Ketunhäntä kainalossa

Manipulointi- ja väkivaltatilanteissa todisteiden saaminen tilanteen haitallisuudesta on merkittävä paradoksi. Yksi merkittävimmistä syistä miksi uhrit jäävät niinkin pitkäksi aikaa väkivallan alle on se, että he eivät osaa olla varmoja, onko tilanne oikeasti haitallinen vai ei. Väkivalta hiipii suhteeseen pikku hiljaa, ja samalla uhrin toleranssi väkivallalle pikku hiljaa kasvaa. Loppuvaiheessa ulkopuolisen olisi helppo havaita todisteita väkivallasta (jos tämä pääsisi kärpäsenä kattoon tarkastelemaan suljettujen ovien taakse), mutta valitettavasti alkuvaiheessa todisteet ovat sekä uhrin että ulkopuolisen silmissä lähinnä epämääräisiä asioita. Epämääräiset asiat on helppo selittää eri syistä johtuviksi ja moni ulkopuolinenkin neuvoisi: "älä ylireagoi, tälle kaikelle on jokin järkevä selitys". Kognitiivisesti suuntautuneiden terapiatyökalujen perusvälineistöön kuuluu sen tarkastelu, minkälaisia erilaisia konkreettisia todisteita minkäkin tuntemuksen taustalle on mahdollista...

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin uhriutuvaa narsistia (ks. Uhriutuva narsisti ) ja siitä on sopiva jatkaa toiseen vaikeasti havaittavaan tai ns. epätyypilliseen, eli ei ensimmäisenä mieleen tulevaan narsismin muotoon: yhteisölliseen narsismiin. Termi juontaa juurensa Craig Malkinin määritelmiin narsismista (ks. Rethinking Narcissim: Narsismin kirjo ja muodot ) ja on viime aikoina tullut myös laajempaan käyttöön. Dr. Grandelta hyvä video aiheesta: linkki videoon . Yhteisöllinen narsismi tarkoittaa overt-tyyppistä narsismia, jossa oma status, valta, arvo ja itsetehostus haetaan sosiaalisesti suotavien keinojen kautta. Yhteisöllinen narsismi on usein se puuttuva pala, jonka vuoksi narsismin on kuviteltu olevan vähäisempää naisten tai yhteisöllisyyttä korostavien kulttuurien joukossa. Käytännössä narsismi on näissä ryhmissä vain mukautunut sopivampaan muotoon, sellaiseen muotoon, jolla narsisti oikeasti saa yhteisössä haluamansa statuksen. Siinä missä länsimaissa itsenäisyydellä ja...