Narsistisen suhteen jälkeen: Opettele kuuntelemaan kehoasi

Yhteyden löytäminen omaan sisimpäänsä on ensimmäinen ja tärkein asia narsistisesta suhteesta toipumisessa. Jatkan ja syvennän aiempaa tekstiäni aiheesta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi) keskittymällä kehon kuuntelemiseen. Keholla tarkoitan laajemmassa merkityksessä sekä fyysistä että ns. henkistä kehoa. Narsistisessa suhteessa eläneet ovat etääntyneet näistä molemmista, ja tilaa ovat vallanneet erilaiset selitykset, ratinalisoinnit ja mitätöinnit. Eli käytännössä selittävä ja mitätöivä ajattelu on vallannut tilan siltä, että kehon kertomat viestit tulisivat kuulluksi.

Kehon kuunteleminen on olennainen osa myös itse toipumisen onnistumisessa. Helposti myös toipumista ja asioiden käsittelemistä voi alkaa ikään kuin suorittamaan, ja tällöin se ei itse asiassa toimi vaan kääntyy itseään vastaan. Keho ei toivu pakottamalla sitä johonkin, vaan sen viestejä on tärkeä kuunnella. Ei kannata väkisin rauhoittua silloin, kun tarvitsee kokea vihaa. Ei myöskään kannata pitkittää vihaa silloin, kun keho tarvitsee rauhoittumista.

Ylikierroksilla olo ja pysähtyminen

Suorittaminen, oli se sitten toipumisen suorittamista tai jatkuvaa asioiden tekemistä, on usein tapa välttää kosketusta kehon viesteihin. Nämä viestit voivat olla pelottavia ja hämmentäviä, eikä niihin osaa suhtautua. Silloin on helpompi suorittaa ja mennä putkessa eteenpäin pysähtymättä kokemaan hetkeä. Osa selvityjistä onkin voinut sulkea tuskansa jatkuvaan suorittamiseen, työholismiin, kodinhuoltoon, lasten asioiden järjestelyyn, harrastuksiin tai johonkin saavuttamiseen. Tällöin selviytyjän keho on jatkuvasti ylikierroksilla, joka voi aiheuttaa esimerkiksi uniongelmia, kipuja, ahdistuneisuutta, pelkotiloja ja ärtyisyyttä. Jos näitä ongelmia pyrkii lääkitsemään ottamalla pelkästään lääkkeitä, ongelmat kasautuvat moninkertaisiksi.

Riippumatta siitä, kuinka paljon olet tai et ole ollut ylikierroksilla, nyt on joka tapauksessa aika pysähtyä kuuntelemaan kehoasi. Pysähdy hetkeksi kuuntelemaan, miltä sinusta tuntuu. Jos koet kipua, ole hetki sen kanssa. Kipu ei lähde pois, jos et kohtaa sitä. Välttelemällä ja lykkäämällä se vain voimistuu ja odottaa nurkan takana. Aluksi voi olla helpompaa kuunnella fyysistä kehoa. Skannaa koko kehosi läpi varpaista päälaelle asti. Missä kohtaa tunnet kiristyksiä, minkälaisen lämpötilan koet milläkin osalla? Tämä on tärkeää, sillä suuri osa selviytyjistä on yllättävän irrallaan myös fyysisestä kehostaan. Ei ole harvinaista, että myös kivun kokeminen on muuttunut niin, että sitä ei kunnolla tunne. Lääkäriin voi tajuta mennä vasta, kun jokin vaiva on äitynyt jo todella pahaksi.

Omaa kehoa skannaava harjoitus kannattaa tehdä päivittäin. Samalla se on pieni hetki joka päivässä, jolloin rauhoittuu olemaan vain itsensä kanssa. Kiireisen arjen keskellä rauhoittumishetki on tärkeä, mitään tekemättömässä arjessa se on taas säännöllinen keskittymisrutiini. Vähitellen voit alkaa kuuntelemaan myös sitä, miltä sinusta tuntuu. Anna ajatusten ja tunteiden tulla, mutta älä tartu niihin kiinni. Huomaa ne, hyväksy, että sinulla tällaisia kokemuksia, ja anna niiden mennä omaa tahtiaan ohi. Jokainen ajatus ja tunne lipuu pois jossain vaiheessa. Itse olet vain astia, jossa ne vierailevat välillä. Myöhemmin, kun olet oppinut päästämään ajatuksista ja tunteista myös irti, voit alkaa tarkastella niitä tarkemmin. Mieti miksi koet tällä hetkellä juuri näin. Mistä se mahdollisesti kumpuaa? Pohdi asiaa hetken, mutta muista päästää jossain vaiheessa irti. Et voi eikä sinun tarvitsekaan tietää kaikkia vastauksia heti. Kun annat ajatuksillesi ja tunteidellesi vapauden tulla tietoisuuteesi ja lähteä sieltä, ne alkavat toimia tarkoituksenmukaisesti. Tilanteeseen liittyvät tärkeät havainnot nousevat esille silloin, kun niitä tarvitaan, ja vähemmän tärkeät ajatukset käyvät odottamaan niinä hetkinä, kun keskityt johonkin muuhun. Nämä harjoitukset voimistavat siten myös elintärkeää intuitiotasi, jonka avulla voit tehdä arvioita tilanteista, joissa olet.

Lamaantuminen ja yhteyden löytäminen

Osa selviytyjistä on taas voinut päätyä lamaantumiseen, jossa mikään ei oikeastaan tunnu miltään. Tunnottomuutta voi olla eri asteisena, ja ilmetä päällekkäin suorittamisen kanssa. Lamaantuneena ei ole enää henkisesti yhteydessä ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tällä yhteydellä tarkoitan samalla myös syvällistä kokemusta siitä, että omat teot ja valinnat vaikuttavat muuhun maailmaan ja toisinpäin. Yhteydessä muuhun maailmaan kokee olevansa merkityksellinen ja kykenevä. Narsistisessa suhteessa eläessä ei ole ollut näistä kumpaakaan, vaan ainoastaan jatke narsistille. Narsistin jatkeena ollessa toisaalta ei ole voinut ajatella tai päättää itse, mutta toisaalta ei ole siten myöskään itse ns. "tehnyt" mitään, koska on vain toteuttanut narsistin haluamia asioita selviytyäkseen tilanteessa. Silti samalla häpeä kaikesta on ollut omilla niskoilla, sillä narsisti on se, joka päättää, mutta sinä se, joka kantaa vastuun ja on syyllinen.

Ymmärsin juuri, että myös häpeä ja syyllisyys ilmenevät eri tavalla silloin, kun yhteys muuhun maailmaan on katkennut. Kun ei koe itseään merkitykselliseksi toimijaksi, kokee enemmän häpeää kuin syyllisyyttä. Koska on irrallaan eikä koe pystyvänsä vaikuttamaan mihinkään, ei myöskään selkeästi ymmärrä valintojensa aiheuttamia seurauksia, ja syyllisyys on epäselvempi tunne. Syyllisyyden tunteminen edellyttää, että ymmärtää sen ketjun, jonka kautta on vaikuttanut johonkin asiaan. Sen sijaan epämääräinen häpeä siitä, että on jollain tapaa vääränlainen tai tehnyt jotain väärin tai liian vähän, valtaa alaa. Ei välttämättä kunnolla oikein ymmärrä mikä on ongelma, mutta kokee tehneensä jotain väärin. Tällainen yleinen häpeä estää erottamasta ne asiat, joista on vastuussa ja joista ei ole vastuussa. Siksi selviytyjälle onkin olennaista ottaa selvää narsismista löytääkseen ymmärrystä tästä erosta. Tämä ymmärrys olisi kuitenkin olemassa omassa kehossa, jos sen viestejä kuuntelee. Toipumisen tavoitteena onkin se, että et tarvitse enää vastauksia ulkopuolelta, vaan löydät ne itsesi sisältä kuuntelemalla kehoasi. Yhteyden löytämisen jälkeen epämääräisen häpeän kokeminen vähenee ja selkeärajaisen syyllisyyden kokeminen lisääntyy.

Monet henkiset tai uskonnolliset filosofiat voivat auttaa löytämään kokemuksen yhteydestä laajempaan maailmaan. On tärkeää, että löydät itsellesi sopivan tavan ajatella. Sen ei tarvitse olla minkään uskonnon suuntainen, tai sitten se voi olla, mikä sinulle sopii. Kyse voi olla esimerkiksi ihan vain luonnossa liikkumisesta ja yhteyden kokemisesta sitä kautta. Tärkeintä on kuitenkin se, että olet itse valinnut oman henkisyytesi, etkä seuraa jotakin ryhmittymää. Uskonnollisuutta käytetään usein väärin ja varsinkin selviytyjälle hyväksikäyttävä uskonnollinen ryhmittymä on hyvin vahingollinen. Tämä on siis sinun oma henkilökohtainen matkasi, ja siitä kehon kuuntelemisessa juuri onkin kyse.

Jos henkisyys sanana ei ole innostava, voit kokeilla konkreettisempia yhteyden löytämisen muotoja, kuten luonnossa liikkuminen tai liikunta. Pohdi myös tärkeitä ihmissuhteita elämässäsi, ja millä tavalla olet niissä osanen. Mieti enemmän niitä suhteita, jotka ovat terveellä pohjalla, sillä heihin on mahdollista olla yhteydessä terveemmällä siteellä (vs. traumasidos). Mieti kaikenlaisia asioita, mitä voit valita tehdä. Ne voivat olla suurempia valintoja (kuten muutto kauas) tai pienempiä valintoja (päätät maata sängyssä koko päivän tai keskittyä vain töihin jne.). Mieti minkälaisia vaikutuksia näillä valinnoillasi on lähelläsi oleviin ihmisiin. Pyri löytämään se tapa, miten olet yhteydessä muihin ja miten jokainen valintasi onkin todellisesti merkityksellinen. On usein vaikea motivoida itsensä pois vahingoittamasta itseään, sillä omaa hyvinvointiaan ei pidä kauhean merkityksellisenä. Kun kokeekin olevansa osa isompaa kokonaisuutta, voi alkaa kokea omat valintansa erilaisesta perspektiivistä.

Tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus syyllistää itseään. Olet tehnyt sitten mitä tahansa, se on ihan ok. Se on ymmärrettävää niissä olosuhteissa, joissa olet. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Muiden ihmisten hyvinvointi ei ole ainoastaan sinun vastuullasi. Se, että olet merkityksellinen ja vaikutuskykyinen osa, ei tarkoita, että olisit ainut  vastuussa oleva vaikuttaja. Olemme osa kokonaisuutta, jossa on monta erilaista keskenään vaikuttavaa tekijä. Vaikka kuinka yrittäisit, et pysty muuttamaan kaikkea ja huolehtimaan kaikesta täydellisesti. Jos huomaat kokevasi olevasi vastuussa sellaisistakin asioista, joista et ole, olet juuri sen kaiken kattavan häpeän vaikutuksen alla. Paradoksisesti tämä tarkoittaa, että toisaalta koet olevasi vastuussa kaikesta, muttet kuitenkaan tiedä miten voisit korjata asioita, koska et ymmärrä mikä on se konkreettinen ketju, joka kaiken aiheutti. Yrität hallita asioita, joihin et ole kontaktissa tai yhteydessä.

Taistelun ja levon tasapaino

Viha on yksi hyvin merkityksellinen tunne liittyen narsistisesta suhteesta toipumiseen. Moni selviytyjä on tunkenut vihansa niin syvälle, että se aluksi ei nouse esille ollenkaan, ja myöhemmin noustessaan se voi järkyttää ja yllättää voimakkaalla tavalla. Osa selviytyjistä on voinut käyttää vihaa jo aiemmin ja pyrkinyt taistelemaan mahdottomiksi kokemissaan tilanteissa. Tällöin selviytyjä voi kokea, että hänen on pakko taistella (ja vihata), jotta saisi jotakin aikaiseksi. Myös niillä selviytyjillä, joilla viha nousee esille vasta toipumisprosessissa, taistelu voi muodostua pakkomielteeksi. Joskus kuulee puhuttavan, että "kiusattu on osa tilannetta ja hänen pitäisi osata puolustautua". Pakkomielle taistelusta perustuu tälle ajatukselle. Taistelemattomuus voi tuntua alistumiselta, sallimiselta tai siltä, että "ei mikään sillä tavalla muutu". Käytännössä moneenkaan kiusaamiseen (varsinkaan narsistin kanssa) ei pysty millään taistelulla vaikuttamaan, sillä kyse ei ole kiusatusta, vaan kiusaajan omista ongelmista.

Viha on pakottava tunne, joka häärii pinnan alla, jos keho sitä vaatii. Tämän voi huomata epämääräisenä ärtyisyytenä, epämääräisinä kipuina tai väsymyksenä. Yksi tyypillinen toipumisen suorittamisen muoto on vältellä vihaa ja pakottaa itsensä rauhoittumaan. Keho tarvitsee kuitenkin myös sitä, että otat vihan vastaan. Kun viha kuplii pinnan alla, silloin ei ole rauhoittumisen aika, vaikka se helposti siltä voisikin tuntua. Jos vihaa pelkää, pyrkii väkisin rauhoittamaan itseään, mutta tämä ei rauhoita vihaa.

Yksi tapa kohdata viha on suhtautua siihen taistelun kautta. Ota vastaan taistelijan rooli, mieti itsesi vaikka jonkinlaiseksi soturiksi, jos se mielikuvallisesti auttaa. Itsensä soturina kuvitteleminen auttaa suhtautumaan vihaan siten, että se on jotakin, mitä oma keho tarvitsee. Viha viestii helposti, että se pitäisi kohdistaa toiseen ihmiseen, ja tällöin se voi ryöpsäytyä myös hallitsemattomaksi. Keho tarvitsee kuitenkin sitä, että koet itse olevasi taistelukykyinen tarvittaessa. Kyse on siis sinusta, ei siitä toisesta ihmisestä. Taistelussa on kyse myös strategiasta, ei yksittäisistä voitoista. Samalla kun kuvittelet itsesi soturiksi, pohdi myös millainen strategia luo sinulle parhaalla tavalla hyvinvointia. Pyri kanavoimaan vihasi suunnitelmallisemmaksi strategiaksi, jonka lopputuloksena on hyvinvointi. Jos reaktiivisesti hyökkäät jokaista tilannetta vastaan, se usein aiheuttaa pitkällä aikavälillä vahinkoa. Älä kuitenkaan soimaa itseäsi siitä, jos olet räjähdellyt. Se on inhimillistä ja hyvin todennäköistä. Jokainen meistä on varmasti tehnyt niin. Voit silti löytää sen soturin itsestäsi, joka ei hyökkää reaktiivisesti jokaista heiluvaa lehteä kohtaan, vaan tarkkailee ja suuntaa energiansa tärkeisiin taisteluihin.

Jotkut taistelut ovat sellaisia, että joudumme taistelemaan ne. Jonkin tärkeän asian puolustaminen tai tavoitteleminen voi vaatia jämäkkyyttä ja vaatimusten asettamista. Näihin taisteluihin riittää paremmin energiaa silloin, kun emme ole taistelemassa jokaisessa vähänkin ärsyttävässä tilanteessa. Jokainen taistelu ja jatkuva reaktiivisuus kuluttaa energiaa, jolloin ei koskaan ehdi palautua. Pakkomielteeksi muuttuneessa taistelussa ei useinkaan ole enää kyse vihan kohtaamisesta, vaan siitä, että viha on peittänyt jo muita tunteita alleen. Taistelu on silloin väärällä tavalla yritetty ratkaisu johonkin muuhun tunteeseen. Tämä muu tunne voi olla esimerkiksi oikeudenmukaisuuden tarve tai läheisyyden kaipuu. Tällöinkin kehon viestit jäävät kuulematta, viha ja taisteluhalu jättää kaiken alleen. Näitä muita tunteita ei pysty taistelemalla ratkaisemaan, vaan on löydettävä jokin muu keino. Viha on niin voimakas tunne, että sen löydettyään voi kuvitella pystyvänsä ratkaisemaan kaiken taistelemalla. Varsinkin silloin, jos on tottunut pitkään välttelemään taistelemista, voi yksinkertaistaa ja ajatella aiempien ongelmien johtuneen omasta "kynnysmattoudestaan". Ääripäästä toiseen heilahtaminen ei kuitenkaan edelleenkään ole oman kehon kuuntelemista sen kaikessa moninaisuudessaan.

Taistelumoodiin kiinni jäädessään elää samalla tavalla ylikierroksilla kuin mitä suorittamallakin elävä. Keho ei ehdi hengähtää, sillä se skannaa mahdollisia vaaroja joka puolelta ja hyökkää niitä vastaan varmuuden vuoksi. Tämä on luonnollinen reaktio traumasta toipuvalla, eikä vielä tarkoita, että olisit muuttunut narsistiksi. Voit helposti pelästyä, että käyttäytymisesi on alkanut muistuttamaan liikaa narsistia, ja heilahtaa takaisin toiseen ääripäähän tukahduttamaan vihasi. Tämän kaiken keskellä on hyvä luopua leimoista tai syyllisten etsimisestä. Ota selvää narsismista, se auttaa olemaan syyllistämättä itseään, mutta toisaalta olennaisinta on pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoasi. Jokin on selvästi vialla, jos koet tarvetta hyökätä. Pysähdy siihen ja anna itsellesi lupa olla vihainen. Kaiva vielä syvemmälle ja pyri löytämään ne tunteet, joita yrität taistelemalla ratkaista. Mitä tarvitset ja mitä tarvetta et ole pystynyt täyttämään?

Intuition vahvistuminen

Oman kehon kuuntelemisen opettelemisen suorana seurauksena on yleensä intuition vahvistuminen. Mitä enemmän tunnistat hienovaraisiakin havaintojasi ja ymmärrät, miltä sinusta tällä hetkellä todella tuntuu, sitä enemmän kehosi kykenee ohjaamaan sinua mielekkääseen ja turvalliseen suuntaan. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että intuitiosi auttaisi sinua pitämään itsesi turvassa (joka on tärkeä asia), se auttaa sinua myös suuntaamaan valintojasi sinulle mielekkääseen suuntaan. Oman kehon kuunteleminen ja intuition seuraaminen auttavat löytämään itsensä toteuttamisen kokemuksia ja mielekkäiden asioiden löytämistä elämäänsä.



Neiti Kettu

Kommentit