Odottamaton hyvä tuntuu paremmalta kuin jatkuva hyvä
Yllä oleva lause kuvaa behavioristisella tasolla yhtä keskeisimmistä syistä, joka koukuttaa narsistiseen suhteeseen ja saa jatkuvasti kyseenalaistamaan omia havaintojaan. Kyseessä on niin kutsuttu intermittent reinforcement -ilmiö, jolla kuvataan perinteisen riippuvuuden muodostumista. Dopamiinijärjestelmä antaa suurimman mielihyvän tapahtumille, jotka ovat uusia tai yllättäviä. Saman toistuessa uudestaan ja uudestaan dopamiiniannos pikku hiljaa vähenee. Tämän vuoksi jatkuva hyvä ei anna samankaltaista mielihyväkokemusta kuin uusi tai yllättävä hyvä. Haluan painottaa sanaa "samankaltaista", sillä nykymaailmassa tunnutaan hakevan aivan liikaa dopamiinihuippuja, vaikka mielihyvää ja onnellisuutta voi kokea monilla muillakin tavoilla. Moni näistä muista tavoista voi itse asiassa olla myös paljon syvällisempi ja aidompi kokemus.
Jos haluat lukea enemmän intermittent reinforcement -ilmiöön liittyvistä asioista, katso kirjoitukset: Narsistisen suhteen jälkeen: Määrittele rakkaus uudelleen ja Narsisti luo riippuvuussuhdetta itseensä. Kannattaa katsoa myös Ylellä juuri näytetty dokumentti sosiaalisen median riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista (Panorama: Koukussa älypuhelimeen), joka inspiroi tämän kirjoituksen otsikon. Tässä kirjoituksessa keskityn odottamattoman hyvän vaikutuksiin narsistisessa suhteessa ja jätän muut riippuvuuteen liittyvät asiat vähemmälle.
Olen monta kertaa pohtinut ja ihmetellyt, miten yksi yksittäinen hyvä teko narsistilta voi saada kyseenalaistamaan kaikki aiemmin kokemansa. Tämä liittyy tai voi liittyä osaltaan traumasidokseen (ks. Narsistisen suhteen jälken: Kuminauha ja takaisinkutsu (hoovering) - miten päästä irti traumasidoksesta?), mutta toisaalta se liittyy myös odottamattomaan hyvään. Kun narsisti yllättäen tekee jotakin miellyttävää, esimerkiksi vaikuttaa ottavan sinut huomioon ihan pienelläkin tavalla, se aiheuttaa aivoissa suuremman reaktion kuin jos yleensä mukava kaverisi tekisi saman. Tätä reaktiota voimistaa se, jos olet jatkuvasti valppaana ja tarkkailet narsistin jokaista siirtoa, joka on tyypillistä narsistin lapsille tai voimakkaasti alistetussa/kontrolloidussa suhteessa narsistiin oleville. Tällöin narsistin toteuttama miellyttävä teko on hetkellinen, mutta suuri helpotus. Se antaa hetken, jolloin voi hengittää rauhassa pelkäämättä, että taivas ihan heti putoaa niskaan. Nämä ovat niitä hyviä hetkiä, muistoja ruusuisesta lapsuudesta tai suhteesta. Muistoja, jotka ovat tiukkaan rajautuneita, ja joiden ulkopuolelle jää kaikki, mitä tapahtui juuri ennen tai juuri jälkeen tämän helpotuksen tunteen.
Koska kokemus narsistin miellyttävyydestä on tässä hetkessä voimakkaampi, kuin mitä itse teko suhteellisesti olisi, mielen valtaa ristiriita. Tämä voi äärimmillään (ja kärjistettynä) tarkoittaa sitä, että koska narsisti kaatoi sinulle kuppiin kahvia, koet, että hänen täytyy olla antelias ja hyvä ihminen ja että muut kokemuksesi ovat perättömiä. Samalla mukava ystäväsi voi kaataa sinulle kahvia vaikka kuinka monta kertaa ilman, että koskaan kokisit hänestä samaa jalustalle nostamisen tunnetta. On hyvin tyypillistä käydä mielessään läpi kaikkia niitä hetkiä, jolloin narsisti osoitti jotakin huomaavaisuutta, ja kärvistellä ristiriitaisissa tunteissa. Kokeile näissä hetkissä kuitenkin miettiä, että joku tavallinen ja mukava tuttusi tekisi nämä samat huomioon ottavat asiat. Miten kokisit ne silloin? Jotkut niistä voivat tuntua jopa itsestäänselviltä hyviltä käytöstavoilta, vaikka narsistin kohdalla olet nostanut ne jalustalle ja kokenut narsistin olevan hieno ja huomioon ottava ihminen.
Toisaalta dopamiinihuippu myös tuntuu hyvältä. Onhan se kivampi tuntea miellyttävää koko kehon täyttävää lämpöä tai sähköistä innostuneisuutta pienestä teosta kuin olla tuntematta erityisemmin mitään. Koska kyseessä on sosiaalinen teko, kyse ei ole pelkästään dopamiinista, vaan kokemukseen liittyvät myös sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät hormonit, kuten oksitosiini. Oksitosiini liittyy enemmän lämpimiin ja mukaviin tuntemuksiin, dopamiini taas jännittävään ja energisoituneeseen olotilaan. Voit miettiä, kumpaa puolta kokemuksesi narsistin kanssa ovat ruokkineet enemmän, vai ovatko molemmat olleet läsnä. Näin mututuntumalta heittäisin, että voimakkaampi oksitosiini liittyy enemmän traumasidokseen ja voimakkaampi dopamiini taas puhtaaseen riippuvuuteen. Käytännössä molemmilla on kuitenkin merkitystä.
Tällaisen hyvän olon tavoitteleminen on monella tapaa hyvin perimmäinen kysymys. Länsimaisessa kulttuurissa dopamiinihuippujen tavoittelemisesta on tullut yleinen normi. Instant-kulttuuri ruokkii välittömien nautintojen hakemista klikkaamalla ja svaippaamalla. Onnellisuuden ajatellaan tulevan jatkuvien dopamiinihuippujen kautta, ihmisiä kehotetaan ottamaan riskejä, etsimään nautintoa ja tekemään suuria erikoisia asioita. Tavallistuminen ja tasaistuminen ovat muodostuneet monelle ongelmaksi, sillä dopamiinihuippuja ei ole enää tarjolla ja tämä tulkitaan onnellisuuden (joskus jopa rakkauden) puutteeksi. Itämaisissa filosofioissa dopamiinihuippujen taas ajatellaan usein olevan onnellisuuden este. Dopamiinihuiput ajavat ihmisen tavoittelemaan lisää ja lisää ilman että koskaan olisi tarpeeksi. Onnellisuus syntyy vasta, kun luopuu äärimmäisen mielihyvän tavoittelusta. Tapasi suhtautua dopamiinihuippuihin heijastuu koko elämääsi, ei pelkästään narsistiseen suhteeseen. Samalla tavoin narsistisessa suhteessa koetut dopamiinihuiput voivat muuttaa myös muuta elämääsi (esimerkiksi muuttamalla sinua lyhytjännitteisemmäksi kommunikoidessasi muiden kanssa, sillä olet tottunut vähemmän latteisiin ja enemmän vaihteleviin kokemuksiin). Kestää jonkin aikaa päästä ulos vuoristoradasta ja löytää oma sopiva tapansa olla ja suhtautua dopamiinihuippuihin. Esimerkiksi huumeiden mekanismi toimii niin, että ne vapauttavat kerralla suuren määrän mielihyväaineita. Tämän jälkeen näiden aineiden kerryttäminen varastoon kestää kauan, jolloin jonkin aikaa on vaikea tuntea mielihyvää mistään. Mitä voimakkaampi huippu, sitä vaikeampi on löytää iloa pienistä asioista. Näin ollen vuoristoratamaiset kokemukset altistavat samalla myös masennukselle.
Koska kyse ei ole pelkästään jännittävästä pelikoneen pelaamisesta, vaan myös lämpimistä sosiaalisista tunteista, monen voi olla vaikea huomata tavoittelevansa oikeasti dopamiinihuippuja höystettynä oksitosiinin lämmöllä. Voi miettiä, että enhän minä mitään jännitystä tässä hae tai koe, vaan minulla on vain niin mukavan lämmin olo niinä hetkinä, jolloin hän on huomioon ottavainen. Jos palataan takaisin kahvikuppiesimerkkiin, dopamiinihuippu piilee siinä miten yllättävä huomioonottavaisuus tuntuu lämpimämmältä kuin odotettu. Jos työpaikan kusipää tarjoaa sinulle kahvikupin, se tuntuu yllättävästi paremmalta kuin jos joku muu tarjoaisi sen. Olet tottunut siihen, että narsisti ei aina kohtele sinua hyvin tai edes välitä sinusta (tai jopa täyteen arvaamattomuuteen, et koskaan tiedä mitä hän aikoo tehdä). Kun näin kuitenkin kerran tapahtuu, se on yllättävää ja lämpö leviää kehoosi. Tämä tunne on mukava ja vahvistaa emotionaalista sidettäsi narsistiin. Tämä side ei kuitenkaan ole turvallinen, vaan se on riippuvainen satunnaisten dopamiinihuippujen jahtaamisesta. "Jos meillä vain aina olisi sellaista kuin nyt/silloin, kaikki olisi täydellistä." Dopamiinihuipuissa on vain se yksi ominaisuus, että jos jokin asia tapahtuu jatkuvasti toistuen, huippu häviää. Tämä täydellisyys on siis mahdotonta saavuttaa.
Mikä on oma käsityksesi onnellisuudesta? Usein onnellisuus muodostuu eri puolien tasapainosta. Elämässä on mukava välillä nauttia huippuhetkistä ja tavoitella aktiivisesti jotakin unelmaansa. Jos kuitenkin päädyt robottimaisesti hakkaamaan vipua, joka toisinaan antaa palkinnon ja toisinaan ei, olet jäänyt jumiin dopamiinihuippujen tavoitteluun. Syvä onnellisuuden tai rakkauden kokemus on mahdollista sen jälkeen, kun dopamiinihuippu on haihtunut. Mikä on sinulle tärkeää tässä ja nyt? Kun lopetat vivun sokean hakkaamisen, voit havaita pieniä mielihyvän hetkiä tavallisessa arjessa. Voit löytää sisältäsi syvän ja merkityksellisen motivaation sille, miksi olet siinä missä olet ja teet mitä teet. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, sillä kyse ei ole dopamiinihuippuisesta instant-kulttuurin alaisista asioista.
Neiti Kettu
Jos haluat lukea enemmän intermittent reinforcement -ilmiöön liittyvistä asioista, katso kirjoitukset: Narsistisen suhteen jälkeen: Määrittele rakkaus uudelleen ja Narsisti luo riippuvuussuhdetta itseensä. Kannattaa katsoa myös Ylellä juuri näytetty dokumentti sosiaalisen median riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista (Panorama: Koukussa älypuhelimeen), joka inspiroi tämän kirjoituksen otsikon. Tässä kirjoituksessa keskityn odottamattoman hyvän vaikutuksiin narsistisessa suhteessa ja jätän muut riippuvuuteen liittyvät asiat vähemmälle.
Olen monta kertaa pohtinut ja ihmetellyt, miten yksi yksittäinen hyvä teko narsistilta voi saada kyseenalaistamaan kaikki aiemmin kokemansa. Tämä liittyy tai voi liittyä osaltaan traumasidokseen (ks. Narsistisen suhteen jälken: Kuminauha ja takaisinkutsu (hoovering) - miten päästä irti traumasidoksesta?), mutta toisaalta se liittyy myös odottamattomaan hyvään. Kun narsisti yllättäen tekee jotakin miellyttävää, esimerkiksi vaikuttaa ottavan sinut huomioon ihan pienelläkin tavalla, se aiheuttaa aivoissa suuremman reaktion kuin jos yleensä mukava kaverisi tekisi saman. Tätä reaktiota voimistaa se, jos olet jatkuvasti valppaana ja tarkkailet narsistin jokaista siirtoa, joka on tyypillistä narsistin lapsille tai voimakkaasti alistetussa/kontrolloidussa suhteessa narsistiin oleville. Tällöin narsistin toteuttama miellyttävä teko on hetkellinen, mutta suuri helpotus. Se antaa hetken, jolloin voi hengittää rauhassa pelkäämättä, että taivas ihan heti putoaa niskaan. Nämä ovat niitä hyviä hetkiä, muistoja ruusuisesta lapsuudesta tai suhteesta. Muistoja, jotka ovat tiukkaan rajautuneita, ja joiden ulkopuolelle jää kaikki, mitä tapahtui juuri ennen tai juuri jälkeen tämän helpotuksen tunteen.
Koska kokemus narsistin miellyttävyydestä on tässä hetkessä voimakkaampi, kuin mitä itse teko suhteellisesti olisi, mielen valtaa ristiriita. Tämä voi äärimmillään (ja kärjistettynä) tarkoittaa sitä, että koska narsisti kaatoi sinulle kuppiin kahvia, koet, että hänen täytyy olla antelias ja hyvä ihminen ja että muut kokemuksesi ovat perättömiä. Samalla mukava ystäväsi voi kaataa sinulle kahvia vaikka kuinka monta kertaa ilman, että koskaan kokisit hänestä samaa jalustalle nostamisen tunnetta. On hyvin tyypillistä käydä mielessään läpi kaikkia niitä hetkiä, jolloin narsisti osoitti jotakin huomaavaisuutta, ja kärvistellä ristiriitaisissa tunteissa. Kokeile näissä hetkissä kuitenkin miettiä, että joku tavallinen ja mukava tuttusi tekisi nämä samat huomioon ottavat asiat. Miten kokisit ne silloin? Jotkut niistä voivat tuntua jopa itsestäänselviltä hyviltä käytöstavoilta, vaikka narsistin kohdalla olet nostanut ne jalustalle ja kokenut narsistin olevan hieno ja huomioon ottava ihminen.
Toisaalta dopamiinihuippu myös tuntuu hyvältä. Onhan se kivampi tuntea miellyttävää koko kehon täyttävää lämpöä tai sähköistä innostuneisuutta pienestä teosta kuin olla tuntematta erityisemmin mitään. Koska kyseessä on sosiaalinen teko, kyse ei ole pelkästään dopamiinista, vaan kokemukseen liittyvät myös sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät hormonit, kuten oksitosiini. Oksitosiini liittyy enemmän lämpimiin ja mukaviin tuntemuksiin, dopamiini taas jännittävään ja energisoituneeseen olotilaan. Voit miettiä, kumpaa puolta kokemuksesi narsistin kanssa ovat ruokkineet enemmän, vai ovatko molemmat olleet läsnä. Näin mututuntumalta heittäisin, että voimakkaampi oksitosiini liittyy enemmän traumasidokseen ja voimakkaampi dopamiini taas puhtaaseen riippuvuuteen. Käytännössä molemmilla on kuitenkin merkitystä.
Tällaisen hyvän olon tavoitteleminen on monella tapaa hyvin perimmäinen kysymys. Länsimaisessa kulttuurissa dopamiinihuippujen tavoittelemisesta on tullut yleinen normi. Instant-kulttuuri ruokkii välittömien nautintojen hakemista klikkaamalla ja svaippaamalla. Onnellisuuden ajatellaan tulevan jatkuvien dopamiinihuippujen kautta, ihmisiä kehotetaan ottamaan riskejä, etsimään nautintoa ja tekemään suuria erikoisia asioita. Tavallistuminen ja tasaistuminen ovat muodostuneet monelle ongelmaksi, sillä dopamiinihuippuja ei ole enää tarjolla ja tämä tulkitaan onnellisuuden (joskus jopa rakkauden) puutteeksi. Itämaisissa filosofioissa dopamiinihuippujen taas ajatellaan usein olevan onnellisuuden este. Dopamiinihuiput ajavat ihmisen tavoittelemaan lisää ja lisää ilman että koskaan olisi tarpeeksi. Onnellisuus syntyy vasta, kun luopuu äärimmäisen mielihyvän tavoittelusta. Tapasi suhtautua dopamiinihuippuihin heijastuu koko elämääsi, ei pelkästään narsistiseen suhteeseen. Samalla tavoin narsistisessa suhteessa koetut dopamiinihuiput voivat muuttaa myös muuta elämääsi (esimerkiksi muuttamalla sinua lyhytjännitteisemmäksi kommunikoidessasi muiden kanssa, sillä olet tottunut vähemmän latteisiin ja enemmän vaihteleviin kokemuksiin). Kestää jonkin aikaa päästä ulos vuoristoradasta ja löytää oma sopiva tapansa olla ja suhtautua dopamiinihuippuihin. Esimerkiksi huumeiden mekanismi toimii niin, että ne vapauttavat kerralla suuren määrän mielihyväaineita. Tämän jälkeen näiden aineiden kerryttäminen varastoon kestää kauan, jolloin jonkin aikaa on vaikea tuntea mielihyvää mistään. Mitä voimakkaampi huippu, sitä vaikeampi on löytää iloa pienistä asioista. Näin ollen vuoristoratamaiset kokemukset altistavat samalla myös masennukselle.
Koska kyse ei ole pelkästään jännittävästä pelikoneen pelaamisesta, vaan myös lämpimistä sosiaalisista tunteista, monen voi olla vaikea huomata tavoittelevansa oikeasti dopamiinihuippuja höystettynä oksitosiinin lämmöllä. Voi miettiä, että enhän minä mitään jännitystä tässä hae tai koe, vaan minulla on vain niin mukavan lämmin olo niinä hetkinä, jolloin hän on huomioon ottavainen. Jos palataan takaisin kahvikuppiesimerkkiin, dopamiinihuippu piilee siinä miten yllättävä huomioonottavaisuus tuntuu lämpimämmältä kuin odotettu. Jos työpaikan kusipää tarjoaa sinulle kahvikupin, se tuntuu yllättävästi paremmalta kuin jos joku muu tarjoaisi sen. Olet tottunut siihen, että narsisti ei aina kohtele sinua hyvin tai edes välitä sinusta (tai jopa täyteen arvaamattomuuteen, et koskaan tiedä mitä hän aikoo tehdä). Kun näin kuitenkin kerran tapahtuu, se on yllättävää ja lämpö leviää kehoosi. Tämä tunne on mukava ja vahvistaa emotionaalista sidettäsi narsistiin. Tämä side ei kuitenkaan ole turvallinen, vaan se on riippuvainen satunnaisten dopamiinihuippujen jahtaamisesta. "Jos meillä vain aina olisi sellaista kuin nyt/silloin, kaikki olisi täydellistä." Dopamiinihuipuissa on vain se yksi ominaisuus, että jos jokin asia tapahtuu jatkuvasti toistuen, huippu häviää. Tämä täydellisyys on siis mahdotonta saavuttaa.
Mikä on oma käsityksesi onnellisuudesta? Usein onnellisuus muodostuu eri puolien tasapainosta. Elämässä on mukava välillä nauttia huippuhetkistä ja tavoitella aktiivisesti jotakin unelmaansa. Jos kuitenkin päädyt robottimaisesti hakkaamaan vipua, joka toisinaan antaa palkinnon ja toisinaan ei, olet jäänyt jumiin dopamiinihuippujen tavoitteluun. Syvä onnellisuuden tai rakkauden kokemus on mahdollista sen jälkeen, kun dopamiinihuippu on haihtunut. Mikä on sinulle tärkeää tässä ja nyt? Kun lopetat vivun sokean hakkaamisen, voit havaita pieniä mielihyvän hetkiä tavallisessa arjessa. Voit löytää sisältäsi syvän ja merkityksellisen motivaation sille, miksi olet siinä missä olet ja teet mitä teet. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, sillä kyse ei ole dopamiinihuippuisesta instant-kulttuurin alaisista asioista.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti