Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä oma kosketuksesi elämän merkityksellisyyteen
Patrick Carnes puhuu kirjassaan The Betrayal Bond - Breaking free of exploitive relationships erilaisista traumaattisen petoksen muodoista. Yksi näistä muodoista on "Betrayal by spirit" eli sielun petos. Tämä tarkoittaa sitä, että narsistinen väkivalta vie samalla uskon, luottamuksen, toivon ja merkityksellisyyden kokemuksen elämästä. Selkeimmin tämä näkyy uskonnollisuuden kautta toteutetussa väkivallassa, jolloin henkisen merkityksellisyyden edustaja/lähde (kirkko, henkinen johtaja tms.) onkin kaltoinkohteleva. Tällöin petos kytkeytyy samalla myös uhrin omaan henkilökohtaiseen merkitysjärjestelmään ja uskontoon. Narsistinen väkivalta voi kuitenkin aiheuttaa elämän merkityksellisyyden kyseenalaistamista myös ilman kytköstä uskonnollisuuteen. Kun läheinen ihminen onkin tunnekylmä ja käyttää toista omien tarpeidensa täyttäjänä, tämä aiheuttaa monelle pettymyksen ihmisyyttä ja läheisyyttä kohtaan. Ihmissuhteet, rakkaus ja läheisyys ovat tärkeimpiä merkityksellisyyden kokemuksen luojia ihmiselämässä, ja kun tämä kokemus on kaltoinkohteleva, merkityksellisyyden kokemus on vaarassa murentua.
Samalla kuitenkin merkityksellisyyden kokeminen ja merkityksellisyyden löytäminen asioista ja kokemuksista on tärkein tekijä, joka luo kykyä selviytyä. Keskitysleireiltä selviytyneitä tutkittaessa on havaittu, että parhaiten eteenpäin ovat kyenneet mennä he, joilla on ollut jokin merkityksellisyyden kokemus, jota seurata. Tämä voi olla traumaselviytyjälle esimerkiksi sellainen, että kääntää kokemuksensa oman ja yleisen hyvän tuottamiseen. Omat kokemukset vahvistavat ja niiden kautta on kykenevä auttamaan muita ja luomaan jotakin tärkeää. Kokemukset opettavat, vahvistavat ja laajentavat ymmärrystä maailmasta.
Narsistisen kaltoinkohtelun tajuaminen tuntuu kuitenkin usein siltä, että maailmankuva mustuisi. Se ihana illuusio ja naiivi satu, jossa eli, ei enää koskaan tule takaisin. Joskus tuntuu, että olisi helpompi pistää pää takaisin pensaaseen ja elää sitä sokeaa tarinaa. Sen menettäminen on raskasta, mutta lopulta on myönnettävä itselleen, että se ei ole totta. On hyvä kuitenkin ymmärtää, että asiat harvoin ovat joko-tai -tyyppisiä "yhtäkkiä on kamalaa ja yhtäkkiä on ihanaa", vaikka trauma sumeuttaakin linssimme tällä tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka palauttaisit pääsi pensaaseen, se ei tarkoita, että saisit vain ihanaa ja hattaraa. Jos tarkastelet tilanteita, voit huomata, että samalla kun kivoja asioita tapahtuu, se narsistin epäkunnioittava puoli on jatkuvasti läsnä samanaikaisesti. Ihminen, joka ei kunnioita sinua, ei missään vaiheessa (edes idealisoidessa) ilmaise aitoa kunnioitusta sinua kohtaan. Sen sijaan voit huomata hänen eleistään ja käyttäytymisestään, miten hän kohtelee sinua epäkunnioittavasti. Nämä merkit trauma on kuitenkin sokaissut meiltä niin, ettemme huomaa niitä. Jos koemme, että meidän on pakko tai kovasti haluamme jatkaa suhdetta, meidän on sokeutettava itsemme näiltä merkeiltä, jotta näemme vain hyvät asiat. Tästä seuraa se jakautunut kokemus, kun yhtäkkiä kivana ihmisenä pitämämme narsisti muuttuu kamalaksi, ja taas jälleen palaa takaisin kivaksi. Koemme tämän ikään kuin hänellä olisi jakautunut Jekyll-Hyde persoonallisuus, vaikka todellisuudessa olisi mahdollista tarkkaan katsomalla joka hetki havaita hänen epäkunnioittavuutensa. Tämä ei tarkoita, että todellisuudessa hän olisi kokoajan Hyde, vaan sitä, että hän on joka hetki sekä Jekyll että Hyde. Molemmat puolet ovat läsnä koko ajan. Toipumisprosessissa tulee usein esiin tilanteita, joissa voi kunnolla ihmetellä, miten ihmeessä on pitänyt tällä tavalla käyttäytyvää ihmistä muka "hyvänä tyyppinä"!
Tämä kaikki voi tuntua siltä, että aiemmin kokemasi merkityksellisyys elämästä katoaa, ja maailma muuttuu mustaksi. Sen tajuaminen, ettei voi luottaa edes itseensä ja omaan kykyynsä havaita maailmaa, on myös pelottavaa. Kaikki ne merkitksellisyydet, mitä ennen antoi asioille ja miten niitä selitti, eivät oletkaan välttämättä totta. Lopulta tämä kaikki kuitenkin tarkoittaa sitä, että nyt alamme nähdä ja havaita enemmän. Olet päässyt tämän askeleen yli, eli et enää ole pää pensaassa ja sokea. Sinulla on nyt enemmän kyvykkyyttä kuin ennen, tilanne ei ole enää sama. Nyt on aika alkaa rakentaa uutta merkitysjärjestelmää. Anna kokemallesi narsistiselle suhteelle uudenlainen realistisempi merkitys. Mutta älä jää siihen, laajenna merkitysjärjestelmääsi myös muuten. Etsi, tarkastele, ota selvää erilaisista tavoista ajatella maailmasta. Punnitse, sovita ja valitse itsellesi sopivia arvoja ja merkitysjärjestelmiä. Sinulla on mahdollisuus rakentaa täysin uutta itsellesi sopivaa elämää!
Yksi asia, jonka haluan vielä nostaa esille tähän aiheeseen liittyen on trauman aiheuttama obsessiivisuus. Narsistisen väkivallan trauma aiheuttaa yleensä näkymättömyyden kokemuksen. Tästä näkymättömyydestä käsin kokee, että kukaan ei näe, kuuntele eikä usko. Se sisäinen minuutesi, joka haluaa tulla näkyväksi, kokee yleensä mahdollisuutensa heränneen niinä hetkinä, kun alat hieman tajuta asioissa epäkohtia. Mutta koska se minuus on ollut niin pitkään tukahdutettuna ja pimeään koloon sullottuna, se haluaa varmistaa mahdollisuutensa tulla esille. Tästä seuraa se valtavan kokoinen pakkomielle, ne obsessiiviset ajatuskierteet, joissa käyt mielessäsi läpi jatkuvasti ja jatkuvasti kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta. Trauman vuoksi koet, että on valtava kynnys saada epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesi näkyväksi. Siksi obsessio kasaa sille valtavasti voimaa ja energiaa, jotta se pääsisi kynnyksen yli. Se ei halua päästää irti, sillä jos se hetkeksi päästäisi irti, voisit unohtaa kaiken ja palata takaisin tukahduttamaan itseäsi. (Trauman muodostamista pakonomaisista toimintatavoista lisää ks. linkki tulossa).
Kokemuksesi narsistin kanssa ja kaikki nykyhetkessä tapahtuvat siitä muistuttavat epäoikeudenmukaisuudet kasautuvat helposti mieleesi kaiken täyttävästi niin, ettei sinne enää muuta mahdukaan. Käyt asioita läpi mielessäsi uudelleen ja uudelleen, mietit skenaarioita ja eri tapoja, miten voisit reagoida asioihin. Tämä kaikki pakottava ajattelu on kuitenkin kuormittavaa, ja mielesi kaipaa ratkaisua, purkautumisreittiä. Tämä voi kärjistyä haluksi jollain tapaa näyttää väärintekijälle tai kostaa hänelle. Kosto tai "näyttäminen" näyttäytyy ainoana ulospääsytienä, joka voisi purkaa obsession aiheuttamat voimakkaat tunteet. Voit yllättyä omien ajatustesi synkkyydestä tai siitä, miten voit yhtäkkiä omaksua narsistin tapoja toimia - ainakin fantasioissasi. Tämä on luonnollista tilanteessa, jossa ajatukset ja tunteet kasautuvat niin, ettet löydä niille ulospääsyä. Mutta koska obsessio on obsessio, kostokaan ei kuitenkaan todellisesti helpota tilannettasi. Obsessio ei katoa sen myötä, se vain voimistuu ja hakee uusia purkautumisteitä. On tärkeää, että keskityt omaan itseesi, siihen minkälainen ihminen haluat olla ja minkälaista elämää sinä ihan itse haluat, jotta löydät oman tiesi kaiken keskeltä.
Olennaista on siis suunnata huomio obsession purkamiseen ja sen suuntaamiseen muihin suuntiin. Toipumisen alussa on esimerkiksi ihan ok, jos siirrät obsessiosi suoraan samalla voimalla johonkin sinun omaa elämääsi ja toipumistasi rakentavaan asiaan. Monilla selviytyjillä tämä voi näkyä esimerkiksi pakkomielteenä ottaa selvää narsismista ja jakaa tietoa eteenpäin. Toisaalta voit löytää hedelmällisiä obsession suuntaamisen kohteita ihan omista kiinnostuksen kohteistasi. Ehkä jokin projekti, aate tai muu sinulle tärkeä asia on hyvä suunta, johon voit kanavoida energiaasi. Samalla jonkin asian eteen toimiminen lisää kyvykkyyden kokemustasi ja jos asia on sinulle tärkeä, myös elämän merkityksellisyyden kokemusta. Myöhemmin, jos tämä "korvaava obsessio" tuntuu yhä voimakkaalta, voit pitää sitä merkkinä siitä, että traumasi on yhä aktiivinen ja vaatii siten käsittelyä. Siinä vaiheessa, kun trauma alkaa hälventyä, myös korvaava obsessio alkaa muuttua tarpeettomaksi.
Merkityksellisyyden etsiminen on mielestäni ainoita toimivia ratkaisuja kanavoida itseään pois pakkomielteisistä kierteistä. Tämä trauma aiheuttaa niitä, ja todella paljon, mutta niistä on mahdollista päästä irti. Merkityksellisyyden ja osana isompaa kokonaisuutta olemisen kokeminen jättävät alleen narsistin lapsellisten pelien murehtimisen.
Myös itse kokemuksesta voi löytää merkityksellisyyden kokemuksia. Tämä kaikki, vaikka se onkin ollut kivuliasta, pakottaa meidät miettimään asioita uudella tavalla ja kehittymään. Jos olisimme eläneet tavallista elämää, emme ehkä koskaan olisi kohdanneet mitään niin pakottavaa, joka olisi suunnannut meitä kohti merkityksellistä elämää. Voisimme elää ihan ok elämää, joka ei kuitenkaan olisi ehkä ihan kokonaan meidän itsemme valitsemaa. Toisaalta nämä kokemukset vahvistavat meitä ja antavat syvällistä ymmärrystä ihmiselämästä. Kykenemme ymmärtämään paremmin muita ja heidän kokemuksiaan, ja maailmankuvamme laajentuu. Lopulta koen, että en olisi sama ihminen ilman näitä kokemuksia. Kaikki mitä olen elämässäni kokenut, on muovannut minusta tämän ihmisen, joka nyt olen. Niin hyvässä kuin pahassa, samalla kun ehkä osa hankalista asioista ei olisi minussa, samalla osa hyvistä ja tärkeistä asioista puuttuisi myös. Tämä on minun elämäni ja tarinani.
Lopulta merkityksellisyyden löytäminen ja sitä kohti suuntaaminen antaa elämällesi suuremman tavoitteen, jonka rinnalla narsisti alkaa tuntua merkityksettömämmältä ja hänen saamisensa "tajuamaan" muuttuu turhaksi. Siinä vaiheessa kun sinä itse ja sinun elämäsi alkavat olla sinulle merkityksellisempää kuin narsisti, alat päästä irti. Oma tulevaisuutesi ja sen rakentaminen täyttää mielesi ja narsisti jää sivuosaan.
Neiti Kettu
Samalla kuitenkin merkityksellisyyden kokeminen ja merkityksellisyyden löytäminen asioista ja kokemuksista on tärkein tekijä, joka luo kykyä selviytyä. Keskitysleireiltä selviytyneitä tutkittaessa on havaittu, että parhaiten eteenpäin ovat kyenneet mennä he, joilla on ollut jokin merkityksellisyyden kokemus, jota seurata. Tämä voi olla traumaselviytyjälle esimerkiksi sellainen, että kääntää kokemuksensa oman ja yleisen hyvän tuottamiseen. Omat kokemukset vahvistavat ja niiden kautta on kykenevä auttamaan muita ja luomaan jotakin tärkeää. Kokemukset opettavat, vahvistavat ja laajentavat ymmärrystä maailmasta.
Narsistisen kaltoinkohtelun tajuaminen tuntuu kuitenkin usein siltä, että maailmankuva mustuisi. Se ihana illuusio ja naiivi satu, jossa eli, ei enää koskaan tule takaisin. Joskus tuntuu, että olisi helpompi pistää pää takaisin pensaaseen ja elää sitä sokeaa tarinaa. Sen menettäminen on raskasta, mutta lopulta on myönnettävä itselleen, että se ei ole totta. On hyvä kuitenkin ymmärtää, että asiat harvoin ovat joko-tai -tyyppisiä "yhtäkkiä on kamalaa ja yhtäkkiä on ihanaa", vaikka trauma sumeuttaakin linssimme tällä tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka palauttaisit pääsi pensaaseen, se ei tarkoita, että saisit vain ihanaa ja hattaraa. Jos tarkastelet tilanteita, voit huomata, että samalla kun kivoja asioita tapahtuu, se narsistin epäkunnioittava puoli on jatkuvasti läsnä samanaikaisesti. Ihminen, joka ei kunnioita sinua, ei missään vaiheessa (edes idealisoidessa) ilmaise aitoa kunnioitusta sinua kohtaan. Sen sijaan voit huomata hänen eleistään ja käyttäytymisestään, miten hän kohtelee sinua epäkunnioittavasti. Nämä merkit trauma on kuitenkin sokaissut meiltä niin, ettemme huomaa niitä. Jos koemme, että meidän on pakko tai kovasti haluamme jatkaa suhdetta, meidän on sokeutettava itsemme näiltä merkeiltä, jotta näemme vain hyvät asiat. Tästä seuraa se jakautunut kokemus, kun yhtäkkiä kivana ihmisenä pitämämme narsisti muuttuu kamalaksi, ja taas jälleen palaa takaisin kivaksi. Koemme tämän ikään kuin hänellä olisi jakautunut Jekyll-Hyde persoonallisuus, vaikka todellisuudessa olisi mahdollista tarkkaan katsomalla joka hetki havaita hänen epäkunnioittavuutensa. Tämä ei tarkoita, että todellisuudessa hän olisi kokoajan Hyde, vaan sitä, että hän on joka hetki sekä Jekyll että Hyde. Molemmat puolet ovat läsnä koko ajan. Toipumisprosessissa tulee usein esiin tilanteita, joissa voi kunnolla ihmetellä, miten ihmeessä on pitänyt tällä tavalla käyttäytyvää ihmistä muka "hyvänä tyyppinä"!
Tämä kaikki voi tuntua siltä, että aiemmin kokemasi merkityksellisyys elämästä katoaa, ja maailma muuttuu mustaksi. Sen tajuaminen, ettei voi luottaa edes itseensä ja omaan kykyynsä havaita maailmaa, on myös pelottavaa. Kaikki ne merkitksellisyydet, mitä ennen antoi asioille ja miten niitä selitti, eivät oletkaan välttämättä totta. Lopulta tämä kaikki kuitenkin tarkoittaa sitä, että nyt alamme nähdä ja havaita enemmän. Olet päässyt tämän askeleen yli, eli et enää ole pää pensaassa ja sokea. Sinulla on nyt enemmän kyvykkyyttä kuin ennen, tilanne ei ole enää sama. Nyt on aika alkaa rakentaa uutta merkitysjärjestelmää. Anna kokemallesi narsistiselle suhteelle uudenlainen realistisempi merkitys. Mutta älä jää siihen, laajenna merkitysjärjestelmääsi myös muuten. Etsi, tarkastele, ota selvää erilaisista tavoista ajatella maailmasta. Punnitse, sovita ja valitse itsellesi sopivia arvoja ja merkitysjärjestelmiä. Sinulla on mahdollisuus rakentaa täysin uutta itsellesi sopivaa elämää!
Merkityksellisyyden etsiminen on avain pois ajatuskierteistä
Yksi asia, jonka haluan vielä nostaa esille tähän aiheeseen liittyen on trauman aiheuttama obsessiivisuus. Narsistisen väkivallan trauma aiheuttaa yleensä näkymättömyyden kokemuksen. Tästä näkymättömyydestä käsin kokee, että kukaan ei näe, kuuntele eikä usko. Se sisäinen minuutesi, joka haluaa tulla näkyväksi, kokee yleensä mahdollisuutensa heränneen niinä hetkinä, kun alat hieman tajuta asioissa epäkohtia. Mutta koska se minuus on ollut niin pitkään tukahdutettuna ja pimeään koloon sullottuna, se haluaa varmistaa mahdollisuutensa tulla esille. Tästä seuraa se valtavan kokoinen pakkomielle, ne obsessiiviset ajatuskierteet, joissa käyt mielessäsi läpi jatkuvasti ja jatkuvasti kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta. Trauman vuoksi koet, että on valtava kynnys saada epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesi näkyväksi. Siksi obsessio kasaa sille valtavasti voimaa ja energiaa, jotta se pääsisi kynnyksen yli. Se ei halua päästää irti, sillä jos se hetkeksi päästäisi irti, voisit unohtaa kaiken ja palata takaisin tukahduttamaan itseäsi. (Trauman muodostamista pakonomaisista toimintatavoista lisää ks. linkki tulossa).
Kokemuksesi narsistin kanssa ja kaikki nykyhetkessä tapahtuvat siitä muistuttavat epäoikeudenmukaisuudet kasautuvat helposti mieleesi kaiken täyttävästi niin, ettei sinne enää muuta mahdukaan. Käyt asioita läpi mielessäsi uudelleen ja uudelleen, mietit skenaarioita ja eri tapoja, miten voisit reagoida asioihin. Tämä kaikki pakottava ajattelu on kuitenkin kuormittavaa, ja mielesi kaipaa ratkaisua, purkautumisreittiä. Tämä voi kärjistyä haluksi jollain tapaa näyttää väärintekijälle tai kostaa hänelle. Kosto tai "näyttäminen" näyttäytyy ainoana ulospääsytienä, joka voisi purkaa obsession aiheuttamat voimakkaat tunteet. Voit yllättyä omien ajatustesi synkkyydestä tai siitä, miten voit yhtäkkiä omaksua narsistin tapoja toimia - ainakin fantasioissasi. Tämä on luonnollista tilanteessa, jossa ajatukset ja tunteet kasautuvat niin, ettet löydä niille ulospääsyä. Mutta koska obsessio on obsessio, kostokaan ei kuitenkaan todellisesti helpota tilannettasi. Obsessio ei katoa sen myötä, se vain voimistuu ja hakee uusia purkautumisteitä. On tärkeää, että keskityt omaan itseesi, siihen minkälainen ihminen haluat olla ja minkälaista elämää sinä ihan itse haluat, jotta löydät oman tiesi kaiken keskeltä.
Olennaista on siis suunnata huomio obsession purkamiseen ja sen suuntaamiseen muihin suuntiin. Toipumisen alussa on esimerkiksi ihan ok, jos siirrät obsessiosi suoraan samalla voimalla johonkin sinun omaa elämääsi ja toipumistasi rakentavaan asiaan. Monilla selviytyjillä tämä voi näkyä esimerkiksi pakkomielteenä ottaa selvää narsismista ja jakaa tietoa eteenpäin. Toisaalta voit löytää hedelmällisiä obsession suuntaamisen kohteita ihan omista kiinnostuksen kohteistasi. Ehkä jokin projekti, aate tai muu sinulle tärkeä asia on hyvä suunta, johon voit kanavoida energiaasi. Samalla jonkin asian eteen toimiminen lisää kyvykkyyden kokemustasi ja jos asia on sinulle tärkeä, myös elämän merkityksellisyyden kokemusta. Myöhemmin, jos tämä "korvaava obsessio" tuntuu yhä voimakkaalta, voit pitää sitä merkkinä siitä, että traumasi on yhä aktiivinen ja vaatii siten käsittelyä. Siinä vaiheessa, kun trauma alkaa hälventyä, myös korvaava obsessio alkaa muuttua tarpeettomaksi.
Merkityksellisyyden etsiminen on mielestäni ainoita toimivia ratkaisuja kanavoida itseään pois pakkomielteisistä kierteistä. Tämä trauma aiheuttaa niitä, ja todella paljon, mutta niistä on mahdollista päästä irti. Merkityksellisyyden ja osana isompaa kokonaisuutta olemisen kokeminen jättävät alleen narsistin lapsellisten pelien murehtimisen.
Myös itse kokemuksesta voi löytää merkityksellisyyden kokemuksia. Tämä kaikki, vaikka se onkin ollut kivuliasta, pakottaa meidät miettimään asioita uudella tavalla ja kehittymään. Jos olisimme eläneet tavallista elämää, emme ehkä koskaan olisi kohdanneet mitään niin pakottavaa, joka olisi suunnannut meitä kohti merkityksellistä elämää. Voisimme elää ihan ok elämää, joka ei kuitenkaan olisi ehkä ihan kokonaan meidän itsemme valitsemaa. Toisaalta nämä kokemukset vahvistavat meitä ja antavat syvällistä ymmärrystä ihmiselämästä. Kykenemme ymmärtämään paremmin muita ja heidän kokemuksiaan, ja maailmankuvamme laajentuu. Lopulta koen, että en olisi sama ihminen ilman näitä kokemuksia. Kaikki mitä olen elämässäni kokenut, on muovannut minusta tämän ihmisen, joka nyt olen. Niin hyvässä kuin pahassa, samalla kun ehkä osa hankalista asioista ei olisi minussa, samalla osa hyvistä ja tärkeistä asioista puuttuisi myös. Tämä on minun elämäni ja tarinani.
Lopulta merkityksellisyyden löytäminen ja sitä kohti suuntaaminen antaa elämällesi suuremman tavoitteen, jonka rinnalla narsisti alkaa tuntua merkityksettömämmältä ja hänen saamisensa "tajuamaan" muuttuu turhaksi. Siinä vaiheessa kun sinä itse ja sinun elämäsi alkavat olla sinulle merkityksellisempää kuin narsisti, alat päästä irti. Oma tulevaisuutesi ja sen rakentaminen täyttää mielesi ja narsisti jää sivuosaan.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti