Ketunhäntä kainalossa

Narsismi ja psykopatia ovat keskeisesti toisiinsa liittyviä ilmiöitä, ja kysymys näiden erottamisesta toisistaan herää aina aika-ajoin esille. Sinänsä eri myrkkylaatujen erottelemisella ei ole merkitystä, koska kaikki ne kuitenkin ovat myrkyllisiä. Narsismista yleisesti puhuttaessa puhutaankin käytännössä näistä molemmista. Voi kuitenkin olla hyvä tiedostaa se mahdollisuus, että on olemassa myös varsin radikaalia myrkkyä (psykopatiaa), ja mitä tämä tarkoittaa. Olen tähän kirjoitukseen koonnut tavallisen elämän kannalta olennaisimpia kohtia narsismin ja psykopatian erottelemisesta. Kirjoitus pohjaa kaikkeen mitä olen koko tänä aikana ottanut selvää tästä aiheesta ja kuvaa mielestäni tämän hetkistä käsitystä näistä ilmiöistä. Diagnoosijärjestelmässä psykopatia kuuluu antisosiaalisen persoonallisuuden alle, mutta käytännössä tämän persoonallisuushäiriön kriteerit mittaavat vain rikollista elämäntapaa, eivät psykopaattista mieltä. Näin ollen osa psykopaateista ei täytä antisosiaalisen pers...

Minkälainen sija moraalilla on nykymaailmassa ja -kulttuurissa? Moraali on aikoinaan nähty yhtenä ihmisen korkeimmista ja tärkeimmistä ominaisuuksista. Suurimmat filosofit pohtivat ihmiselämän merkittäviä moraalisia kysymyksiä, ja tämä oli hyvin arvostettua. Moraalintaju liittyy keskeisesti ihmisen omatuntoon. Omatunto on keskeisin tekijä, joka estää ihmistä vahingoittamasta toista. On olemassa erityisiä tilanteita, joissa omatunnon vaikutus voi tilapäisesti heiketä, esimerkkinä vastapuolen dehumanisointi (esimerkiksi sodassa), käskevä ja valvova auktoriteetti, psykoosi tai valtava raivo. Omatunto voi kuitenkin myös puuttua kokonaan, ja tällöin puhutaan psykopatiasta. Psykopatiaa onkin aiemmin kutsuttu "moraaliseksi sairaudeksi". Psykologinen ymmärrys on tuonut esille erilaisia syitä ja seuraussuhteita moraalinvastaisten tekojen takaa. On löydetty yhteyksiä kaltoinkohtelukokemusten ja väkivallan kierteen omissa teoissaan jatkamisen väliltä. On löydetty yhteyksiä tilapäisten...

Tämän kirjoitukseni pääsisältö liittyy lapsena kaltoinkohdellun aikuisen toipumiseen ja kokemusten käsittelyyn. Riippumatta siitä oliko kaltoinkohtelu tarkoituksellista ja sadistista vai ei, kaikkein tärkeintä toipujalle on ymmärtää, että vanhempi ei ollut turvallinen, vaan vaarallinen . Olen lukenut ja kuullut monia kertoja, miten lapsena kaltoinkohdellut aikuiset haluavat väkisin ylläpitää mielikuvaa turvallisesta vanhemmasta. Tein itse samaa hyvin pitkään. Tämä on ymmärrettävää, sillä lapsena vanhemman vaarallisuuden tunnistaminen olisi tietänyt hengen lähtöä. Ilman vanhempaa lapsi ei käytännössä selviä.   Turvallista mielikuvaa ylläpidetään keskittymällä lohtua tuoviin selityksiin tai filosofioihin. Selityksiä voivat olla muun muassa: "hänellä oli vaikeaa elämässään sillä hetkellä, joten siksi hän teki niin, ei hän muuten olisi tehnyt niin", "hänellä oli vaikea lapsuus, eikä hän oikein osannut säädellä omia tunteitaan, mutta kyllä hän yritti", ...

Lapsuudessa koettua kaltoinkohtelua voi jaotella monella tavalla. Yksi keskeisin trauman vakavuuteen vaikuttava tekijä on kaltoinkohtelijan rooli lapsen elämässä. Mitä läheisempi henkilö on, sitä vaikeampi asiaa on käsitellä. Olen aiemminkin jo käsitellyt Tukholma-syndrooman kaltaisia oireita ja traumasidosta, jotka ovat reaktioita mahdottomaan tilanteeseen, jossa kaltoinkohtelija on samalla myös ainut tai merkittävimpiin kuuluva turvan lähde. Kaltoinkohtelua voi jaotella myös erilaisiin muotoihin. Yleensä kaltoinkohtelusta puhuttaessa tarkoitetaan fyysistä tai seksuaalista kaltoinkohtelua . Emotionaalinen ja psyykkinen kaltoinkohtelu jätetään usein huomioimatta, todennäköisesti osittain myös siitä syystä, että sitä on hankala määritellä. Rajan veto ei ole yhtä selvää kuin fyysisen ja seksuaalisen koskemattomuuden kohdalla. On hyvin vaikea näyttää toteen tai todistaa emotionaalisen kaltoinkohtelun olemassaolo objektiivisesti, sillä samaa käyttäytymistä ei voi yksiselitteisesti jo...