Mitä on machiavellismi ja miten se liittyy nykymaailmaan?
Machiavellismi on osa synkkää kolminaisuutta, dark triad, johon kuuluvat myös narsismi ja psykopatia. Synkkä kolminaisuus on teoreettinen hahmotelma tietyntyyppisestä ihmismielestä, mutta machiavellismia ei ole pystytty todentamaan erilliseksi ominaisuudeksi samalla tavalla kuin narsismia ja psykopatiaa. Jotkut ajattelevatkin, että machiavellismi on vain yksi mahdollinen piirre tai ominaisuus muutoin narsistisella tai psykopaattisella henkilöllä. Käytännössä narsismi ja psykopatiakin ovat hyvin paljon keskenään päällekkäisiä (ks. Narsismin ja psykopatian erot ja päällekkäisyydet), vaikka toisaalta ne voivat ilmetä myös erillään. Käytännössä tämä näkyy niin, että moni narsistinen henkilö ei ole ollenkaan psykopaattinen. Toisinpäin taas näkee harvemmin psykopaattia, jolla ei olisi narsistisia piirteitä. Siitä huolimatta äärimmäisen psykopaattinen henkilö eroaa selkeällä tavalla narsistisesta henkilöstä.
Machiavellismi on kuitenkin nykymaailmassa tietyn tyyppisissä piireissä kannustettu tai tavoiteltu asia. Näin ollen machiavellinistista ajatusmaailmaa voivat päätyä toteuttamaan myös muut kuin narsistiset tai psykopaattiset henkilöt. Kyse ei siis välttämättä ole pelkästään narsismin tai psykopatian alaluokasta. Itse asiassa voi jopa olla niin, että nykypäivän "selviytymisnarsismi" onkin machiavellismia. Monesti kuulee sanottavan, että maailma suosii narsisteja, mutta käytännössä tämä väite ei täysin pidä paikkansa. Moni narsistinen tai psykopaattinen henkilö päätyy itse tuhoamaan itsensä, eikä narsismissa tai psykopatiassa oikeasti olekaan sitä gloriaa tai mahtavuutta, mitä siinä kuvitellaan olevan. Ehkä asia onkin niin, että maailma suosii machiavellismia?
Machiavellismilla tarkoitetaan ajatusmaailmaa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Sen taustalla on ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja käyttävät toisia hyväkseen. Tällöin yksi paha teko maailmassa lisää ei haittaa, ja kaikki hyvään muka pyrkivät ihmiset ovat vain tekopyhiä. Moraalin ajatellaan siis olevan ikään kuin teennäinen järjestelmä, jota ihmiset sanovat noudattavansa, mutta eivät kuitenkaan niin todellisuudessa tee. Jokainen ihminen on paha, mutta vain ne, jotka jäävät kiinni teoistaan, saavat väärintekijän maineen. Sosiaaliset järjestelmät nähdään siten tekopyhinä, jolloin niitä on myös oikeus käyttää hyväkseen haluamallaan tavalla.
Katsoin juuri elokuvan, joka sijoittui Wall Streetille, ja siinä oli selkeästi havaittavissa tällaista Machiavellinistista irrallaan oloa, ikään kuin vain leijailtiin kaiken päällä, ilman että omien tekojen seurauksilla lopulta olisi mitään merkitystä, sillä laajemmassa perspektiivissä kaikki käyttävät muita vain hyväkseen. Mietin, että tämä on sitä, mihin nykymaailma kannustaa. Armottomaan asioiden tavoitteluun ja dominointiin, keinoja kaihtamatta. Kyse ei siis lopulta ole narsismista, vaan machiavellismista. Machiavellismi sisältää kyvyn pitkäjänteiseen suunnitelmallisuuteen. Tämä taito puuttuu monelta narsistilta ja psykopaatilta, varsinkin psykopatiaan kuuluu päinvastoin välittömien nautintojen hakuisuutta. Tosielämän narsistit ja psykopaatit eivät siten aina ole sitä glorifioidusti maalailtua kuvaa, joka muistuttaa enemmän machiavellismia.
Onko mahdollista, että joku olisi machiavellinistinen, mutta ei narsistinen tai psykopaattinen? Ajattelen, että armoton kilpailu- ja bisneskulttuuri ajaa ihmisiä kohti machiavellinistisyyttä, ja osa heistä päätyykin sitä toteuttamaan. Siihen voi riittää pelkästään se, että omaksuu (aivopestynä tai muuten) kyynisen käsityksen maailmasta, jossa kaikki vain käyttävät toisiaan hyväkseen. Tämän käsityksen pohjalta on helppo toimia machiavellinistisesti. Tällöin ihmisen ei tarvitse olla pohjimmiltaan narsistinen tai omata puutteellista empatiakykyä, maailmankuvan kyynisyys ohjaa hänen toimintaansa.
Samalla on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että maailmassa on myös paljon muutakin, kuin tämä armottomuus ja machiavellismin ihailu. Yhä edelleen parhaimmat tulokset saadaan myös bisneksessä aikaan silloin, kun otetaan huomioon ihmiset kokonaisuutena ja tehdään yhteistyötä. Machiavellismin ihailuun sisältyy yksi sokea piste, joka on rakennettu tämän asenteen sisälle. Kun koko logiikka pohjaa ajatukselle, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäästi hyväksikäyttäviä, ei ole mahdollista ihailla muuta kuin armotonta keinoja kaihtamatonta tavoittelua. Se on ainut ihanne, mutta se on ainut vain silloin, kun ei näe muuta ympärillään. Kaikki se potentiaali, mikä ihmisissä on käytettävissä yhteistyöhön ja laajempien asioiden luomiseen, jää huomaamatta ja käyttämättä. Machiavellismi itse asiassa rajoittaa ihmistä, se asettaa ihmisen pienen kyynisen kuution sisälle, josta ei pääse ulos. Siinä kuutiossa on tuomittu toteuttamaan samaa hengästyttävää juoksua ja kyynerpäätaktiikkaa uudestaan ja uudestaan, ilman, että mikään kehittyy.
Neiti Kettu
Machiavellismi on kuitenkin nykymaailmassa tietyn tyyppisissä piireissä kannustettu tai tavoiteltu asia. Näin ollen machiavellinistista ajatusmaailmaa voivat päätyä toteuttamaan myös muut kuin narsistiset tai psykopaattiset henkilöt. Kyse ei siis välttämättä ole pelkästään narsismin tai psykopatian alaluokasta. Itse asiassa voi jopa olla niin, että nykypäivän "selviytymisnarsismi" onkin machiavellismia. Monesti kuulee sanottavan, että maailma suosii narsisteja, mutta käytännössä tämä väite ei täysin pidä paikkansa. Moni narsistinen tai psykopaattinen henkilö päätyy itse tuhoamaan itsensä, eikä narsismissa tai psykopatiassa oikeasti olekaan sitä gloriaa tai mahtavuutta, mitä siinä kuvitellaan olevan. Ehkä asia onkin niin, että maailma suosii machiavellismia?
Machiavellismilla tarkoitetaan ajatusmaailmaa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Sen taustalla on ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja käyttävät toisia hyväkseen. Tällöin yksi paha teko maailmassa lisää ei haittaa, ja kaikki hyvään muka pyrkivät ihmiset ovat vain tekopyhiä. Moraalin ajatellaan siis olevan ikään kuin teennäinen järjestelmä, jota ihmiset sanovat noudattavansa, mutta eivät kuitenkaan niin todellisuudessa tee. Jokainen ihminen on paha, mutta vain ne, jotka jäävät kiinni teoistaan, saavat väärintekijän maineen. Sosiaaliset järjestelmät nähdään siten tekopyhinä, jolloin niitä on myös oikeus käyttää hyväkseen haluamallaan tavalla.
Katsoin juuri elokuvan, joka sijoittui Wall Streetille, ja siinä oli selkeästi havaittavissa tällaista Machiavellinistista irrallaan oloa, ikään kuin vain leijailtiin kaiken päällä, ilman että omien tekojen seurauksilla lopulta olisi mitään merkitystä, sillä laajemmassa perspektiivissä kaikki käyttävät muita vain hyväkseen. Mietin, että tämä on sitä, mihin nykymaailma kannustaa. Armottomaan asioiden tavoitteluun ja dominointiin, keinoja kaihtamatta. Kyse ei siis lopulta ole narsismista, vaan machiavellismista. Machiavellismi sisältää kyvyn pitkäjänteiseen suunnitelmallisuuteen. Tämä taito puuttuu monelta narsistilta ja psykopaatilta, varsinkin psykopatiaan kuuluu päinvastoin välittömien nautintojen hakuisuutta. Tosielämän narsistit ja psykopaatit eivät siten aina ole sitä glorifioidusti maalailtua kuvaa, joka muistuttaa enemmän machiavellismia.
Onko mahdollista, että joku olisi machiavellinistinen, mutta ei narsistinen tai psykopaattinen? Ajattelen, että armoton kilpailu- ja bisneskulttuuri ajaa ihmisiä kohti machiavellinistisyyttä, ja osa heistä päätyykin sitä toteuttamaan. Siihen voi riittää pelkästään se, että omaksuu (aivopestynä tai muuten) kyynisen käsityksen maailmasta, jossa kaikki vain käyttävät toisiaan hyväkseen. Tämän käsityksen pohjalta on helppo toimia machiavellinistisesti. Tällöin ihmisen ei tarvitse olla pohjimmiltaan narsistinen tai omata puutteellista empatiakykyä, maailmankuvan kyynisyys ohjaa hänen toimintaansa.
Samalla on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että maailmassa on myös paljon muutakin, kuin tämä armottomuus ja machiavellismin ihailu. Yhä edelleen parhaimmat tulokset saadaan myös bisneksessä aikaan silloin, kun otetaan huomioon ihmiset kokonaisuutena ja tehdään yhteistyötä. Machiavellismin ihailuun sisältyy yksi sokea piste, joka on rakennettu tämän asenteen sisälle. Kun koko logiikka pohjaa ajatukselle, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäästi hyväksikäyttäviä, ei ole mahdollista ihailla muuta kuin armotonta keinoja kaihtamatonta tavoittelua. Se on ainut ihanne, mutta se on ainut vain silloin, kun ei näe muuta ympärillään. Kaikki se potentiaali, mikä ihmisissä on käytettävissä yhteistyöhön ja laajempien asioiden luomiseen, jää huomaamatta ja käyttämättä. Machiavellismi itse asiassa rajoittaa ihmistä, se asettaa ihmisen pienen kyynisen kuution sisälle, josta ei pääse ulos. Siinä kuutiossa on tuomittu toteuttamaan samaa hengästyttävää juoksua ja kyynerpäätaktiikkaa uudestaan ja uudestaan, ilman, että mikään kehittyy.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti