Narsisti luo riippuvuussuhdetta itseensä

Narsistiset suhteet ovat samalla myös aina riippuvuussuhteita. Tässä ei ole kyse terveestä riippuvuudesta, joka meillä kaikilla ihmisillä on toisiimme. Sitä voisi sen sijaan kutsua terveen rakkauden korvikkeeksi - asiaksi, joka sitoo kiinni ja antaa osapuolille euforiaa ja muita tunteita. Riippuvuudessa ovat kiinni molemmat, vaikkakin narsisti pyrkii olemaan se, josta ollaan riippuvaisia. Narsistille terve riippuvuus ja kiintymys toiseen ihmiseen ovat uhkaavia asioita, jolloin hän ei halua olla riippuvainen toisesta. Samalla hän voi kuitenkin ymmärtää haluavansa toiselta ihmiseltä jotakin. Narsisti ei ole kyennyt kehittyessään ratkaisemaan sitä ongelmaa, että muut ihmiset ovat hänen kontrollinsa ulkopuolella. Näin ollen hän joko tiedostaen tai usein tiedostamattaan pyrkii saamaan muut ihmiset hänestä riippuvaiseksi, jotta voisi olla varmempi siitä, että hallitsee heitä.

Sokea narsisti ei kummemmin kyseenalaista prosessia, vaan ajattelee automaattisesti muiden olevan hallinnassaan. Covert-narsisti taas voi jatkuvasti pelätä hallinnan menettämistä ja toisen riippuvuuden ylläpitäminen on hänelle elinehto. Psykopaattisempia piirteitä omaava narsisti voi taas tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin luoda riippuvuussuhdetta, jotta voisi käyttää muita pelinappuloina tarvittaessa. Psykopaatti ei tunne kiintymyksen tunteita samalla tavalla, ja hänelle tavallinen kiintymys on latteaa ja tylsää. Riippuvuussuhteen luominen voi olla hänelle käytännöllinen ratkaisu (tapa hallita ihmisiä tarpeitaan varten) tai keino hakea suurempia kokemuksia elämäänsä (jotain, joka ei ole latteaa). Puhtaan psykopaatin kohdalla riippuvuussuhde voi siten olla myös puhtaasti yksipuolinen - sinä olet hänestä riippuvainen, mutta hän ei sinusta.

Pääpiirteissään kuvio on sellainen, että joko narsisti tai narsistinen suhde itsessään tekee sinusta eri tavoilla riippuvaisen narsistista ja suhteesta. Narsisti taas itse on riippuvainen siitä lähteestä, jonka sinulta saa. Narsisti on usein syvemmin ja koko minuudellaan riippuvainen suhteesta, mutta tämä ei aina näy ulospäin. Olennaisinta kokonaisuudessa on kuitenkin se, mitä omassa mielessäsi tapahtuu ja millä tavalla riippuvuus vaikuttaa sinuun. Manipulatiivisten kulttien toimintaan perehtyminen avaa yllättävän paljon sitä kokemusta, mitä narsistisessa suhteessa kokee (ks. Narsistinen yhteisö muodostuu samanlaiseksi kuin kultti). Kaikki narsistit eivät luo tätä tietoisesti. Näin ollen manipulaatio ja riippuvuussuhde ovat asioita, jotka voivat muodostua myös ilman psykopaattista "master-mindia". Näissä ilmiöissä on jotain, jolle ihmiset ovat alttiita. Tärkeää on ymmärtää, että kuka tahansa voi tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen (ja kaikkein suurimmassa riskissä ovat he, jotka uskovat, etteivät voisi koskaan tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen). Miten ihmiset sitten ovat alttiita muodostamaan kulttimaisen riippuvuussuhteen?

Kognitiivinen dissonanssi

Olennaiseksi nousee ristiriita luotujen mielikuvien ja käytännön tekojen välillä. Kulteille on tyypillistä luvata rakkautta samalla, kun he saavat jäsenensä kokemaan itsensä epäihmisiksi. Niille on tyypillistä saarnata rauhan ja hyvän tahdon puolesta samalla, kun ne toteuttavat julmia tekoja. Niille on tyypillistä luvata vapautta samalla, kun ne riistävät jäseniltään itsemääräämisoikeuden. Kuulostaako tutulta? Kaikille lupausten ja julistusten kanssa ristiriidassa oleville teoille löytyy selitys. Ehkä se on kehittämistä, kasvattamista, ansaittua rankaisemista. Ehkä sinä et vain ole tarpeeksi hyvä, fiksu, ymmärtävä, kehittynyt, ja tarvitset apua. Ehkä et vielä vain osaa tarpeeksi hyvin tehdä itse päätöksiä ja valintoja. Kaiken taustallahan on kuitenkin rakkaus. Erityinen ja aivan poikkeuslaatuinen rakkaus, josta kannattaa olla kiitollinen.

Ristiriita mielikuvien ja käytännön tekojen välillä johtaa kognitiiviseen dissonanssiin. Monissa tapauksissa olemme narsistisessa suhteessa siksi, että toivomme siltä jotakin. Lapsena tarvitsemme vanhempiamme olemaan meille turvallisia ja rakastavia, aikuisena toivomme hyvää ja rakastavaa kumppanuutta tai ystävyyttä. Nämä toiveet ja tarpeet ovat vahvoja, ja silloin, kun meille esitellään lupausta ja mielikuvaa niiden toteutumisesta, haluamme kovasti pitää kiinni mielikuvistamme. Kognitiivisen dissonanssin voi ratkaista usealla eri tavalla, mutta koska mielikuvamme ovat meille tärkeitä, päädymme herkästi uskomaan niihin ja selittämään niiden kanssa ristiriidassa olevat asiat erilaisilla selityksillä.

Kaiken lisäksi mielikuvamme ovat linkittyneitä, jolloin yhden mielikuvan järkkyminen voi ketjureaktiona uhata monia tärkeitä uskomuksiasi, joiden tuhoutuminen uhkaisi elämäsi perusrakenteita. Jos siis esimerkiksi havaitset olleesi elämäsi aikana useassa kaltoinkohtelevassa suhteessa, tämä havainto voi uhata käsitystäsi itsestäsi hyvänä ihmistuntijana, joka taas herättää pelkoa siitä, osaatko pitää itsesi turvassa, mikä voi olla hyvin voimakas kokemus. Koska mielikuvaketju ulottuu syvälle, voit päätyä ratkaisemaan kognitiivisen dissonanssin "helpoilla" tavoilla: olemalla tiedostamatta nykytilanteesi ongelmallisuutta tai selittämällä asian itsellesi niin, että olet itse hakeutunut näihin tilanteisiin (tämä selitys antaa oman toimijaroolisi takaisin ja siten näennäistä turvaa, sillä sinun ei tarvitse kohdata omaa avuttomuuden kokemustasi).

Loogisin tapa ratkaista kognitiivinen dissonanssi olisi sopeuttaa käsityksensä todistusaineistoon. Olet pitänyt häntä lempeänä ihmisenä ja haluat viettää aikasi senkaltaisten ihmisten kanssa. Yhtäkkiä huomaat, että hän on huutanut ja syyttänyt sinua hyvin rajusti jo useamman kerran. Looginen ratkaisu olisi se, että huomaat ettei hän ehkä olekaan niin lempeä ihminen kuin kuvittelit, että hänessä on sekä lempeä että julma puoli. Tajuat viettäneesi hänen kanssaan paljon aikaa, vaikkei hän olekaan aivan täysin sellainen ihminen, jonka kanssa haluat viettää aikaa. Vaikka tämä kuulostaakin loogiselta, päädymme silti helposti valitsemaan jomman kumman vaihtoehdon ja pitämään sitä totena - määritellen toisen siten samalla virhehavainnoksi tai epätodeksi. Ehkä havaitsit väärin, ei hän huutanut. Tai ehkä olet tehnyt virhearvion, hän onkin täysin kamala ihminen. Virhehavainnon tai epätoden väitteen olemassaolo voi jäädä kuitenkin vaivaamaan. Tällöin mitä voimakkaampi tarve dissonanssin ratkaisulle on, sitä todennäköisemmin haluat saada selityksen sille miksi havaitsit tällaisen "virheellisen" havainnon. Suhteenne on lämmin ja rakastava, mutta miksi hän huusi ja syyllisti sinua? Tälle on löydyttävä selitys ja alat muodostaa kaiken päälle uusia tulkintoja. Jos ajatteletkin, että hän oli vain stressaantunut ja oli ihan luonnollista ärsyyntyä siitä mitä teit, havaintosi ei ollutkaan virheellinen vaan yhdenmukainen mielikuvasi kanssa.

Ristiriidan voima ei lopu kuitenkaan vielä tähän. On todettu, että mitä raskaampia kokemuksia kognitiiviseen dissonanssiin liittyy, sitä todennäköisemmin kokee tarvetta yhdenmukaistaa ja selitellä. Tätä aihetta on tarkasteltu erilaisista näkökulmista. Vuoristoratamaisen rakkauden riippuvuutta luovasta vaikutuksesta lisää ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Määrittele rakkaus uudelleen ja traumasidoksen perusteista ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista tekijät, jotka vahvistavat traumasidosta ja Narsistisen suhteen jälkeen: Kuminauha ja takaisinkutsu (hoovering) - miten päästä irti traumasidoksesta. Yksi hyvin yksinkertainen näkökulma on se, että kun olemme käyttäneet voimavarojamme ja asettaneet toivoamme johonkin, sellaista asiaa on vaikea enää perua. Sitä enemmän joudumme käyttämään voimavarojamme suhteeseen, mitä raskaampi se meille on. Näin ollen mitä raskaampi ja vaikeampi suhde on, sitä todennäköisemmin pysymme siinä kiinni emmekä halua luovuttaa. Maalaisjärjen mukaan asian pitäisi mennä juuri päinvastoin, mutta kognitiivisen dissonanssin tai käyttäytymistieteellisten havaintojen perusteella on todettu, että tämänkaltainen ilmiö tapahtuu. Eli mitä huonommin meitä kohdellaan, sitä lojaalimpia olemme. "Veri on vettä sakeampaa" tai "olemme kokeneet yhdessä niin paljon". Lojaalius sukulaisia tai varsinkin vanhempia kohtaan syntyy usein siitä, että lapsena ei ole mahdollisuutta lähteä näiden ihmisten luota, ja tällöin on ratkaista kognitiivinen dissonanssi muodostamalla syvää lojaaliutta huonostikin kohteleviin ihmisiin. Syvemmin tästä aiheesta ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle.

Mielikuviemme totena pitämistä päinvastaisista todisteista huolimatta tukee myös niin kutsuttu "intermittent reinforcement" -ilmiö. Tämä ilmiö pohjaa a) siihen, että olemme panostaneet ja käyttäneet voimavarojamme suhteeseen ja b) siihen, että meillä on toiveita ja suunnitelmia siitä, mitä tahdomme saada suhteesta panostemme vastapainoksi. Molemmat perusosaset on siis kuvattu jo yllä. Intermittent reinforcement -ilmiö tapahtuu silloin, kun saat suhteesta hieman jotakin, joka pitää yllä toivoasi suhteen kehittymisestä haluamaasi suuntaan. Nämä ovat niitä pieniä hyviä hetkiä, sanoja, tekoja tai rippeitä, jotka saavat sinut uskomaan, että vielä saat haluamasi. Koska olet panostanut jo paljon, luovuttaminen ei ole helppo vaihtoehto ja uskot jopa pienimpiinkin rippeisiin. Tämä ilmiö on täysin sama kuin jota on kuvattu pelikoneriippuvuuden kohdalla. Pelikone lupaa päävoittoa (ihanin rakkaus, täydellinen sielunkumppani, juuri se mitä toivoit), laitat sisälle panoksen (käytät aikaasi, teet yhteisiä hankintoja jne.) ja aina tietyin väliajoin pelikone tuo sinulle "pikkuvoiton" (jokin ripe, joka antaa toivoa tulevasta). Jäät vetämään pelikoneen kahvasta odottaen, että päävoitto vihdoin tulee. Mitä enemmän olet panostanut, sitä vaikeampi on lopettaa.

Oman kyvyttömyyden kokemuksen syntyminen

Riippuvuussuhteen muodostuminen edellyttää aina myös samanaikaista kyvyttömyyden kokemuksen syntymistä. Vain omana itsenään riittämätön tai kykenemätön ihminen on riippuvainen toisesta sillä tasolla, mitä narsistisen suhteen ylläpysyminen vaatii. Eri suhteissa tämä näkyy eri tavoilla ja eri tasoilla. Joskus kyse on hyvin käytännöllisestä riippuvuudesta, esimerkiksi rahan tai jonkin tarjotun asian kautta. Henki on se, että ilman narsistia ja hänen apuaan et pystyisi mitenkään saavuttamaan tätä asiaa. Mitä enemmän narsisti tekee asioita puolestasi, sitä enemmän voit myös todellisestikin alkaa olla riippuvainen hänen toimistaan. Ehkä aluksi otit avun vain mukavana lisänä vastaan, mutta myöhemmin huomaat, että siitä on tullut välttämätön osa elämääsi. Narsistisista vanhemmista irrottautuessaan aikuisiällä on hyvin tärkeää pitää tiukkoja rajoja omassa itsenäisyydessään. Vaikka joku toinen voisi ottaa hyvässä hengessä apua vastaan vanhemmaltaan, narsistisen vanhemman kanssa asia on aina toinen. Toisaalta itsenäisyyden rajoja on hyvä pohtia aina. Pari- tai ystävyyssuhteessakaan ei välttämättä ole tasapainoista se, jos toinen tekee todella paljon erilaisia palveluksia. Voi olla ihana kokemus asettua "hoivattavaksi", ja siten voi olla vaikea erottaa milloin "hoiva" on tasavertaista ja milloin se taas alkaa tehdä itsestä kyvytöntä osapuolta.

Kyvyttömyyden kokemus voi syntyä myös muilla tavoilla kuin konkreettisilla palveluksilla. Narsistisessa suhteessa kuulee jatkuvasti vihjailuja tai konkreettisia "tulkintoja" omasta persoonallisuudestaan. Näistä tulkinnoista on aina mahdollista löytää jokin syy, miksi ne voisivat olla totta. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin ns. "huijari-persoonallisuuskuvausten" kohdalla. Kun joukolle ihmisiä annetaan ympäripyöreä, mutta yksilölliseltä kuulostava persoonallisuuskuvaus, suurin osa kokee tulleensa hienosti ymmärretyksi, oli itse "metodi" sitten mikä tahansa (esim. isovarpaan koon perusteella määritelty). Tällainen kuvaus voi olla esimerkiksi: "Sinusta on hauskaa viettää aikaa muiden ihmisten kanssa, mutta tarvitset kuitenkin myös aikaa itsellesi. Pyrit huolehtimaan, että saat asiat tehtyä ajoissa, mutta yllätyksiä tapahtuu ja jokin voi viivästyä." Tällainen kuvaus sisältää kaikki vaihtoehdot, ja ihminen tyypillisesti tarttuu siihen osaan, joka tuntuu itselle sopivalta jättäen muut vähemmälle arvolle. Tämän lisäksi jokainen ihminen joskus viihtyy ihmisten seurassa ja joskus yksin, pyrkii joskus huolellisuuteen ja joskus ei ole täsmällinen, joten kaikki kohdat pätevät.

Samalla tavalla, kun narsisti esittää mielipiteitään sinusta, niistä on löydettävissä jotakin mikä vaikuttaa osuvalta. Jokainen tekee virheitä, jokainen tekee jotain väärin ja jokainen on joskus kykenemätön jossakin. Narsisti kuitenkin yleistää tämän todistusaineistoksi, joka kuvaa sinua ihmisenä. Olet virheellinen, epäonnistuja ja kyvytön, koska tapahtui asia A, B tai C. Kun alat kuulla jatkuvasti sekä suorasti että epäsuorasti samaa viestiä uudestaan ja uudestaan, siitä muodostuu se ilmapiiri, jossa elät. Sinun on vaikea kieltää, että asia A, B tai C tapahtui, ja mitä useammin kuulet olevasi ihmisenä kelvoton sen vuoksi, sitä enemmän alat myös itse uskoa, että olet kelvoton, koska A, B tai C tapahtui. Mitä enemmän alat kokea itsesi kyvyttömäksi, sitä enemmän alat antaa narsistin tehdä päätöksiä puolestasi ja sitä enemmän alat ehkä jopa odottaa häneltä päätösten tekemistä. Itsensä kokeminen kyvyttömäksi johtaa yleensä ketjureaktioon, jossa 1) koet itsesi kyvyttömäksi, joka 2) vaikuttaa suoritukseesi kielteisesti, joka 3) vaikuttaa lopputulokseen kielteisesti, joka taas 4) vahvistaa käsitystäsi kyvyttömänä, varsinkin kun narsisti tukee tätä tulkintaa. Mitä kyvyttömämmäksi koet itsesi, sitä vaikeampi sinun on irtautua, sillä et luota omaan kykyysi selvitä siitä kaikesta myrskystä mitä irtautumisesta aiheutuisi, etkä luota kykyysi rakentaa elämääsi uudelleen itsenäisesti.

Kultteihin liittyy usein eräänlainen tiedon hierarkia, jossa ajatellaan, että ihmiselle voidaan antaa tietoa vain siinä tahdissa, minkä tämä ymmärtää. "Korkeamman" tiedon ajatellaan olevan niin hienoa, että kuka tahansa ei sitä yksinkertaisesti vain ymmärrä. Tämä on tehokas keino karistaa kritiikki kannoiltaan, sillä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kehittyneitä ymmärtääkseen. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että kukaan ei uskoisi paksuja ja älyttömiä väitteitä, jos heitä ei millään tapaa pohjustettaisi niiden uskomiselle. Kun kultissa on edennyt askelia ja saanut pikku hiljaa tietoonsa ennemän ja enemmän tietoa, jäsen on tehty suggestioaltiimmaksi ja riippuvaiseksi kultista, jolloin hän uskoo paksuimmatkin väitteet helpommin. Täsmälleen samanlainen ilmiö tapahtuu myös narsistisessa suhteessa. Vaikka ilmiö tapahtuukin, moni narsisti ei tee sitä tietoisesti. Moni narsisti oppii kokemuksellisesti, ettei kannata ulostaa kaikkea itsestään ulos liian aikaisin, sillä siten hän ei saa ihmisiltä haluamaansa. Kyse onkin tällöin pikemminkin siitä, että narsisti pikku hiljaa uskaltaa rentoutua enemmän ja paljastaa omia todellisia ajatuksiaan huomatessaan, ettet lähde. On kuitenkin olemassa myös psykopaattisia narsisteja, jotka tekevät tätä enemmän tietoisesti. Tällöin kyse on suunnitelmallisesta manipulaatiosta, jossa narsisti pikku hiljaa voimistaen tekee sinua alttiimmaksi ja alttiimmaksi uskomaan hänen julistuksensa.

Eristäminen

Riippuvuussuhde on symbioosi, johon ei mahdu muita kuin sen osapuolet. Kyse voi olla kahden välisestä suhteesta tai useamman jäsenen perheestä, joka tapauksessa kuitenkin yhteenkietoutuneesta symbioosista. Muut ihmiset ovat sekä narsistille että psykopaatille uhka, ja tämä kokemus siirtyy myös sinuun. Puhtaasti narsistiselle ihmiselle muut ihmiset ovat todellinen uhka, ja hän voi todella olla sitä mieltä, että muut haluavat teille vain pahaa. Jos muiden ihmisten olemassaolo hapertaa symbioosin voimaa (jota se usein tekee), tällöin se on narsistille selkeä ja täysin todellinen uhka. Psykopaatille taas muut ihmiset voivat olla käytännöllisempi uhka, ja hänelle voi olla hyödyllisempää pitää sinut poissa muiden ihmisten läheisyydestä, jotta hän saa sinulta haluamasi.

Narsistisessa suhteessa on tyypillistä kokea, että muut ihmiset eivät ymmärrä ainutlaatuisuuttanne tai että he jopa haluavat teille jotakin pahaa. Narsisti rakastaa tätä tarinaa ja tuo sitä esille useissa eri tilanteissa. Kuten sinunkin persoonallisuutesi kohdalla, hän ottaa myös tässä jonkin tapahtuman A, B tai C todistusaineistoksi siitä, että tämä toinen ihminen on paha, huono tai haluaa tuhota teidät. Sinun on vaikea kieltää sitä, että A, B tai C tapahtui, ja siksi sinun on vaikea kieltää narsistin väitteitä. Näin narsisti istuttaa sinuun epäilyksen siemeniä. Myöhemmin tilanne voi kehittyä jopa no-win -tilanteeksi, jossa ei ole väliä sillä mitä toinen ihminen tekee, sillä ne kaikki todistavat hänet pahaksi, huonoksi tai teille pahaa haluavaksi. Koska toinen on "paha", hänen hyvätkin tekonsa ilmentävät pahuutta, sillä ne ovat manipulatiivisia huijauksia. Hän on esimerkiksi ystävällinen vain siksi, että pääsisi lähemmäs ja saisi suhteestanne tietoa, jolla tuhota teidät. Koska narsistit yleensä haukkuvat muita lähellään narsisteiksi, tämä leimakirves on täydellinen tapa dumpata muut ihmiset no-win -tilanteeseen.

Kaiken lisäksi olet itse kiinni riippuvuussuhteessa. Narsistinen suhde antaa sinulle jotakin tärkeää, koet olevasi erityinen ja kokevasi välillä jotain aivan mahtavaa, samalla odotat sitä luvattua mahtavuutta tapahtuvaksi, olet antanut itsestäsi paljon suhteen eteen, et haluaisi huomata että olet panostanut turhaan, ja olet alkanut epäillä omaa kyvykkyyttäsi edes selviytyä, jos lähtisit pois. Jokainen huolestunut läheinen, joka kritisoi suhdettasi iskee suoraan näihin tuntemuksiisi ja herättää tunnemöykyn. Hänen sanansa kuulostavat uhalta ja maalaat koko ihmisen uhaksi. Haluat vain pitää kiinni siitä erityisyyden tunteesta, jonka olet löytänyt. Olet riippuvainen.




Neiti Kettu



ks. myös:
Odottamaton hyvä tuntuu paremmalta kuin jatkuva hyvä

Kommentit

  1. Hei, kiitos kiinnostavista postauksistasi. Olen lueskellut niitä mielenkiinnolla.

    Tässä postauksessasi oli muutamia ristiriitaisia tunteita herättäviä kohtia. Esim. seuraava lainaus saa minut (taas kerran) tuntemaan itseni narsistiseksi. Minähän olin riippuvainen hänestä ja hänen huomiostaan. Kun se loppui, muserruin ja menin paniikkiin:

    "Pääpiirteissään kuvio on sellainen, että joko narsisti tai narsistinen suhde itsessään tekee sinusta eri tavoilla riippuvaisen narsistista ja suhteesta. Narsisti taas itse on riippuvainen siitä lähteestä, jonka sinulta saa. Narsisti on usein syvemmin ja koko minuudellaan riippuvainen suhteesta, mutta tämä ei aina näy ulospäin."


    Seuraavissa sitaateissa on mielestäni ristiriita...

    "Tärkeää on ymmärtää, että kuka tahansa voi tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen (ja kaikkein suurimmassa riskissä ovat he, jotka uskovat, etteivät voisi koskaan tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen)."
    RISTIRIITA --->
    "Riippuvuussuhteen muodostuminen edellyttää aina myös samanaikaista kyvyttömyyden kokemuksen syntymistä. Vain omana itsenään riittämätön tai kykenemätön ihminen on riippuvainen toisesta sillä tasolla, mitä narsistisen suhteen ylläpysyminen vaatii."

    Tuo viimeinen sitaatti saa syyllisyyden tunteen tulvahtamaan - että vika olikin minussa. Suhteen lopussa sain kuulla, ettei suhteemme ole "terve" ja että siksi se täytyy lopettaa. Koin, että minä olen syyllinen tähän epäterveeseen suhteeseen. Se sai minussa aikaan hyvin vahvaa ahdistusta, koska olen jossain määrin pitänyt itseäni ihan tavallisena tallaajana ja ns. ihan terveenä, vaikka tietenkään kukaan ei varmaan ihan terve ole, jos pohjamutia myöten kaivetaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Nämä asiat ovat ristiriitaisia, tai ainakin tuntuvat siltä silloin, kun elää narsistisessa sumussa. Ensimmäisenä on hyvä ymmärtää se, että narsistin kanssa eläessä on vain yksi vaihtoehto - hän on puhdas ja sinä likainen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mitä teet, kaikki normaali ja inhimillinenkin, tarkoittaa sitä, että olet viallinen (ja usein että sinä olet se narsistinen). Tällöin kaikki mitä lukee, osuu ja uppoaa omaan syyllisyyden ja häpeän tunteisiin, jotka ovat ylisuurentuneet ja haukkaavat kaiken alleen. Kokemasi reaktio on siis täysin luonnollinen ja tyypillinen.

      Sanot, että koit olevasi syyllinen epäterveeseen suhteeseen. Miksi vain sinä? Narsistisessa suhteessa epätervettä on se, että se ei ole tasapuolinen. Hän on puhdas, sinä syyllinen. Ja mikä tällaisessa suhteessa on olennaista, on se, että se epäterveydellään vahingoittaa myös sinua ja sinun hyvinvointiasi/terveyttäsi. Riippuvuussuhteen idea on siinä, että kun uppoat siihen, alat uskoa näitä epäterveitä asioita ja niistä tulee osa myös sinun todellisuuttasi. Näin ollen voidaan puhua "epäterveestä suhteesta", jossa on mukana kaksi henkilöä epäterveydessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että epäterveys olisi sinun syytäsi. Ajattelen itse asiaa pikemminkin niin, että suhde on ikään kuin "ympäristötekijä". Olet päätynyt jostain syystä (näitä voit miettiä itse, niitä on monenlaisia, eivätkä ne tarkoita, että tämäkään olisi sinun syytäsi) epäterveeseen ympäristöön, ja pitkäaikainen oleskelu epäterveessä ympäristössä sairastuttaa. Emme ole immuuneja sille, mitä koemme, vaan lähellämme olevat ihmiset vaikuttavat meihin ja muuttavat myös meitä. Irtautumisen jälkeen onkin monenlaisia asioita, joita joutuu itsessään hoitamaan.

      Sitaattien ero on siinä, että kuka tahansa voi tulla manipuloiduksi otollisessa tilanteessa, sillä jokaisella meistä on heikkouksia (luonnollista, ei mitenkään virheellistä) ja jokainen meistä on joskus haavoittuvainen. Toisessa sitaatissa taas kuvataan riippuvuussuhteen muodostumista ja sitä, miten itselle muodostuu kokemus kyvyttömyydestä. Tätä kokemusta ei välttämättä millään muotoa ollut olemassa ennen suhteeseen lähtöä, vaan se on välttämättömyys sille, että suhde syvenee ja jatkuu narsistiseen suuntaan. Jokaisella meistä on haavoittuvuuksia, joiden kautta meidän kokemuksemme itsestämme voi muovautua kykenemättömämmäksi. Yksinkertaisesti jo se, jos läheinen ihminen jatkuvasti ja säännöllisesti vihjailee meille tällaista, sitä alkaa uskoa. Tämä tapahtuu kenelle tahansa, taas sama, pitkäaikainen oleskelu epäterveessä ympäristössä sairastuttaa, oli alunperin sitten kuinka terve tahansa. Tärkeää on ottaa selvää siitä, kuinka tällainen riippuvuussuhteeseen uppoaminen tapahtuu, jolloin osaa olla enemmän tietoinen prosessista ja irtautua siitä ajoissa. Toinen olennainen asia on opetella kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja ymmärtämään mitä kokee ja miksi. Tällöin huomaa omasta itsestään ne merkit, jolloin alkaa ajautua kohti kykenemättömyyttä, ja on mahdollista pysäyttää tämä ketju lähtemällä pois epäterveestä ympäristöstä.

      Reaktiosi on joka tapauksessa täysin luonnollinen ja tosiaan, sinä et ole (ja miten voisitkaan olla) täysin ja ainut syyllinen kaikkeen. Jokainen ihminen on epätäydellinen, eikä keneltäkään voi odottaa täydellisyyttä.

      Poista
  2. Kiitos perusteellisesta vastauksesta. Avasi hyvin asiaa. Kiitos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti