Viattomat koiranpentusilmät - viehättävää vai ei?

Omatunnoltaan rajoittuneilla psykopatian piirteitä omaavilla narsisteilla tuntuu olevan eräs erikoinen ominaisuus olemuksessaan. He vaikuttavat jollain tapaa viattomilta tai lapsekkailta. Heillä voi olla vilkkuvat koiranpentusilmät tai muuten huolettoman ja viattoman oloinen olemus. Tämä piirre on erikoinen, ja olen monesti pohtinut, mistä se juontaa.

Yksi vastaus voisi olla, että puuttuva omatunto ja häpeämättömyys tuovat keveyttä elämään. Siinä missä tavalliset häpeän ja omatunnon rajoittamat ihmiset kantavat selässään raskasta taakkaa,  omatunnoltaan rajoittuneet ihmiset voivat kevyesti hypellä tekemisestä toiseen. Koska psykopaattisia piirteitä omaavan henkilön käyttäytyminen on keskeisesti täynnä ristiriitoja, he vaikuttavat samalla myös paljon kokeneilta ja siksi "katuviisailta". Todennäköisesti he ovatkin kokeneet paljon, sekä siksi että heitä eivät säännöt yhtälailla rajoita, että siksi että he monesti hakevat voimakkaita kokemuksia stimuloimaan itseään. Samalla he vaikuttavat niin täydellisiltä, kevyiltä, mutta fiksuilta, hauskaa seuraa siis, vai onko asia niin?

Muuten narsistiset henkilöt, joilla ei ole psykopaattisia piirteitä, voivat vaikuttaa olemukseltaan hyvinkin raskailta. Miksi näin? Ehkä siksi, että he eivät kaikista pyrkimyksistään huolimatta ole kunnolla irti omatunnon raskaasta ikeestä. He ovat kiinni traumassa, joka hehkuu heidän lävitseen raskaina pilvinä. Voikin siis olla sitä huolestuttavampaa, mitä kevyemmältä ja viattomammalta narsistinen henkilö vaikuttaa. Tällöin hän on ehkä jo kiskaissut itsensä irti omatunnosta ja muista säännöistä. Toisaalta raskaasti hönkivä narsisti voi olla ihan yhtä vahingollinen tuttavuus, joten vertailu on ehkä turhaa.

Mutta ne vilkkuvat viattomat koiranpentusilmät. Mistä ne oikein tulevat? Miksi he vaikuttavat niin viattomilta? Mitä psykopaattisempi narsisti, sitä useammin uhri sanoo: "hän vaikutti niin luotettavalta ja sellaiselta, etten olisi ikinä uskonut hänen tekevän pahaa". Jos tarkastellaan kuuluisia psykopaattitapauksia, tämä viaton olemus liittyy usein uhrin houkuttelemiseen. Puhutaan siis säälipelistä (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2). Martha Stout (Sociopath Next Door) kertoo, että eräs psykopaatti sanoi hänelle haluavansa eniten maailmassa ihmisten sääliä. Sääli on vapaakortti, se antaa luvan tehdä mitä tahansa, vapauttaa vastuusta omien tekojensa seurauksista. Kun ihmiset säälivät toista, he laskevat omia suojakuoriaan, haluavat ehkä hoivata tätä toista ja ehkä julistavat: "eikö hän ole jo kärsinyt tarpeeksi, antakaa jo hänen olla". Huomio siirtyy uhrin kärsimyksistä siihen, miten paljon "ajojahdin" kohteeksi joutunut säälipelin pelaaja nyt kärsii. Hetken päästä hän toistaa aivan samat teot, ja yllätys yllätys, kiinni jäätyään kertoo uudelleen säälitarinoita (tosia tai ei) kamalista kokemuksistaan, hirveästä lapsuudestaan tai kohtaamansa kohtelun kamaluudesta.

Onko tämä sääliä herättävä viattomuus siis jotenkin sisäänrakennettu psykopaattisia piirteitä omaaviin, vai ovatko he oppineet sen olevan käytännöllistä? Ehkä molempia. Jossain vaiheessa, kun ei enää jaksa viehättyä heidän karismastaan, tämä viattomuus alkaakin näyttäytyä lapsellisuutena. Aikuinen ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään. Aikuinen ihminen, joka "leikkii" ikuisesti, eikä ota huomioon toisten tunteita. Aikuinen ihminen, joka suhtautuu kaikkeen kevyesti, eikä ota mitään tosissaan. Aikuinen ihminen, joka on voinut viehätysvoimallaan päästä valtaa omaavaan asemaan, mutta johtaa asioita vähän kuin puolikädellä, huolimattomasti. Yhtäkkiä tämä lapsekkuus ja viattomuus ei enää olekaan niin viehättävää. Eikö hän koskaan aikuistu ja ota vastuuta asioista? Voi olla, että hän tekee kaikki oikeat asiat, joita aikuisen kuuluu tehdä, mutta ei kuitenkaan tee.

Ihmisellä, jolla ei ole moraalia tai omatuntoa, ei ole tarvetta ottaa vastuuta asioista. Vastuuhan on vain este sille, että voisi tehdä mitä haluaa ja jatkaa keskeytyksettä. Jos katsomme tarkkaan, pystymme huomaamaan tämän heidän olemuksestaan. Jos vain pystymme katsomaan niiden koiranpentusilmien viehätyksen taakse. Hän ei ole pentu. Hän on aikuinen ihminen.



Neiti Kettu

Kommentit

  1. Joskus näillä tuntuu olevan myös jotenkin kuollut tai selittämättömän pakahtunut ilme silmissään,minkä huomaa kuvista. Ulkoisesti he periaatteessa he kyllä näyttävät aikuisilta ihmisiltä, mutta siihen se sitten jääkin. Sisältä löytyy ikuisesti hukassa oleva julma, manipuloiva olento, jonka emotionaalinen kehitys on pysähtynyt lapsuudessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti