Narsistisen suhteen jälkeen: Irtaudu narsistin syyttelypelistä
Pia Mellody kuvaa kirjassaan The Intimacy Factor - The ground rules for overcoming the obstacles to truth, respect, and lasting love syyttelypeliä. Hän ei kuvaa tätä narsistien ominaisuudeksi, vaan useinkin ihmiselämässä toistuvaksi läheisyyden torpedoijaksi. Halusin kuitenkin otsikoida tämän kirjoituksen näin, koska narsistit vetävät tämän pelin äärimmäisyyksiin ja narsistin kanssa eläessä se on hyvin arkipäiväistä. Narsistisesta suhteesta irtautumisen jälkeen voi kohdata myös kulttuurishokin, kun toimii totutusti vanhoilla syyttelypelin säännöillä uusissakin ihmissuhteissa. Tällä tavoin voi päätyä itse torpedoimaan omat mahdollisuutensa läheisyyteen uusien ihmisten kanssa. Kuvaan kuitenkin tässä Mellodyn mallia siitä, mitä ihanteellisen terve läheisyys tarkoittaa. Tämä malli on monella "tavallisellakin" ihmisellä hakusessa, jos tämän tyyppisiä asioita ei ole tullut elämässään ajatelleeksi.
Syyttelypeli on nimensä mukaisesti syyllisen etsimistä ja syyllisyyden tunkemista toiseen tai sen ottamista itselleen. Mellody kuvaa poikkeustilanteiksi ne, joissa toinen ihminen on selkeästi kaltoinkohteleva. Tällöin syyllisyys kuuluu hänelle ja häntä voi syyttää teoistaan. En kuitenkaan usko, että rajanveto tässä asiassa on koskaan yksinkertaista, siksi en pidä absoluuttisuudesta (ts. että tässä asiassa ei koskaan ole kukaan syyllinen, tässä taas on). Narsistista kaltoinkohtelua kokeneet ovat jo monta kertaa törmänneet siihen, miten yhteiskunta ei aina tunnista psyykkistä kaltoinkohtelua kaltoinkohteluksi. Puhutaan, että "hän kyllä yrittää parhaansa" tai muuta vastaavaa, jolloin Mellodyn mallia liian yksinkertaistetusti soveltamalla uhri olisi tällöin "aiheuttanut itse itselleen omilla tulkinnoillaan pahan olonsa". Tämä on todella uudelleentraumatisoivaa, joten haluan sanoa jo heti alkuun, että tätä tämä malli ei tarkoita! Pidän itse joustavammasta tulkintamallista, ja sen tyyppisesti olen pyrkinyt seuraavan kuvaukseni mallista kertomaan. Rajanveto riippuu useinkin henkilön omasta maailmankuvasta ja tulkinnoista, ja juuri näistä tulkinnoista ei voi mallin mukaan syyttää toista, jolloin kyseessä on filosofinen pattitilanne. Sen sijaan että miettisin "milloin voin syyttää toista ihmistä ja milloin en", astuisin mieluummin tästä mahdottomasta kysymyksestä ulos ja pohtisin sitä, mikä on tässä tilanteessa hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olennaista. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, kuka on "syyllinen", mutta traumasidoksen murtumisen kannalta on silti tärkeää ymmärtää, että narsisti tosiaan on kaltoinkohdellut sinua.
Syyttelypeliä pelataan etsimällä tapahtuneille asioille ja heränneille tunteille syyllistä. Sitä voi pelata joko ulkoistamalla omat epämiellyttävät tunteet toisen ihmisen aiheuttamiksi, tai ottamalla vastaan syyllisyyden toisessa ihmisessä aiheuttamistaan asioista. Syyttelypelin purkaminen tapahtuu havainnoimalla omassa mielessä ja kehossa tapahtuvaa reaktioprosessia, jossa tilanne herättää tulkinnan, joka herättää tunteita ja ajatuksia, joka taas herättää vastareaktion. Oma tulkinta tilanteesta on vain tulkinta, eli siitä lähtien olet vastuussa tapahtumaketjustasi itse. Ihminen on siinä mielessä rajallinen olento, ettei kukaan meistä pysty tarkastelemaan asioita objektiivisesti. Siksi meissä heräävät tunteet ja ajatukset ovat omien tulkintojemme seurauksia, ja siten vastuu niistä kuuluu meille itsellemme.
Narsistisesta kompensoimisesta kumpuavassa syyttelypelissä narsisti kokee tunteita (esimerkiksi häpeää, pelkoa tai haavoittuvuuden pilkahduksen) tekemäsi asian jälkeen. Narsisti kokee tunteensa usein vihollisikseen, eikä halua olla niiden armoilla. Siten hän kokee heräävät tunteet uhkana, josta hän haluaa päästä eroon. Hän ei pidä niitä osana itseään, vaan ulkoapäin tulevana uhkana, joka uhkaa murentaa hänen hienosti rakennetun minuutensa. Siten hän tulkitsee, että koska nämä tunteet heräsivät sinun tekemäsi asian jälkeen, sinä aiheutit ne hänessä. Näin ollen sinä paitsi herätit hänessä epämiellyttäviä tunteita, olet myös uhka hänen minuutensa rakenteita kohtaan. Siten olet hänelle paha ihminen, joka täytyy saada mitätöityä vähemmän uhkaavaksi. Hän löytää tulkintoja, miten tekosi tarkoittaa sinun olevan heikko. Heikkona et ole enää yhtä uhkaava hänen vahvuuttaan kohtaan, mutta koska olet sekä paha että heikko, hänen ei myöskään tarvitse sensuroida itseään. Ansaitset kaiken loanheiton, eikä sinua tarvitse kohdella kunnioittavasti, koska sinä olet syyllinen. Ilman sinua tilanteessa ei olisi ollut mitään ongelmaa. Samalla narsisti pyrkii saamaan sinut ruotuun, jotta et enää uudestaan aiheuttaisi hänelle näitä tunteita. Illusorinen "rakkaus" murtuu, sillä et enää ollutkaan täydellisesti sellainen, kuin hän haluaa, petit hänet. Tämä tarkoittaa, että olet hylännyt hänet ja hänen täytyy joko kontrolloida ja manipuloida sinut takaisin ruotuun, tai myöntää että olitkin arvoton ja turha.
Yllä oleva kuvaus kuvaa puhtaasti narsistista henkilöä. Mitä psykopaattisempi narsisti on, sitä enemmän syyttelypeli on hänelle välillä myös puhtaasti peliä. Psykopaattisempi narsisti on tietoisempi siitä, että gaslighting (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2) on tehokas tapa päästä jatkamaan asioita haluamallaan tavalla. Hän kääntää asiat päälaelleen, kirkkain silmin väittää ettei tehnyt mitä juuri teki, ja päätyy syyttämään sinua siitä, että kehtaat epäillä häntä. Mahdollisesti hän voi kääntää asiat jopa niin päälaelleen, että hän syyttää sinua itse tekemästään asiasta. Joko aiheutit sen, että hän teki niin, tai sitten sinä teet itse sitä enemmän/olit se, joka sen teki. Gaslightingissä ja manipuloinnissa on olennaista, että joku on syyllinen. Syyllisyys on tehokas manipulointikeino pelon ja velvollisuuden ohella (FOG, ks. Tunnista manipulointi!). Narsistin kanssa on turha odottaa tasapuolista vastuunottamista ja ymmärtämistä (retorisesti hän voi ehkä sanoa jotain sinne päin, mutta tilanne jää silti vivahtamaan niin, että joku on enemmän syyllinen). Harmaan sävyjä ei ole, vain mustavalkoista. Peli on tällä tavalla yksinkertaista, kun pyrkii työntämään syyllisyyden toiselle, voi itse olla täysin puhdas.
Marttyyriuteen taipuvainen narsisti käyttää syyttelypeliä näennäisesti käänteisellä tavalla (ikään kuin ottaisi syyllisyyden itselleen), mutta työntää syyllisyyden kuitenkin vastapuolelle. "Minä olen aivan kamala" tai "en voi itselleni mitään, onnistun vain satuttamaan" ja muut vastaavat totaali-ilmaisut ovat näennäistä syyllisyyden ottamista itselleen. Näiden ilmaisujen tarkoitus on kuitenkin saada vastapuoli tarttumaan kiinni peliin ja ottamaan tämä syyllisyys vapaaehtoisesti itselleen. Pelikielellä voidaankin sanoa, että kyse on ikään kuin bluffiliikkeestä. Marttyyri bluffaa vetoamalla vastapuolen myötätuntoon ja sääliin, jolloin tämä luopuu vapaaehtoisesti omista asemistaan ja ottaa sen roolin, jonka marttyyri hänelle alunperin halusikin asettaa, muttei viitsinyt tehdä suoria liikkeitä (koska ne olisivat voineet epäonnistua ja saada hänet "häviämään"). Kuinka tietoinen "peliliike" tämä on, riippuu henkilöstä. Joillekin se voi olla hyvinkin tietoista, toisille taas ääripäissä vaihtelevien tunteiden aiheuttamaa. Mitä narsistisempi henkilö, ja varsinkin mitä psykopaattisempi, sitä tietoisemmin hän pelaa marttyyria. Käytännössä moni narsisti pelaa syyttelypeliä välillä tietoisesti ja välillä pakonomaisesti kompensoidakseen narsistisia uhkia.
Narsistin uhri tai läheisriippuvainen ottaa syyttelypelissä usein roolin, jossa hän todella sisällään ottaa syyllisyyden itselleen. Tätä hän selittää itselleen usein hyvyydellä ja muilla ihanteellisilla epäitsekkäillä arvoilla. Todellinen läheisyys on kuitenkin mahdotonta niin kauan, kun ottaa osaa syyttelypeliin. Aiemmin minun oli vaikea tajuta, ettei syyllisyyden ottaminen itselleen ole asioiden ratkaisemista tai vastaan tulemista, vaan se on läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen suostuu pelaamaan narsistin peliä ja ottamaan sen roolin, jonka narsisti hänen haluaa ottavan. Läheisriippuvainen kokee olevansa hyvä ja rakastava narsistille suostuessaan tämän peliin ja asettamiin rooleihin. Tämä ei kuitenkaan johda aitoon läheisyyteen, vaan peliin, joka pitää tasapainoa yllä kaaoksessa. Kun jokainen on omilla paikoillaan, eikä tee mitään poikkeavaa, tasapaino pysyy yllä.
Tällaiseen tottutuaan voi luulla, että kaikissa ihmissuhteissa on tärkeintä ennalta määrätyt roolit ja tasapaino. Tällöin voi törmätä ongelmiin, kun vastapuoli haluaisikin oppia tuntemaan sinut aidosti, sellaisena kuin olet, ja sinä olet tottunut olemaan sitä, mitä toinen sinusta haluaa. Tämä uusi ihminen ei välttämättä enää etsikään syyllisiä, eikä tarvitse sinua kantamaan omaa taakkaansa, ja tämä voi olla läheisriippuvaiselle kulttuurishokki. Vanhat totutut selviytymistavat eivät enää toimi, ja täytyykin osata ottaa se riski, että olemalla ottamatta rooleja vastaan voikin rikkoa herkän tasapainon. Aina läheisyys ei toimi, eikä asialle voi tehdä mitään. Läheisriippuvaiselle tämä on mahdoton ajatus hyväksyä ja hän päätyy syyttelypeliin - hän on syyllinen, koska hän ei saanut sitä toimimaan. Tämä on toimimista yhä narsistin vastapuolena syytelypelissä. Tästä pelistä on tärkeää irtautua myös omissa taipumuksissa.
Se ei nimittäin ole itsestäänselvää, että narsistista irtautuminen tarkoittaisi samalla syyttelypelistä irtautumista. Irtautumisen jälkeenkin selviytyjä voi jäädä kiinni taipumukseen ottaa syyllisyys itselleen. Tämä voi olla juurtunut kommunikointitapa, jossa esimerkiksi pyytelee jatkuvasti anteeksi asioita, joita ei tarvitse pyytää anteeksi, pyrkii yhä kävelemään munankuorilla tavallisissakin tilanteissa tai pyrkii parhaansa mukaan olemaan täydellinen. Pia Mellody muistuttaa neljästä kohdasta, joista toisia ihmisiä ei voi syyttää (ja joista samalla ei voi ottaa vastuuta toisen ihmisen kohdalla): 1) Oman kehon tuntemukset, 2) Omat ajatukset, 3) Omat tunteet, sekä 4) Omat valinnat. Jos toinen ihminen sanoo saaneensa ikäviä ajatuksia, tunteita tai tuntemuksia ja tehneensä sen seurauksena huonoja valintoja, mikään tästä ei ole sinun vastuullasi, vaikka olisit tehnyt kaikkea aiemmin jotakin. Jokainen näistä prosesseista on tapahtunut toisen ihmisen sisällä, hänen omien tulkintojensa kautta. Tämä ajatus voi tuntua vieraalta monelle, joka on tottunut pitämään syyttelypeliä normaalina tapana elää. Syyllisyyden tai vastuun ottaminen toisen ihmisen tunteista ei kuitenkaan lisää läheisyyttä vaan päinvastoin vähentää sitä. Tällä tavalla mahdollistat sen, että toisen ihmisen ei tarvitse tutkiskella rehellisesti itseään, mutta samalla menetät mahdollisuuden läheisyyteen, sillä ette kohtaa aidosti ja rehellisesti sellaisina kuin olette. Läheisyyteen pyrkivä terveempi ihminen taas kokee liiallisen vastuun ottamisesi helposti rasittavana, tai tulkitsee sen jopa marttyyriudeksi, sillä hän yrittää keskustella - ei etsiä syyllisiä. Hän kokee, ettet päästä häntä lähellesi, joka pitääkin paikkansa. Läheisyys vaatisi turvallisesta syyllisen roolista luopumista.
Vaikka toisen ihmisen tunteista ei voikaan ottaa vastuuta, tämä ei tarkoita kuitenkaan, että tarvitsisi olla töykeä. Narsistiset ihmiset käyttävät tämän tyyppisiä ohjeita usein omaksi hyödykseen sanomalla töykeästi toista loukattuaan, ettei ole vastuussa hänen tunteistaan. Tämä lause kuitenkin todistaa, että vaikka sanoja ei olekaan vastuussa toisen tunteista, hänellä ei samalla ole myöskään pisaraakaan myötätuntoa tai empatiakykyä käyttäytymisestään seuranneille tunteille. Vaikka ei olisikaan toisen tunteista vastuussa, voi silti välittää toisen ihmisen kokemuksesta. Samalla se on yhä edelleen syyttelypeliä - narsisti syyttää hänen käytöksestään loukkaantunutta yliherkäksi, tämä ihminen on syyllinen ja hän itse puhtaasti syytön. Mustavalkoista yhä edelleen, ja tämän voi nähdä siitä voimakkuudesta, jolla narsistinen henkilö pyrkii todistamaan toisen syyllisyyden. "Aiheutit/manifestoit tämän itse itsellesi tunteillasi/ajatuksillasi" on yksi yleinen henkisiin liikkeisiin liittyvä kaltoinkohtelun ja manipuloinnin muoto.
Vaikka pohjimmiltaan huono käytös muuttuu loukatuiksi tunteiksi vasta loukkaantuneen itse tekemien tulkintojen kautta, on inhimillistä tuntea myötätuntoa tämänkaltaista reaktiota kohtaan. Aidossa läheisyydessä on avoin myös toisen todellisuudelle (tulkinnoille) ja on valmis pohtimaan uudelleen omaa käyttäytymistään (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Rajat toimivat sekä sisään- että ulospäin). Jos pohdinnan jälkeen olet yhä sitä mieltä, että et tehnyt tilanteeseen suhteutettuna väärin (esimerkiksi silloin, kun narsistinen marttyyri yrittää manipuloida sinua "loukkaantumisellaan", tai kun henkilö on vilpittömästi herkässä tilassa ja ylireagoi helposti), voit pahoitella kohteliaasti ja vetäytyä pois ottamatta syyllisyyttä omatunnollesi. Jos tilanne on räikeä, voit harkintasi mukaan mainita kokevasi, ettei kaikki ehkä ole ihan ok. Jos taas koet, että ehkä tekosi ei ollutkaan johdonmukainen arvojesi kanssa, voit pahoitella ja muuttaa käyttäytymistäsi. Kummassakaan tapauksessa syyllisyydessä vellomisesta ei ole hyötyä, vaan tärkeämpää on kohtaaminen ja asioiden korjaaminen. Syyttelypeli perustuu syyllisyyteen uppoamiselle ja upottamiselle, todellinen läheisyys ratkaisujen löytämiselle.
Jos olet tilanteessa, jossa olet alkanut asettamaan narsistille rajoja, tämä voi saada narsistin syyttelypelin yltymään. Yksinkertaisuudessaan tämä kiteytyy julistukseen: "jos rakastaisit minua, tekisit niin kuin haluan", jota ei kuitenkaan välttämättä sanota suoraan. Rajojen asettaminen on narsistin hylkäämistä, sillä hylkäät hänelle kaikkein tärkeimmän asian: narsistisen mahti-minuuden. Moni on kohdannut tilanteen, jossa narsisti paljastaa riippuvuutensa narsistisesta lähteestä: jatkuvan inhottavan käyttäytymisen jälkeen hän syyttää sinua tunnekylmäksi, jos et suutu hänelle. Et rakasta häntä, koska et suutu/reagoi, olet kylmä ja tunteeton. Tätä tekevät myös narsistit, eivät pelkästään epävakaat persoonallisuudet, mutta hieman eri syystä. Narsisti haluaa, että teet niin kuin hän haluaa, kyse ei ole testaamisesta kuten epävakaan persoonallisuuden kohdalla, vaan jonkin asian haluamisesta. Jos et toimikaan pelinappulana odotetulla tavalla, seuraava keino on painostaa sinut siihen syyttelypelillä. Kaikki päätyy aina lopulta syyttelypeliin, se on narsistin tapa ratkaista ongelmia. Jos et tee mitä hän haluaa, hän tekee sinusta syyllisen, vähintäänkin omassa mielessään.
Voit kuitenkin joutua dilemmaan, jossa pohdit, oletko itse yhtään erilaisempi. Samalla tavallahan sinäkin vaadit narsistilta haluamaasi, rakkauden nimissä. Avain on siinä, että hyppää pois syyttelypelistä. Narsistin syyttäminen on hyödyllistä vain niin kauan, kun sitä tarvitsee päästäkseen irti. Sen jälkeen tai ilman sitä se vain jatkaa samaa kaavaa, samaa syyttelypeliä. Se on vain roolien kääntämistä toisinpäin, nyt sinä olet se "puhdas" ja hän syyllinen. Toiselta ihmiseltä ei voi vaatia, maanitella tai manipuloida haluamaansa. Narsisti on sellainen kuin hän on. Jos koet, ettei hänen kanssaan ole mahdollista olla sellaisessa suhteessa kuin haluat, teet itse valinnan. Teet itse valinnan lähteä tai jäädä. Kyse ei ole syyllisistä tai syyttömistä, vaan valinnoista. Tämä valinta ja toteuttaminen ei kuitenkaan ole sieltä yksinkertaisimmista päästä, mutta mahdollista. Se on mahdollista myös sinulle, meille kaikille.
Neiti Kettu
Syyttelypeli on nimensä mukaisesti syyllisen etsimistä ja syyllisyyden tunkemista toiseen tai sen ottamista itselleen. Mellody kuvaa poikkeustilanteiksi ne, joissa toinen ihminen on selkeästi kaltoinkohteleva. Tällöin syyllisyys kuuluu hänelle ja häntä voi syyttää teoistaan. En kuitenkaan usko, että rajanveto tässä asiassa on koskaan yksinkertaista, siksi en pidä absoluuttisuudesta (ts. että tässä asiassa ei koskaan ole kukaan syyllinen, tässä taas on). Narsistista kaltoinkohtelua kokeneet ovat jo monta kertaa törmänneet siihen, miten yhteiskunta ei aina tunnista psyykkistä kaltoinkohtelua kaltoinkohteluksi. Puhutaan, että "hän kyllä yrittää parhaansa" tai muuta vastaavaa, jolloin Mellodyn mallia liian yksinkertaistetusti soveltamalla uhri olisi tällöin "aiheuttanut itse itselleen omilla tulkinnoillaan pahan olonsa". Tämä on todella uudelleentraumatisoivaa, joten haluan sanoa jo heti alkuun, että tätä tämä malli ei tarkoita! Pidän itse joustavammasta tulkintamallista, ja sen tyyppisesti olen pyrkinyt seuraavan kuvaukseni mallista kertomaan. Rajanveto riippuu useinkin henkilön omasta maailmankuvasta ja tulkinnoista, ja juuri näistä tulkinnoista ei voi mallin mukaan syyttää toista, jolloin kyseessä on filosofinen pattitilanne. Sen sijaan että miettisin "milloin voin syyttää toista ihmistä ja milloin en", astuisin mieluummin tästä mahdottomasta kysymyksestä ulos ja pohtisin sitä, mikä on tässä tilanteessa hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olennaista. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, kuka on "syyllinen", mutta traumasidoksen murtumisen kannalta on silti tärkeää ymmärtää, että narsisti tosiaan on kaltoinkohdellut sinua.
Syyttelypeliä pelataan etsimällä tapahtuneille asioille ja heränneille tunteille syyllistä. Sitä voi pelata joko ulkoistamalla omat epämiellyttävät tunteet toisen ihmisen aiheuttamiksi, tai ottamalla vastaan syyllisyyden toisessa ihmisessä aiheuttamistaan asioista. Syyttelypelin purkaminen tapahtuu havainnoimalla omassa mielessä ja kehossa tapahtuvaa reaktioprosessia, jossa tilanne herättää tulkinnan, joka herättää tunteita ja ajatuksia, joka taas herättää vastareaktion. Oma tulkinta tilanteesta on vain tulkinta, eli siitä lähtien olet vastuussa tapahtumaketjustasi itse. Ihminen on siinä mielessä rajallinen olento, ettei kukaan meistä pysty tarkastelemaan asioita objektiivisesti. Siksi meissä heräävät tunteet ja ajatukset ovat omien tulkintojemme seurauksia, ja siten vastuu niistä kuuluu meille itsellemme.
Narsistisesta kompensoimisesta kumpuavassa syyttelypelissä narsisti kokee tunteita (esimerkiksi häpeää, pelkoa tai haavoittuvuuden pilkahduksen) tekemäsi asian jälkeen. Narsisti kokee tunteensa usein vihollisikseen, eikä halua olla niiden armoilla. Siten hän kokee heräävät tunteet uhkana, josta hän haluaa päästä eroon. Hän ei pidä niitä osana itseään, vaan ulkoapäin tulevana uhkana, joka uhkaa murentaa hänen hienosti rakennetun minuutensa. Siten hän tulkitsee, että koska nämä tunteet heräsivät sinun tekemäsi asian jälkeen, sinä aiheutit ne hänessä. Näin ollen sinä paitsi herätit hänessä epämiellyttäviä tunteita, olet myös uhka hänen minuutensa rakenteita kohtaan. Siten olet hänelle paha ihminen, joka täytyy saada mitätöityä vähemmän uhkaavaksi. Hän löytää tulkintoja, miten tekosi tarkoittaa sinun olevan heikko. Heikkona et ole enää yhtä uhkaava hänen vahvuuttaan kohtaan, mutta koska olet sekä paha että heikko, hänen ei myöskään tarvitse sensuroida itseään. Ansaitset kaiken loanheiton, eikä sinua tarvitse kohdella kunnioittavasti, koska sinä olet syyllinen. Ilman sinua tilanteessa ei olisi ollut mitään ongelmaa. Samalla narsisti pyrkii saamaan sinut ruotuun, jotta et enää uudestaan aiheuttaisi hänelle näitä tunteita. Illusorinen "rakkaus" murtuu, sillä et enää ollutkaan täydellisesti sellainen, kuin hän haluaa, petit hänet. Tämä tarkoittaa, että olet hylännyt hänet ja hänen täytyy joko kontrolloida ja manipuloida sinut takaisin ruotuun, tai myöntää että olitkin arvoton ja turha.
Yllä oleva kuvaus kuvaa puhtaasti narsistista henkilöä. Mitä psykopaattisempi narsisti on, sitä enemmän syyttelypeli on hänelle välillä myös puhtaasti peliä. Psykopaattisempi narsisti on tietoisempi siitä, että gaslighting (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2) on tehokas tapa päästä jatkamaan asioita haluamallaan tavalla. Hän kääntää asiat päälaelleen, kirkkain silmin väittää ettei tehnyt mitä juuri teki, ja päätyy syyttämään sinua siitä, että kehtaat epäillä häntä. Mahdollisesti hän voi kääntää asiat jopa niin päälaelleen, että hän syyttää sinua itse tekemästään asiasta. Joko aiheutit sen, että hän teki niin, tai sitten sinä teet itse sitä enemmän/olit se, joka sen teki. Gaslightingissä ja manipuloinnissa on olennaista, että joku on syyllinen. Syyllisyys on tehokas manipulointikeino pelon ja velvollisuuden ohella (FOG, ks. Tunnista manipulointi!). Narsistin kanssa on turha odottaa tasapuolista vastuunottamista ja ymmärtämistä (retorisesti hän voi ehkä sanoa jotain sinne päin, mutta tilanne jää silti vivahtamaan niin, että joku on enemmän syyllinen). Harmaan sävyjä ei ole, vain mustavalkoista. Peli on tällä tavalla yksinkertaista, kun pyrkii työntämään syyllisyyden toiselle, voi itse olla täysin puhdas.
Marttyyriuteen taipuvainen narsisti käyttää syyttelypeliä näennäisesti käänteisellä tavalla (ikään kuin ottaisi syyllisyyden itselleen), mutta työntää syyllisyyden kuitenkin vastapuolelle. "Minä olen aivan kamala" tai "en voi itselleni mitään, onnistun vain satuttamaan" ja muut vastaavat totaali-ilmaisut ovat näennäistä syyllisyyden ottamista itselleen. Näiden ilmaisujen tarkoitus on kuitenkin saada vastapuoli tarttumaan kiinni peliin ja ottamaan tämä syyllisyys vapaaehtoisesti itselleen. Pelikielellä voidaankin sanoa, että kyse on ikään kuin bluffiliikkeestä. Marttyyri bluffaa vetoamalla vastapuolen myötätuntoon ja sääliin, jolloin tämä luopuu vapaaehtoisesti omista asemistaan ja ottaa sen roolin, jonka marttyyri hänelle alunperin halusikin asettaa, muttei viitsinyt tehdä suoria liikkeitä (koska ne olisivat voineet epäonnistua ja saada hänet "häviämään"). Kuinka tietoinen "peliliike" tämä on, riippuu henkilöstä. Joillekin se voi olla hyvinkin tietoista, toisille taas ääripäissä vaihtelevien tunteiden aiheuttamaa. Mitä narsistisempi henkilö, ja varsinkin mitä psykopaattisempi, sitä tietoisemmin hän pelaa marttyyria. Käytännössä moni narsisti pelaa syyttelypeliä välillä tietoisesti ja välillä pakonomaisesti kompensoidakseen narsistisia uhkia.
Narsistin uhri tai läheisriippuvainen ottaa syyttelypelissä usein roolin, jossa hän todella sisällään ottaa syyllisyyden itselleen. Tätä hän selittää itselleen usein hyvyydellä ja muilla ihanteellisilla epäitsekkäillä arvoilla. Todellinen läheisyys on kuitenkin mahdotonta niin kauan, kun ottaa osaa syyttelypeliin. Aiemmin minun oli vaikea tajuta, ettei syyllisyyden ottaminen itselleen ole asioiden ratkaisemista tai vastaan tulemista, vaan se on läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen suostuu pelaamaan narsistin peliä ja ottamaan sen roolin, jonka narsisti hänen haluaa ottavan. Läheisriippuvainen kokee olevansa hyvä ja rakastava narsistille suostuessaan tämän peliin ja asettamiin rooleihin. Tämä ei kuitenkaan johda aitoon läheisyyteen, vaan peliin, joka pitää tasapainoa yllä kaaoksessa. Kun jokainen on omilla paikoillaan, eikä tee mitään poikkeavaa, tasapaino pysyy yllä.
Tällaiseen tottutuaan voi luulla, että kaikissa ihmissuhteissa on tärkeintä ennalta määrätyt roolit ja tasapaino. Tällöin voi törmätä ongelmiin, kun vastapuoli haluaisikin oppia tuntemaan sinut aidosti, sellaisena kuin olet, ja sinä olet tottunut olemaan sitä, mitä toinen sinusta haluaa. Tämä uusi ihminen ei välttämättä enää etsikään syyllisiä, eikä tarvitse sinua kantamaan omaa taakkaansa, ja tämä voi olla läheisriippuvaiselle kulttuurishokki. Vanhat totutut selviytymistavat eivät enää toimi, ja täytyykin osata ottaa se riski, että olemalla ottamatta rooleja vastaan voikin rikkoa herkän tasapainon. Aina läheisyys ei toimi, eikä asialle voi tehdä mitään. Läheisriippuvaiselle tämä on mahdoton ajatus hyväksyä ja hän päätyy syyttelypeliin - hän on syyllinen, koska hän ei saanut sitä toimimaan. Tämä on toimimista yhä narsistin vastapuolena syytelypelissä. Tästä pelistä on tärkeää irtautua myös omissa taipumuksissa.
Se ei nimittäin ole itsestäänselvää, että narsistista irtautuminen tarkoittaisi samalla syyttelypelistä irtautumista. Irtautumisen jälkeenkin selviytyjä voi jäädä kiinni taipumukseen ottaa syyllisyys itselleen. Tämä voi olla juurtunut kommunikointitapa, jossa esimerkiksi pyytelee jatkuvasti anteeksi asioita, joita ei tarvitse pyytää anteeksi, pyrkii yhä kävelemään munankuorilla tavallisissakin tilanteissa tai pyrkii parhaansa mukaan olemaan täydellinen. Pia Mellody muistuttaa neljästä kohdasta, joista toisia ihmisiä ei voi syyttää (ja joista samalla ei voi ottaa vastuuta toisen ihmisen kohdalla): 1) Oman kehon tuntemukset, 2) Omat ajatukset, 3) Omat tunteet, sekä 4) Omat valinnat. Jos toinen ihminen sanoo saaneensa ikäviä ajatuksia, tunteita tai tuntemuksia ja tehneensä sen seurauksena huonoja valintoja, mikään tästä ei ole sinun vastuullasi, vaikka olisit tehnyt kaikkea aiemmin jotakin. Jokainen näistä prosesseista on tapahtunut toisen ihmisen sisällä, hänen omien tulkintojensa kautta. Tämä ajatus voi tuntua vieraalta monelle, joka on tottunut pitämään syyttelypeliä normaalina tapana elää. Syyllisyyden tai vastuun ottaminen toisen ihmisen tunteista ei kuitenkaan lisää läheisyyttä vaan päinvastoin vähentää sitä. Tällä tavalla mahdollistat sen, että toisen ihmisen ei tarvitse tutkiskella rehellisesti itseään, mutta samalla menetät mahdollisuuden läheisyyteen, sillä ette kohtaa aidosti ja rehellisesti sellaisina kuin olette. Läheisyyteen pyrkivä terveempi ihminen taas kokee liiallisen vastuun ottamisesi helposti rasittavana, tai tulkitsee sen jopa marttyyriudeksi, sillä hän yrittää keskustella - ei etsiä syyllisiä. Hän kokee, ettet päästä häntä lähellesi, joka pitääkin paikkansa. Läheisyys vaatisi turvallisesta syyllisen roolista luopumista.
Vaikka toisen ihmisen tunteista ei voikaan ottaa vastuuta, tämä ei tarkoita kuitenkaan, että tarvitsisi olla töykeä. Narsistiset ihmiset käyttävät tämän tyyppisiä ohjeita usein omaksi hyödykseen sanomalla töykeästi toista loukattuaan, ettei ole vastuussa hänen tunteistaan. Tämä lause kuitenkin todistaa, että vaikka sanoja ei olekaan vastuussa toisen tunteista, hänellä ei samalla ole myöskään pisaraakaan myötätuntoa tai empatiakykyä käyttäytymisestään seuranneille tunteille. Vaikka ei olisikaan toisen tunteista vastuussa, voi silti välittää toisen ihmisen kokemuksesta. Samalla se on yhä edelleen syyttelypeliä - narsisti syyttää hänen käytöksestään loukkaantunutta yliherkäksi, tämä ihminen on syyllinen ja hän itse puhtaasti syytön. Mustavalkoista yhä edelleen, ja tämän voi nähdä siitä voimakkuudesta, jolla narsistinen henkilö pyrkii todistamaan toisen syyllisyyden. "Aiheutit/manifestoit tämän itse itsellesi tunteillasi/ajatuksillasi" on yksi yleinen henkisiin liikkeisiin liittyvä kaltoinkohtelun ja manipuloinnin muoto.
Vaikka pohjimmiltaan huono käytös muuttuu loukatuiksi tunteiksi vasta loukkaantuneen itse tekemien tulkintojen kautta, on inhimillistä tuntea myötätuntoa tämänkaltaista reaktiota kohtaan. Aidossa läheisyydessä on avoin myös toisen todellisuudelle (tulkinnoille) ja on valmis pohtimaan uudelleen omaa käyttäytymistään (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Rajat toimivat sekä sisään- että ulospäin). Jos pohdinnan jälkeen olet yhä sitä mieltä, että et tehnyt tilanteeseen suhteutettuna väärin (esimerkiksi silloin, kun narsistinen marttyyri yrittää manipuloida sinua "loukkaantumisellaan", tai kun henkilö on vilpittömästi herkässä tilassa ja ylireagoi helposti), voit pahoitella kohteliaasti ja vetäytyä pois ottamatta syyllisyyttä omatunnollesi. Jos tilanne on räikeä, voit harkintasi mukaan mainita kokevasi, ettei kaikki ehkä ole ihan ok. Jos taas koet, että ehkä tekosi ei ollutkaan johdonmukainen arvojesi kanssa, voit pahoitella ja muuttaa käyttäytymistäsi. Kummassakaan tapauksessa syyllisyydessä vellomisesta ei ole hyötyä, vaan tärkeämpää on kohtaaminen ja asioiden korjaaminen. Syyttelypeli perustuu syyllisyyteen uppoamiselle ja upottamiselle, todellinen läheisyys ratkaisujen löytämiselle.
Jos olet tilanteessa, jossa olet alkanut asettamaan narsistille rajoja, tämä voi saada narsistin syyttelypelin yltymään. Yksinkertaisuudessaan tämä kiteytyy julistukseen: "jos rakastaisit minua, tekisit niin kuin haluan", jota ei kuitenkaan välttämättä sanota suoraan. Rajojen asettaminen on narsistin hylkäämistä, sillä hylkäät hänelle kaikkein tärkeimmän asian: narsistisen mahti-minuuden. Moni on kohdannut tilanteen, jossa narsisti paljastaa riippuvuutensa narsistisesta lähteestä: jatkuvan inhottavan käyttäytymisen jälkeen hän syyttää sinua tunnekylmäksi, jos et suutu hänelle. Et rakasta häntä, koska et suutu/reagoi, olet kylmä ja tunteeton. Tätä tekevät myös narsistit, eivät pelkästään epävakaat persoonallisuudet, mutta hieman eri syystä. Narsisti haluaa, että teet niin kuin hän haluaa, kyse ei ole testaamisesta kuten epävakaan persoonallisuuden kohdalla, vaan jonkin asian haluamisesta. Jos et toimikaan pelinappulana odotetulla tavalla, seuraava keino on painostaa sinut siihen syyttelypelillä. Kaikki päätyy aina lopulta syyttelypeliin, se on narsistin tapa ratkaista ongelmia. Jos et tee mitä hän haluaa, hän tekee sinusta syyllisen, vähintäänkin omassa mielessään.
Voit kuitenkin joutua dilemmaan, jossa pohdit, oletko itse yhtään erilaisempi. Samalla tavallahan sinäkin vaadit narsistilta haluamaasi, rakkauden nimissä. Avain on siinä, että hyppää pois syyttelypelistä. Narsistin syyttäminen on hyödyllistä vain niin kauan, kun sitä tarvitsee päästäkseen irti. Sen jälkeen tai ilman sitä se vain jatkaa samaa kaavaa, samaa syyttelypeliä. Se on vain roolien kääntämistä toisinpäin, nyt sinä olet se "puhdas" ja hän syyllinen. Toiselta ihmiseltä ei voi vaatia, maanitella tai manipuloida haluamaansa. Narsisti on sellainen kuin hän on. Jos koet, ettei hänen kanssaan ole mahdollista olla sellaisessa suhteessa kuin haluat, teet itse valinnan. Teet itse valinnan lähteä tai jäädä. Kyse ei ole syyllisistä tai syyttömistä, vaan valinnoista. Tämä valinta ja toteuttaminen ei kuitenkaan ole sieltä yksinkertaisimmista päästä, mutta mahdollista. Se on mahdollista myös sinulle, meille kaikille.
Neiti Kettu
Moi,
VastaaPoistaMainitsit tässä tuon epävakaan persoonan, miten tällainen käyttäytyy tässä syyttelypelissä jos verrokkina on tässä kuvailtu narsisti. Epäilen että exäni on enemmänkin epävakaa persoona kuin narsistinen vaikka monet asiat täsmää tähän jälkimmäiseen vahvasti.
Hei,
Poistakäytännössä eri persoonallisuushäiriöiden erittely samasta ihmisestä voi olla haastavaa, sillä hänellä voi olla useamman piirteitä samaan aikaan. Tässä kysymyksessä kiinnostavinta ehkä ovat henkilön syvimmät motiivit ja syyt käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyy, ja tätä ei läheisenä välttämättä aina tai koskaan tule tietämään. Tärkeää on huomioida, että kun käyttäytyminen yltyy merkittävällä tavalla hankalaksi, sillä on merkitystä, olivat taustasyyt mitkä tahansa. Toisen ihmisen kipupisteitä ja ongelmia voi vain tiettyyn pisteeseen asti auttaa, ja suurimmat ponnistukset niiden kanssa työskentelyssä ovat lopulta henkilöllä itsellään. Siksi vaikka toisia motiiveja onkin helpompi ymmärtää, niillä ei välttämättä käytännön valintojen kannalta ole merkitystä.
Perinteisin ero epävakaan ja narsistisen persoonallisuuden välillä on hylkäämisen pelon ja riippuvuuden tiedostamisessa. Epävakaa persoonallisuus tyypillisesti testaa läheisiä ihmisiään sen varalta, että jos olen näin kamala, lähteekö hän ja jättää minut. Entä nyt, jos olen näin kamala? Hyväksyykö hän minut, tuli mitä tahansa? Toisen lähelle haluaa mahdottoman paljon, mutta siihen päästyään siinä on vaikeaa ja pelottavaa olla, koska jokainen pienikin merkki tuntuu siltä, että toinen on hylkäämässä. Läheisen on vaikea ymmärtää, miten pienistäkin asioista tulee niin suuria ongelmia ja miten hän tuntuu kuin tahallaan ärsyttävän ja tekevän vihamielisiä asioita. Syyttelypelissä epävakaa persoonallisuus on hyvin mustavalkoinen, hän kokee vuoroin olevansa itse kamala ja vuoroin kokee lähellään olevan toisen ihmisen kamalaksi. Hän elää vahvasti mukana näissä mustavalkoisissa tunteissaan, ja kokee valitsemansa käyttäytymisen välttämättömäksi tilanteessa.
Narsistinen persoonallisuus taas ei halua olla riippuvainen muista. Hän uskottelee itselleen, että ei tarvitse ketään, tai että hän saa heti tilalle kenet tahansa. Tyypillinen narsistinen ajatus on: "minä saan hetkessä jonkun tilallesi, mutta sinua ei kukaan huolisi". Syyttelypelissäkin hän on siis ikään kuin irti tunteistaan ja pitää muita ihmisiä korvattavina kertakäyttötavaroina. Todellisuudessa narsisti on hyvin riippuvainen muista ja heiltä saamastaan lähteestä, mutta joko ei tiedosta (vakavammista muodoissa) tai ei halua tiedostaa tätä.
Tämä erottelu on simppeli ja yksinkertaistava, mutta antaa jonkinlaista kuvaa eroista.