Onko radikaali hyväksyminen ainut tapa saada rauha narsismin aiheuttamilta jäljiltä?
En tiedä kysymykseen oikeaa vastausta, omalla kohdallani se kuitenkin tuntuu olevan ainut tapa oikeasti saada rauha. Voi olla, että olen viimeisen vuoden aikana työstänyt jonkinlaista anteeksiannon teemaa liittyen varhaisesti minua satuttaneeseen henkilöön, se on kummunnut minusta jollakin voimalla. En ole koskaan pitänyt anteeksi antamisesta sanana liittyen narsistiseen väkivaltaan, sillä sanan merkitys on epäselvä. Jos sillä tarkoitetaan, että asioiden pitäisi palata takaisin tilaan, jossa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaatimus on kohtuuton. Mutta mitä anteeksianto voisi olla, jos se olisi rauhan saavuttamista oman itsensä sisällä? Rauhaa on vaikea saavuttaa ilman, että luopuu katkeruudesta ja uhri-identiteetistä. En kuitenkaan ed elleenkään halua puhua anteeksi antamisesta, vaan puhun mieluummin radikaalista hyväksymisestä. Olen näin vuosien jälkeen pitkästä aikaa ”saanut” olla narsistisen ihmisen kohteena uudelleen. Onnekseni olosuhteet ovat olleet sellaiset, että minun on