Narsistisen suhteen jälkeen: Surun vaiheet
Ensikontakti tietoon narsismista on usein samaan aikaan vapauttava sekä kauhistuttava asia. Sitä ennen olet voinut pitkään etsiä vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan ei ole osannut vastata, ja nyt, edessä on palanen, joka loksahtaa täydellisesti paikoilleen. Sitä ei uskalla uskoa todeksi, ei halua olla liian "dramaattinen" tai muuten järkyttää pakkaa, mutta sydän sanoo: "ota selvää lisää, tässä on se jokin mitä haluat tietää". Lopulta löytää täysin uudenlaisen maailman, tavan ajatella, ja ihmettelee, miksei näistä asioista puhuta enemmän ja julkisemmin. Tarve olisi suuri, ja mahdollisesti jopa pitkänkin tietämättömyytesi jälkeen voit olla katkerakin siitä, miksei kukaan sanonut sinulle näitä asioita aiemmin.
Monesti kuulee, että heränneet selviytyjät harmittelevat aiempia mielenterveyden kontaktejaan, jotka yrittivät auttaa asioiden vierestä, mutta eivät koskaan osanneet ohjata oikeaan suuntaan toipumispolulla. Niin mahdolliset oireesi ovat voineet junnata vuosia paikoillaan (tai jopa pahentua). Olet voinut kokea syyllisyyttä tilanteesi muuttumattomuudesta, kokea että se on sinun syysi ja että olet jotenkin perustavanlaatuisella tavalla viallinen, kun et pääse eteenpäin. Mutta nyt, olet löytänyt vastauksia ja päässyt ottamaan askelia oikeaan suuntaan. Osaat nyt tiedostaa toipumistasi estäviä tekijöitä (kuten narsistin manipulointiin uppoamisen) ja alat ottaa askelia kohti niistä irtautumista. Tämä ei ole helppoa, ja kohtaat matkallasi useita haasteita, mutta uusi tietämyksesi ja löytämäsi yhteisöt tukevat sinua matkallasi.
Kaikki tämä uuden löytäminen on energisoivaa ja aktivoivaa, mutta jossain vaiheessa tulet kosketuksiin tämän prosessin ytimen kanssa. Kyse on lopulta suruprosessista, luopumisesta. Luovut unelmistasi, kuvitelmistasi, toiveistasi, antamastasi panostuksesta, ihmissuhteesta, jonka kuvittelit olevan olemassa. Luovut turvallisuuden illuusiosta, hoivasta ja rakkaudesta, jota et koskaan saanut. Riippuen kokemuksestasi, voit myös luopua osasta itseäsi, persoonasta jonka kuvittelit omaavasi, tavoistasi ajatella, monista asioista. Kaiken tämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, ja se ei ole, mutta lopputulos on varmasti kaiken arvoista.
Suruprosessin voidaan sanoa kulkevan viiden tai seitsemän eri vaiheen kautta. Näiden vaiheiden ei välttämättä tarvitse olla suoraviivaisia ja tietyssä järjestyksessä kulkevia, vaan niiden välillä voi kulkea edestakaisin, tai jonkin vaiheen voi hypätä yli. Jokaisen suruprosessi on yksilöllinen.
Ensimmäinen vaihe on kieltäminen. Moni elää pitkään vaiheessa, jossa ei halua tunnustaa ja kohdata todellisuutta sellaisena, kuin se on. Jossain vaiheessa jokin dramaattinen tai ylilyövä tapahtuma/oivaltaminen voi herättää tästä arkisesta sumusta, ja tällöin todellisuus puskee esille sumun seasta. Ensimmäinen reaktio tällöinkin on kuitenkin keksiä rationaalisia selityksiä, jotka mitätöisivät arkisumua horjuttavan ja uhkaavan tapahtuman merkityksen. Aivot eivät pysty prosessoimaan yhtäkkiä esille tullutta uutta informaatiota, ja pyrkivät selittämään sitä vanhoilla totutuilla tavoilla. Jos tämä ei onnistu, ja epäilyksen siemen jää elämään, voit olla tyytyväinen (vaikket tässä vaiheessa sitä vielä osaakaan olla), sillä alat liikkua eteenpäin vaiheissa.
Välissä voi olla myös syyllisyyden vaihe. Jos et enää keksi tarpeeksi järkeviä selityksiä tapahtuneelle tai oivaltamillesi asioille, seuraava tyypillinen askel on pyrkiä vakauttamaan tilanne etsimällä syytä omasta itsestään. Syyllisyyttä kokemalla voit ikään kuin valehdella itsellesi, että asiat olisivat sinun hallinnassasi. Koska sinä jollakin tapaa aiheutit kaiken, voisit hypoteettisesti myös muuttaa asioita. Tämä ei kuitenkaan narsistisessa suhteessa ole totta tai mahdollista, oikeasti sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Arvaamaton ihminen on aina arvaamaton.
Toinen vaihe on viha. Mitä enemmän saat informaatiota narsismista ja mitä enemmän luet toisten selviytyjien tarinoita, sitä enemmän alat kokea, että et ansainnut kokemaasi, ja että olet mahdollisesti tuhlannut ja investoinut itsestäsi aikaa/rakkautta/materiaalisia asioita/suunnitelmia/unelmia jne. huijaukseen, tyhjään asiaan, joka ei ollut sitä mitä luulit sen olevan. Tässä vaiheessa sumu alkaa haihtua ja todellisuuden näkeminen voi herättää valtavaakin vihaa. Vihan avulla saa yleensä repäistyä itsensä irti ja saa voimaa pitää itsensä kaukana, irti, poissa. Viha suojaa sinua antamalla voimaa niin, että et palaa takaisin sumuun. Se motivoi sinua etsimään uutta polkua, mutta yksinään se ei riitä sinua tälle polulle kantamaan. Sillä samalla viha on kuitenkin myös sidos sinun ja narsistin välillä. Kun vihaat, sinun ei tarvitse päästää irti, vaan voit pitää suhdetta yllä ajattelemalla häntä yhä, nyt vain vihaisesti. Viha on hyvin olennainen osa toipumisprosessia ja on ymmärrettävää, että tässä vaiheessa sinulla on vielä sidoksia narsistia kohtaan. Syvät sidokset eivät katkea hetkessä. Osa selviytyjistä jää viha-kaupankäynti-vihakierteeseen kiinni, sillä viha tuntuu voimaannuttavalta, mutta toisaalta myös turvalliselta, sillä toteutumattomista unelmista ei tarvitse luopua. Vihan avulla unelmien rikkoutumisesta voi syyttää narsistia. Tämä tietysti on osaltaan validia, sitä en kiellä (väkivalta/hyväksikäyttö ei ole koskaan sinun syytäsi!). Syyllisten ja/tai koston etsiminen pitää kuitenkin yllä illuusiota siitä, että jos hän vain saa ansionsa mukaan/jos vain vihaan häntä tarpeeksi, saan takaisin sen mitä ansaitsen. Vaikka tämä ei loogisesti käykään järkeen, vihan täyttämässä mielessä se vaikuttaa pätevältä johtopäätökseltä. Todellisuudessa vihan kautta et kuitenkaan pidemmän päälle saavuta tarvitsemiasi asioita.
Kolmas vaihe on kaupankäynti. Vihan voima ei kestä ikuisesti, eikä sen ole tarkoituskaan kestää, sillä lopulta se tuhoaa sinua sekä kehollisella että mentaalisella tasolla. Vihan vallassa kehosi on esimerkiksi täynnä adrenaliinia, mikä ei pitkällä aikavälillä ole terveellistä. Muista kuitenkin, että sinun tarvitsee kokea vihaa juuri niin kauan ja sen verran, kuin omaan toipumiseesi on olennaista. Älä yritä väkisin tukahduttaa sitä, mutta joskus tarvitsee suodattaa omaa käyttäytymistään. Kaupankäyntivaihe alkaa, kun vihan voiman heiketessä koet jälleen tarvetta palata takaisin tuttuun ja turvalliseen sumuun. Etsit kompromissia tai uutta mahdollisuutta, jotta sinun ei tarvitsisi luopua vanhasta ja turvallisesta, mutta saisit jotakin uutta kuitenkin tilalle. Voit tällöin olla herkkä uskomaan narsistin selitykset siitä, että hän aikoo parantaa tapansa ja kaikki muuttuu. Tai voit etsiä korvaavaa ihmistä ja ihmissuhdetta, jota kuta joka olisi se mitä sinulta jäi puuttumaan, mutta ilman niitä huonoja puolia. Olet valmis venymään ja tekemään mitä tahansa, jotta saisit uudelleen sen, mistä et haluaisi luopua. Tässä vaiheessa etsit voimakkaalla tarpeella vastausta kymykseen: "onko tämä sitä oikeaa, vai onko tämä samanlaista kuin vanha (=esim. "onko hänkin narsisti vai ei?")". Olet yhä kiinni niissä unelmissa, joita sinulla oli narsistin kanssa, ja nyt pyrit saamaan ne eloon joko "muuttuneen" narsistin kanssa tai jonkin muun asian/ihmisen kautta. Sen sijaan, että aloittaisit uutta, haluat uudelleensynnyttää vanhan, josta et haluaisi luopua. Tämän vuoksi kysyt kysymystä uudelleen ja uudelleen saamatta siihen vastausta, sillä kukaan ei lopulta voi antaa sinulle tarvitsemaasi, toteutumatonta unelmaasi narsistin kanssa. Kysyt siis lopulta: "voinko saada takaisin sen, millaiseksi narsistin kuvittelin, edes jostain muualta?" ja vastaus tähän kysymykseen on ei. Voit saada paljon kaikkea muuta, mutta et tuota illuusiota, sillä se ei ollut totta.
Neljäs vaihe on masennus. Neljänteen vaiheeseen päästyäsi voit onnitella itseäsi. Se ei tunnu mitenkään hyvältä sillä hetkellä, mutta tämä vaihe on olennainen ja tärkeä vaihe, jota osa selviytyjistä välttelee viimeiseen asti. Tässä vaiheessa ymmärrät, että mikään ei lopulta auta. Ei kieltäminen, ei syyllisyys, ei viha, ei kaupankäynti. Mikään ei muuta tilannetta. Tämä hetki on toivoton, jolloin vihdoin tajuat, että turvallisuutesi on illuusio, eikä sitä ole enää olemassa (tai ehkä sitä ei koskaan ollut olemassa). Tässä vaiheessa vihdoin kohtaat todellisuuden sellaisena kuin se on. Joudut luopumaan unelmistasi ja tajuat, ettet voi saada sitä samaa minkään korvaavankaan asian kautta. Masennusvaiheen alussa voit kokea, että olet kadottanut itsesi ja otteesi elämään, mutta todellisuudessa asiat ovat päinvastoin. Olet juuri löytämässä itsesi ja saamassa otetta asioihin. Olet nyt uuden alussa, ottamassa ensimmäisiä askelia kohti uuden syntymistä, mutta olosi on huonompi kuin koskaan. Älä kuitenkaan luovuta palaamalla aiempiin vaiheisiin, vaan kulje masennusvaiheen läpi. Lupaan sinulle, että se kaikki on sen arvoista ja vasta sen kautta pääset irti niistä asioista, jotka pidättelevät sinua.
Tähän väliin voi ajatella myös uudelleenjärjestelyn vaiheen. Kun työskentelet itsesi kanssa, haet tukea selviytyjien yhteisöstä ja luet tietoa, teet kokoajan tärkeää uudelleenjärjestelevää työtä. Käy asioita läpi kirjoittamalla, puhumalla, keskustelemalla, tuntemalla, itkemällä, taiteen kautta jne., mikä tuntuu itsellesi sopivalta. Käsityksesi kokemistasi asioista ja lähelläsi olleista ihmisistä muuttuvat ja muodostat uudenlaisen tavan ajatella asioista. Uudelleenjärjestely limittyy hiljalleen haihtuvan masennuksen kanssa. Mitä enemmän alat saada ajatuksiasi kasaan ja alat löytää sitä uutta tietä, mille haluat astua, sitä enemmän masennus alkaa väistyä. Tilalle alkaa tulla varmuutta, luottamusta ja iloa tulevaisuuden näkymistä. Menneisyytesi alkaa jäsentyä ja muuttua osaksi elämäntarinaasi. Siitä tulee historiaa, ja alat kiinnostua uusista asioista ja niiden rakentamisesta. Uudelleenjärjestelyn vaihe voi kuitenkin kestää pitkäänkin, ja anna sille kaikki se aika, minkä tarvitset. On tärkeää, että alat hahmottaa kokonaisuutta ja ymmärtää asioita sinulle mielekkäällä tavalla. Toipumista ei tarvitse kiirehtiä.
Viides vaihe on hyväksyntä. Tässä vaiheessa kokemasi asiat ovat muuttuneet osaksi historiaasi ja elämäntarinaasi. Ne ovat osa sinua, tiedät miten ne ovat vaikuttaneet sinuun, mutta ne ovat jo mennyttä. Hyväksyntä ei tarkoita vääryyden hyväksymistä, vaan se tarkoittaa todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on. Et enää taistele sitä vastaan, että niin tapahtui kuin tapahtui, et yritä muuttaa menneisyyttä tai elää toteutumattomia unelmiasi uudelleen korvaavien asioiden kautta. Hyväksyt, että tämä tapahtuma on osa sinua, mutta ymmärrät samalla, että voit itse valita asioita tulevaisuuteesi, eikä sinun tarvitse jäädä ja ottaa vastaan huonoa kohtelua. Et enää mieti narsistia yhtä runsaasti, et etsi pakonomaisest vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin, etkä myöskään etsi vastauksia ulkopuoleltasi siihen, mitä sinun pitäisi seuraavaksi tehdä. Hyväksyt, että et ehkä koskaan saa tietää tai ymmärrä kaikkea. Sinulla on jo elämässäsi muita tavoitteita, jotka ovat sinulle tärkeämpiä kuin miettiä narsistia. Olet löytänyt sisältäsi ne vastaukset, joita tarvitset. Luotat itseesi, tiedät milloin lähteä pois havaitessasi jotakin vaarallista, eikä mieltäsi enää varjosta pelko hallitsemattomasta ajautumisesta uusien narsistien luokse. Sinun ei enää tarvitse kysyä kysymystä: "onko hänkin narsisti?", koska etsit uutta, et enää sitä samaa mikä yhdistyi mielessäsi narsistiin. Sen sijaan kysyt kysymystä: "onko hän tätä uutta asiaa, mitä haluan?", sillä olennaisempaa on rakentaa merkityksellistä kuin vain pelkästään välttää pahinta. Jos tämä vaihe kuulostaa nyt kaukaiselta, älä mieti sitä vielä. Olet juuri nyt siinä vaiheessa, jossa sinun kuuluukin olla. Tämä on pitkä prosessi, jossa jokainen hetki ja oivallus on tärkeä. Joskus mennään askelia taaksepäin ja joskus taas päästään eteenpäin. Hyväksyntää ei tarvitse pakottaa ennen kuin olet käynyt aiempia vaiheita läpi ja olet siihen valmis. Se tapahtuu omassa tahdissaan.
Neiti Kettu
Monesti kuulee, että heränneet selviytyjät harmittelevat aiempia mielenterveyden kontaktejaan, jotka yrittivät auttaa asioiden vierestä, mutta eivät koskaan osanneet ohjata oikeaan suuntaan toipumispolulla. Niin mahdolliset oireesi ovat voineet junnata vuosia paikoillaan (tai jopa pahentua). Olet voinut kokea syyllisyyttä tilanteesi muuttumattomuudesta, kokea että se on sinun syysi ja että olet jotenkin perustavanlaatuisella tavalla viallinen, kun et pääse eteenpäin. Mutta nyt, olet löytänyt vastauksia ja päässyt ottamaan askelia oikeaan suuntaan. Osaat nyt tiedostaa toipumistasi estäviä tekijöitä (kuten narsistin manipulointiin uppoamisen) ja alat ottaa askelia kohti niistä irtautumista. Tämä ei ole helppoa, ja kohtaat matkallasi useita haasteita, mutta uusi tietämyksesi ja löytämäsi yhteisöt tukevat sinua matkallasi.
Kaikki tämä uuden löytäminen on energisoivaa ja aktivoivaa, mutta jossain vaiheessa tulet kosketuksiin tämän prosessin ytimen kanssa. Kyse on lopulta suruprosessista, luopumisesta. Luovut unelmistasi, kuvitelmistasi, toiveistasi, antamastasi panostuksesta, ihmissuhteesta, jonka kuvittelit olevan olemassa. Luovut turvallisuuden illuusiosta, hoivasta ja rakkaudesta, jota et koskaan saanut. Riippuen kokemuksestasi, voit myös luopua osasta itseäsi, persoonasta jonka kuvittelit omaavasi, tavoistasi ajatella, monista asioista. Kaiken tämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, ja se ei ole, mutta lopputulos on varmasti kaiken arvoista.
Suruprosessin voidaan sanoa kulkevan viiden tai seitsemän eri vaiheen kautta. Näiden vaiheiden ei välttämättä tarvitse olla suoraviivaisia ja tietyssä järjestyksessä kulkevia, vaan niiden välillä voi kulkea edestakaisin, tai jonkin vaiheen voi hypätä yli. Jokaisen suruprosessi on yksilöllinen.
Ensimmäinen vaihe on kieltäminen. Moni elää pitkään vaiheessa, jossa ei halua tunnustaa ja kohdata todellisuutta sellaisena, kuin se on. Jossain vaiheessa jokin dramaattinen tai ylilyövä tapahtuma/oivaltaminen voi herättää tästä arkisesta sumusta, ja tällöin todellisuus puskee esille sumun seasta. Ensimmäinen reaktio tällöinkin on kuitenkin keksiä rationaalisia selityksiä, jotka mitätöisivät arkisumua horjuttavan ja uhkaavan tapahtuman merkityksen. Aivot eivät pysty prosessoimaan yhtäkkiä esille tullutta uutta informaatiota, ja pyrkivät selittämään sitä vanhoilla totutuilla tavoilla. Jos tämä ei onnistu, ja epäilyksen siemen jää elämään, voit olla tyytyväinen (vaikket tässä vaiheessa sitä vielä osaakaan olla), sillä alat liikkua eteenpäin vaiheissa.
Välissä voi olla myös syyllisyyden vaihe. Jos et enää keksi tarpeeksi järkeviä selityksiä tapahtuneelle tai oivaltamillesi asioille, seuraava tyypillinen askel on pyrkiä vakauttamaan tilanne etsimällä syytä omasta itsestään. Syyllisyyttä kokemalla voit ikään kuin valehdella itsellesi, että asiat olisivat sinun hallinnassasi. Koska sinä jollakin tapaa aiheutit kaiken, voisit hypoteettisesti myös muuttaa asioita. Tämä ei kuitenkaan narsistisessa suhteessa ole totta tai mahdollista, oikeasti sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Arvaamaton ihminen on aina arvaamaton.
Toinen vaihe on viha. Mitä enemmän saat informaatiota narsismista ja mitä enemmän luet toisten selviytyjien tarinoita, sitä enemmän alat kokea, että et ansainnut kokemaasi, ja että olet mahdollisesti tuhlannut ja investoinut itsestäsi aikaa/rakkautta/materiaalisia asioita/suunnitelmia/unelmia jne. huijaukseen, tyhjään asiaan, joka ei ollut sitä mitä luulit sen olevan. Tässä vaiheessa sumu alkaa haihtua ja todellisuuden näkeminen voi herättää valtavaakin vihaa. Vihan avulla saa yleensä repäistyä itsensä irti ja saa voimaa pitää itsensä kaukana, irti, poissa. Viha suojaa sinua antamalla voimaa niin, että et palaa takaisin sumuun. Se motivoi sinua etsimään uutta polkua, mutta yksinään se ei riitä sinua tälle polulle kantamaan. Sillä samalla viha on kuitenkin myös sidos sinun ja narsistin välillä. Kun vihaat, sinun ei tarvitse päästää irti, vaan voit pitää suhdetta yllä ajattelemalla häntä yhä, nyt vain vihaisesti. Viha on hyvin olennainen osa toipumisprosessia ja on ymmärrettävää, että tässä vaiheessa sinulla on vielä sidoksia narsistia kohtaan. Syvät sidokset eivät katkea hetkessä. Osa selviytyjistä jää viha-kaupankäynti-vihakierteeseen kiinni, sillä viha tuntuu voimaannuttavalta, mutta toisaalta myös turvalliselta, sillä toteutumattomista unelmista ei tarvitse luopua. Vihan avulla unelmien rikkoutumisesta voi syyttää narsistia. Tämä tietysti on osaltaan validia, sitä en kiellä (väkivalta/hyväksikäyttö ei ole koskaan sinun syytäsi!). Syyllisten ja/tai koston etsiminen pitää kuitenkin yllä illuusiota siitä, että jos hän vain saa ansionsa mukaan/jos vain vihaan häntä tarpeeksi, saan takaisin sen mitä ansaitsen. Vaikka tämä ei loogisesti käykään järkeen, vihan täyttämässä mielessä se vaikuttaa pätevältä johtopäätökseltä. Todellisuudessa vihan kautta et kuitenkaan pidemmän päälle saavuta tarvitsemiasi asioita.
Kolmas vaihe on kaupankäynti. Vihan voima ei kestä ikuisesti, eikä sen ole tarkoituskaan kestää, sillä lopulta se tuhoaa sinua sekä kehollisella että mentaalisella tasolla. Vihan vallassa kehosi on esimerkiksi täynnä adrenaliinia, mikä ei pitkällä aikavälillä ole terveellistä. Muista kuitenkin, että sinun tarvitsee kokea vihaa juuri niin kauan ja sen verran, kuin omaan toipumiseesi on olennaista. Älä yritä väkisin tukahduttaa sitä, mutta joskus tarvitsee suodattaa omaa käyttäytymistään. Kaupankäyntivaihe alkaa, kun vihan voiman heiketessä koet jälleen tarvetta palata takaisin tuttuun ja turvalliseen sumuun. Etsit kompromissia tai uutta mahdollisuutta, jotta sinun ei tarvitsisi luopua vanhasta ja turvallisesta, mutta saisit jotakin uutta kuitenkin tilalle. Voit tällöin olla herkkä uskomaan narsistin selitykset siitä, että hän aikoo parantaa tapansa ja kaikki muuttuu. Tai voit etsiä korvaavaa ihmistä ja ihmissuhdetta, jota kuta joka olisi se mitä sinulta jäi puuttumaan, mutta ilman niitä huonoja puolia. Olet valmis venymään ja tekemään mitä tahansa, jotta saisit uudelleen sen, mistä et haluaisi luopua. Tässä vaiheessa etsit voimakkaalla tarpeella vastausta kymykseen: "onko tämä sitä oikeaa, vai onko tämä samanlaista kuin vanha (=esim. "onko hänkin narsisti vai ei?")". Olet yhä kiinni niissä unelmissa, joita sinulla oli narsistin kanssa, ja nyt pyrit saamaan ne eloon joko "muuttuneen" narsistin kanssa tai jonkin muun asian/ihmisen kautta. Sen sijaan, että aloittaisit uutta, haluat uudelleensynnyttää vanhan, josta et haluaisi luopua. Tämän vuoksi kysyt kysymystä uudelleen ja uudelleen saamatta siihen vastausta, sillä kukaan ei lopulta voi antaa sinulle tarvitsemaasi, toteutumatonta unelmaasi narsistin kanssa. Kysyt siis lopulta: "voinko saada takaisin sen, millaiseksi narsistin kuvittelin, edes jostain muualta?" ja vastaus tähän kysymykseen on ei. Voit saada paljon kaikkea muuta, mutta et tuota illuusiota, sillä se ei ollut totta.
Neljäs vaihe on masennus. Neljänteen vaiheeseen päästyäsi voit onnitella itseäsi. Se ei tunnu mitenkään hyvältä sillä hetkellä, mutta tämä vaihe on olennainen ja tärkeä vaihe, jota osa selviytyjistä välttelee viimeiseen asti. Tässä vaiheessa ymmärrät, että mikään ei lopulta auta. Ei kieltäminen, ei syyllisyys, ei viha, ei kaupankäynti. Mikään ei muuta tilannetta. Tämä hetki on toivoton, jolloin vihdoin tajuat, että turvallisuutesi on illuusio, eikä sitä ole enää olemassa (tai ehkä sitä ei koskaan ollut olemassa). Tässä vaiheessa vihdoin kohtaat todellisuuden sellaisena kuin se on. Joudut luopumaan unelmistasi ja tajuat, ettet voi saada sitä samaa minkään korvaavankaan asian kautta. Masennusvaiheen alussa voit kokea, että olet kadottanut itsesi ja otteesi elämään, mutta todellisuudessa asiat ovat päinvastoin. Olet juuri löytämässä itsesi ja saamassa otetta asioihin. Olet nyt uuden alussa, ottamassa ensimmäisiä askelia kohti uuden syntymistä, mutta olosi on huonompi kuin koskaan. Älä kuitenkaan luovuta palaamalla aiempiin vaiheisiin, vaan kulje masennusvaiheen läpi. Lupaan sinulle, että se kaikki on sen arvoista ja vasta sen kautta pääset irti niistä asioista, jotka pidättelevät sinua.
Tähän väliin voi ajatella myös uudelleenjärjestelyn vaiheen. Kun työskentelet itsesi kanssa, haet tukea selviytyjien yhteisöstä ja luet tietoa, teet kokoajan tärkeää uudelleenjärjestelevää työtä. Käy asioita läpi kirjoittamalla, puhumalla, keskustelemalla, tuntemalla, itkemällä, taiteen kautta jne., mikä tuntuu itsellesi sopivalta. Käsityksesi kokemistasi asioista ja lähelläsi olleista ihmisistä muuttuvat ja muodostat uudenlaisen tavan ajatella asioista. Uudelleenjärjestely limittyy hiljalleen haihtuvan masennuksen kanssa. Mitä enemmän alat saada ajatuksiasi kasaan ja alat löytää sitä uutta tietä, mille haluat astua, sitä enemmän masennus alkaa väistyä. Tilalle alkaa tulla varmuutta, luottamusta ja iloa tulevaisuuden näkymistä. Menneisyytesi alkaa jäsentyä ja muuttua osaksi elämäntarinaasi. Siitä tulee historiaa, ja alat kiinnostua uusista asioista ja niiden rakentamisesta. Uudelleenjärjestelyn vaihe voi kuitenkin kestää pitkäänkin, ja anna sille kaikki se aika, minkä tarvitset. On tärkeää, että alat hahmottaa kokonaisuutta ja ymmärtää asioita sinulle mielekkäällä tavalla. Toipumista ei tarvitse kiirehtiä.
Viides vaihe on hyväksyntä. Tässä vaiheessa kokemasi asiat ovat muuttuneet osaksi historiaasi ja elämäntarinaasi. Ne ovat osa sinua, tiedät miten ne ovat vaikuttaneet sinuun, mutta ne ovat jo mennyttä. Hyväksyntä ei tarkoita vääryyden hyväksymistä, vaan se tarkoittaa todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on. Et enää taistele sitä vastaan, että niin tapahtui kuin tapahtui, et yritä muuttaa menneisyyttä tai elää toteutumattomia unelmiasi uudelleen korvaavien asioiden kautta. Hyväksyt, että tämä tapahtuma on osa sinua, mutta ymmärrät samalla, että voit itse valita asioita tulevaisuuteesi, eikä sinun tarvitse jäädä ja ottaa vastaan huonoa kohtelua. Et enää mieti narsistia yhtä runsaasti, et etsi pakonomaisest vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin, etkä myöskään etsi vastauksia ulkopuoleltasi siihen, mitä sinun pitäisi seuraavaksi tehdä. Hyväksyt, että et ehkä koskaan saa tietää tai ymmärrä kaikkea. Sinulla on jo elämässäsi muita tavoitteita, jotka ovat sinulle tärkeämpiä kuin miettiä narsistia. Olet löytänyt sisältäsi ne vastaukset, joita tarvitset. Luotat itseesi, tiedät milloin lähteä pois havaitessasi jotakin vaarallista, eikä mieltäsi enää varjosta pelko hallitsemattomasta ajautumisesta uusien narsistien luokse. Sinun ei enää tarvitse kysyä kysymystä: "onko hänkin narsisti?", koska etsit uutta, et enää sitä samaa mikä yhdistyi mielessäsi narsistiin. Sen sijaan kysyt kysymystä: "onko hän tätä uutta asiaa, mitä haluan?", sillä olennaisempaa on rakentaa merkityksellistä kuin vain pelkästään välttää pahinta. Jos tämä vaihe kuulostaa nyt kaukaiselta, älä mieti sitä vielä. Olet juuri nyt siinä vaiheessa, jossa sinun kuuluukin olla. Tämä on pitkä prosessi, jossa jokainen hetki ja oivallus on tärkeä. Joskus mennään askelia taaksepäin ja joskus taas päästään eteenpäin. Hyväksyntää ei tarvitse pakottaa ennen kuin olet käynyt aiempia vaiheita läpi ja olet siihen valmis. Se tapahtuu omassa tahdissaan.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti