Narsistinen yhteisö muodostuu samanlaiseksi kuin kultti

Kultit ovat äärimmäisiä narsistisen yhteisön ilmentymiä, joissa psykopaattinen narsisti hallitsee ihmisjoukkoa. Koska kultit ovat normaalielämästä poikkeavia ilmiöitä, ne on yleensä luokiteltu omaksi ilmiökseen. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan narsistisesta johtamisesta. Näin ollen mikä tahansa yhteisö (usein perhe), joka pyörii narsistin ympärillä, on jollain tapaa kultin kaltainen. Mitä psykopaattisempi narsisti on, sitä enemmän yhteisö on käytännössä samanlainen kuin kultti. Pelkästään narsistiset henkilöt eivät välttämättä luo tarkoituksella ympärilleen kulttia, mutta perhe-yhteisöön muodostuu silti helposti joitakin samoja piirteitä.

Kirjoitin vähän aikaa sitten Daniel Foxin videosta, jossa hän kuvaa narsistisen yhteisön rooleja (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Irrottaudu narsistisen yhteisön rooleista). Hyvin usein narsismi ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan suhteeseen liittyy myös yhteisö (perhe, suku, työyhteisö) tai siihen vähintäänkin trianguloidaan muita henkilöitä mukaan. Tämän vuoksi näistä rooleista on hyvä olla tietoinen. Meredith Miller taas julkaisi juuri videon liittyen narsismiin ja kultteihin, ja siitä poimin seuraavat kolme kulttien ominaisuutta. linkki videoon


1. Autoritäärinen johtajuus. Yksi henkilö toimii autoritäärisenä johtajana, joka määrittelee muiden jäsenten todellisuuden. Hän määrittelee, mitä jäsenet saavat ajatella, tuntea, havaita ja miten he saavat käyttäytyä. Johtaja on se, joka on oikeassa, ja häntä usein ihaillaan.

2. Istuttaminen. Jäsenten oma minuus murskataan (voidaan nimetä esimerkiksi defenssien tai synnynnäisen pahuuden murtamiseksi) ja hajoitetaan, jonka jälkeen palasista kootaan halutunlainen "uusi" ihminen. Tämä tarkoittaa jäsenen ajatusmaailman muuttamista halutunlaiseksi. Jäsen alkaa elää johtajan tarjoamassa todellisuudessa oman todellisuutensa sijaan.

3. Haavoittuvuuksien hyväksikäyttö ja riippuvuuden muodostaminen. Yhteisö ja/tai sen johtaja houkuttelee jäseniä esiintymällä jonkin tärkeän tarpeen täyttäjänä. Helpoimmin jäseniksi saadaan henkilöitä, joilla on elämässään sillä hetkellä pinnalla jokin haavoittuvuus, johon tarjota helpotusta. Jäseniä kannustetaan avautumaan haavoittuvuuksistaan ja heitä kohdellaan niin, että heidän sisäinen lapsensa herää (esimerkiksi käyttämällä tietynlaisia äänensävyjä). Sisäistä lasta ei kuitenkaan kannusteta toteuttamaan itseään, vaan sen esille tuloa käytetään riippuvuuden muodostamisessa. Jäsen tulee riippuvaiseksi yhteisön/johtajan tarjoamista asioista. Todellisuus muodostuu sellaiseksi, että vain yhteisöllä/johtajalla on mahdollisuus enää tarjota näitä asioita. Jäseniä kannustetaan myös keskenään heikkoihin rajoihin, jolloin kukaan ei enää tiedä missä yksi loppuu ja toinen alkaa. Tämä nimetään erityislaatuiseksi yhteenkuuluvuudeksi ja yhden köyden pitämiseksi. Itsenäisyys tai mikä tahansa oma ajattelu/asioiden kyseenalaistaminen demonisoidaan tyhmyydeksi tai vahingollisuudeksi.

Lisään itse vielä kohdan 4. Eristäytyminen. Yhteisö uskoo olevansa erityinen ja esimerkiksi ymmärtävänsä jotakin paremmin kuin muut. Yhteisö asettuu me vastaan muut -asetelmaan, jossa ulkopuoliset nähdään yhteisön olemassaoloa ja tasapainoa uhkaavina. Jäsenet katkaisevat yhteytensä muihin läheisiinsä pikku hiljaa vähentämällä kontaktia tai pakotettuna yhtäkkiä.


Nämä kohdat ovat mielenkiintoisia myös siksi, että ei-psykopaattiset narsistit eivät toteuta näitä tietoisesti, mutta silti elämä heidän kanssaan ajautuu samankaltaiseksi. Ei-psykopaattinen narsisti ei esimerkiksi tietoisesti murskaa toisen itsetuntoa, jotta saisi tästä muovattua haluamansa (tämä on aika psykopaattista toimintaa). Hänen käyttäytymisensä kuitenkin johtaa siihen, että vierellä olevan ihmisen minuus murskaantuu. Tämän jälkeen traumasidoksessa kiinni olevalle läheiselle ainut tapa säilyttää suhde on muuttua enemmän narsistin haluaman kaltaiseksi. Traumasidos itsessään on taas kolmannen kohdan selkeä ilmentymä, vahingoittava riippuvuussuhde, jossa tarvitsee toista täydentämään itseään. Ei-psykopaattinen narsisti usein idealisoi läheisiään syklin palatessa alkuun (ks. Hyväksikäyttävän suhteen kaari). Tämä idealisaatio uppoaa usein niihin haavoittuvuuksiin, jotka kaipaisivat helpotusta ja toimii siten riippuvuuden liimana. Ei-psykopaattinen narsisti ohjaa käyttäytymisellään (raivokohtaukset, mykkäkoulut ja muut reagoinnit) tiedostamattaankin läheisiään irti itsenäisyydestä, muista läheisistään ja kohti riippuvuutta. Kaikki neljä kohtaa siis tapahtuvat narsistisessa suhteessa ja yhteisössä, oli se sitten tietoisesti tehtyä tai ei.

Toisaalta olemassa on myös psykopaattisia narsisteja, jotka toteuttavat jotakin tai kaikkia näistä kohdista enemmän tietoisesti. Ei myöskään ole millään tavalla tavatonta, että joku self-help "guru" levittää muille tämänkaltaisia kasvatusvinkkejä (ks. esimerkiksi tämä video). Kakkoskohta - henkilön omien defenssien murtaminen ja hänen uudelleenrakentamisensa - on rajuudestaan huolimatta hyvin kätkeytyvä asia. Yllättävistä paikoista kuulee joskus jonkun puolustavan tämänkaltaista ajatusmaailmaa. Se on kuitenkin väkivaltaa. Kukaan ei ole niin jumalasta seuraava, että olisi oikeutettu murskaamaan toisen saadakseen tämän jälleen "kukoistukseen". Murskaaminen ei auta henkilön omaa kykyä voimaantua ja löytää oma kukoistuksensa sisältään.

Kulttien ominaisuuksien aukikirjoittaminen on mielestäni hyvin valaisevaa (ja jotenkin validoivaakin). Nämä voi todellakin tunnistaa ja allekirjoittaa. Ne kuvaavat juuri niitä ominaisuuksia, jotka tekevät narsistisesta hyväksikäytöstä henkiseltä raiskaukselta tuntuvan. Juuri niitä ominaisuuksia, joita on niin vaikea selittää ja nimetä. Ne kuvaavat ilmiön vakavuutta ja sitä, että narsistinen suhde vaikuttaa voimakkaalla tavalla siinä elävään. Tällainen suhde voi todella muuttaa ihmistä syvällä tasolla, enemmän kuin nykyään välttämättä ymmärretäänkään. Varsinkin, jos kyse on lapsuudessa koetusta narsistisesta väkivallasta, et ole koskaan vielä edes ehtinyt kasvaa omaksi itseksesi, kun olet jo muotoutunut narsistin muovailemana joksikin mitä et ole. Toisaalta se tuo esille myös sen, miten narsismi pirstaloituu koko yhteisöön ja jatkaa elämäänsä siellä. Yhteisön jäsenet ottavat omat paikkansa ja omat roolinsa. Ne yhteisön jäsenet, jotka eivät ole vielä kyenneet irtautumaan, tulevat todennäköisesti puolustamaan narsistia ja pyrkivät houkuttelemaan sinua takaisin kulttimaisin keinoin. Kultista pääsee irti vain henkilökohtaisen työskentelyn ja asioiden kohtaamisen kautta. Ennen tätä jäsenet jatkavat narsismia omassa käyttäytymisessään ja pyrkivät pitämään yhteisön tasapainossa (narsistisessa tasapainossa).



Neiti Kettu

Kommentit

  1. Hei,

    Kiitos!! Kiitos!! <3
    Aivan käsittämättömän hienoja tekstejä! Alan tajuamaan asioita mitä en ole ennen edes huomannut kelailla koskaan.

    Isäni käyttäytyy narsistisesti, parissa pitkässä suhteessa miesystäväni on ollut narsisti. Toinen tämmönen maailman paras ja viimisin introvertti narsisti. Ihmettelinkin että eikö hän kuitenkaan olekkaan narsisti, koska tästä uupui täysin se ulospäinsuuntautuneen ja maailman napana paistattelevan ominaisuudet, mutta siis klassinen introvertti.

    Se yksi miesystävä jonka kanssa olin vähän aikaa kävi pitkästyttäväksi ja menetin kiinnostuksen aika äkkiä. Mahtoiko kehoni huomata että draamaa ei ole tulossa..keppihevosena eroon käytin sellaista seikkaa (mielessäni), että en voi ikinä riittää hänelle, koska hän on hrrastanut seksiä kahden naisen kanssa yhtäaikaa...enkä voi hänelle millään yksin antaa niin paljoa.

    Ähh ehdin unohtaa yhden tärkeän kysymyksen joka oli mielessä :(

    Mutta siis suuresti haluan kiittää tästä blogista ja hienoista ja avartavista teksteistäsi.

    Parempaa alkanutta vuotta kaikille :)

    T: Voimaantuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos palautteesta!

      Traumasidos toimii usein eräänlaisena kiinnipitäjänä draamassa ja jännityksessä. Patrick Carnes kuvaa tätä hyvin, lisää siitä olen kirjoittanut esim. tässä: https://ketunhantak.blogspot.com/2018/09/narsistisen-suhteen-jalkeen-tunnista.html. Se voi välillä estää elämän eteenpäinmenemistä, kun tunnemuistot traumaattisista suhteista on niin paljon voimakkaampia kuin mitä tavallinen turvallinen suhde on. Joka tapauksessa kaikki tapahtuu ajallaan, ja yksi tärkeä asia tässä kaikessa onkin kuunnella itseään valintoja tehdessä. Hyvienkin kumppaniehdokkaiden kohdalla voi olla jokin muu syy, miksi suhde hänen kanssaan ei juuri sinulle sopisi.

      Hyvää vuotta 2019 sinullekin!

      Poista
  2. Moikka!

    Olen itse tilanteessa, jossa oma äiti on narsistinen ja opettelemassa eroon vanhoista rooleista sekä omien rajojen asettamista. Toivoisin kirjoitusta tai kommenttia liittyen lapsiin. Oma täydellinen herääminen tähän vuosien masennus- ja ahdistuskierteen jälkeen on tapahtunut viime vuonna esikoiseni syntymän jälkeen. Äitini yrittää omia lapsen niin henkisesti kuin fyysisesti ja hänen läheisyytensä lapsen kanssa on liian intiimiä, viettelevää ja rajatonta.
    Tiedän, että omien rajojeni asettaminen on kesken, ja siksi tätä vielä joudun kysymään. Miten asetan rajat lastani kohtaan? En haluaisi riistää lapseltani oikeutta tuntea mummuaan, mutta en myöskään kestä, tai luota tämän ihmisen läsnäoloon lapsen lähellä. Tunnen itseni puolustuskyvyttömäksi, kun lapsi on mummullaan sylissäkin.

