Mitä on gaslighting?

Gaslighting on väkivallan muoto, jolla voi pahimmillaan olla vakavat seuraukset kohteelleen. Lievempää gaslightingia voi tapahtua tahattomasti tavanomaisessa vuorovaikutuksessa, jos eri osapuolten näkemykset asiasta eroavat. Siksi termiä saatetaan nykyään heitellä ilmaan useinkin. Pahimmillaan gaslighting on kuitenkin vakavaa väkivaltaa, jota harva käytännössä tietoisesti harjoittaa tarkoituksena pelkästään gaslightata. Toki joskus sekin voi jonkun sadistisena tavoitteena olla, mutta harvemmin. Todennäköisesti suurin osa vakavastakin gaslightingista syntyy sivutuotteena siitä, kun joustamattomasti käyttäytyvä henkilö yrittää pitää itsensä ns. pinnan päällä tai tavoitella jotakin. Koska tämä henkilö ei itse kykene katsomaan todellisuutta rehellisesti, hän haluaa luoda tämän saman vääristyneen käsityksen asioista myös muille ympärillään oleville.

Gaslighting - termi juontaa juurensa elokuvaan Gaslight, jossa mies valehtelee vaimolleen, ettei havaitse kaasuvalojen vilkkumista, ja vaimo alkaa kokea kuvittelevansa asioita. Vaimo päätyy lopulta kokemaan olevansa hullu. Elokuvassa mies on huijari, joka vintillä etsiessään aiheuttaa itse kaasuvalojen vilkkumisen. Gaslighting nykypäivänä tarkoittaa toisen henkilön kokemusten, havaintojen ja hänelle tapahtuneiden asioiden kieltämistä, josta on seurauksena oman todellisuutensa epäileminen ja hämmennys. Gaslightingiin liittyy keskeisenä kognitiivisen dissonanssin käsite, jossa kaksi keskenään ristiriitaista havaintoa eivät pysty olemaan ns. totta samaan aikaan ja mieli sulkee toisen pois tietoisuudesta. Jos siis itse havaitsee mm. että toinen on sinua kohtaan ilkeä, mutta hän kiistää sitä koskaan olleensa, mieli voi sulkea pois omat havainnot ja kokemukset. Omien kokemusten ja havaintojen poissulkeminen taas on pidemmän päälle haitallista, sillä kokemukset eivät kuitenkaan mihinkään katoa, vaan vain lähinnä kasautuvat sisälle. Kasautuvilla kokemuksilla on taipumusta purkautua jossain vaiheessa hallitsemattomasti (esimerkiksi ahdistuskohtauksina, masennuksena, epämääräisinä räjähtelyinä tai lamaantumisena), mikä luo kokemusta itsestä viallisena tai hulluna. Pahimmillaan kohde ei osaa yhdistää näitä reaktioita kokemaansa väkivaltaan (ei ehkä edes tajua joutuneensa väkivallan kohteeksi), ja päätyy sairastumaan masennukseen, ahdistukseen tai muihin psyykkisiin tai fyysisiin sairauksiin.

Gaslighting liittyy tilanteisiin, joissa on joko selkeästi havainnut jotain tapahtuneen tai selkeästi sisimmässään tietää voivansa huonosti toisen ihmisen lähellä. Esimerkiksi koirapilli on yksi ikävimmistä toimintatavoista näissä tilanteissa. Koirapilli tarkoittaa sitä, kun henkilö heittää tavallisen keskustelun lomaan ilkeitä ns. inside-heittoja, jotka vain sinä ymmärrät ilkeiksi, mutta muut tilanteessa olevat eivät niitä tavoita. Kun asian nostaa esille, voi saada vastaukseksi suoraa kieltämistä ("ei niin ole tapahtunut"), asioiden vääristelyä ("se oli vain vitsi, se oli tarkoitettu rakkaudella") tai pahoittelua ("olen pahoillani, en tarkoittanut"). Asia ei kuitenkaan tunnu ratkeavan käsittelyn jälkeen, ja pahoitteluista tuntuu puuttuvan jotakin. Henkilö tuntuu sekunnin kuluttua jatkavan täysin samanlaista käyttäytymistä, ehkä jopa rankaisevan oloisella otteella, tai jopa pahempaa: toimii juuri niin kuin äsken kerroit hänelle mistä et pidä ja mikä sinua haavoittaa. Sisälläsi tuntuu, että asiat eivät ole ratkenneet, vaikka ne puheen tasolla näennäisesti olisivat. Et pysty syyttämään häntä mistään, koska hän kieltää kaiken ja tukkii kaikki väylät keskustelulle.

Se mikä puuttuu, on yleensä myötätunto. Gaslightingia toteuttava ihminen toimii yleensä tuomitsevan ja mustavalkoisen asenteen kautta. Tähän tuomitsevaan asenteeseen ei mahdu kuin joko hyvä tai paha, ja yleensä gaslightingia harjoittava ihminen asettaa pahuuden sinuun ja hyvyyden itseensä. Hyvä olet silloin, jos olet ja teet niin kuin hän haluaa, paha taas silloin, jos poikkeat hänen ennalta luomastaan käsikirjoituksesta. Vaikka hän näennäisesti olisi pahoillaan tai haluaisi näyttää hyveelliseltä asetellen sädekehää päänsä päälle, se ei kuitenkaan tunnu aidolta. Gaslighting - ilmiö syntyy salakavalimmin juuri silloin, kun toinen ei aidosti ilmaise omaa turhautumistaan tai vihaansa, vaan teeskentelee olevansa ymmärtävä ja pahoillaan. Myötätunnon taas aistii ja tuntee, kun sitä kohtaa. Silloin tuntuu, että asiat ratkeavat, kun lähestyy toista avoimesti (ei syyttävästi) ja saa keskusteltua. Tuntuu, että palaset loksahtavat paikoilleen ja jossain päästiin eteenpäin. Tuntuu, ettei tarvitse olla hyvä tai paha, vaan saa olla juuri sellainen kuin on, epätäydellinen oma itsensä. Epätäydellisyys on ok, ja kaikki lopulta haluavat toisilleen hyvää, kunhan vain yhteisymmärrykseen päästään. Tuomitsevassa ilmapiirissä taas joku on aina paha tai väärässä, ja joku viaton. Ongelmiin palataan uudestaan ja uudestaan, ja niissä vellotaan, syytellään ja leimataan.

Pääasiassa gaslighting liittyy yleensä siihen, että joustamaton henkilö haluaa pysyä vallassa ja haluaa peittää jälkensä. Henkilö on saattanut jo pidempään halventaa sinua hienovaraisesti, hän on saattanut pyrkiä saamaan muut näkemään sinut huonossa valossa pikku hiljaa. Henkilö on saattanut käyttää sinua katkeruutensa purkautumiskohteena, muttei halua sitä myöntää, koska haluaa asetella sädekehää päänsä päälle ja olla täydellinen. Jos alat nostaa epäkohtia esille, gaslightingia harrastava henkilö ei ole valmis luopumaan vallastaan, vaan haluaa saada väitteesi näyttämään mahdollisimman naurettavilta ja epätosilta. Jos muuta keinoa ei ole, hän haluaa kääntää asiat näyttämään niin, että hän on uhri ja sinä sekaisin. Käytännössä joustamaton henkilö kokee, että hänellä on oikeus toimia niin kuin hän on aiemmin toiminut, ja siten ehkä aidosti kokeekin olevansa väärin kohdeltu sinun nostaessasi asioita esille. Rankaisemiseen taipuvaiset henkilöt voivat haluta myös kostaa satuttamalla sinua tavalla, jonka ajattelevat satuttavan sinua eniten. Hulluksi leimaaminen ja yhteisöstä eristäminen on usein hyvin satuttavaa, ja se voi siten toimia myös rankaisukeinona. Moni rankaiseva ja gaslightingia harjoittava henkilö on itse kokenut vastaavaa aiemmin elämässään, ja voi kokea tarvetta siirtää tämä tuska sisältään sinun kannettavaksesi.

Gaslightingin onnistumista tukee, jos henkilö on saanut kerättyä ympärilleen hovia, joka tukee ja jatkaa väkivaltaa. Jakuva todellisuuden kieltäminen voi johtaa merkittäviin seurauksiin läheisessä kahdenvälisessä suhteessa, mutta vielä vaikuttavampaa se on silloin, jos ympärillä olevat ihmiset sanovat olevansa samaa mieltä. Tällöin jo ennestään hämmentyneen ja haavoitetun kohteen on hyvin vaikea yksinään pysyä omilla jaloillaan, ja oman todellisuuden epäileminen on tilanteessa väistämätöntä. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että turvaverkkoja on myös muualla. Ulkopuolisia ihmisiä, jotka voivat sanoa sinulle suoraan, että tämä kaikki on järjetöntä. Tämänkaltaisesta epäterveestä yhteisöstä kannattaa myös lähteä pois, mikäli se vain on mahdollista. Mitä pidempään yhteisössä viettää aikaa, sitä todennäköisempää on, että lopulta alkaa uskoa yhteisön kertomaa vääristynyttä tarinaa - ja sairastuu tai muuttuu itse samankaltaiseksi.

Yksi ikävin epäterveeseen yhteisöön sulautumisen seurauksista on se, että alkaa myös itse olla rajaton ja käyttäytyä väkivaltaisesti. Näistä teoista joutuu kantamaan itse vastuun, vaikka ne eivät kuvaakaan sitä, millainen ihminen oikeasti sisältä on. On kipeää tajuta, että on omaksunut tunnekylmiä periaatteita tai ollut väkivaltainen jota kuta kohtaan luullen sen olleen oikeutettua. Siksi monelle hovin jäsenelle on vaikeaa nähdä totuus ja irrottautua, sillä samalla joutuisi katsomaan silmiin myös omia tekojaan. Käytännössä hovin jäsenet ovat usein myös itse gaslightingin alla ja yrittävät selvitä siitä kukin tavallaan.

Miten sitten selviytyä, jos kohtaa gaslightingia? On hyvä ymmärtää, että tavanomaisessa keskustelussa joku saattaa vain vahvasti olla jotakin mieltä, jolloin hänen käyttäytymisensä voi tuntua gaslightingilta. Ihmiset muistavat asioita epätäydellisesti, ja joskus voit itsekin kieltää jonkin oikeasti tapahtuneen asian. Milloin gaslighting muuttuu väkivallaksi? Silloin, kun asiat eivät tunnu ratkeavan näennäisestä sovinnosta huolimatta. Kuinka tarkoituksenmukaista gaslighting tällöin on, vai johtuuko se tilannetekijöistä, sitä ei aina voi määritellä. Joka tapauksessa se piste, jolloin alat upota kognitiiviseen dissonanssiin, on ratkaiseva. Tällöin tarvitset tukea ja lujuutta pysyä omilla jaloillasi, ja aina se ei todellakaan ole helppoa.

Aina ei voi oikeastikaan tietää, minkä osan kaikesta on itse ns. yliajatellut ja mikä on totta. Gaslightingia harrastavan henkilön tai yhteisön seurassa tämän selvittämiseen ei käytännössä ole mahdollisuutta, tunnelma tuntuu olevan ehdoton ja mustavalkoinen tai epäaito. Siksi on tärkeää keskustella asioista jonkun ulkopuolisen kanssa. Tuo hänelle asioita esille mahdollisimman pelkistettyinä faktoina, kerro asioita, joita kukaan ei voi kiistää. Kysy, mitä ajatuksia hänelle herää. Jos vyörytät hänelle tunneryöpytyksen kaikesta, kumpikaan teistä ei osaa enää erottaa mikä on totta ja mikä ei, siksi faktojen läpikäyminen on hyödyllistä. Jos haluat, voit myös alkaa keräämään faktoja keräämällä mm. viestejä talteen tai kirjaamalla päiväkirjanomaisesti tapahtuneita asioita ylös. Näihin faktoihin palaaminen auttaa myös itse luettuna silloin, kun meinaa upota kognitiiviseen dissonanssiin. Kun saat tukea, on paljon helpompi tajuta, että juuri näinhän minä olen kokoajan tuntenut.

Pyri mahdollisimman paljon pois gaslightingin vaikutuspiiristä. Mitä kauempana olet ja mitä enemmän olet tekemisissä aitojen ihmisten kanssa, sitä selkeämmältä asiat alkavat näyttää. Ota lomaa, taukoa, etäisyyttä - tai jos haluat, lähde kokonaan pois. Älä pidä "vähän niin kuin" -yhteyksiä yllä, vaan irtaudu hetkeksi aivan täysin - etääntyessäsi henkilö tai yhteisö saattaa alkaa näyttää taas parastaan ja epäilet sitä myöten itseäsi yhä enemmän. Hätiköityjä ja impusiivisia päätöksiä ei kannata tehdä, siksi etäisyyden ja tauon ottaminen alkuun on paras vaihtoehto. Kun olet saanut ajatuksesi kasaan, näet selkeämmin mitä sinun kannattaa tehdä.

Ota selvää väkivallan muodoista, väkivaltaisen suhteen kaaresta, manipulointitavoista jne. Kun pilkot asiat teoreettiseen muotoon, alat nähdä omaakin tilannettasi hieman etäämmältä. Osaat yhdistää, missä kohtaa tapahtui juuri tämä asia ja milloin reagoit juuri tällä tavalla. Saat kokemuksillesi myös vahvaa tukipohjaa, näiden tietojen pohjalla on useiden ihmisten kokemukset ja osassa ihan tutkimustietoa. Et olekaan ainut tai yksin.

Sitten se hankalin - et voi saada kaikkia ihmisiä uskomaan sinua. Sinun tarvitsee hyväksyä se totuus, että osa ihmisistä tulee aina näkemään sinut kummallisella tavalla. Se ei kuitenkaan määrittele sinua, vaan ainoastaan sinä itse omilla valinnoillasi määrittelet kuka ja millainen olet. Et tarvitse ketään muuta sanomaan sinulle, millainen olet, sillä se on aina vain yhden linssin läpi katsottu näkemys. Tärkeintä on elää itselleen tärkeiden asioiden mukaisesti ja tehdä sellaisia valintoja, joiden kanssa voi itse olla tyytyväinen. Kun elää linjassa itsensä kanssa, löytää ympärilleen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Silloin gaslightingia harrastava henkilö tai yhteisö eivät enää tunnu merkityksellisiltä, eikä sillä ole väliä, mitä he ajattelevat. Maailmassa ja elämässä on paljon tärkeämpiä ihmisiä ja asioita. Eikä sinun tarvitse selitellä tai todistella itseäsi kenellekään, joka ei sitä kuitenkaan kuuntele. Sinulla on mahdollisuus olla ja elää sellaista elämää, minkä itse koet tärkeäksi. Kukaan ei voi lopulta estää sinua siinä, sillä kenenkään vaikutusvalta ei ulotu loputtomiin.

Gaslightingia kokiessaan joutuu joka tapauksessa punnitsemaan kysymystä: kuinka paljon olisi hyvä yrittää vaikuttaa siihen, miten muut sinut näkevät, ja kuinka paljon olisi parempi antaa vain olla ja mennä eteenpäin omassa elämässä? Oikea vastaus tähän on tilannekohtaista ja riippuu myös omista toiveistasi. Joskus voi olla tärkeää ihan vain sanoa ääneen omat kokemuksensa, vaikka niiden sanomisesta seuraisi ulkoisesti tilanteiden muuttumista vaikeammiksi. Jos on vaiennut pitkään, on tärkeä kokemus olla joskus vaikenematta. Muista, ettei sinun tarvitse suojella ketään tai mitään ryhmää. Et ole rikkomassa mitään, mikä ei ansaitsisikin mennä rikki. On hyvä kuitenkin valmistautua siihen, että kaikki eivät välttämättä usko sinua, ja että se tulee tuntumaan todella pahalta. Toisaalta asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että tukevassa ja myötätuntoisessa ympäristössä sinun ei tarvitsisi miettiä lainkaan koko kysymystä. Tukevassa ja myötätuntoisessa ympäristössä ihmisille sallitaan virheiden tekeminen ja heitä kannustetaan oppimaan ja saavuttamaan potentiaalinsa. Ihmisissä nähdään hyvää ja inhimillisyyttä. Silloin ei ole enää väliä, nähdäänkö sinut virheellisenä vai ei, sillä virheet hyväksytään ja sinua tuetaan siitä huolimatta. Tuomitsevassa ympäristössä sen sijaan vaikka tekisit ihan mitä tahansa, pystyt pitämään ihmiset tyytyväisenä vain tilapäisesti. Sinun pitää jatkuvasti suorittaa ja tuottaa haluttu lopputulos, muutoin minä hetkenä tahansa voit olla tuomittu. Voit miettiä, kummanlaisessa ympäristössä haluat aikaasi viettää, kumpaan panostaa? Väkivaltaa pitkään kokeneesta voi tuntua utopistiselta ajatukselta, että tällainen tukeva ja myötätuntoinen ympäristö jossain olisi olemassa. Mutta kyllä niitä on, eikä sinun oikeasti kuuluisi tyytyä yhtään vähempään, vaan jatkaa etsimistä.

Gaslightingin merkitys omassa elämässä vähenee, kun pääsee kiinni siitä oivalluksesta, että lopulta pystyy itse vaikuttamaan asioihin elämässään. Väkivaltakokemusten jälkeen tämä ns. oman elämän toimijuuden kokemus on usein piilossa tai kadoksissa, ja voi kestää aikansa, ennen kuin siitä todella pääsee kiinni. Gaslightingin tärkein toimintamekanismi on, että sen kohde alkaa murtua ja kokea olevansa hallitsemattomien voimien armoilla. Mitään tällaisia voimia ei kuitenkaan oikeasti ole olemassa, vaan voit aina päättää itse ja muuttaa asioiden suuntaa. Se voi vaatia joskus kipeitä päätöksiä, ympäristön vaihdoksia ja luopumista. Joskus voi olla käytännöllisiä syitä, miksi valitset jäädä ympäristöön, tällöin tarvitset henkistä etäisyyttä ja ulkopuolelta ihmisiä, jotka tukevat sinua pysymään järjissäsi. Kun katkaiset gaslightingin vaikutuskehän itsesi kohdalta, huomaatkin, miten vähän vaikutusvaltaa sillä loppupeleissä on. Pahin kierre tapahtuu siitä, että alat itse epäillä itseäsi ja käyttäytyä valheita tukevalla tavalla, jolloin alun perin hieman epäilleetkin ihmiset voivat alkaa uskoa vääristeltyä totuutta. Jos taas pysyt vahvana omassa itsessäsi, gaslightingia toteuttava henkilö saa puolelleen ainoastaan tuomitsevaisuuteen taipuvaiset tai muutoin häntä miellyttää haluavat henkilöt. Sellaiset, jotka valitsevat mieluummin uskoa vääristeltyjä asioita kuin pyrkiä oikeasti tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta itse. Näin toimivien ihmisten ajatukset voi lopulta jättää vain omaan arvoonsa, sillä eivät ne ole minkään arvoisia tai totta. Sen sijaan maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta sen pohjalta, miten itse käyttäydyt ja millainen olet. Tällöin sinulla itselläsi on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.

Lopuksi muista itse pyrkiä samoihin periaatteisiin, eli siirtyä pois mustavalkoisesta ja tuomitsevasta asenteesta. Usein taipumuksena on, että viehätymme ja viehätämme ihmisiä, jotka ovat ns. samalla trauman asteella. Oma tuomitseva asenne lisää siten todennäköisyyttä sille, että elämääsi tulee lisää tuomitsevia ihmisiä, ja sinun on vaikea saada tarvitsemaasi myötätuntoa. Narsistisesta suhteesta irtautuessa tarvitsee vaiheen, jolloin olla mustavalkoinen, mutta pikku hiljaa tavoitteena kannattaa olla keskittyminen omaan toipumiseen. Jossain vaiheessa ihmisten luokittelu narsisteihin ja ei-narsisteihin ei enää palvele ketään, vaan on pikemminkin mustavalkoista hyvä-paha-jaottelua. Matkani varrella olen eteenpäin mennessä kokenut jaottelun koko ajan yhä epämielekkäämmäksi, sillä se palvelee eniten oikeastaan narsistisia pelejä. Narsisti kun yleensä kokee olevansa itse mustavalkoisesti uhri, eikä epäröi syyllistää toista narsistiksi. Lopulta ei ole järkeä jäädä tappelemaan siitä, kuka on ns. "oikea uhri", vaan mielekkäämpää on mennä eteenpäin omassa elämässä ja miettiä mitä voisi ehkä tehdä jatkossa toisin, jotta voi elää itselleen hyvää elämää ja olla hyvä muille. Kun siitä polusta pääsee kiinni, huomaa, ettei oikeastaan enää edes halua olla uhri. Kun pääset irti sisäisestä mustavalkoisuudesta, ei myöskään ulkopuolelta sinuun kohdistettu mustavalkoisuus enää pääse satuttamaan yhtä paljon. Tiedät sisälläsi, ettet voi olla pelkästään hyvä tai paha, niin kuin ei sinua satuttanut henkilökään. Se millä on merkitystä, on että valitset elämääsi ihmisiä ja ympäristöjä, joissa voit hyvin. Voit todeta, ettei kyseinen henkilö näissä olosuhteissa ja elämänvaiheissanne ole sinulle hyvää seuraa, ja voit valita elämääsi jotakin muuta.

Neiti Kettu

ks. myös:

Neljä erilaista gaslightingin muotoa