Valehtelun tunnusmerkkejä
Törmäsin youtubessa videoon, jossa entinen CIA:n työntekijä kertoo valehtelun tunnistamisesta. Tieteellisesti on monia kertoja todistettu, että valehtelemista ei pysty aukottomasti tunnistamaan kikkojen avulla, sillä siihen liittyy niin monia erilaisia ulottuvuuksia. Mikään menetelmä ei siis voi olla aukoton, eikä sitä varsinkaan kotisohvilta käsin saisi kovin tuomitsevasti toteuttaa. Siitä huolimatta tämä video oli asiallinen ja mielenkiintoinen, ja päätin kirjoittaa siitä tämän blogin lukijoille merkityksellisimpiä kohtia. Muistathan kuitenkin, että et voi koskaan minkään kikan perusteella mennä aukottomasti sanomaan valehteleeko joku vai ei. Näiden keinojen tarkoitus on helpottaa varoituskellojasi ja auttaa sinua huomaamaan tilanteet, joissa kannattaa tarkkailla ja ottaa asioista enemmän selvää. Linkki videoon.
Videon puhuja Susan Carnicero painottaa, että merkkejä voi tulkita ainoastaan silloin, kun ne tulevat suorana reaktiona esitettyyn kysymykseen (soveltaen voisi sanoa myös, että suorana reaktiona johonkin tilanteeseen). Tämä tarkoittaa, että muuna aikana kuin heti kysymyksen jälkeen havaittu merkki voi kuvata mitä tahansa muutakin asiaa, kuten esimerkiksi henkilön jännittyneisyyttä. Tulkintoja ei voi pohjalta spekuloinnille ("tarkoittaakohan tämä nyt tuota vai tuota"), vaan sen täytyy olla puhdasta analysointia ("tämä reaktio seurasi tästä kysymyksestä"). Jos et ole varma, älä tulkitse! Tärkeää on myös hallita omia ennakkokäsityksiään ja -luulojaan. Pyri pitämään mielesi mahdollisimman neutraalina, ja tämä voi olla vaikeaa. Monesti olemme joko aiempien tietojemme pohjalta muodostaneet käsityksen ihmisestä, tai kiinnitämme huomiota epäolennaisiin tekijöihin esimerkiksi ulkonäössä tai olemuksessa. Jos haluat todella analysoida, valehteleeko joku mahdollisesti, näiden tekijöiden ei saisi antaa vaikuttaa tulkintaasi.
Käytännön elämässä kehotan kuitenkin, että luotat intuitioosi, vaikket tietäisikään minkä perusteella olet siihen tulokseen tullut. Jos hälytyskellosi soivat ja varoittavat sinua, sinun ei tarvitse pyrkiä neutraloimaan tätä tunnetta, jotta voisit ns. kliinisesti analysoida tilannetta. Näin tehdessäsi voit joissain tilanteissa asettaa itsesi jopa vaaraan, eli muista huolehtia turvallisuudestasi ensin! Kun olet ottanut tarvittavan etäisyyden niin, ettet ole esimerkiksi välittömässä vaikutuspiirissä tai riippuvainen kyseisestä henkilöstä, voit sen jälkeen halutessasi tarkkailla tilannetta analyyttisemmin.
Carniceron mukaan valehtelun tunnistamisen malli kulkee siis seuraavasti:
Minkään tämän kaaren ulkopuolella tapahtuvan hermostuneisuuden tai muun epämääräisyyden ei voi vakuudella tulkita kuvaavan valehtelua, reaktiota voi analysoida ainoastaan suoraan ärsykkeen jälkeen! Toisaalta jäin pohtimaan myös sitä, että varsinkin narsistisessa suhteessa eläneet ovat voineet tottua ottamaan syyllisyyden automaattisesti niskoilleen niistäkin asioista, joita he eivät ole tehneet. Projektio, gaslighting ja syyllistäminen ovat olleet niin arkipäiväisiä asioita, että narsistisessa suhteessa tottuu olemaan ikään kuin puolustuskannalla silloinkin, kun ei tarvitsisi olla. Näin ollen kysymys/ärsyke voi herättää ketjun, jossa ikään kuin kokee valehtelevansa, vaikkei oikeasti valehtelisikaan. Uskon, että tämänkaltainen reaktio voi tällä mallilla tulkittuna näyttäytyä myös valehteluna, mikä huolettaa minua suuresti. Luin videon kommenteista, että esimerkiksi autismin kirjo voi myös aiheuttaa vastaavaa epämääräistä vastaamista ärsykkeeseen, jolloin tulkinta voi osua pieleen. Selviytyjien kannattaakin tätä juttua lukiessaan miettiä myös omia reaktiomallejaan, sillä uusissa ihmissuhteissa voi syntyä ongelmia, jos tulee tulkituksi valehtelijaksi silloinkin, kun ei valehtele!
Carnicero nostaa esille, että merkkejä on oltava havaittavissa useita samaan aikaan reaktiona samaan ärsykkeeseen (hän mainitsee kaksi tai enemmän). Yksi merkki voi siis vielä olla sattumaa, mutta mitä useampi merkki on havaittavissa, sitä vahvemman tulkinnan voi tehdä.
Yllä olevassa kaaviossa kolmantena kohtana on tietoinen vaikuttamispyrkimys, jonka voi nimetä toisella tavalla myös manipuloinniksi. Jos olet perehtynyt esimerkiksi George Simonin kirjaan In Sheep's Clothing (ks. Tunnista manipulointi!), seuraavaksi kuvaamani asiat kuulostavat yllättävän tutuilta. Valehtelun tietoisessa osiossa on lopulta kyse pyrkimyksestä vaikuttaa toisten ihmisten käsityksiin, eli heidän manipuloimisestaan. Eli kun olet opiskelut manipuloinnin tunnistamista, olet samalla opiskellut valehtelemisen tunnistamista! Kätevää. Tämä malli tuo kuitenkin lisäksi sen ajatuksen, että manipuloijankin käyttäytyminen on tulkittavissa ärsyke-reaktio -tyylisesti. Toisin sanoen, jokin ärsyke motivoi ja herättää manipuloimaan. Vähemmän taitavien valehtelijoiden ja manipuloijien käyttäytymisestä on siten havaittavissa jopa tuo automaattisen reaktion vaihe, jossa tietoinen mieli ei ole vielä ehtinyt suunnittelemaan seuraavaa liikettä. Psykopaattisempien tapausten kohdalla tämä hetki voi kuitenkin olla minimaalinen, jos ollenkaan näkyvä.
Kuitenkin, mitä enemmän automaattinen reaktio on havaittavissa, sitä selkeämpiä merkit ovat. Jos automaattinen reaktio ohjaa tietoisen mielen valitsemaa strategiaa, voi se olla karkeampi ja vähemmän hienostunut yritys ratkaista tilanne. Kun tunnistat tai tarkoituksella annat ärsykkeen (esim. jokin tietty sana, vaatimus, kysymys), voit tarkastella tilannetta kokonaisuutena ja havaita tilanteeseen suhteutettuna ylimitoitettuja reaktioita.
Keskeisimmiksi ominaisuuksiksi valehtelijoiden reaktioissa Carnicero kuvaa kiertelevyyden, mahdollisen aggression ja vakuuttelun. Vaikka tämä kuulostaisi itsestäänselvältä, kiertelevyyttä ei arjessa aina tunnista, kuten ei myöskään erota infromaation antamista vakuuttelusta ("convey vs. convince"). Vaatii perehtymistä manipulaatioon tai valehtelemiseen, jotta asiaa pysähtyisi miettimään. Pysähdy kuuntelemaan, mitä henkilö sinulle todella sanoo. Vastaako hän kysymykseesi? Kertooko hän sen asian, mikä tilanteessa kuuluu kertoa? Jättääkö hän kokonaan sanomatta kyllä tai ei kysymykseen, jossa jompi kumpi näistä kuuluisi antaa vastaukseksi? Älä sekaannu lillukanvarsista, älä lipeä pois keskustelun alla olevasta aiheesta, äläkä provosoidu haastavista aiheen vaihdoista (ks. lisää Tunnista manipulointi!). Jos hän vastaa epämääräisesti, esimerkiksi "ei oikeastaan" tai "yleensä joo", kysy tarkentava kysymys. Jos hän ei sano kyllä tai ei ilman lisäsanoja, hän ei ole vastannut kyllä tai ei.
Moni ns. tavallinen valehtelija pyrkii "valehtelemaan olemalla valehtelematta" niin, ettei anna suoraa valheellista vastausta. Heille suora valehteleminen aiheuttaa suurta stressiä, jolloin tarkentavat kysymyksesi voivat saada tätä stressiä voimistumaan ja voimistumaan, sillä et anna heidän päästä läpi pelkällä epämääräisellä vastauksella. Narsisti ja varsinkin psykopaatti sen sijaan kykenee valehtelemaan suoraankin, jolloin heidän kohdallaan tarkentavat kysymykset eivät välttämättä nosta stressiä. Narsistilla stressitaso voi nousta siitä, jos et suostu tekemään hänen haluamaansa asiaa ilman vastaväitteitä, ei välttämättä niinkään itse valehtelusta. Narsistit ja psykopaatit käyttävät kiertelyä, lillukanvarsia ja epämääräisyyttä kuitenkin siksi, että ne ovat tehokkaita manipulointikeinoja. Niiden avulla vastapuolen pää saadaan sekaisin, jolloin itse keskustelunaihe unohtuu. Siispä jos penäät heiltä suoraa vastausta, he voivat kyllästyä koska eivät saaneet sinusta haluaamaansa ja lopettaa, tai he voivat vaihtaa keinoa esimerkiksi aggressioon, vakuutteluun, myötätunnon herättämiseen, syyllistämiseen, mikä ikinä keinoista on vielä käyttämättä. Älä koskaan jää penäämään suoraa vastausta silloin, jos tilanne vaikuttaa vaaralliselta!
Aggressio tai hyökkääminen suorana reaktiona kysymykseen on myös yksi merkki. Hyökkääminen on yleensä tapa sulkea tilanne ja johdattaa se toiseen suuntaan. Vastapuoli päätyy puolustamaan itseään ja jättää kysymättä enempää. Tämä voi olla suoranaista pelkoa aiheuttavaa huutoa ja uhkailua, tai hienovaraisempaa "miksi minua aina syytetään" -tyyppistä syyllisyyden siirtoa. Aggressio voi näkyä myös vain pelkästään kasvonilmeissä tai kehoneleissä puheiden ollessa jotain muuta. Kehonkielen ja puheen sisällön epäsuhta on myös merkki siitä, että jokin on pielessä. Huulilla käväisevä hymy samalla, kun henkilö puhuu olevansa pahoillaan jostakin, viestii epäjohdonmukaisuutta lauseiden kanssa. Toisaalta kyseessä voi olla tilanne, jollaiseen yleensä kulttuurissa suhtaudutaan vakavasti (esimerkiksi kadonnut lapsi), ja henkilö viestii niin kuin ei ymmärtäisi tilanteen vakavuutta ollenkaan (tai esiintyy liioitellusti). Tämänkaltainen on usein vakava merkki, joka voi kuvata pelkän valehtelun lisäksi myös muuta ongelmallisuutta.
Seuraava tärkeä erottelu on siinä, antaako henkilö selkeästi tietoa, vai yrittääkö hän vakuutella sinua jostakin. Jos kysyt selkeän kysymyksen, selkein tapa vastata siihen on kertoa tarvittava tieto selkeästi. Jos henkilö taas maalailee rönsyilevää tarinaa tai käyttää paljon aikaa perusteluun, hän ei kerro tarvittavaa tietoa selkeästi. Hän voi esimerkiksi maalailla itsestään henkilökuvaa, jonka mukaan hän on hieno ja hyvä tyyppi, joka taas pohjustaa haluaisi uskoa hänen valheitaan. Toisaalta myös saman asian toistaminen ja ikään kuin varmistelu on muuta kuin selkeän tiedon antamista. Lauseisiin voi helposti upottaa kuulostamatta liialta vannomista ja rehellisyyden vannottamista. Esimerkiksi "rehellisesti sanottuna, XX", "XX, uskothan minua?" tai "vannon, että XX" ovat ylimääräistä infoa. Varsinkin jos pysyt itse myös hiljaa ja pidät taukoa ennen vastaustasi, tämä voi aiheuttaa valehtelijassa pakkoa täyttää aukkoja ylimääräisellä vakuuttelulla.
Myös nonverbaalisilla merkeillä on merkitystä. Yksi merkittävistä on pitkä tauko ennen vastaamista. Tämä kertoo siitä, että henkilö miettii ja mahdollisesti muotoilee sanojaan. Vastaus ei ole siis selvä ja heti helposti sanottavissa. Miksi näin tapahtuu, voi kuitenkin johtua monestakin syystä. Henkilö voi olla hermostunut tai ajatella, että olet esimerkiksi tuomitsemassa häntä, jos hän ei asettele sanojaan oikein. Jos pitkän tauon kanssa esiintyy kuitenkin muita yllä kuvattuja merkkejä, valehtelemisen todennäköisyys nousee. Nonverbaalisia merkkejä ovat myös edelläkin mainittu sanojen ja nonverbaalisen viestinnän epäsuhta, hermostuneet eleet (kasvojen koskettelu, hiusten sukiminen) tai ankkuripisteiden liikuttelu. Ankkuripisteillä tarkoitetaan kehon uloimpana olevia pisteitä, joita voivat olla esimerkiksi polvet, kyynärpäät tai jalat riippuen asennosta. Nonverbaalien vihjeiden kanssa pätee sama kuin verbaalistenkin vihjeiden kohdalla, merkin on oltava näkyvissä välittömästi kysymyksen jälkeen. Tällöin se on reaktio kysymykseen, eikä pelkästään yleisen hermostuneisuuden merkki.
Merkkejä, joita on havaittava suorana reaktiona ärsykkeeseen vähintään kaksi tai enemän, ovat siis nämä:
- suoran vastauksen puuttuminen
- vajaat vastaukset (esim. ei oikeastaan)
- hyökkääminen
- tarve käännyttää tai suostutella
- vannominen
- kuvan maalailu (esim. rehellisesti sanottuna, ......)
- liian pitkä tauko ennen vastaamista
- verbaalisen ja nonverbaalisen kommunikaation epäsuhta
- ankkuripisteiden liikuttaminen
- siistimis/hypistelyeleet
Olennaista on siis, että merkit havaitaan suorana reaktiona ärsykkeeseen, ja että niitä on useampi kuin yksi! Joskus merkkejä voi ilmetä myös muista syistä, jolloin tulkinta on aina tilannekohtaista.
Mielestäni olennaisin anti narsismiteeman kannalta tällä videolla oli se, että se laajensi kuvaa manipuloinnista. Manipulointi ei aina (eikä voikaan olla) ole ennaltasuunniteltuja monimutkaisia tarinaverkkoja, vaan se tapahtuu tässä ja nyt tilanteiden eläessä. Manipulatiiviset toimet ovat siis usein reaktioita johonkin juuri tapahtuneeseen asiaan. Yksinkertaisimmalla tasolla jokainen manipulointiliike on suora seuraus edellisestä teostasi/sanomisestasi. Kun alat tarkastelemaan näitä tapahtumaketjuja, ymmärrät ehkä paremmin miksi manipuloiva ihminen teki tai sanoi niin ja mitä hän sillä tavoittelee.
Toisaalta myös valehtelun merkkien tunnistaminen toimii hyvänä tukena omalle intuitiolle silloin, kun tilanteessa tuntuu olevan jotain mätää, mutta ei tiedä mitä. Usein nämä merkit osaa alitajuntaisesti tunnistaa, mutta koska niitä ei osaa loogisesti selittää merkeiksi, ne helposti sivuuttaa. Katsoin esimerkiksi erästä tosi tv-ohjelmaa, jossa eräs henkilö jatkuvasti vältteli suorien vastauksien antamista tiettyyn aiheeseen. Jossain vaiheessa myöhemmin saman kysymyksen kohdalla hän lopulta pienen tauon ja vitsiksi heiton jälkeen vastasi "ehdottomasti". "Ehdottomasti" ei ole "kyllä", vaikka muut ympärillä sen näin tulkitsivatkin iloisena. Tämä sinänsä kertoo vain sen, että tällä ihmisellä on jostain syystä vaikeuksia vastata tähän kysymykseen, eikä hän halua sanoa "kyllä" (valehtelusta laajemmin ei voida sanoa tai siitä miksi hänellä oli vaikeuksia vastata). Muutoin hän sanoisin "kyllä" ilman kiertelyä, vitsailua ja pitkää miettimisaikaa.
Neiti Kettu
Videon puhuja Susan Carnicero painottaa, että merkkejä voi tulkita ainoastaan silloin, kun ne tulevat suorana reaktiona esitettyyn kysymykseen (soveltaen voisi sanoa myös, että suorana reaktiona johonkin tilanteeseen). Tämä tarkoittaa, että muuna aikana kuin heti kysymyksen jälkeen havaittu merkki voi kuvata mitä tahansa muutakin asiaa, kuten esimerkiksi henkilön jännittyneisyyttä. Tulkintoja ei voi pohjalta spekuloinnille ("tarkoittaakohan tämä nyt tuota vai tuota"), vaan sen täytyy olla puhdasta analysointia ("tämä reaktio seurasi tästä kysymyksestä"). Jos et ole varma, älä tulkitse! Tärkeää on myös hallita omia ennakkokäsityksiään ja -luulojaan. Pyri pitämään mielesi mahdollisimman neutraalina, ja tämä voi olla vaikeaa. Monesti olemme joko aiempien tietojemme pohjalta muodostaneet käsityksen ihmisestä, tai kiinnitämme huomiota epäolennaisiin tekijöihin esimerkiksi ulkonäössä tai olemuksessa. Jos haluat todella analysoida, valehteleeko joku mahdollisesti, näiden tekijöiden ei saisi antaa vaikuttaa tulkintaasi.
Käytännön elämässä kehotan kuitenkin, että luotat intuitioosi, vaikket tietäisikään minkä perusteella olet siihen tulokseen tullut. Jos hälytyskellosi soivat ja varoittavat sinua, sinun ei tarvitse pyrkiä neutraloimaan tätä tunnetta, jotta voisit ns. kliinisesti analysoida tilannetta. Näin tehdessäsi voit joissain tilanteissa asettaa itsesi jopa vaaraan, eli muista huolehtia turvallisuudestasi ensin! Kun olet ottanut tarvittavan etäisyyden niin, ettet ole esimerkiksi välittömässä vaikutuspiirissä tai riippuvainen kyseisestä henkilöstä, voit sen jälkeen halutessasi tarkkailla tilannetta analyyttisemmin.
Carniceron mukaan valehtelun tunnistamisen malli kulkee siis seuraavasti:
ärsyke
(esim. kysymys tai muu peiteltävästä/valehdeltavasta asiasta muistuttava tekijä)
⬇
automaattinen reaktio
(voi olla hyvinkin nopea tai pidempi riippuen valehtelijan kylmäpäisyydestä)
⬇
tietoinen vaikuttamispyrkimys
(tässä vaiheessa valehtelijan suunnitelmallinen mieli pyrkii vaikuttamaan valehtelun kohteen ajatteluun)
Minkään tämän kaaren ulkopuolella tapahtuvan hermostuneisuuden tai muun epämääräisyyden ei voi vakuudella tulkita kuvaavan valehtelua, reaktiota voi analysoida ainoastaan suoraan ärsykkeen jälkeen! Toisaalta jäin pohtimaan myös sitä, että varsinkin narsistisessa suhteessa eläneet ovat voineet tottua ottamaan syyllisyyden automaattisesti niskoilleen niistäkin asioista, joita he eivät ole tehneet. Projektio, gaslighting ja syyllistäminen ovat olleet niin arkipäiväisiä asioita, että narsistisessa suhteessa tottuu olemaan ikään kuin puolustuskannalla silloinkin, kun ei tarvitsisi olla. Näin ollen kysymys/ärsyke voi herättää ketjun, jossa ikään kuin kokee valehtelevansa, vaikkei oikeasti valehtelisikaan. Uskon, että tämänkaltainen reaktio voi tällä mallilla tulkittuna näyttäytyä myös valehteluna, mikä huolettaa minua suuresti. Luin videon kommenteista, että esimerkiksi autismin kirjo voi myös aiheuttaa vastaavaa epämääräistä vastaamista ärsykkeeseen, jolloin tulkinta voi osua pieleen. Selviytyjien kannattaakin tätä juttua lukiessaan miettiä myös omia reaktiomallejaan, sillä uusissa ihmissuhteissa voi syntyä ongelmia, jos tulee tulkituksi valehtelijaksi silloinkin, kun ei valehtele!
Carnicero nostaa esille, että merkkejä on oltava havaittavissa useita samaan aikaan reaktiona samaan ärsykkeeseen (hän mainitsee kaksi tai enemmän). Yksi merkki voi siis vielä olla sattumaa, mutta mitä useampi merkki on havaittavissa, sitä vahvemman tulkinnan voi tehdä.
Yllä olevassa kaaviossa kolmantena kohtana on tietoinen vaikuttamispyrkimys, jonka voi nimetä toisella tavalla myös manipuloinniksi. Jos olet perehtynyt esimerkiksi George Simonin kirjaan In Sheep's Clothing (ks. Tunnista manipulointi!), seuraavaksi kuvaamani asiat kuulostavat yllättävän tutuilta. Valehtelun tietoisessa osiossa on lopulta kyse pyrkimyksestä vaikuttaa toisten ihmisten käsityksiin, eli heidän manipuloimisestaan. Eli kun olet opiskelut manipuloinnin tunnistamista, olet samalla opiskellut valehtelemisen tunnistamista! Kätevää. Tämä malli tuo kuitenkin lisäksi sen ajatuksen, että manipuloijankin käyttäytyminen on tulkittavissa ärsyke-reaktio -tyylisesti. Toisin sanoen, jokin ärsyke motivoi ja herättää manipuloimaan. Vähemmän taitavien valehtelijoiden ja manipuloijien käyttäytymisestä on siten havaittavissa jopa tuo automaattisen reaktion vaihe, jossa tietoinen mieli ei ole vielä ehtinyt suunnittelemaan seuraavaa liikettä. Psykopaattisempien tapausten kohdalla tämä hetki voi kuitenkin olla minimaalinen, jos ollenkaan näkyvä.
Kuitenkin, mitä enemmän automaattinen reaktio on havaittavissa, sitä selkeämpiä merkit ovat. Jos automaattinen reaktio ohjaa tietoisen mielen valitsemaa strategiaa, voi se olla karkeampi ja vähemmän hienostunut yritys ratkaista tilanne. Kun tunnistat tai tarkoituksella annat ärsykkeen (esim. jokin tietty sana, vaatimus, kysymys), voit tarkastella tilannetta kokonaisuutena ja havaita tilanteeseen suhteutettuna ylimitoitettuja reaktioita.
Keskeisimmiksi ominaisuuksiksi valehtelijoiden reaktioissa Carnicero kuvaa kiertelevyyden, mahdollisen aggression ja vakuuttelun. Vaikka tämä kuulostaisi itsestäänselvältä, kiertelevyyttä ei arjessa aina tunnista, kuten ei myöskään erota infromaation antamista vakuuttelusta ("convey vs. convince"). Vaatii perehtymistä manipulaatioon tai valehtelemiseen, jotta asiaa pysähtyisi miettimään. Pysähdy kuuntelemaan, mitä henkilö sinulle todella sanoo. Vastaako hän kysymykseesi? Kertooko hän sen asian, mikä tilanteessa kuuluu kertoa? Jättääkö hän kokonaan sanomatta kyllä tai ei kysymykseen, jossa jompi kumpi näistä kuuluisi antaa vastaukseksi? Älä sekaannu lillukanvarsista, älä lipeä pois keskustelun alla olevasta aiheesta, äläkä provosoidu haastavista aiheen vaihdoista (ks. lisää Tunnista manipulointi!). Jos hän vastaa epämääräisesti, esimerkiksi "ei oikeastaan" tai "yleensä joo", kysy tarkentava kysymys. Jos hän ei sano kyllä tai ei ilman lisäsanoja, hän ei ole vastannut kyllä tai ei.
Moni ns. tavallinen valehtelija pyrkii "valehtelemaan olemalla valehtelematta" niin, ettei anna suoraa valheellista vastausta. Heille suora valehteleminen aiheuttaa suurta stressiä, jolloin tarkentavat kysymyksesi voivat saada tätä stressiä voimistumaan ja voimistumaan, sillä et anna heidän päästä läpi pelkällä epämääräisellä vastauksella. Narsisti ja varsinkin psykopaatti sen sijaan kykenee valehtelemaan suoraankin, jolloin heidän kohdallaan tarkentavat kysymykset eivät välttämättä nosta stressiä. Narsistilla stressitaso voi nousta siitä, jos et suostu tekemään hänen haluamaansa asiaa ilman vastaväitteitä, ei välttämättä niinkään itse valehtelusta. Narsistit ja psykopaatit käyttävät kiertelyä, lillukanvarsia ja epämääräisyyttä kuitenkin siksi, että ne ovat tehokkaita manipulointikeinoja. Niiden avulla vastapuolen pää saadaan sekaisin, jolloin itse keskustelunaihe unohtuu. Siispä jos penäät heiltä suoraa vastausta, he voivat kyllästyä koska eivät saaneet sinusta haluaamaansa ja lopettaa, tai he voivat vaihtaa keinoa esimerkiksi aggressioon, vakuutteluun, myötätunnon herättämiseen, syyllistämiseen, mikä ikinä keinoista on vielä käyttämättä. Älä koskaan jää penäämään suoraa vastausta silloin, jos tilanne vaikuttaa vaaralliselta!
Aggressio tai hyökkääminen suorana reaktiona kysymykseen on myös yksi merkki. Hyökkääminen on yleensä tapa sulkea tilanne ja johdattaa se toiseen suuntaan. Vastapuoli päätyy puolustamaan itseään ja jättää kysymättä enempää. Tämä voi olla suoranaista pelkoa aiheuttavaa huutoa ja uhkailua, tai hienovaraisempaa "miksi minua aina syytetään" -tyyppistä syyllisyyden siirtoa. Aggressio voi näkyä myös vain pelkästään kasvonilmeissä tai kehoneleissä puheiden ollessa jotain muuta. Kehonkielen ja puheen sisällön epäsuhta on myös merkki siitä, että jokin on pielessä. Huulilla käväisevä hymy samalla, kun henkilö puhuu olevansa pahoillaan jostakin, viestii epäjohdonmukaisuutta lauseiden kanssa. Toisaalta kyseessä voi olla tilanne, jollaiseen yleensä kulttuurissa suhtaudutaan vakavasti (esimerkiksi kadonnut lapsi), ja henkilö viestii niin kuin ei ymmärtäisi tilanteen vakavuutta ollenkaan (tai esiintyy liioitellusti). Tämänkaltainen on usein vakava merkki, joka voi kuvata pelkän valehtelun lisäksi myös muuta ongelmallisuutta.
Seuraava tärkeä erottelu on siinä, antaako henkilö selkeästi tietoa, vai yrittääkö hän vakuutella sinua jostakin. Jos kysyt selkeän kysymyksen, selkein tapa vastata siihen on kertoa tarvittava tieto selkeästi. Jos henkilö taas maalailee rönsyilevää tarinaa tai käyttää paljon aikaa perusteluun, hän ei kerro tarvittavaa tietoa selkeästi. Hän voi esimerkiksi maalailla itsestään henkilökuvaa, jonka mukaan hän on hieno ja hyvä tyyppi, joka taas pohjustaa haluaisi uskoa hänen valheitaan. Toisaalta myös saman asian toistaminen ja ikään kuin varmistelu on muuta kuin selkeän tiedon antamista. Lauseisiin voi helposti upottaa kuulostamatta liialta vannomista ja rehellisyyden vannottamista. Esimerkiksi "rehellisesti sanottuna, XX", "XX, uskothan minua?" tai "vannon, että XX" ovat ylimääräistä infoa. Varsinkin jos pysyt itse myös hiljaa ja pidät taukoa ennen vastaustasi, tämä voi aiheuttaa valehtelijassa pakkoa täyttää aukkoja ylimääräisellä vakuuttelulla.
Myös nonverbaalisilla merkeillä on merkitystä. Yksi merkittävistä on pitkä tauko ennen vastaamista. Tämä kertoo siitä, että henkilö miettii ja mahdollisesti muotoilee sanojaan. Vastaus ei ole siis selvä ja heti helposti sanottavissa. Miksi näin tapahtuu, voi kuitenkin johtua monestakin syystä. Henkilö voi olla hermostunut tai ajatella, että olet esimerkiksi tuomitsemassa häntä, jos hän ei asettele sanojaan oikein. Jos pitkän tauon kanssa esiintyy kuitenkin muita yllä kuvattuja merkkejä, valehtelemisen todennäköisyys nousee. Nonverbaalisia merkkejä ovat myös edelläkin mainittu sanojen ja nonverbaalisen viestinnän epäsuhta, hermostuneet eleet (kasvojen koskettelu, hiusten sukiminen) tai ankkuripisteiden liikuttelu. Ankkuripisteillä tarkoitetaan kehon uloimpana olevia pisteitä, joita voivat olla esimerkiksi polvet, kyynärpäät tai jalat riippuen asennosta. Nonverbaalien vihjeiden kanssa pätee sama kuin verbaalistenkin vihjeiden kohdalla, merkin on oltava näkyvissä välittömästi kysymyksen jälkeen. Tällöin se on reaktio kysymykseen, eikä pelkästään yleisen hermostuneisuuden merkki.
Merkkejä, joita on havaittava suorana reaktiona ärsykkeeseen vähintään kaksi tai enemän, ovat siis nämä:
- suoran vastauksen puuttuminen
- vajaat vastaukset (esim. ei oikeastaan)
- hyökkääminen
- tarve käännyttää tai suostutella
- vannominen
- kuvan maalailu (esim. rehellisesti sanottuna, ......)
- liian pitkä tauko ennen vastaamista
- verbaalisen ja nonverbaalisen kommunikaation epäsuhta
- ankkuripisteiden liikuttaminen
- siistimis/hypistelyeleet
Olennaista on siis, että merkit havaitaan suorana reaktiona ärsykkeeseen, ja että niitä on useampi kuin yksi! Joskus merkkejä voi ilmetä myös muista syistä, jolloin tulkinta on aina tilannekohtaista.
Mielestäni olennaisin anti narsismiteeman kannalta tällä videolla oli se, että se laajensi kuvaa manipuloinnista. Manipulointi ei aina (eikä voikaan olla) ole ennaltasuunniteltuja monimutkaisia tarinaverkkoja, vaan se tapahtuu tässä ja nyt tilanteiden eläessä. Manipulatiiviset toimet ovat siis usein reaktioita johonkin juuri tapahtuneeseen asiaan. Yksinkertaisimmalla tasolla jokainen manipulointiliike on suora seuraus edellisestä teostasi/sanomisestasi. Kun alat tarkastelemaan näitä tapahtumaketjuja, ymmärrät ehkä paremmin miksi manipuloiva ihminen teki tai sanoi niin ja mitä hän sillä tavoittelee.
Toisaalta myös valehtelun merkkien tunnistaminen toimii hyvänä tukena omalle intuitiolle silloin, kun tilanteessa tuntuu olevan jotain mätää, mutta ei tiedä mitä. Usein nämä merkit osaa alitajuntaisesti tunnistaa, mutta koska niitä ei osaa loogisesti selittää merkeiksi, ne helposti sivuuttaa. Katsoin esimerkiksi erästä tosi tv-ohjelmaa, jossa eräs henkilö jatkuvasti vältteli suorien vastauksien antamista tiettyyn aiheeseen. Jossain vaiheessa myöhemmin saman kysymyksen kohdalla hän lopulta pienen tauon ja vitsiksi heiton jälkeen vastasi "ehdottomasti". "Ehdottomasti" ei ole "kyllä", vaikka muut ympärillä sen näin tulkitsivatkin iloisena. Tämä sinänsä kertoo vain sen, että tällä ihmisellä on jostain syystä vaikeuksia vastata tähän kysymykseen, eikä hän halua sanoa "kyllä" (valehtelusta laajemmin ei voida sanoa tai siitä miksi hänellä oli vaikeuksia vastata). Muutoin hän sanoisin "kyllä" ilman kiertelyä, vitsailua ja pitkää miettimisaikaa.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti