Niin moni uskoo sanat: ”pohjimmiltani haluan vain hyvää”
Niin. Kyllä hän
loppujen lopuksi haluaa hyvää, hän ei vain tajua satuttavansa. Hän
ei tajua, että tuolla tavalla hän ei oikeasti saa hyvää
aikaiseksi. Kyllä vanhemmat/läheiset aina haluavat hyvää
lapsilleen/rakkaimmilleen. Hän on vain niin rikki itse, ettei tajua
tekevänsä pahaa. Kun vain saisit selitettyä hänelle ja saisit hänet ymmärtämään, voisitte yhdessä mennä keskustelemaan jonnekin. Kyllä hän sitten ymmärtäisi, että tällä tavalla hän ei oikeasti saa aikaiseksi haluamaansa hyvää. Sitä hän sanookin. Hän sanoo olevansa
pahoillaan kaikesta, ihan mistä vain (=ihan sama, kaikesta mitä keksitkään), hän halusi vain hyvää. Hän myöntää, että ehkä sinä et ymmärtänyt hänen tarkoitusperiään ja siksi tilanne muuttui ongelmalliseksi. Hän oli siihen aikaan myös hyvin stressaantunut ja vähän masentunutkin, joka ajoi hänet käyttäytymään niin kuin hän käyttäytyi. Hän
on aina ajatellut vain sinun parastasi, ja nyt hänet tuomitaan
siitä. Miksei kaikki vain voisi olla kuin aina ennenkin? Mikä tässä
on se suuri juttu? Hänhän vain pohjimmiltaan haluaa hyvää. Miksi
olet noin tuomitsevainen? Hän oli hetken aikaa maassa ja voi huonosti, ja heti hylkäsit hänet. Mikset anna hänelle mahdollisuutta? Näin ilmeisesti hyvyys palkitaan, hänen olisi alusta asti täytynyt olla kyynerpäitä käyttävämpi ja enemmän omaa etuaan ajatteleva, kun et kerran ole osannut arvostaa hänen uhrauksiaan.
(Tunnistanetko yllä olevasta jo marttyyriuden voimistuvan kierteen, ja sen, mitkä ovat sen alkuaskeleet..? Mitkä niistä askeleista saavat sinun ajatuksesi sekoittumaan? Mikä yllä olevasta puuttuu, joka tekisi siitä ei-marttyyrisen? Jotain tärkeää siitä puuttuu...)
Niin moni uskoo ja ajattelee, että satuttava ihminen satuttaa vain siksi, ettei tajua satuttavansa. Pohjimmiltaan hän haluaa hyvää, mutta tajuamattaan toimii vastoin tätä tahtoaan. Tämä on hyvä ja toimiva lähestymistapa jokaiseen empatiakykyiseen ja omatunnolla varustettuun ihmiseen, joka esimerkiksi tilapäisten traumatriggereiden tai muun syyn vuoksi välillä satuttaa.
Mutta tähän suurin osa ihmisistä jää. Olettamaan, että jokainen ihminen on tällainen. Empatiakykyinen ja omatunnolla varustettu. Valitettavasti näin ei ole. Vaikka se ihanteellista olisikin, jokainen ongelma ei ratkea sillä, että selittää paremmin, jotta hän ymmärtäisi paremmin. Monen on hyvin vaikea tajuta, että joku ihminen ei toimisi toisen parhaaksi silloinkaan, vaikka hän ymmärtäisi mikä toiselle on hyväksi ja mikä ei. Ei toimisi siitä huolimatta, että hän puheessaan viljelee sanoja: ”tein niin, koska halusin vain hyvää”. Ajatellaan, että lastaan äärimmäiseen tehokkuuteen pakottava haluaa vain lapsellensa hyvää, mutta ei tajua toimillaan vahingoittavan lasta. Ajatellaan, että lastaan rankasti kohteleva kuvittelee tekevänsä lapselleen hyvää karaisemalla tätä, eikä tajua tekevänsä vahinkoa. Ajatellaan, että puolisoaan vahtiva ja jatkuvasti kontrolloiva haluaa vain huolehtia tämän hyvinvoinnista, eikä tajua vahingoittavansa tätä. Jne, jne. Niin hienoilta ja empaattiselta kuulostavia tulkintoja, mutta valitettavasti todella vaarallisia. Miksi vaarallisia? Siksi, että tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan selittämällä ja näyttämällä henkilölle paremmin hänen tekojensa seurauksia. Keino, joka auttamatta sekä ei toimi, että syö suoraan säälipelin (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2 , Tunnista manipulointi!) pelaajan kädestä. Keino, joka lopulta johtaa lapsen/läheisen hiljaiseen kärsimykseen. Hiljaiseen myös siksi, että hän ei voi jakaa kokemuksiaan maailman kanssa, joka sanoo: ”hän kuitenkin lopulta haluaa vain hyvää, yrittäkää löytää ratkaisu”.
En sano, että jokainen ongelmallisella tavalla käyttäytyvä ei olisi empatiakykyinen. Päinvastoin itseasiassa, moni ongelma ratkeaa juuri vetoamalla toisen empatiakykyyn (tätä esimerkiksi Craig Malkin kuvaa kirjassaan esittäessään "testin", jolla voi arvioida toisen narsistisuuden astetta - kirjoitan vielä ehkä lisää tästä testistä myöhemmin). Yllä kuvatut esimerkit voivat ilmetä (lievemmässä asteessa) myös empatiakykyisten ihmisten käyttäytymisessä. Mutta sitten on heitä, joiden empatiakyky on niin sulkeutunut tai täysin poissa, ettei siihen voi vedota. Moni ei tajuakaan miten usein tällainen ihminen hyvin ymmärtää aiheuttavansa vahinkoa sille ihmiselle, jolle sanoo haluavansa hyvää, mutta silti valitsee toimia niin. Kaikki eivät välttämättä aina tajua, mutta jos heille tuotaisiin asia esille niin, että he tajuaisivat, he silti valitsisivat vahingoittaa oman etunsa vuoksi. Sillä ei ole merkitystä, tajuaako hän vai ei. Sillä on merkitystä, vaikuttaisiko tämä ymmärrys hänen valintaansa vai ei. Jos sinun tarpeesi ovat hänelle mitättömiä ja tarkoitus (hänen näkökulmastaan hyödyllinen) pyhittää aina keinot, ei tarvitse miettiä tajuaako hän vai ei. Lopulta ainut merkityksellinen asia on se, vahingoittaako hän sinua toistuvasti vai ei. Jos hän todella haluaa hyvää, hän ei halua toistaa vahingoittavaa toimintaa tajutessaan sen olevan vahingollista (tämä on lopulta näin yksinkertaista, vaikka köökkipsykologisoinnilla sen haluaisikin monimutkaistaa - "mutta kun hän sitä ja tätä..."). Psykopaattisia piirteitä omaavat voivat osata hyvin taitavasti sanoa juuri oikeat sanat niin, että hänellä vaikuttaisi olevan empatiakykyä. Siksi varmoja testejä ei ole, ainut selkeä todiste on hänen käyttäytymisensä jatkuvuus. Ja toisaalta, jatkui se sitten mistä syystä tahansa, vaikka loputtomasta tajuamattomuudesta, on se yhä merkittävä ongelma.
Nämä ihmiset eivät ole pelkästään niitä hirviöitä, murhaajia tai muita, joiksi moni on heidät tottunut mieltämään. He ovat täysin tavallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä, jotka täysissä voimissaan valitsevat mieluummin aina oman edun kuin toisen edun. Ihmisiä, jotka osaavat kuitenkin heitellä oikeita sanoja, jotka tarkoittavat muille jotakin, ja heille jotain paljon vähemmän. Mitä se heille tarkoittaa, en tiedä. Ehkä koska olet osa häntä, ei sinun tarpeitasi ole olemassakaan, ja siten tavoiteltava hyvä on se, mikä on hänelle itselleen hyväksi. Miksi ihmeessä et muka tätä ottaisi kiitollisuudella vastaan? Hän on se lapseltaan äärimmäisiä vaativa vanhempi, joka valitsisi oman etunsa (saa paistatella hyväntekijän ja aikaansaajan imagossa/saa paistatella lapsen menestyksessä/mielihyvä siitä, että lapsi on sellainen kuin itse haluaa/voi käyttää lapsen ammattitaitoa hyväkseen omissa projekteissaan/jne.) lapsen edun (tasapainoinen emotionaalinen kehitys/oikeus omiin valintoihin) sijasta, vaikka hänet saataisiin ymmärtämään tekojensa haitallisuus. Hän yhä käyttäisi sanoja: ”teen näin, koska haluan hänelle hyvää”. Hän on se lastaan karaistava vanhempi, joka valitsisi yhä oman etunsa (lapsi on kuuliainen ja helposti totteleva, mikä helpottaa arkea/vallan tunne/tms.) lapsen edun sijasta, vaikka hän ymmärtäisikin tekojensa vahingoittavuuden. Hänkin käyttäisi yhä surutta sanoja: ”teen näin, koska haluan vain hyvää”. Puhumattakaan puolisoaan kontrolloivasta, joka valitsisi oman etunsa (vallan tunne/saa tehdä puolisostaan sellaisen kuin haluaa ja pitää hänet missä haluaa/tms.), mutta paistattelisi silti huolehtivan hyväntekijän imagossa.
Tyhjiä sanoja, silppua, täysin onttoja ja kolisevia. Jotka kuitenkin niin moni ihminen uskoo. Niitä sitten pyöritellään ympäri sinisilmäisen sivullisen ja traumasidoksessa (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 2/2 , Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi) sokeutuneen uhrin keskusteluissa, vuosia, vuosia ja vuosia eteenpäin, ilman että mikään uhrin voinnissa muuttuu. Miksi nämä oireet yhä jatkuvat? Niin, hyvä kysymys. Traumasidoksesta ei pääse irti hyssyttelemällä ja uskomalla kaikki tyhjät sanat, joita hän suustaan suoltaa ulos. Sitten etsitään ja etsitään ongelmaa uhrin persoonasta ja historiasta, vaikka hulluksi tekevä tilanne jatkuu tässä ja nyt jatkuvasti. Uskallatko repäistä ja olla se, joka kyseenalaistaa ”hyvän tahtomisen”?
Neiti Kettu
(Tunnistanetko yllä olevasta jo marttyyriuden voimistuvan kierteen, ja sen, mitkä ovat sen alkuaskeleet..? Mitkä niistä askeleista saavat sinun ajatuksesi sekoittumaan? Mikä yllä olevasta puuttuu, joka tekisi siitä ei-marttyyrisen? Jotain tärkeää siitä puuttuu...)
Niin moni uskoo ja ajattelee, että satuttava ihminen satuttaa vain siksi, ettei tajua satuttavansa. Pohjimmiltaan hän haluaa hyvää, mutta tajuamattaan toimii vastoin tätä tahtoaan. Tämä on hyvä ja toimiva lähestymistapa jokaiseen empatiakykyiseen ja omatunnolla varustettuun ihmiseen, joka esimerkiksi tilapäisten traumatriggereiden tai muun syyn vuoksi välillä satuttaa.
Mutta tähän suurin osa ihmisistä jää. Olettamaan, että jokainen ihminen on tällainen. Empatiakykyinen ja omatunnolla varustettu. Valitettavasti näin ei ole. Vaikka se ihanteellista olisikin, jokainen ongelma ei ratkea sillä, että selittää paremmin, jotta hän ymmärtäisi paremmin. Monen on hyvin vaikea tajuta, että joku ihminen ei toimisi toisen parhaaksi silloinkaan, vaikka hän ymmärtäisi mikä toiselle on hyväksi ja mikä ei. Ei toimisi siitä huolimatta, että hän puheessaan viljelee sanoja: ”tein niin, koska halusin vain hyvää”. Ajatellaan, että lastaan äärimmäiseen tehokkuuteen pakottava haluaa vain lapsellensa hyvää, mutta ei tajua toimillaan vahingoittavan lasta. Ajatellaan, että lastaan rankasti kohteleva kuvittelee tekevänsä lapselleen hyvää karaisemalla tätä, eikä tajua tekevänsä vahinkoa. Ajatellaan, että puolisoaan vahtiva ja jatkuvasti kontrolloiva haluaa vain huolehtia tämän hyvinvoinnista, eikä tajua vahingoittavansa tätä. Jne, jne. Niin hienoilta ja empaattiselta kuulostavia tulkintoja, mutta valitettavasti todella vaarallisia. Miksi vaarallisia? Siksi, että tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan selittämällä ja näyttämällä henkilölle paremmin hänen tekojensa seurauksia. Keino, joka auttamatta sekä ei toimi, että syö suoraan säälipelin (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2 , Tunnista manipulointi!) pelaajan kädestä. Keino, joka lopulta johtaa lapsen/läheisen hiljaiseen kärsimykseen. Hiljaiseen myös siksi, että hän ei voi jakaa kokemuksiaan maailman kanssa, joka sanoo: ”hän kuitenkin lopulta haluaa vain hyvää, yrittäkää löytää ratkaisu”.
En sano, että jokainen ongelmallisella tavalla käyttäytyvä ei olisi empatiakykyinen. Päinvastoin itseasiassa, moni ongelma ratkeaa juuri vetoamalla toisen empatiakykyyn (tätä esimerkiksi Craig Malkin kuvaa kirjassaan esittäessään "testin", jolla voi arvioida toisen narsistisuuden astetta - kirjoitan vielä ehkä lisää tästä testistä myöhemmin). Yllä kuvatut esimerkit voivat ilmetä (lievemmässä asteessa) myös empatiakykyisten ihmisten käyttäytymisessä. Mutta sitten on heitä, joiden empatiakyky on niin sulkeutunut tai täysin poissa, ettei siihen voi vedota. Moni ei tajuakaan miten usein tällainen ihminen hyvin ymmärtää aiheuttavansa vahinkoa sille ihmiselle, jolle sanoo haluavansa hyvää, mutta silti valitsee toimia niin. Kaikki eivät välttämättä aina tajua, mutta jos heille tuotaisiin asia esille niin, että he tajuaisivat, he silti valitsisivat vahingoittaa oman etunsa vuoksi. Sillä ei ole merkitystä, tajuaako hän vai ei. Sillä on merkitystä, vaikuttaisiko tämä ymmärrys hänen valintaansa vai ei. Jos sinun tarpeesi ovat hänelle mitättömiä ja tarkoitus (hänen näkökulmastaan hyödyllinen) pyhittää aina keinot, ei tarvitse miettiä tajuaako hän vai ei. Lopulta ainut merkityksellinen asia on se, vahingoittaako hän sinua toistuvasti vai ei. Jos hän todella haluaa hyvää, hän ei halua toistaa vahingoittavaa toimintaa tajutessaan sen olevan vahingollista (tämä on lopulta näin yksinkertaista, vaikka köökkipsykologisoinnilla sen haluaisikin monimutkaistaa - "mutta kun hän sitä ja tätä..."). Psykopaattisia piirteitä omaavat voivat osata hyvin taitavasti sanoa juuri oikeat sanat niin, että hänellä vaikuttaisi olevan empatiakykyä. Siksi varmoja testejä ei ole, ainut selkeä todiste on hänen käyttäytymisensä jatkuvuus. Ja toisaalta, jatkui se sitten mistä syystä tahansa, vaikka loputtomasta tajuamattomuudesta, on se yhä merkittävä ongelma.
Nämä ihmiset eivät ole pelkästään niitä hirviöitä, murhaajia tai muita, joiksi moni on heidät tottunut mieltämään. He ovat täysin tavallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä, jotka täysissä voimissaan valitsevat mieluummin aina oman edun kuin toisen edun. Ihmisiä, jotka osaavat kuitenkin heitellä oikeita sanoja, jotka tarkoittavat muille jotakin, ja heille jotain paljon vähemmän. Mitä se heille tarkoittaa, en tiedä. Ehkä koska olet osa häntä, ei sinun tarpeitasi ole olemassakaan, ja siten tavoiteltava hyvä on se, mikä on hänelle itselleen hyväksi. Miksi ihmeessä et muka tätä ottaisi kiitollisuudella vastaan? Hän on se lapseltaan äärimmäisiä vaativa vanhempi, joka valitsisi oman etunsa (saa paistatella hyväntekijän ja aikaansaajan imagossa/saa paistatella lapsen menestyksessä/mielihyvä siitä, että lapsi on sellainen kuin itse haluaa/voi käyttää lapsen ammattitaitoa hyväkseen omissa projekteissaan/jne.) lapsen edun (tasapainoinen emotionaalinen kehitys/oikeus omiin valintoihin) sijasta, vaikka hänet saataisiin ymmärtämään tekojensa haitallisuus. Hän yhä käyttäisi sanoja: ”teen näin, koska haluan hänelle hyvää”. Hän on se lastaan karaistava vanhempi, joka valitsisi yhä oman etunsa (lapsi on kuuliainen ja helposti totteleva, mikä helpottaa arkea/vallan tunne/tms.) lapsen edun sijasta, vaikka hän ymmärtäisikin tekojensa vahingoittavuuden. Hänkin käyttäisi yhä surutta sanoja: ”teen näin, koska haluan vain hyvää”. Puhumattakaan puolisoaan kontrolloivasta, joka valitsisi oman etunsa (vallan tunne/saa tehdä puolisostaan sellaisen kuin haluaa ja pitää hänet missä haluaa/tms.), mutta paistattelisi silti huolehtivan hyväntekijän imagossa.
Tyhjiä sanoja, silppua, täysin onttoja ja kolisevia. Jotka kuitenkin niin moni ihminen uskoo. Niitä sitten pyöritellään ympäri sinisilmäisen sivullisen ja traumasidoksessa (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 2/2 , Traumaattinen kiintyminen (traumatic bonding) ja narsismi) sokeutuneen uhrin keskusteluissa, vuosia, vuosia ja vuosia eteenpäin, ilman että mikään uhrin voinnissa muuttuu. Miksi nämä oireet yhä jatkuvat? Niin, hyvä kysymys. Traumasidoksesta ei pääse irti hyssyttelemällä ja uskomalla kaikki tyhjät sanat, joita hän suustaan suoltaa ulos. Sitten etsitään ja etsitään ongelmaa uhrin persoonasta ja historiasta, vaikka hulluksi tekevä tilanne jatkuu tässä ja nyt jatkuvasti. Uskallatko repäistä ja olla se, joka kyseenalaistaa ”hyvän tahtomisen”?
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti