Ketunhäntä kainalossa

Patrick Carnes puhuu kirjassaan The Betrayal Bond - Breaking free of exploitive relationships erilaisista traumaattisen petoksen muodoista. Yksi näistä muodoista on "Betrayal by spirit" eli sielun petos. Tämä tarkoittaa sitä, että narsistinen väkivalta vie samalla uskon, luottamuksen, toivon ja merkityksellisyyden kokemuksen elämästä. Selkeimmin tämä näkyy uskonnollisuuden kautta toteutetussa väkivallassa, jolloin henkisen merkityksellisyyden edustaja/lähde (kirkko, henkinen johtaja tms.) onkin kaltoinkohteleva. Tällöin petos kytkeytyy samalla myös uhrin omaan henkilökohtaiseen merkitysjärjestelmään ja uskontoon. Narsistinen väkivalta voi kuitenkin aiheuttaa elämän merkityksellisyyden kyseenalaistamista myös ilman kytköstä uskonnollisuuteen. Kun läheinen ihminen onkin tunnekylmä ja käyttää toista omien tarpeidensa täyttäjänä, tämä aiheuttaa monelle pettymyksen ihmisyyttä ja läheisyyttä kohtaan. Ihmissuhteet, rakkaus ja läheisyys ovat tärkeimpiä merkityksellisyyden kokemuksen...

Törmäsin youtubessa videoon, jossa entinen CIA:n työntekijä kertoo valehtelun tunnistamisesta. Tieteellisesti on monia kertoja todistettu, että valehtelemista ei pysty aukottomasti tunnistamaan kikkojen avulla, sillä siihen liittyy niin monia erilaisia ulottuvuuksia. Mikään menetelmä ei siis voi olla aukoton, eikä sitä varsinkaan kotisohvilta käsin saisi kovin tuomitsevasti toteuttaa. Siitä huolimatta tämä video oli asiallinen ja mielenkiintoinen, ja päätin kirjoittaa siitä tämän blogin lukijoille merkityksellisimpiä kohtia. Muistathan kuitenkin, että et voi koskaan minkään kikan perusteella mennä aukottomasti sanomaan valehteleeko joku vai ei. Näiden keinojen tarkoitus on helpottaa varoituskellojasi ja auttaa sinua huomaamaan tilanteet, joissa kannattaa tarkkailla ja ottaa asioista enemmän selvää. Linkki videoon. Videon puhuja Susan Carnicero painottaa, että merkkejä voi tulkita ainoastaan silloin, kun ne tulevat suorana reaktiona esitettyyn kysymykseen (soveltaen voisi sanoa myös,...

Narsistisessa suhteessa elävät/eläneet kohtaavat usein hyvin realistisia asioita, joita pelätä ja murehtia. Näistä murheista ei pääse eroon yksinkertaisilla tavoilla, jotka keskittyvät lähinnä sen tajuamiseen, että murhe ei ole realistinen. Narsistiseen suhteeseen liittyen moni murhe on todella realistinen ja todellinen! Liian yksinkertaisesti toteutetut ohjeet voivat tuntua jopa loukkaavilta. Kyse ei ole siitä, että selviytyjä liioittelisi ja kuvittelisi epärealistisia. Kyse on todellisista ongelmista. Olen etsinyt pitkään vastausta kysymykseen, miten elää pelon kanssa? Miten elää sen todellisuuden kanssa, että joku ihminen on katkera ja voi koska tahansa haluta vahingoittaa, eikä oikeastaan voi tehdä sille mitään? Ihmisiä ei voi lukita minnekkään, elleivät he ole ensin tehneet jotain. Valitettavasti sen teon tapahduttua on jo liian myöhäistä. Toisaalta samanaikaisesti ei pitäisi antaa narsistille valtaa omaan elämäänsä, ja jos jatkuvasti pelkää joka nurkan kohdalla, on luovuttanut ...

Monelle selviytyjälle on tuttua, miten raivostuttavan röyhkeästi narsisti kääntää tilanteet päälaelleen ja sanoo olevansa itse uhri. Tämä on hyvin tyypillistä ja yleistä. Oikein anteliaalle päälle sattuessaan hän voi jopa oma-aloitteisesti tarjoutua antamaan anteeksi sinulle. Tai sitten hän surkeana voihkii, miten hän kohtalonsa uhrina ei onnistu muuta kuin sotkemaan kaiken. Oli miten oli, hän on aina jollain tavalla uhri. Jo narsismia tiedostavassa ja osittain irti päässeessä selviytyjässä tämä voi herättää raivoa ja tuntua älyttömimmältä tempulta mitä voi olemassa olla. Moni narsisti kuitenkin uskoo itse olevansa uhri, itse asiassa se on heille välttämätön tapa nähdä asiat, sillä muutoin heidän tekonsa eivät enää olisikaan oikeutettuja. Ja niiden täytyy olla, sillä narsisti on aina oikeassa. Uhriutensa kautta hän voi oikeuttaa melkeinpä mitä vaan. Mitä sokeammin narsistisempi henkilö on, sitä pakonomaisemmin hän uskoo tarinaansa. Mitä psykopaattisempi narsisti taas on, sitä enemmän ...

Patrick Carnesin kirja The Betrayal Bond - Breaking free of exploitive relationships on hyödyllinen käsikirja jokaiselle traumasidoksen kanssa painiskelevalle. Betrayal Bond -nimen perusteella oletan, että Carnes yhdistää ajatuksissaan Duttonin ja Painterin Traumatic bonding -teoriaa (ks. lisää Narsistisen suhteen jälkeen: Kuminauha ja takaisinkutsu (hoovering) - miten päästä irti traumasidoksesta? ) ja Jennifer Freydin Betrayal Trauma -teoriaa (ks. lisää Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle ). Nämä kaksi teoriaa ovat hyvin lähellä toisiaan, ja siksi The Betrayal Bond - Breaking free of exploitive relationships muodostuukin hyväksi käytännön käsikirjaksi. Kuvaan tässä kirjoituksessa Carnesin kirjan pohjalta niitä tekijöitä, jotka vahvistavat ja ylläpitävät traumasidosta. Näiden tekijöiden tunnistaminen on varhaisessa irtautumisprosessissa tärkeää, jotta niiden kertomaa viestiä voisi alkaa kyseenalaistamaan. Myös irtautumisen jälkeen nämä tekijät voiva...

Narsistisen suhteen jälkeen on olennaisen tärkeää opetella erottamaan idealisaatio ja terve kiintymys toisistaan. Jos olet yhtään pidemmäksi aikaa jäänyt narsistiseen suhteeseen, olet mahdollisesti pitänyt narsistin idealisoivaa käytöstä sinä "vihdoinkin tapahtuvana oikeana rakkautena" tai "sinä oikeana ja terveenä tapana rakastaa". Vähintäänkin olet todennäköisesti selitellyt hänen tekojaan olemattomiksi ja sanonut: "hänellä on oma tapansa ilmaista rakkautta, mutta kyllä hän rakastaa". Idealisaatio on huumetta, se täyttää sinut ja tuntuu täydelliseltä. Koska se on sitä mitä olet aina halunnut, et haluakaan enää nähdä siinä mitään vikaa, alat kehittämilläsi selityksillä paikkailla aukkoja ja selität: "tämä on parasta, mitä minulle on tapahtunut" tai "ilman häntä en olisi tässä". On olennaista huomioida, että idealisaatio ei ole pelkästään narsistin toteuttamaa käytöstä, vaan se on myös sinun tapasi nähdä hänet. Kun pidät häntä ihanana ...

Pia Mellody kuvaa kirjassaan The Intimacy Factor - The ground rules for overcoming the obstacles to truth, respect, and lasting love syyttelypeliä. Hän ei kuvaa tätä narsistien ominaisuudeksi, vaan useinkin ihmiselämässä toistuvaksi läheisyyden torpedoijaksi. Halusin kuitenkin otsikoida tämän kirjoituksen näin, koska narsistit vetävät tämän pelin äärimmäisyyksiin ja narsistin kanssa eläessä se on hyvin arkipäiväistä. Narsistisesta suhteesta irtautumisen jälkeen voi kohdata myös kulttuurishokin, kun toimii totutusti vanhoilla syyttelypelin säännöillä uusissakin ihmissuhteissa. Tällä tavoin voi päätyä itse torpedoimaan omat mahdollisuutensa läheisyyteen uusien ihmisten kanssa. Kuvaan kuitenkin tässä Mellodyn mallia siitä, mitä ihanteellisen terve läheisyys tarkoittaa. Tämä malli on monella "tavallisellakin" ihmisellä hakusessa, jos tämän tyyppisiä asioita ei ole tullut elämässään ajatelleeksi. Syyttelypeli on nimensä mukaisesti syyllisen etsimistä ja syyllisyyden tunkemista ...