Narsistisen suhteen jälkeen: Uskalla loistaa

Craig Malkinin kirja Rethinking Narcissism - The secret to recognizing and coping with narcissists kuvaa hyvin tervettä narsismia ja sitä lukiessani oivalsin, että olennainen osa toipumista on oman terveen narsismin palauttaminen (tai synnyttäminen, jos sitä ei koskaan ole ollutkaan). En aio kuitenkaan kauheasti käyttää termiä terve narsismi, sillä en ole ihan varma haluanko puhua samana ilmiönä terveestä ja hyvin vahingollisesta narsismista. Puhunkin siis mieluummin siitä, miten tärkeää on uskaltaa myös loistaa. 

Miksi uskaltaa loistaa?

Loistaminen tarkoittaa oman sisäisen palon löytämistä, omien intohimojen löytämistä, ja sitä, että näitä asioita uskaltaa näyttää ja jakaa myös muulle maailmalle. Loistaminen tarkoittaa sitä, että uskaltaa nauttia siitä, kun osaa jotakin ja/tai saa huomionosoituksia. Loistaminen tarkoittaa sitä, että uskaltaa välillä olla keskipisteenä ja nauttia siitä saamastaan, minkä ansaitsee.

Kun uskaltaa loistaa, olo on lämmin ja tätä lämpöä haluaa jakaa myös muille ympärilleen. Kun on itse löytänyt oman juttunsa, on mukava kannustaa muitakin löytämään omat tärkeät asiansa. Samalla, kun uskaltaa vaatia ansaitsemansa ja nauttia siitä, olo omassa itsessä on tasapainoisempi ja hyvä. Tällöin myös muita ihmisiä lähestyy rauhallisemmasta ja tasapainoisemmasta kulmasta. Ei tarvitse olla heille joku muu, vaan voi olla oma itsensä. Ja kun uskaltaa olla oma itsensä, uskaltaa myös oikeasti lähestyä ja avata itsensä todelliselle läheisyydelle. On aistit avoinna ja havainnoi toista ihmistä aidosti, virittäytyy tämän tunnetiloihin ja osaa kohdata hänet paremmin.

Kun uskaltaa itse loistaa silloin, kun on sen aika, on myös helppo astua taaksepäin silloin, kun on toisen vuoro loistaa. Valokeilan sijainti vaihtelee joustavasti ja sujuvasti. Olo ei ole katkera, eikä sisimmässä tunnu siltä, että jokin tässä nyt on epäreilua. Tällöin ei myöskään tarvitse kaivata salaa, että "jospa joku huomaisi minutkin", ei tarvitse pohtia mielessään fantasioita esimerkiksi sairauskohtauksista tai itsemurhasta, joiden avulla tulisi huomatuksi, eikä tuntea syyllisyyttä tästä kaipauksesta tai näistä fantasioista. Jokainen ansaitsee loistoa.

Kun kyky loistaa on tuhoutunut

Narsistisessa suhteessa eläminen tuhoaa kyvyn loistaa. Siinä suhteessa saa olla vain yksi, joka loistaa ja se on narsisti. Toisen osapuolen tehtävänä on korostaa narsistin loistoa, milloin olemalla täydellinen esittelyesine, milloin taas tyhmä, avuton ja huono. Mitä vaikuttavampi ja pidempi narsistinen suhde elämässäsi on, sitä helpommin voit ajautua narsistisen janan toiseen ääripäähän, eli sinne, ettet (enää) uskalla loistaa (ks. Rethinking Narcissism: Narsismin kirjo).

Loistamista pelkäävät ihmiset pelkäävät olevansa narsisteja halutessaan loistaa, eivätkä halua millään muotoa vaatia mitään itselleen tai esiintyä huomion keskipisteenä. He ovat umpikujassa, sillä omien tarpeiden jatkuva sivuuttaminen aiheuttaa sisälle kasautuvaa katkeruutta. Tämä katkeruus taas tuntuu siltä, että "en ole saanut sitä, mitä oikeasti ansaitsisin". Kyseinen tunne kuulostaa ja vaikuttaa niin paljon narsismilta, että pelottaa. Joten tämä tunne täytyy piilottaa mahdollisimman syvälle ja kadottaa. Tämä johtaa kierteeseen, jossa ei uskalla vaatia itselleen edes sitä, minkä ihan todella ansaitsee. Mielessä voi kulkea skenaarioita äärimmäisistä stunteista, joita voisi tehdä saadakseen ansaitsemansa huomion, ja näiden ajatusten pyörittely tuottaa lisää syyllisyyttä ja pelkoa "olenko narsisti, kun tällaisia mietin". Oma mieli tuntuu olevan hallitsematon, sillä se tarvitsee asioita, eikä itse haluaisi tarvita mitään.

Moni täällä voi todennäköisesti tunnistaa itsensä tästä kuvauksesta. Sisälle kasautuva katkeruus, joka toipumisprosessin aikana voi purkautua valtavaksi vihaksi, on alkuvoiman kaltainen pelottavankin voimakas tunne. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit narsisti. Päinvastoin, toipumisesi kannalta on olennaista ja tärkeää päästä janan keskelle. On aivan validi ja pätevä kokemus, ettet ole saanut sitä, mitä olet ansainnut. Jokainen ansaitsee ihmisoikeudet (joita narsistisessa suhteessa useinkaan ei ole) ja niiden lisäksi jotakin hyvää, jotakin loistavaa elämäänsä. Jos et ole saanut näitä, on luonnollista tuntea katkeruutta. Et ole kohtuuton vaatimuksissasi. Et ole kuin janan toisessa ääripäässä oleva narsisti, jolle mikään ei riitä. Narsistin täytyy saada kaikki tai hän kokee olevansa kaltoinkohdeltu.

Olennaista on ymmärtää, että elämäsi on nyt omissa käsissäsi ja teet itse valintasi. Voit valita tavoitella loistoa ja voit valita uskaltaa ottaa huomiota vastaan (vaikkei se aluksi helppoa olisikaan, mutta voit harjoitella). Sinun ei tarvitse etsiä lupaa loistaa keneltäkään muulta. Sinun ei tarvitse odottaa ikuisuuksia, että narsisti antaisi sinulle tilaa loistaa. Sitä hetkeä ei tule tapahtumaan. Sinun täytyy (tai oikeammin, sinä voit) rakentaa oman loistosi itse. Mitkä ovat niitä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä? Minkälaisia asioita haluat viedä eteenpäin omassa elämässäsi? Mitä haluat osata? Missä asioissa haluat auttaa ja tukea muita? Muista, että loisto on hyvä asia, se on lämpöä, joka säteilee joka puolelle ympärillesi. Se on sitä, että teet niitä asioita, joita koet tärkeiksi ja joiden avulla pystyt antamaan itsestäsi muille ihmisille ja/tai yhteiskunnalle.



Neiti Kettu