    Kiitos loistavasta blogikokonaisuudesta,
    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      kysyt tärkeitä, ja samalla vaikeita kysymyksiä. Aihe on tärkeä ja voisin koostaa siitä jutun vielä jossain vaiheessa. Vastaan sinulle tässä ensin kuitenkin lyhyesti, sillä jutun kirjoittamisessa voi kestää. Tässä kohtaa merkityksellisimpiä kysymyksiä on se, millä asteella arvioit hänen olevan potentiaalisesti vahingollinen lapsellesi? Kysy tätä kysymystä täysin itseltäsi, käytä siihen huolella pohtimisaikaa. Olet itse elänyt lapsuutesi hänen kanssaan, joten sinä olet se taho, joka lopulta parhaiten tietää ja tuntee, millä tasolla liikutaan. Luota omiin tuntemuksiisi, mutta käytä kuitenkin huolellisesti aikaa pohtimiseen, jotta saat mahdollisimman paljon siitä, mitä sisimmässäsi tiedät.

      Oman lapsen kohdalla suojeluvietti voimistuu, ja omat vanhat kokemukset saavat sen nousemaan tappiinsa, jolloin voi olla epämiellyttävämpää kuin mikään muu ikinä seurata vierestä lasta ja narsistista isovanhempaa. Tämä on hyvä ymmärtää ja pyrkiä rauhoittamaan itseään. Erilaiset mindfulness-tyyppiset harjoitukset voivat olla hyviä akuuttiin hetkeen sopivia rauhoittajia. Vasta kun se valtava omista kokemuksista kumpuava hirvitysmöykky rauhoittuu, pystyy havainnoimaan ja tarvittaessa toimimaan. Vanha trauma kykenee lamauttamaan hyvin helposti, ja koet olosi yhtä avuttomaksi kuin lapsena. Tällä kertaa se vain tuntuu vielä astetta kamalammalta, kun näet saman toistuvan omalle lapsellesi. Eli ensimmäisenä on hyvä harjoittaa rauhoittumista ja itsehillintää. Jos lapsi ei ole akuutissa hengenvaarassa, pieni hetki ei häntä vielä tuhoa. Sinä olet kuitenkin hänelle vanhempi, ja läheisyys sinun kanssasi vaikuttaa merkityksellisemmin hänen turvallisuuden kokemukseensa. Olemalla itse turvallinen aikuinen pystyt korjaamaan monia asioita.

      Poista
    2. Sen jälkeen, kun pystyt paremmin havainnoimaan, mitä edessäsi tapahtuu, on aika miettiä asetettavia rajoja. Millä tavalla lastasi saa ja millä tavalla ei saa kohdella? Joidenkin ei kaikkein äärimmäisesti narsististen henkilöiden kanssa voi onnistua pitämään hyvin tiukkoja rajoja. Ilmaise hänelle konkreettisesti, että esimerkiksi näin hänelle ei saa sanoa ja jos näin kuitenkin tapahtuu, te lähdette pois vierailulta. Tämä voi tuntua ylimitoitetulta, mutta narsististen ihmisten kanssa on vedettävä tiukkoja rajoja. Voit myös sanoa hänelle suoraan, että sinä olet hänen lähivanhempansa, ja että isovanhemman rooli on erilainen. Isovanhemman ei ole tarkoitus olla symbioosissa lapsen kanssa, ja on sinun tehtäväsi toimia ensisijaisena lohduttajana. Osa narsisteista taipuu siihen, että jotta he saisivat haluamansa, heidän täytyy hieman säädellä käyttäytymistään. Sinun ei tarvitse eikä kannata jäädä väittelemään siitä miksi tietyllä tavalla ei saa käyttäytyä. Narsisti saa aina käännettyä asiat päälaelleen ja itsensä näyttämään viattomalta uhrilta, joka "ei saa edes hyvää hyvyyttään toteuttaa". Rajojen asettaminen vaatii lujana pysymistä, ja se toden totta on vaikeaa, kun on itse koko lapsuutensa oppinut antamaan kaikki rajansa muiden hallintaan. Oman lapsen väärin kohtelun näkeminen antaa kuitenkin myös yllättävän paljon lujuutta ja kyvykkyyttä rajojen puolustamiseen. Kun opit rauhoittamaan omaa traumaasi ja sen lamaannuttavaa vaikutusta, voit päästä käsiksi myös siihen lujuuteen.

      Voit asettaa rajoja myös karsimalla tapaamisia. Sinun ei tarvitse myöskään ottaa vastaan ilmoittamatta tulleita vierailuja. Sinulla on oikeus sanoa, että nyt tarvitsette perheen keskistä aikaa. Tästä seuraa valitusta ja syyllistystä, mutta narsistin kanssa ei ole olemassa kuin huonoja vaihtoehtoja. Seuraavaksi kysymykseen astuu kuitenkin alussa kirjoittamani, eli se, kuinka vahingolliseksi hänet arvioit? Vaarallisen tai henkisesti todella manipuloivan ihmisen kanssa ei tarvitse ylläpitää suhdetta. Jos rajojen asettaminen ei millään muotoa onnistu, on myös järkevämpää karsia tapaamisia minimiin. Moni ei tätä ymmärrä, ja siksi voikin tuntua kauhealta viedä oikeus mummoon. Tosiasia on kuitenkin, että kaikki mummot eivät ole mummoja. He ovat vain ihmisiä, jotka haluavat käyttää toisia (myös lapsenlapsiaan) omiin tarpeisiinsa. Tällainen ihminen mummona voi lopulta aiheuttaa enemmän haittaa, kuin siitä koskaan olisi iloa. Tämä kysymys on kuitenkin sellainen, johon ainoastaan sinä tiedät vastauksen. Haluan kannustaa sinua siihen, että luotat siihen tietoon, mikä sisälläsi on. Sinä kykenet löytämään sen oikean tavan asettaa rajoja.

      Poista
    3. Joissakin tapauksissa ei niin äärimmäisen narsistisen mummon kanssa asiat saa rullaamaan ns. riittävän hyvin. Kaikenlaiset leluilla lahjomiset sun muut voivat aiheuttaa harmaita hiuksia, kun lapsi alkaakin tarttua narsistin tarjoamaan idealisaatiosyöttiin: "minä olen paras mummo, ostan sinulle kaiken mitä haluat, tule ihailemaan minua". Näidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen, ja yrittää hieman säädellä ja asettaa rajoja. Lopulta kun toimit kärsivällisesti itse turvallisena aikuisena ja kuuntelet lapsen tunteita, se on se mikä kantaa pidemmän päälle. Jos lapsella on pohjalla turvallisuutta, hän jossain vaiheessa alkaa huomata, että narsistisen mummon lupaukset ovat tyhjiä ja niistä puuttuu se tärkein - aito läheisyys.

      Oman lapsen saaminen on niitä merkittäviä vaiheita elämässä, jolloin alkaa havaitsemaan oman lapsuutensa ongelmia. On todella hienoa, että olet herännyt kokemuksiisi ja alkanut käsittelemään niitä! Trauman pakottavuus ja lamauttavuus hiipuu pikku hiljaa sitä myötä, kun sitä käsittelee ja kohtaa. Sinulla ei ole kiire, ehdit kyllä ajan kanssa vahvistua ja löytää reittisi.

      Poista
    4. Iso kiitos vastauksestasi! Tästä on hyvä jatkaa ajatustyötä. Jatkan myös blogisi läpikahlaamista, se kuulostaa niin monin paikoin omilta havainnoiltani ja ihmetyksiltäni, joille en ole löytänyt sanoja. Yhdessä pian alkavan psykoterapian ja kirjallisuuden kanssa tästä ei voi kun tulla hyvä, kun vain annan itselleni luvan kehittyä, antaa aikaa ja armoa.

      Tuhannesti kiitos,
      S

      Poista

Lähetä kommentti