Neljä erilaista gaslightingin muotoa
YouTubessa Thrive After Abuse -nimistä kanavaa pitävä Dana Morningstar on ollut pitkään kuuntelulistallani. Danalla on paljon ymmärrystä ja hyviä ajatuksia sekä narsismin tunnistamisesta että väkivallasta toipumisesta. Hänellä on kokemusta narsismista sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Danan uusin kirja on nimeltään Narcissist's Playbook - How to identify, disarm, and protect yourself from narcissists, sociopaths, psychopaths, and other types of manipulative and abusive people. Tämä kirja on hyvä perusopas kaikkeen olennaiseen - miten tunnistaa tilanne, miten selviytyä siitä ja miten aloittaa toipuminen. Kirja kattaa tiivistetysti tärkeimmät asiat, joita Dana on viestinyt sekä aiemmissa kirjoissaan että videoillaan.
Poimin kirjasta kohdan, jossa Dana erottelee neljä erityyppistä gaslighting-tyyppiä. Gaslightingilla tarkoitetaan toisen ihmisen todellisuudentajun vääristämistä. Perinteisimpiä esimerkkejä gaslightingista ovat tapahtuneiden tai koettujen asioiden kieltäminen, toisen muistin kyseenalaistaminen ja sen uskotteleminen, että toinen on sekoamassa. Gaslightingin kohteena oleva henkilö alkaa kyseenalaistamaan omia havaintojaan, muistiaan ja tasapainoisuuttaan, vaikka tähän ei oikeasti olisi mitään syytä. Danan kuvaamat neljä tyyppiä tuovat olennaisesti esille sen, että gaslighting ei aina ole tarkoituksellista ja tietoista, vaan se voi tapahtua myös sivutuotteena.
1. Todellisuuden kieltäminen tarkoituksena välttää seurauksia
Henkilö jää kiinni jostakin tekemästään rikoksesta, mutta ei haluaa kantaa teosta seuraavia seurauksia. Hän pyrkii viimeiseen asti kieltämään tekonsa ja syyttää todisteita keksityiksi tai vääriksi. Koska kieltäminen voi olla hyvin vakuuttavaa, kohteena oleva henkilö voi alkaa kyseenalaistamaan havaitsemiaan todisteita ja itseään. Hän voi oppia pikku hiljaa epäilemään omaa kykyään arvioida asioita ja tilanteita. Tämän kaltaisen gaslighting-tyypin kohdalla auttaa, kun on tietoinen manipuloinnin erilaisista muodoista (ks. Tunnista manipulointi!), eikä anna niiden luistaa omaa käsitystään asioista pois raiteilta (ks. Miten kommunikoida manipuloivan ihmisen kanssa?).
2. Todellisuuden kieltäminen tarkoituksena vääristää toisen todellisuudentajua hyväksikäyttöä varten
Tämä kohta kuvaa Gaslight -elokuvassakin kuvattua gaslightingia. Henkilön tarkoituksena on saada toinen ihminen epäilemään itseään, jotta häntä olisi helpompi käyttää hyväkseen. Elokuvassa mies asetteli tarkoituksella asioita vääriin paikkoihin ja uskotteli naiselle, että tämä oli siirtänyt niitä. Nainen kuvitteli olevansa sekaisin, koska hän ei muistanut tehneensä niin. Tavaroiden "katoaminen" tai eri paikkoihin asetteleminen ei ole pelkästään elokuvissa tapahtuva asia, vaan sitä tapahtuu myös ihan todellisessa elämässä eri tarkoitusperillä. Vääristely voi tapahtua myös väittämällä, että jokin tapahtunut asia ei tapahtunut, hän ei sanonut jotain mitä sanoi ja niin edelleen. Viesti on aina se, että kohde ei voi luottaa omiin havaintoihinsa, muistiinsa tai päättelykykyynsä.
3. Todellisuuden kieltäminen ymmärtämättömyyden vuoksi
Tällä tarkoitetaan tahatonta toisen kokemusten ja todellisuuden vähättelyä tai mitätöintiä. Tämä voi näyttäytyä niin, että kokemuksia ei uskota, koska jokin asia X, Y tai Z. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneen kertomusta ei uskota, koska väkivallan tekijä on niin hyväluontoinen yhteisössä ja uhri on tunnettu epävakaudestaan. Se voi olla myös tahatonta yliymmärtämistä, jossa kehotetaan ymmärtämään ja antamaan anteeksi väkivallan tekijälle, tai kehotetaan tutkimaan omia historiallisia syitä sille, miksi yliregoi ja suurentelee asioita. Tämänkaltaista gaslightingia on valitettavasti olemassa, ja se on todella musertavaa uhrille, jolle on valtavan suuri ponnistus kertoa jollekin ulkopuoliselle kokemuksistaan.
4. Todellisuuden kieltäminen epämukavuuden välttämiseksi
Tämä muoto on ehkä yleisin ja usein huomiotta jäävä gaslightingin muoto. Sen merkitystä ei useinkaan ymmärretä, eikä sen tajuta olevan gaslightingia. Erityisesti lapsuudessa, jolloin omia tunteita opetellaan tunnistamaan, tällä on merkitystä. Moni aikuinen esimerkiksi rauhoittelee lasta sanomalla: "ei ole mitään hätää" tai "ei se ole mitään" tai muulla lapsen aitoa pelko- tai kipukokemusta vähättelevällä lausella. Lause vaikuttaa harmittomalta, mutta se vaikeuttaa lapsen kykyä ymmärtää omia tunteitaan, sillä aikuinen sanoittaa tilanteen päinvastaisella tavalla kuin mitä lapsi tuntee. Lapsen voi olla myöhemmin vaikea käsitellä pelkoaan, kun hän on tottunut, etteivät aikuiset ota sitä vastaan, vaan he haluavat vain päästä siitä maagisesti sormia napsauttamalla (tai puhaltamalla) eroon. Aikuiset voivat myös helpottaa arkielämäänsä sanoittamalla lapselle, mistä tämä tykkää ja mistä ei. Lapset voivat muuttaa makuaan ja haluta kokeilla yhtäkkiä jotakin uutta, mutta koska aikuinen on kokemuksesta oppinut, että se suklaajäätelö jää kuitenkin syömättä, hän voi jo ostotilanteessa sanoa, ettet sinä siitä kuitenkaan pidä, otetaan mansikka. Käytännölliseltä kannalta tämä on ymmärrettävää, mutta lapsi ei pääse itse kokeilemaan ja päättämään omista mieltymyksistään. Kolmas esimerkki on se, kun lapsi ujostelee puolitutun sukulaisen syliin menemistä tai oudon oloisen vieraan ihmisen viereen istumista bussissa, mutta aikuinen patistaa hänet tekemään niin. Tässä tilanteessa lapsi oppii, ettei hän saa asettaa omia rajojaan itse, vaan käytöstapojen noudattaminen on omaa turvallisuutta tärkeämpää. Tämä tilanne voi olla harmiton, tai joskus se ihminen, jonka syliin pakotetaan, ei välttämättä olekaan oikeasti turvallinen. Oli tilanne kumpi tahansa, lapsen oma turvattomuuden kokemus mitätöidään ja sivuutetaan sen sijaan, että se huomioitaisiin ja pohdittaisiin parasta tapaa toimia tilanteessa. Vaikka tarkoitus näissä olisikin hyvä, ne kuitenkin viestivät lapselle, että hänen omat tuntemuksensa ovat väärässä ja muut osaavat paremmin määritellä miten asiat oikeasti ovat. Jos tämänkaltaista tapahtuu paljon, lapsi ei välttämättä opi luottamaan omiin tuntemuksiinsa ja havainnointikykyynsä.
Näiden neljän gaslighting-tyypin kohdalla on tärkeää miettiä sitä, kuinka paljon tahatonta gaslightingia yhteiskunnassa tapahtuu. Gaslighting-sanaa käytetään yleensä väkivallan yhteydessä, mutta samankaltaista toisen todellisuuden kieltämistä tapahtuu joka päivä erilaisissa tilanteissa. Voin myöntää, että itseltänikin lipsahtaa välillä jotakin lapsen todellisuutta tahattomasti mitätöivää. Lapset kokevat maailman monesti eri tavalla kuin aikuiset, ja vaatii välillä vaivaa ja aikaa pysähtyä kuuntelemaan sitä. Asia, joka tuntuu itsestä mitättömältä, ei välttämättä ole lapsesta ollenkaan mitätön. Saman periaatteen voi laajentaa kaikkiin ihmisiin, mikä tuntuu minusta mitättömältä, ei välttämättä ole sitä toisesta ihmisestä. Arjen kiireessä voi tuntua, ettei ole aikaa pysähtyä toisen vierelle ja kuunnella, mutta juuri niin pitäisi muistaa tehdä. Mieli avoimena sille, että toisen todellisuus voi olla jotakin mitä ei itse ymmärrä, mutta silti aito ja täysin todellinen.
Neiti Kettu
Poimin kirjasta kohdan, jossa Dana erottelee neljä erityyppistä gaslighting-tyyppiä. Gaslightingilla tarkoitetaan toisen ihmisen todellisuudentajun vääristämistä. Perinteisimpiä esimerkkejä gaslightingista ovat tapahtuneiden tai koettujen asioiden kieltäminen, toisen muistin kyseenalaistaminen ja sen uskotteleminen, että toinen on sekoamassa. Gaslightingin kohteena oleva henkilö alkaa kyseenalaistamaan omia havaintojaan, muistiaan ja tasapainoisuuttaan, vaikka tähän ei oikeasti olisi mitään syytä. Danan kuvaamat neljä tyyppiä tuovat olennaisesti esille sen, että gaslighting ei aina ole tarkoituksellista ja tietoista, vaan se voi tapahtua myös sivutuotteena.
1. Todellisuuden kieltäminen tarkoituksena välttää seurauksia
Henkilö jää kiinni jostakin tekemästään rikoksesta, mutta ei haluaa kantaa teosta seuraavia seurauksia. Hän pyrkii viimeiseen asti kieltämään tekonsa ja syyttää todisteita keksityiksi tai vääriksi. Koska kieltäminen voi olla hyvin vakuuttavaa, kohteena oleva henkilö voi alkaa kyseenalaistamaan havaitsemiaan todisteita ja itseään. Hän voi oppia pikku hiljaa epäilemään omaa kykyään arvioida asioita ja tilanteita. Tämän kaltaisen gaslighting-tyypin kohdalla auttaa, kun on tietoinen manipuloinnin erilaisista muodoista (ks. Tunnista manipulointi!), eikä anna niiden luistaa omaa käsitystään asioista pois raiteilta (ks. Miten kommunikoida manipuloivan ihmisen kanssa?).
2. Todellisuuden kieltäminen tarkoituksena vääristää toisen todellisuudentajua hyväksikäyttöä varten
Tämä kohta kuvaa Gaslight -elokuvassakin kuvattua gaslightingia. Henkilön tarkoituksena on saada toinen ihminen epäilemään itseään, jotta häntä olisi helpompi käyttää hyväkseen. Elokuvassa mies asetteli tarkoituksella asioita vääriin paikkoihin ja uskotteli naiselle, että tämä oli siirtänyt niitä. Nainen kuvitteli olevansa sekaisin, koska hän ei muistanut tehneensä niin. Tavaroiden "katoaminen" tai eri paikkoihin asetteleminen ei ole pelkästään elokuvissa tapahtuva asia, vaan sitä tapahtuu myös ihan todellisessa elämässä eri tarkoitusperillä. Vääristely voi tapahtua myös väittämällä, että jokin tapahtunut asia ei tapahtunut, hän ei sanonut jotain mitä sanoi ja niin edelleen. Viesti on aina se, että kohde ei voi luottaa omiin havaintoihinsa, muistiinsa tai päättelykykyynsä.
3. Todellisuuden kieltäminen ymmärtämättömyyden vuoksi
Tällä tarkoitetaan tahatonta toisen kokemusten ja todellisuuden vähättelyä tai mitätöintiä. Tämä voi näyttäytyä niin, että kokemuksia ei uskota, koska jokin asia X, Y tai Z. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneen kertomusta ei uskota, koska väkivallan tekijä on niin hyväluontoinen yhteisössä ja uhri on tunnettu epävakaudestaan. Se voi olla myös tahatonta yliymmärtämistä, jossa kehotetaan ymmärtämään ja antamaan anteeksi väkivallan tekijälle, tai kehotetaan tutkimaan omia historiallisia syitä sille, miksi yliregoi ja suurentelee asioita. Tämänkaltaista gaslightingia on valitettavasti olemassa, ja se on todella musertavaa uhrille, jolle on valtavan suuri ponnistus kertoa jollekin ulkopuoliselle kokemuksistaan.
4. Todellisuuden kieltäminen epämukavuuden välttämiseksi
Tämä muoto on ehkä yleisin ja usein huomiotta jäävä gaslightingin muoto. Sen merkitystä ei useinkaan ymmärretä, eikä sen tajuta olevan gaslightingia. Erityisesti lapsuudessa, jolloin omia tunteita opetellaan tunnistamaan, tällä on merkitystä. Moni aikuinen esimerkiksi rauhoittelee lasta sanomalla: "ei ole mitään hätää" tai "ei se ole mitään" tai muulla lapsen aitoa pelko- tai kipukokemusta vähättelevällä lausella. Lause vaikuttaa harmittomalta, mutta se vaikeuttaa lapsen kykyä ymmärtää omia tunteitaan, sillä aikuinen sanoittaa tilanteen päinvastaisella tavalla kuin mitä lapsi tuntee. Lapsen voi olla myöhemmin vaikea käsitellä pelkoaan, kun hän on tottunut, etteivät aikuiset ota sitä vastaan, vaan he haluavat vain päästä siitä maagisesti sormia napsauttamalla (tai puhaltamalla) eroon. Aikuiset voivat myös helpottaa arkielämäänsä sanoittamalla lapselle, mistä tämä tykkää ja mistä ei. Lapset voivat muuttaa makuaan ja haluta kokeilla yhtäkkiä jotakin uutta, mutta koska aikuinen on kokemuksesta oppinut, että se suklaajäätelö jää kuitenkin syömättä, hän voi jo ostotilanteessa sanoa, ettet sinä siitä kuitenkaan pidä, otetaan mansikka. Käytännölliseltä kannalta tämä on ymmärrettävää, mutta lapsi ei pääse itse kokeilemaan ja päättämään omista mieltymyksistään. Kolmas esimerkki on se, kun lapsi ujostelee puolitutun sukulaisen syliin menemistä tai oudon oloisen vieraan ihmisen viereen istumista bussissa, mutta aikuinen patistaa hänet tekemään niin. Tässä tilanteessa lapsi oppii, ettei hän saa asettaa omia rajojaan itse, vaan käytöstapojen noudattaminen on omaa turvallisuutta tärkeämpää. Tämä tilanne voi olla harmiton, tai joskus se ihminen, jonka syliin pakotetaan, ei välttämättä olekaan oikeasti turvallinen. Oli tilanne kumpi tahansa, lapsen oma turvattomuuden kokemus mitätöidään ja sivuutetaan sen sijaan, että se huomioitaisiin ja pohdittaisiin parasta tapaa toimia tilanteessa. Vaikka tarkoitus näissä olisikin hyvä, ne kuitenkin viestivät lapselle, että hänen omat tuntemuksensa ovat väärässä ja muut osaavat paremmin määritellä miten asiat oikeasti ovat. Jos tämänkaltaista tapahtuu paljon, lapsi ei välttämättä opi luottamaan omiin tuntemuksiinsa ja havainnointikykyynsä.
Näiden neljän gaslighting-tyypin kohdalla on tärkeää miettiä sitä, kuinka paljon tahatonta gaslightingia yhteiskunnassa tapahtuu. Gaslighting-sanaa käytetään yleensä väkivallan yhteydessä, mutta samankaltaista toisen todellisuuden kieltämistä tapahtuu joka päivä erilaisissa tilanteissa. Voin myöntää, että itseltänikin lipsahtaa välillä jotakin lapsen todellisuutta tahattomasti mitätöivää. Lapset kokevat maailman monesti eri tavalla kuin aikuiset, ja vaatii välillä vaivaa ja aikaa pysähtyä kuuntelemaan sitä. Asia, joka tuntuu itsestä mitättömältä, ei välttämättä ole lapsesta ollenkaan mitätön. Saman periaatteen voi laajentaa kaikkiin ihmisiin, mikä tuntuu minusta mitättömältä, ei välttämättä ole sitä toisesta ihmisestä. Arjen kiireessä voi tuntua, ettei ole aikaa pysähtyä toisen vierelle ja kuunnella, mutta juuri niin pitäisi muistaa tehdä. Mieli avoimena sille, että toisen todellisuus voi olla jotakin mitä ei itse ymmärrä, mutta silti aito ja täysin todellinen.
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti