Miksi narsisti ajattelee olevansa uhri?

Monelle selviytyjälle on tuttua, miten raivostuttavan röyhkeästi narsisti kääntää tilanteet päälaelleen ja sanoo olevansa itse uhri. Tämä on hyvin tyypillistä ja yleistä. Oikein anteliaalle päälle sattuessaan hän voi jopa oma-aloitteisesti tarjoutua antamaan anteeksi sinulle. Tai sitten hän surkeana voihkii, miten hän kohtalonsa uhrina ei onnistu muuta kuin sotkemaan kaiken. Oli miten oli, hän on aina jollain tavalla uhri. Jo narsismia tiedostavassa ja osittain irti päässeessä selviytyjässä tämä voi herättää raivoa ja tuntua älyttömimmältä tempulta mitä voi olemassa olla. Moni narsisti kuitenkin uskoo itse olevansa uhri, itse asiassa se on heille välttämätön tapa nähdä asiat, sillä muutoin heidän tekonsa eivät enää olisikaan oikeutettuja. Ja niiden täytyy olla, sillä narsisti on aina oikeassa. Uhriutensa kautta hän voi oikeuttaa melkeinpä mitä vaan. Mitä sokeammin narsistisempi henkilö on, sitä pakonomaisemmin hän uskoo tarinaansa. Mitä psykopaattisempi narsisti taas on, sitä enemmän hän on irti moraalista ja häpeästä. Tällöin hän ei tarvitse uhritarinaa yhtä pakonomaisesti, sillä hän kykenee olemaan ok itsensä kanssa tehtyään kamaliakin asioita.

Narsisti elää mustavalkoisessa maailmassa, jossa on vahvoja eli saalistajia/hyökkääjiä ja heikkoja eli uhreja. Näiden välissä ei ole mitään ja siksi hän vaihtelee tarinaansa myötäilevästi näiden positioiden välillä. Toiseksi narsisti elää maailmassa, joka suodattuu hänen itsensä kautta. Maailmassa on siis olemassa vain yksi totuus, se miten hän näkee ja tulkitsee asiat. Muita tuntevia ja kokevia olentoja ei ole olemassa, narsisti määrittelee heidätkin. Miten tämä näkyy? Esimerkiksi siten, että narsisti kokee olevansa hyvin älykäs ja ymmärtävänsä toisten mieltä - toisin sanoen hän tulkitsee, ja pitää tulkintaansa ainoana oikeana totuutena. Se voi näkyä myös siten, että hän pistää jokaisen mielestään väärällä tavalla käyttäytyvän ruotuun rankaisemalla heitä mykkäkoululla, raivoamisella tai muulla henkisellä väkivallalla. Jos narsisti näkee omenan jostain syystä vihreänä, vaikka se on punainen, omena on vihreä. Muuta mahdollisuutta ei ole olemassa. Jos omena osaisi puhua ja kertoisi olevansa punainen, narsisti kieltäisi tämän epätotuutena ja syyttäisi omenaa tyhmäksi/manipuloivaksi.

Narsisti ei useinkaan näe hyökkäämistään vääränä asiana, sillä hän oikeuttaa sen itselleen sillä, miten kohde ansaitsee sen (uhriutumisperuste), tai kokemalla sen olevan ainut tapa elää tässä maailmassa (pahan maailman uhri -peruste). Pahan maailman uhri - peruste on narsisteille hyvin tyypillinen, sillä monella heistä on takanaan traumaa, jonka vuoksi he eivät luota ihmisten hyvyyteen. He kokevat, että ainut tapa selviytyä on olla itse ensimmäinen, ylimmäisenä ja käyttää muita - tämä pohjaa kuitenkin uhrikokemukseen. Näin ollen narsisti kokeekin todellisuudessa jatkuvasti olevansa uhri, ja pyrkii taistelemaan tässä todellisuudessa pääsemällä niskan päälle. Kaikki tapahtumat ja hänen tekonsa suodattuvat siis uhri-linssin kautta, narsisti on aina uhri. Jos huudat hänelle, hän on uhri, jos hän huutaa sinulle, hän on edelleen uhri, jolla on oikeus uhriutensa vuoksi huutaa. Piilo/covert-narsistin uhrius on helmpompi nähdä, sillä hän käyttää sitä keinona voida paremmin ("olen maailman suurin uhri, siis erityinen"). Tämä sama itsensä uhriksi kokeminen on kuitenkin myös julki/overt-narsistin taustalla, vaikka se voikin olla vaikeampaa havaita. Se on se tapa, jolla hän oikeuttaa tekonsa. Julkinarsisti haluaa uskoa olevansa parempi kuin uhrit (ts. heikot alistujat), mutta silti oikeuttaa tekojaan täysin samoilla uhriperusteilla ("olen kokenut vääryyttä, he ansaitsevat koston"). Ristiriitaista, eikö? Psykopaattien kohdalla on mahdollista, että he eivät ole kokeneet traumaa, ja uhrius onkin heille ennemminkin peliä. Itse asiassa on näyttöä jopa siitä, että lapsuuden ympäristö vaikuttaa vähemmän psykopaattien kehitykseen. Koska heidän oma tunne-elämänsä on latteaa, he eivät osaa käsittää muillakaan ihmisillä muita tunteita kuin yksinkertaiset mielihyvä - viha - kosto - hyötyminen. Heistä on siis täysin normaalia käyttää muita hyväkseen, ja vahvin selviytyy. He ovat kuitenkin huomanneet, että kun välillä leikkii uhria, saa ihmisiltä sääliä ja siten on helppo käyttää muita hyväkseen, voittaa peli.

Näistä mustavalkoisista perusteista syntyy todellisuus, jossa kaikki mikä ei tapahdu niin kuin narsisti haluaa, on väkivaltaista ja kaltoinkohtelevaa häntä kohtaan. Jos yhtenä päivänä et jaksa hoitaa hänen asioitaan, koska olet tehnyt pitkän työpäivän, olet itsekäs minä-minä-tyyppi. Jos asetat hänelle rajoja, hän kokee sen itsekkäänä. Ei tai muu ystävällinenkin torjunta muistuttaa narsistia siitä, ettei hän pystykään hallitsemaan kaikkea, joka taas tuo esille haavoittuvuuden tunteita, ja tämän hän yhdistää: sinun tekosi -> hänen haavoittuva olonsa -> sinä aiheutit tämän ja olet siten kaltoinkohteleva. Narsistille kaikki vähempi kuin totaalinen omistautuminen hänen tarpeilleen on kaltoinkohtelevaa. Sokeasti narsistinen henkilö todella uskoo tähän, ja voi messuta ympäri kyliä sinun itsekkyyttäsi ja julmuuttasi. Sokeasti narsistisen henkilön messuaminen on kuitenkin tunnistettavissa selkeästä mustavalkoisuudestaan ja aitojen tunteiden ilmaisemisen puutteestaan. Jos alat hetken aikaa kuuntelemaan analyyttisesti, etkä usko heti jokaista sanaa mitä hän sanoo, voit hetken päästä alkaa huomata ristiriitaisuuksia, latteuksia, irtonaisen oloisia lauseita, mustavalkoisuutta, ehdottomuutta ja jopa itsensä pussiin puhumista. Sanat ja lauseet itsessään ovat ymmärrettäviä, mutta niistä puuttuu jokin henki, tunne, aitous, sisältö, ne on vain sijoiteltu peräkkäin. Monesti narsistit myös heittelevät mitä tahansa lauseita, joista voisi olla heille hyötyä, jolloin lopulta heidän puheensa on täysin ristiriitaista ja he puhuvat itsensä pussiin. Tämän tunnistamiseksi on tärkeää, että seuraat pitkän aikaa hänen puhumisiaan hieman etäämmältä ja vertaat aiempia puheita nykyisiin. Heti ensimmäisenä ei kannata upota uskomaan kaikkea, koska sen jälkeen samaistut ja tuot omat tunteesi mukaan näihin tarinoihin. Ehkä hän kertoo sinulle häntä kaltoinkohdelleesta exästä ja liität hänen tarinaansa omat kokemuksesi. Näin ollet kuunteletkin omaa tarinaasi hänen suustansa, jonka jälkeen sivuutat kaikki ristiriitaisuudet ja muut kuulemasi epäkohdat.

Psykopaattisemmat narsistit taas ovat kinkkisempiä tunnistaa. Äärimmäisten psykopaattien kohdalla edes heidän kanssaan pitkään työskennelleet ammattilaiset eivät aina osaa erottaa, mikä on valhetta. Monesti heidän onkin pakko asennoitua niin, etteivät he voi luottaa mihinkään, mitä psykopaatti sanoo. Yleensä vahvasti psykopaattisten henkilöiden uhritarinat ovat säälipeliä (ks. Narsismiin liittyvää sanastoa osa 1/2), tietoista pyrkimystä manipuloida ja vaikuttaa toisten ihmisten ajatuksiin. Psykopaattistenkin narsistien tarinoista on kuitenkin mahdollista erottaa epäjohdonmukaisuuksia, ristiriitaisuuksia ja tunnetason irrallisuutta, epäaitoutta. Kaikkein tärkein tunnistusvälineesi on oma intuitiosi. Jos se viestii, että tässä on jotain outoa, älä ainakaan ruve uskomaan kaikkea kuulemaasi. Usko intuitiotasi. Sinun ei tarvitse saada veden pitäviä todisteita tai edes olla oikeassa suojellaksesi itseäsi irrottautumalla tilanteesta. Voit aina, sinulla on oikeus irrottautua oudolta tuntuvista tilanteista, vaikka lopulta kyse ei olisikaan ollut psykopatiasta. Sillä ei ole väliä. Tärkeintä on, että luotat intuitioosi ja sen kykyyn pitää sinut turvassa.

Psykopaattisempien narsistien uhritarinat ovat vaikeammin tunnistettavissa siksi, että he eivät ole yhtä pakonomaisesti kiinni itsensä todistelussa. He siis tavallaan ajattelevat askeleen pidemmälle ja laskevat, että tavoitteensa saavuttaakseen heidän on hyödyllistä välillä vähän löysätä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? No, he voivat hetkellisesti antaa periksi tarpeessaan "olla näyttämättä heikoilta" ja sanoa jotakin, jonka tietävät kuulostavan hyvältä muiden korvissa. Siinä missä sokeampi narsisti voi yrittää tätä ja toteuttaa sen kuitenkin tönkösti ja epäaidon oloisesti, psykopaattisempi narsisti voi jo vaikuttaa aidommalta. Sokeampien narsistien yrityksistä on päivänselvästi aistittavista taustalta ylimielisyyttä ja irrallisuutta siitä, mitä hän sanoi. Vaikka hän siis sanoisi esimerkiksi: "en tiedä olenko oikeassa", hänen kehonkielensä, äänensävynsä ja eleensä viestivät kuitenkin ylimielisyyttä tai irrallisuutta. Sillä narsisti ei tosiaankaan epäile oikeassa olemistaan, hän on oikeassa! Jos kyseessä on sokea julkinarsisti, harva uskoo sekunttiakaan hänen sanojaan. Jos taas on kyseessä sokea piilonarsisti, osa (varsinkin läheisriippuvaiset) voivat jättää huomioimatta hienovaraisemmat "olen maailman kovimpia kokenein uhri" -tyyppiset ylemmyyden osoitukset, ja lähteä hoivaamaan ja säälimään narsistia. Jos taas kyseessä on psykopaattisempi narsisti, hänen kanssaan jäädään usein "keskustelemaan" aiheesta lisää ja jo useampi ihminen voi vakuuttua hänen tyhjistä sanoistaan.

Narsistin maailmankuva ja tekojen oikeutus perustuu siten pohjimmiltaan uhriudelle. Tämän vuoksi selviytyjälle tuskasta heräävät tarpeet näpäyttää narsistia, rankaista tai jotenkin näyttää hänelle vievät vain ojasta allikkoon. Selviytyjä on kokenut paljon avuttomuutta, tilanteet ovat olleet täysin mahdottomia, tämä kaikki johtaa luonnollisesti siihen, että hän haluaa oikeutta. Onhan hän ollut uhri ja uhriuden yksi reaktio on hakea oikeutta hyökkäämällä (kostamalla, rankaisemalla jne.) - myös muita reaktioita on, mutta ei niistä tässä enempää. Tällöin hän toimii samoilla uhriuden perusteilla kuin narsistikin, erona on kuitenkin se, että hän on oikeasti ollut uhri. Silloin, kun on oikeasti ollut uhri, nämä reaktiot ovat luonnollisia ja kumpuavat uhrina koetusta avuttomuudesta. Myös trauman kokeneen narsistin reaktiot kumpuavat tästä avuttomuuden kokemuksesta, mutta narsisti on jäänyt kuin loopille välttelemään sitä - hän ei ole koskaan kohdannut ja käsitellyt omaa avuttomuuttaan. Selviytyjän kohdalla uhriuden kierre jää tarpeettomaksi sen jälkeen, kun hän on käsitellyt traumaansa, kohdannut avuttomuutensa, alkanut huolehtia itsestään ja alkanut toipumaan. Tilalle astuvat aikuisemmat ratkaisumallit. On kuitenkin ihan ok, ettei heti trauman jälkeen osaa käyttäytyä kypsästi, se on täysin normaalia. Narsisti sen sijaan on krooninen uhri, uhrius jatkuu ikuisesti alkuperäisen trauman jälkeenkin ja kohdistuu myös täysin siihen liittymättömiin tilanteisiin/ihmisiin. Sen vuoksi hän ei kykene hedelmälliseen aikuiseen käytökseen.  

Jos siis lähdet peliin mukaan ja hyökkäät häntä kohtaan (näpäytät häntä tai muuta vastaavaa), hän saa sinulta tukea omalle uhriudelleen. Todistat siis hänen uhriuskäsityksensä todeksi, ja hän kokee olevansa yhä oikeutetumpi käyttäytymään huonosti muita kohtaan. Moni selviytyjä yrittää antaa narsistille opetuksen, jotta saisi tämän tajuamaan oman käyttäytymisensä ongelmat. Tämä ei vain koskaan voi toimia, sillä kaikki opetukset ja näpäytykset vahvistavat narsistin uhriutta. Sen sijaan, että hän näkisi omassa käyttäytymisessään mitään ongelmaa, sitä enemmän hän kokee olevansa väärin kohdeltu. Psykopaattisten narsistien kohdalla on lisäksi todettu, että heidän aivonsa reagoivat heikosti rangaistuksiin. Psykopaatit eivät esimerkiksi opi, että jonkin tekemisestä on kielteisiä seurauksia ja tajua lopettaa sen tekemistä. Heidän on siis vaikea yhdistää tekoa ja seurausta toisiinsa, jonka vuoksi he jatkavat itselleen haitallisiakin toimia, jos vain haluavat jatkaa. On siis lopulta turhaa lähteä näyttämään tai opettamaan asioita ihmiselle, joka ei siihen kykene syystä tai toisesta. Tämä johtaa vain siihen, että uuvut itse, pääsi hajoaa ja voit siinä sivussa saada hankalan ihmisen maineen, jos narsisti osaa kunnolla esittää muillekin olevansa uhri.




Neiti Kettu

Kommentit

  1. Hei kiitos tosi kiinnostavasta blogista! Aion lukea kaikki tekstisi. Uskon saavani täältä välineitä oman mieleni järjestämiseen edes jonkin verran.

    Voinko kysyä, tai osaisitko vastata:

    Tämä teksti nimittäin herätti kysymyksiä ja myös ahdistusta tietyllä tavalla. Minulle heräsi heti epäilys/pelko, että tälläkin hetkellä ”siellä jossain” hän uhriutuu ja ajattelee olevansa minun manipulaationi uhri. Että hän kääntää kaiken minun syykseni, keksimällä asioita tai ”muistamalla väärin”. Apua. Voiko narsistinen ihminen (tai persoonallisuushäiriöinen jollain tavalla) ajatella siis juuri niin, että se toinen osapuoli onkin narsisti? Olen lukenut liikaa tekstejä (en tarkoita tätä blogia), joiden lukemisen jälkeen oma syyllisyyteni on nimenomaan kasvanut ja olen alkanut epäillä, että olenko minä sittenkin itse paha ja narsistinen. Mitä jos minä ”muistan väärin”? Minä nimenomaan haastoin häntä suhteemme lopussa ja toin esiin hänen piirteitään ja kylmyyttään, minkä seurauksena hän laittoi ns. liinat kiinni eli lopetti suhteemme ja kielsi kaiken keskustelun ja yhteydenpidon minulta. Hän lopetti ja hän kielsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja tervetuloa selviytymisen polulle! Pohdintasi kulkee hyvin tyypillisiä reittejä, ja varmaankin meistä jokainen käy nuo ajatukset läpi.

      Ensimmäiseen kysymykseen joudun valitettavasti vastaamaan kyllä, eli on hyvin todennäköistä tai jopa vääjäämätöntä, että narsisti kääntää asiat päälaelleen. Jos hänellä on tarve jakaa ajatuksiaan, hän jakaa juurikin tätä omaa näkemystään. Joskus tuota jakamista voi olla vähemmän, jos hänellä on jo uudet suunnitelmat ja kuviot tiedossa, jolloin menneet eivät enää jaksa kiinnostaa. Tässä joudumme vahvistumaan ja kohtaamaan elämän realiteetteja. Kovasti haluaisimme uskoa, että maailma olisi oikeudenmukainen, mutta narsistiseen ihmiseen törmätessämme joudumme hyväksymään sen tosiasian, ettei se aina ole. Toinen tapa, millä joudumme vahvistumaan, on miellyttämisen tarpeen vähentäminen. Enää emme voi olla se, josta kaikki pitävät. Joudumme kohtaamaan sen, että omien rajojen asettaminen merkitsee joskus samalla myös sitä, että olemme jonkun toisen mielestä julma. On mahdoton yhtälö välttää sitä, että kukaan koskaan kokisi meitä julmaksi, sillä narsistin kanssa tämä onnistuu vain uhraamalla oman hyvinvointinsa Ei ole lopulta hyveellistä uhrata itseään, jotta hän ei pitäisi sinua julmana. Yhtälö on vaikea ja tiedän, että se tuntuu kamalalta. Tässä on kuitenkin mahdollisuus vahvistua ja löytää sellaista tasapainoa itsestään, mitä ei olisi kuvitellutkaan siellä olevan. Lopulta tämä tasapaino mahdollistaa sen, että voimme olla myös niiden ihmisten tukena, jotka ovat valmiita ottamaan tukemme vastaan.

      Poista
    2. Toinen kysymyksesi taas on varmaankin kaikkein yleisimpiä kysymyksiä. Ehkä voit kysyä itseltäsi, mistä koet syyllisyyttä? Mitä ajattelet tehneesi/tekeväsi väärin? Onko kyse siitä, että vaadit häneltä jotakin? Sinulla on oikeus tuoda esille omia tarpeitasi ja valita ihmissuhteita siltä pohjalta, koetko tärkeiden tarpeidesi tulevan täytetyiksi. Koit tarvetta haastaa häntä, ja silloin jotkin tarpeesi eivät tulleet täytetyiksi. Mieti, mtä nämä tarpeet olivat ja millä tavalla ne eivät tulleet täytetyiksi. Vai koetko syyllisyyttä siitä, että et tuonut tarpeitasi esille tarpeeksi sivistyneesti, vaan ilmaisit itseäsi liian voimakkaasti? Muista myös se, että on normaalia, jos omat tunteesi vaikuttavat ilmaisuusi. Mieti miksi koit tarvetta ilmaista itseäsi juuri tällä tavalla. Joskus pitkään patoutuneet tunteet räjähtävät jossain kohtaa esille. Millä tavalla hän otti tunteesi vastaan? Oliko hänessä vastavuoroisuutta, tai edes pyrkimystä ymmärtää sinua? Jos hän laittoi liinat kiinni helposti, todennäköisesti hänelle oli helpompaa vain vaihtaa sellaiseen kohteeseen, joka ei haasta tai vaadi häneltä mitään. Ihminen, joka haluaa suhteen jatkuvan, pyrkii ratkaisemaan asioita voimakkaimpien tunteiden laannuttua. Oliko hänessä näkyvissä pyrkimystä ratkaista asioita? Tai toisaalta, koetko syyllisyyttä siitä, että nyt kutsut häntä narsistiseksi? Jostain syystä olet hakeutunut ottamaan näistä asioista selvää, ja jokin niissä on kolahtanut kohdallasi. Olennaisinta on se, mikä tämä kolahtava asia on. Itse sanoilla ei ole niin merkitystä. Se, että oman hyvinvointisi takia otat selvää asioista ja etsit itsellesi toipumisen polkua, ei ole mitenkään väärin. Se ei tarkoita, että olisit pitkin kyliä huutelemassa ja haukkumassa häntä. Jos koet, ettet halua nimetä häntä millään termillä, sekin on ok. Tärkeintä on, että käyt läpi asioita asioina ja pohdit, millä tavalla ne liittyvät sinun elämääsi ja miten voit saada niistä itsellesi apua. Meistä kukaan ei ole täydellinen, ja voit ehkä löytää itsestäsi piirteitä, jotka muistuttavat narsismia. Varmasti jokainen löytää, sillä se on inhimillistä. Ratkaisevinta on kuitenkin yleensä se, millä tavalla suhtaudut näihin löytöihin ja minkälainen motivaatio sinulla on löytää tasapainoa itsellesi niin itsesi kuin myös muidenkin ihmisten kannalta. Usein kuitenkin ihmiset, jotka murehtivat mahdollisia väärin tekemisiään murehtivat niitä siksi, että heillä on toimiva empatiakyky.

      Tämä syyllisyyden ja oman pahuuden dilemma on niin vallitseva näihin kokemuksiin liittyen, että olen käynyt sitä läpi monessa kirjoituksessa erilaisista näkökulmista. Löydät varmasti nämä kirjoitukset lukiessasi ja toivon, että niistä on sinulle apua.

      Poista
    3. Kiitos paljon. Molemmat vastauksesi antoivat ajattelemisen aihetta. Ja toisessa vastauksessa esittmäsi "kysymykset" ovat osuvia. Juuri noita olen oikeasti miettinyt tuntiessani syyllisyyttä.

      Esim. tunnen syyllisyyttä siitä, että olen alkanut etsiä tietoa narsismista (usein sanotaan, että ihmiset mollavaat ihmisiä liian kevyesti narsisteiksi ja niin pelkään itsekin nyt tekeväni) ja että olen alkanut nähdä hänessä narsistisia piirteitä. Samoin se, että "vaadin" häneltä ennen välien katkaisua (hän katkaisi välit) asioita, saa minut tuntemaan syyllisyyttä. Esimerkiksi "vaadin" (tai toivoin) meitä selvittämään suhteemme ongelmia, mihin hän ei suostunut. Sen seurauksena hän pisti välit kokonaan poikki. Hänellä ei ollut halua selvittää asioita.

      Poista
    4. Monella tapaa on ihan hyvä asia, että olet huolellinen sen kanssa, miten käytät narsismi-sanaa. Viesteissäsi vaikutat kuitenkin pohtivan asioita oman kokemuksesi kannalta, jolloin en olisi huolissani. Näissä tilanteissa löytää vastaukset yleensä kysymällä itseltään, sen sijaan että etsisi ulkopuolelta vastausta kysymykseen "onko hän narsisti". Ulkopuolelta niitä vastauksia ei löydä, mutta itsensä sisältä löytää vastaukset siihen, millä asioilla on merkitystä ja mitkä kaikki asiat ovat vaikuttaneet mihinkin. Se voi kestää jonkin aikaa, sillä narsistin lähellä olleet ovat tottuneet (ja joskus osaavat ainoastaan) vähättelemään, mitätöimään ja olemaan kuuntelematta omaa sisintään. On hyvä merkki, että olet kunnioittanut omaa hyvinvointiasi sen verran, että olet yrittänyt ratkaista suhteenne ongelmia, etkä ole lakaissut niitä maton alle.

      Poista
  2. Kiitos paljon, kun vastasit! Nuo toisessa vastauksessa esittämäsi kysymykset ovat hyvin osuvia. Kysyn niitä itseltäni.

    Jatkan kirjoituksiesi lukemista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti