Ketunhäntä kainalossa

Narsistinen suhde pysyy yllä munankuorilla kävelemällä, pyrkimällä olemaan tuottamatta pettymystä narsistille. Kuitenkin, väistämättä, jokaisesta yrityksestä huolimatta, päätyy aina jossain vaiheessa olemaan narsistille pettymys. Mieli alkaa keksiä selityksiä ja tavoitteita: jos olisin tällainen, sitten saisin rauhan pysymään yllä. Pikku hiljaa pettymyksen tuottamisesta tulee kaikin tavoin vältettävä asia, joka toteutuessaan on aina epäonnistuminen ja kertoo omista heikkouksista. En edes tätä onnistunut ja pystynyt tekemään. Ajan myötä pettymyksen välttäminen ei enää liity pelkästään narsistiin, vaan muillekin elämän osa-alueille. Riittämättömyys, häpeä ja täydellisyyden tavoittelu valtaavat alaa. Lopulta pelkästään narsistisesta suhteesta pois pääseminen ei enää riitä poistamaan näitä tunteita, vaan jäljet ovat jäänet osaksi omaa itseä. Pois pyristellessään vihasta saa voimaa, joka auttaa repäisemään ja olemaan välittämättä. Vihan laannuttua on kuitenkin yksin vielä jokseenkin rikkinä...

Otsikon lause on helpompi sanoa kuin toteuttaa. Se vaatii aikaa, eri vaiheiden läpi käymistä ja useita pieniä oivalluksia toipumisen polulla. Vihaisempi versio samasta asiasta voi olla helpompi toteuttaa, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten vihaisena tätä toteuttaessani olisi oikeasti tuskaisena miettinyt mitä muut ajattelevat. Todellinen välinpitämättömyys muiden epäreilulta tuntuvista ajatuksista ja oma itsevarmuus minuutensa kanssa syntyvät hitaasti narsistisessa hyväksikäytössä koetun trauman jälkeen. Valmista se ei ehkä välttämättä ole koskaan, en tiedä. Yhä välillä tuntuu pahalta, jos joku vääristelee asioita, eikä se varmaankaan koskaan lakkaa tuntumasta pahalta. Onhan se inhimillistä tuntea näin, mutta asian kanssa voi opetella tulemaan helpommin toimeen. Narsismin tajuamisen jälkeen tarvitsee runsaasti validaatiota kokemuksilleen, joita on itse mitätöinyt itseltään. Valitettavasti todellinen maailma ei tarjoa sitä aina, ja vähintäänkin seassa on aina myös mitätöintiä. Ol...