Jälkiä, joita aikuisiin narsistien lapsiin jää

Löysin YouTubesta videon, jossa kuvataan aikuisilla narsistien lapsilla yleisesti esiintyviä lapsuudesta jääneitä jälkiä. Videolla kuvatut asiat ovat mielestäni hyvin kuvaavia ja mielenkiintoisia. Videon on tehnyt Jerry Wise, tässä linkki.

Suomennan lyhyesti pääkohdat videolta, suosittelen kuitenkin katsomaan koko videon, jos mahdollista.


1. Oman energian ja voiman luovuttaminen eri suuntiin
Narsistien aikuisille lapsille on tyypillistä luovuttaa omia resurssejaan, sekä psyykkisiä että konkreettisia, automaattisesti ja yli omien rajojensa. Psyykkisellä puolella tämä näkyy esimerkiksi henkilökohtaisen valtamme poisluovuttamisessa. Tilanne tuntuu turvallisemmalta ja helpommalta silloin, kun automaatisesti pyrimme antamaan toiselle voimakkaamman aseman. Pysyttelemme siis suojassa omaksumalla tilanteissa altavastaajan roolin. Olemme kodissamme oppineet, että näin voimme välttää jonkin verran vaaraa ja ongelmia. Kääntöpuolena emme uskalla olla aitoja toisten läheisyydessä ja joudumme helposti hyväksikäytetyksi. Pirstaloimme energiaamme myös omaksumalla meitä kohtaan osoitetun häpeän, eli yliomistamme kaikki omat pienetkin virheemme ja myös muiden tekemät virheet.

2. Tästä hetkestä irrottautuminen
Narsistien aikuisille lapsille on lapsuudesta jäänyt taipumus irrottautua kuluvasta hetkestä eriasteisesti. Kun tilanne alkaa olla liian ahdistava, ikään kuin poistumme paikalta mielessämme ja jälkeenpäin palaamme takaisin siivoamaan jäljet. Jerry Wise painottaa kuitenkin informatiivisesti, että kyse ei ole todellisuudentajun menetyksestä, vaan irrottautumisesta. Pystymme erottamaan mikä on totta ja mikä ei, mutta emme ole koko itsenämme läsnä ja mukana tapahtumissa.

3. Kokemus eristyneisyydestä
Narsistien aikuisilla lapsilla on taipumusta kokea itsensä yksinäisiksi tai eristyneiksi muidenkin ihmisten keskellä. Usein tämä tarkoittaa sitä, että elämässä olevat ihmissuhteet eivät oikeasti olekaan läheisyyttä tarjoavia (vaan esimerkiksi vuoristoratasuhteita), jolloin kokemus on aito. Samalla kuitenkin hylätyksi tulemisen pelko on voimakas, ja on vaikea tietää pitääkö yllä huonojakin suhteita vai lopettaa niitä. Seurauksena on paikoilleen jääminen. Olemme oppineet, että rakkautta on mahdollista saada vain ehdollisesti, eli ratkaisumme huonossa suhteessa on usein pyrkiä miellyttämään toista enemmän ja enemmän, jotta ansaitsisimme rakkautta. Koska terveitä ja epäterveitä ihmissuhteita on hankala erottaa toisistaan, koemme helposti ylikuormittumista muiden ihmisten läheisyydessä olemisesta, ja kaipaamme rauhoittumistilaa. Äärimmillään voimme jopa yhdistää muut ihmiset ja tuskan väistämättömäksi pariksi.

4. Ratkaisematon sukupolvien trauma
Narsistien aikuiset lapset kantavat usein sisällään useiden sukupolvien ketjussa syntyneitä tunnereaktiomalleja. Lapsuudessa opittua aletaan yleensä pitää normaalina, jolloin sukupolvien ketjussa on opittu pitämään normaalina kaltoinkohtelua. Sukulaisiaan kuuntelemalla onnistuu pitämään yllä vääristynyttä käsitystä siitä, mitä rakkaus on.

5. Käänteiset suuruuskuvitelmat
Narsistinen vanhempi luo lapselleen maailman, jossa lapsi on käänteisesti erityinen, eli kaikki mikä tapahtuu, on lapsen syytä. Lapsi oppii, että asiat, joihin hänellä ei todellisuudessa ole vaikutusmahdollisuuksia (satunnaiset tapahtumat, toisen ihmisen tunteet ja käyttäytyminen) ovat hänen vastuullaan. Aikuisena narsistien lapset kokevatkin olevansa yksin vastuussa kaikesta, mikä ei toimi: muiden ihmisten tunteista, ihmissuhteiden kaatumisesta, epäonnistumisista... Koemme helposti, että kaikki arvostelevat minua, kukaan ei pidä minusta tai että kukaan ei voisi koskaan haluta olla ystäväni/kumppanini. Kaikki nämä ääri-ilmaisut ovat käänteisiä suuruuskuvitelmia, jotka ovat lapsuudesta meille jääneet. Ajattelemme olevamme kielteisellä tavalla erityisiä, ainoita, jotka ovat kaikessa huonoja/surkeita/hyljiksyttyjä, vaikka lopulta olemme samanlaisia kuin kuka tahansa muukin. Tässä on kohta, jossa moni meistä voi kauhistua ja tunnistaa itsensä piilonarsismin kuvauksista. Piilonarsistille on tyypillistä vaihdella positiivisten ja negatiivisten suuruuskuvitelmien välillä, hän on maailman mahtavin, mutta jos maailma iskee kasvoille ja tämä ei ole mahdollista, hän saarnaakin miten erityisen kamala hän on. Olennaista tässä on kuitenkin, että piilonarsisti kokee useinmiten olevansa väärinymmärretty ja marttyyri, eikä koe syyllisyyttä tekemistään teoista. (Välihuomiona: esim. monet psykopaatit hakevat suuruuden tunnetta ajattelemalla olevansa erityisen "pahoja" tai inhottavia ihmisiä, ja nauttivat tästä tunteesta, mikä on ihan eri asia kuin aikuisen lapsen kokema jatkuva syyllisyys ja vastuu muiden tunteista). Moni narsistin lapsi voi tunnistaa myös tämänkinkaltaisia piirteitä itsestään, mutta muista, että piirteet ovat piirteitä. Jos sinulla on halua lähteä työstämään niitä itsessäsi, kaikki on hyvin. Jos sinulla on omatunto ja haluat pyrkiä hyvään, se on kaikkein tärkeintä.

6. Emotionaalinen kietoutuminen
Narsistien aikuisille lapsille on tyypillistä kyvyttömyys pitää yllä tervettä etäisyyttä ihmissuhteissa. Narsisti kietoo lapsensa omaksi jatkeekseen, jolloin lapsi oppii ihmissuhteiden olevan ylikietoutuvia. Jerry Wise kuvaa, miten terveen etäisyyden puute itseasiassa aiheuttaa erillisyyden ja näkymättömyyden kokemuksia. Kun kaksi onkin yksi, ei ole enää kahta erillistä ihmistä, jotka voisivat kokea yhteyden toisiinsa. Narsistisen vanhemman kanssa oli olemassa vain narsisti, ja lapsi oli osa häntä. Aikuinen lapsi pyrkii myöhemmin jatkamaan tätä symbioosia, koska kokee sen olevan ainut tapa olla ihmissuhteessa. Näin ollen pyrimme ratkaisemaan ihmissuhteissamme olevia ongelmia lisäämällä läheisyyttä ja kietoutumista toiseen ihmiseen. Koemme yhteyden puutetta, mutta emme ymmärrä sen johtuvan symbioosimaisesta tilasta, jossa kumpikaan osapuoli ei tule kohdatuksi omana itsenään.




Neiti Kettu

Kommentit