois tietoisuudesta) ja olisit täysin rikki. Panokset ovat kovat ja usein mieli pyrkii automaattisesti sulkemaan täydellistä idylliä horjuttavat tekijät pois tietoisuudesta. Luot itsellesi turvallisen kuplan, mielikuvan. Et idealisoi häntä enää pelkästään vastauksena, vaan silloinkin, kun hän kohtelee sinua huonosti. Idealisaation kautta horjuttavat tekijät sulkeutuvat pois, ja sitähän se idealisaatio oikeasti onkin. Asian tekemistä täydelliseksi, säröjen sulkemista pois tietoisuudesta. Se luo turvaa, elät luomasi fantasian sisällä, jonne karu todellisuus ei pääse sisälle. Traumasidos on muodostunut, kun alat idealisoida häntä kamalinakin hetkinä.
Toisaalta narsistisessa suhteessa idealisaatio on vain yksinkertaisesti helpompaa. Otat syyllisyyden itsellesi, pidät häntä täydellisenä, näin et ainakaan kaikkein arvaamattomimpia ja kamalimpia tilanteita saa niskaasi. Tai näin ainakin periaatteessa, sillä käytännössä arvaamaton ihminen on aina arvaamaton. Narsisti haluaa saada draamaa aina tietyin väliajoin, olit sitten kuinka "kiltisti" tahansa. Koska olet tottunut siihen, myös narsistisen suhteen jälkeen koet sen olevan helpompaa. Ehkä et halua herättää ongelmia tai asettua poikkiteloin. Ehkä pelkäät, että olet liian hankala ja et siksi tarpeeksi hyvää seuraa. Ehkä haluat vain kovasti läheisyyttä, etkä haluaisi menettää tätä ihmistä. Joten joka tavalla on vain helpompaa olla mieliksi ja jättää vähemmälle huomiolle se, miltä itsestä tuntuu. On hyvä kuitenkin ottaa huomioon, että kaipaamasi aito läheisyys ei ole mahdollista asettamalla toinen yläpuolellesi (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Rajat toimivat sekä sisään- että ulospäin). Jos pidät häntä harvinaisena "terveen rakkauden" jalokivena, jonkinlaisena pelastajana tai henkilönä, joka tietää ja osaa "normaalin" elämän taitoja, joista sinä voit vain unelmoida, asetat hänet itsesi yläpuolelle. Sinä olet viallinen ja hän terve/normaali. Tästä lähtökohdasta suhde ei voi toimia. Tämänkaltainen dynamiikka houkuttaa narsisteja, ja siksi olet alttiina saman toistamiselle. Samalla moni terve ihminen hakee tasapuolisia ihmissuhteita eikä edes halua tulla nostetuksi jalustalle. Jalustalle nostettuna oleminen on raskasta, sillä joutuu olemaan jatkuvasti roolissa, joka ei anna sijaa omien aitojen haavoittuvuuksien näkyväksi tulemiselle. Lopulta idealisaatio ei olekaan enää helpompaa, vaan paljon hankalampaa. Sekä sinä että hän joudutte molemmat tukahduttamaan itseänne ja asettumaan rajoittaviin rooleihin. Sinä et saa näyttää pettymystäsi tai huonoa oloasi, sillä pelkäät syyllistäväsi häntä, ja hän taas ei saa näyttää epätäydellisyyttään, sillä hän pelkää siten tuottavansa sinulle pettymyksen tai vahingoittavansa sinua.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti