Narsistisen suhteen jälkeen: Ota homma haltuun määrittelemällä itse havaitsemasi

Narsistisen suhteen jälkeen herää maailmaan, jossa näkee monenlaisia epäkohtia, joita monet ihmiset pitävät täysin normaaleina asioina. Joku, jonka ei ole koskaan tarvinnut pohtia asioita pohjamutia myöten, elää helposti koko elämänsä läpi miettimättä omia rajojaan. Nämä ihmiset kehottavat sivuuttamaan muiden ihmisten inhottavan käyttäytymisen, sillä "kyllä hän oikeasti on varmasti ihan kiva ihminen". Näiden ihmisten on vaikea käsittää, että toisen ihmisen käyttäytymisen saa havaita juuri sellaisena kuin se on, ilman positiivista ajatusvääristymää. Moni inhottava tai manipulatiivinen toimintamalli on juurtunut ihmisten käyttäytymiseen normaalina tai hyväksyttynä asiana. Narsismiin perehtymisen jälkeen tuntuu järkyttävältä, miten sokeita ihmiset näille voivat olla - ja miten ihmiset puolustelevat niitä. Se syy miksi narsismiin heräämisen jälkeen alkaa näkemään narsisteja joka puolella johtuu juurikin siitä, että inhottavaa käyttäytymistä ei nähdä tai sitä puolustellaan - ei siitä, että kaikki inhottavasti käyttäytyvät ihmiset oikeasti olisivat vakavalla asteella narsistisia. Tuntuu vaikealta tasapainotella uuden ymmärryksen kanssa maailmassa, joka torjuu ne uudet tärkeät opit, jotka on juuri oppinut.

Jossain vaiheessa kohtaa väistämättä tilanteita, joissa hyvääkin tarkoittavat ihmiset torjuvat ja mitätöivät niitä oppiläksyjä, joiden avulla olet juuri saanut itsesi turvaan. He ristiriitaisesti sanovat, että hyvä miten olet päässyt eroon tästä yhdestä vahingollisesta tilanteesta, mutta samalla tajuamattaan sanovat, että sinun täytyy asettua altiiksi uusille vahingollisille tilanteille. He eivät usko, että mikään "tavallinen" tilanne voisi koskaan oikeasti olla vahingollinen, sillä he näkevät vahingollisuuden vain poikkeustapauksina. Tämä sama ajatus piinaa myös selviytyjiä siinä vaiheessa, kun he pohtivat irtautumista. "Onko hän oikeasti narsisti? Jos hän on, sitten voin lähteä, mutta jos hän ei ole, sitten minun täytyisi yrittää vielä". Vahingollisuus nähdään poikkeustilanteena, jonka paikkansa pitävyydelle tarvitaan tarpeeksi paljon todistusaineistoa. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun olet saanut tarpeeksi todistusaineistoa eli olet kokenut tarpeeksi "herättävää" väkivaltaa, on jo liian myöhäistä.

Narsismiin heräämisen jälkeen alkaa huomaamaan, miten usein ihmiset kohtelevat toisiaan vahingollisella tavalla. Se ei ole mikään poikkeustapaus. Käytännössä pienet vahingolliset teot usein vain paisuvat ja paisuvat suuremmiksi, ellei kukaan vihellä peliä poikki ja tuo niiden vahingollisuutta esille. Kun on kerran jo kohdellut toista huonosti, kynnys hieman pahemmalle käyttäytymiselle on pienempi, ja jälleen taas pienempi. Tämä kierre ei katkea sulkemalla silmiään ja sanomalla: "no kyllä hän varmasti on ihan kiva ihminen muuten". Vaikka olisi kuinka kiva, se ei kumoa sitä, että inhottava käyttäytyminen on inhottavaa. Meidän jokaisen on hyvä tarkastella omia reaktioitamme ja omaa käyttäytymistämme, ja pohtia noudattaako se omia arvojamme. Absurdeinta ja ärsyttävintä on se, miten karismaattisesti toisessa tilanteessa käyttäytyvän narsistin inhottavuus kuitataan mitättömäksi sillä, miten kiva hän on muissa tilanteissa.

Jos on pitkään tottunut olemaan kaikuna (ks. Rethinking narcissism: Narsismin kirjo (epäterve, terve ja puuttuva) ja muodot), kohtaa heräämisen jälkeen vaikean dilemman. Jos haluaa vahvistua ja pitää kiinni oppimistaan tärkeistä asioista, kohtaa ihmisiä, jotka pitävät sitä ongelmallisena. Heidän mielestään on suuri ongelma, jos et tunnusta yleistä "kyllä hän on muuten kiva" -mantraa. Mitä enemmän tätä konsensusta vastustaa, sitä enemmän alkaa saada itselleen hankalan ihmisen maineen, joka taas aktivoi vanhan kaiun tarvetta vältellä sitä viimeiseen asti. Helpointa on vain olla hiljaa omista ajatuksistaan. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu kuitenkin tarve jakaa ajatuksiaan, jolloin alkaa helposti kokea olevansa eristynyt, sillä on vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa todella jakaa ajatuksiaan. Vaikka erilaiset maailmankuvat pystyykin hyväksymään, on rasittavaa aina törmätä samoihin latteuksiin. Silloin kun törmää ihmisiin, joiden kanssa pystyy keskustelemaan syvällisemmin, se on aina kullan arvoista. Jostain syystä olen huomannut, että elämänkokemuksistaan ammentavien ihmisten kanssa keskustelut ovat useimmin kaikkein antoisimpia ja syvällisimpiä, kun taas tätä syvällisyyttä ei välttämättä pelkästään ammatiltaan mielenterveystyötä tekevän kanssa löydä. Ammattirooliinsa identifioituvilla tuntuu välillä olevan tarkka suodatin vapaa-ajallakin siinä, mitä he uskaltavat sanoa, jottei ammatin uskottavuus tai imago kärsisi. Välillä se tuntuu jopa todella rajoittuneelta.

Uuden maailmankuvan ylläpitämisen hintana on se, että kaikki eivät sitä jaa tai edes hyväksy, osan mielestä se on ongelmallinen, ja syvällisen yhteyden löytäminen muiden kanssa voi olla hankalampaa. Oppimiaan asioita ja uutta itseään joutuu kantamaan itse. Tarvitsee olla tarkka siitä, mitä apua ottaa vastaan ja mikä apu ei sovi (esimerkiksi valitessaan terapeuttia). Tarvitsee tietää itse kuka on ja mitä haluaa. Kaikki tämä on kuitenkin juuri sitä kasvamista. Ettei tarvitse muita ihmisiä sanomaan, millainen maailma on tai millainen itse on.

Toipumisen myötä alkaa yhä vahvemmin ja vahvemmin tuntea, että tarvitsee ottaa tilanne itse haltuun, jotta pystyy pitämään itsensä turvassa. Alussa kokee vain sitä epämääräistä ärsyyntymistä ja ehkä suuttuukin vihjailuista, jotka kehottavat "on hän muuten ihan kiva" -mantraan. Alussa ei ymmärrä miksi reagoi näin voimakkaasti, tunteet vain pulppuavat kehossa. Myöhemmin alkaa huomaamaan, että kyse on tarpeesta suojella itseään. Nämä "on hän ihan kiva" -kehotukset ohjaavat luopumaan omista rajoista ja asettamaan itsensä altiiksi vahingollisille asioille. Silloin alkaa tuntumaan siltä, ettei se ole edes vaihtoehto, ellei halua palata takaisin sokeuteen. Ei enää ymmärrä, miksi niin moni ihminen haluaa elää sokeudessa ja ottaa vastaan kaikenlaista mitä ei tarvitsisi ottaa vastaan. Pikku hiljaa kehon tunnereaktiot rauhoittuvat, ja omaa turvallisuuttaan on mahdollista säädellä yhä joustavammin ja joustavammin. Alussa voi olla välttämätöntä poistua paikalta inhottavan tilanteen tapahtuessa, myöhemmin taas pystyy säätelemään omaa osallistumisen tasoaan niin, ettei asetu altiiksi vahingolle.

Kun toipumisen myötä alkaa seisomaan vahvemmin omilla jaloillaan ja uskomaan omaan määritelmäänsä itsestään (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Ota homma haltuun määrittelemällä itse itsesi) ja havainnoistaan, muiden kehotukset "on hän ihan kiva" -mantraan nojaamisesta eivät enää tunnu yhtä syvältä riipiviltä ja loukkaavilta. Tämä syvä riipivä kokemus syntyy siitä, että kaikuna on tottunut antamaan maailman määrittelyn avaimet muille. Omia havaintojaan on kyseenalaistanut jatkuvasti ja totena on pitänyt vasta sitä, minkä joku muu on vahvistanut totuudeksi. Jäänne tästä tuntuu siltä kuin tämä toinen ihminen pakottaisi sinut näkemään maailman samalla tavalla kuin hän sen näkee, vaikka todellisuudessa hänellä ei ole tällaista pakottavaa valtaa (ellet sitä itse hänelle anna). Kokemus voi olla yhtä syvä ja valtava kuin trauma itsessään (ts. traumamuistuttaja), jolloin se laukaisee taistele, pakene, jähmety tai miellytä -reaktion (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista tunnepohjaiset flashbackit ja sisäinen kriitikko).

Omaksi itsekseen kasvamisen myötä joutuu kohtaamaan sen todellisuuden, ettei maailmassa ole yhtä oikeudenmukaista totuutta, jonka kaikki näkevät. Kaikki ihmiset omine vajavaisuuksineen ja kysymyksineen etsivät vastauksia ja muodostavat omanlaisiaan käsityksiä asioista. Sellainen käsitys, joka kutakin omassa elämässään parhaiten palvelee, jää heille elämään. Tämän vuoksi moni ei koskaan tule elämässään kohtamaan näitä kysymyksiä, sillä ne eivät tule heille merkittäviksi. He voivat elää koko elämänsä sujuvasti noudattaen "on hän ihan kiva" -mantraa, kun taas jolle kulle toiselle tämä mantra voi maksaa suurenkin osan hyvinvoinnista, terveydestä ja muustakin. Omista havainnoista ja niistä asioista, jotka on oppinut, joutuu pitämään kiinni itse. Kaikkein tärkeimpiä ne ovatkin juuri sinulle, sillä ne auttavat sinua selviytymään ja elämään hyvää elämää. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät niitä ymmärrä, mutta et voi alkaa elämään omaa eläämääsi heidän mukaansakaan. Tämä on sinun elämäsi ja nämä ovat sinun oppiläksysi.



Neiti Kettu

Kommentit

  1. Hyvää pohdittavaa.Ymmärrettyään mitä itseen kohdistettu narsismi on,tuottaa ensin lohdutonta tuskaa jos ei osaa pukea sitä sanoiksi ystävälle,läheiselle.Kun saat ystävän.ymmärtämään,olo helpottaa.Pian huomaat,että ystävä tulee sinua,mutta ei kuitenkaan oikeastaan ymmärrä kertomaasi.Silloin on tyydyttävä siihen.Ystävä antaa tuen vaikka ei koskaan tule täysin ymmärtämään,hän ja he eivät ilman kokemusta vain pysty.
    Ympärillä olevat tuntevat eri ihmisen narsistissa kuin sinä,en näe tarpeellisena muuttaa heidän suhdettaan,vain ainoastaan vetää omat rajat.Kysymys perheissä on yleensä sen ahdistunut ilmapiiri.Se kupla on puhkaistava ja annettava kaikille raikasta ilmaa ja vapautta.Narsisti ei luovuta,mutta on haettava etäisyyttä niin paljon kuin tarvitsee.
    Niille jotka tuomitsevat paenneet,toivotan onnea narsistin rinnalla.Etäämmässä ringissä on ok.Myrskyn silmään ei halua takaisin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti