World Narcissistic Abuse Awareness Day: Näkymättömät haavat
Kesäkuun ensimmäinen päivä on täällä jälleen ja tämä päivä on omistettu tietoisuuden lisäämiselle narsistisen väkivallan jäljistä. Yhä edellen yhteiskunnassa jää pimentoon väkivaltaa, joka ei jätä selkeitä jälkiä uhriinsa. Ja mikä pahempaa, suuri osa ihmisistä puolustelee ja selittelee tätä väkivaltaa. Lähes jokainen on julkisesti puheissaan kaikenlaista väkivaltaa vastaan, mutta koska väkivalta on monelle etäinen ja kaukainen käsite, he eivät näe silmiensä edessä tapahtuvaa väkivaltaa. Sen sijaan he ehkä tajuamattaankin puolustelevat väkivaltaa: "Hänellä on vain hankalaa/ Se johtuu sitä, kun hän koki sitä ja tätä/ Hän nyt vain on sellainen/ Yritä ymmärtää, et voi hylätä häntä/ Kyllä hän kuitenkin yrittää parhaansa / Kyllä hän silti rakastaa sinua". Näiden lauseiden rivien välissä oleva viesti on: "Väkivaltaa pitää sietää ja väkivaltaisen ihmisen läheltä ei saa lähteä pois, jos väkivallalle on löydettävissä jokin selitys". Käytännössä väkivallalle on aina löydettävissä jokin selitys. Silti sitä ei tarvitse sietää. On väkivallan tekijän itsensä vastuulla työskennellä näiden selitysten kanssa muuttaakseen käyttäytymistään. Valitettavasti moni narsistinen tai psykopaattinen väkivallan tekijä ei tätä vastuuta kykene ottamaan.
Jokainen kauhistelee mustelmaa ja lyötyjä kasvoja. Entä näkymätön väkivalta? Näkymättömien jälkien kanssa uhri kohtaa usein lauseita: "Taidat nyt hieman ylireagoida" tai "Mietitäänpä nyt asiaa uudelleen, ettet liioittelisi". Entä uhriksi tekeytyvä väkivallan tekijä tai yhteisön hyväntekijänä tunnettu väkivallan tekijä? Väkivallan uhri voidaan jopa leimata ja sulkea ulos yhteisöstä. Tietoisuus narsismista ja psykopatiasta on yhä edelleen hyvin vähäistä, vaikka moni toivoisi oppineensa näitä asioita jo peruskoulussa.
Sandra Brown (mm. saferelationshipsmagazine.com) sanoo, että ammattilaisilta eniten pimentoon jäävä ja väärin tulkituin selviytyjien oire on kognitiivinen dissonanssi. Kognitiivisessa dissonanssissa useampi ristiriitainen käsitys taistelee selviytyjän mielessä ja varsinkin selviytyjän alkaessa hiljalleen tiedostaa väkivaltaa, nämä käsitykset voivat yhtäkkisestikin vuorotella ja ottaa valtaa. Ammattilainen ei välttämättä ymmärrä, miten voimakas traumasidos selviytyjän ja väkivallan tekijän välillä voi olla. Osa ammattilaisista voi olla ymmärtämätön traumasidokselle ja tulkita, että kyseessä on suhde, jossa on "hyviä ja huonoja puolia" ja kannustaa selviytyjää pohtimaan suhdetta kuin väkivaltaa sisältämätöntä suhdetta. Ymmärtämättömyys näkymättömästä väkivallasta ja traumasidoksesta voi myös estää ammattilaista ymmärtämästä, että selviytyjän itsestään etsimät viat eivät välttämättä ole olennaisia (eli ne eivät tosiaankaan ole aiheuttaneet väkivaltaa tai ole siitä vastuussa), jolloin näitä "itsetutkiskeluja" pohditaan yhdessä kuin se olisi relevanttiakin. Kumpikaan näistä ei vie selviytyjän toipumista eteenpäin, sillä väkivallan tunnistaminen väkivallaksi on olennaista. Osa ammattilaisista voi tulkita kognitiiviseen dissonanssiin liittyvän heilahtelun ja ahdistuksen myös tunne-elämän epävakaudeksi, minäpystyvyyden puutteeksi tai muuksi sisäsyntyiseksi oireeksi ymmärtämättä, että kognitiivinen dissonanssi on kaikilla selviytyjillä esiintyvä oire.
Tietoisuuden lisääminen tästä aiheesta onkin siten tärkeää ja jokainen meistä selviytyjistä on osaltaan mukana lisäämässä sitä. Kiitokset siis teille kaikille, te olette kaikki osa tätä uutta aaltoa. Voimia ja jaksamista jokaiselle!
Neiti Kettu
Jokainen kauhistelee mustelmaa ja lyötyjä kasvoja. Entä näkymätön väkivalta? Näkymättömien jälkien kanssa uhri kohtaa usein lauseita: "Taidat nyt hieman ylireagoida" tai "Mietitäänpä nyt asiaa uudelleen, ettet liioittelisi". Entä uhriksi tekeytyvä väkivallan tekijä tai yhteisön hyväntekijänä tunnettu väkivallan tekijä? Väkivallan uhri voidaan jopa leimata ja sulkea ulos yhteisöstä. Tietoisuus narsismista ja psykopatiasta on yhä edelleen hyvin vähäistä, vaikka moni toivoisi oppineensa näitä asioita jo peruskoulussa.
Sandra Brown (mm. saferelationshipsmagazine.com) sanoo, että ammattilaisilta eniten pimentoon jäävä ja väärin tulkituin selviytyjien oire on kognitiivinen dissonanssi. Kognitiivisessa dissonanssissa useampi ristiriitainen käsitys taistelee selviytyjän mielessä ja varsinkin selviytyjän alkaessa hiljalleen tiedostaa väkivaltaa, nämä käsitykset voivat yhtäkkisestikin vuorotella ja ottaa valtaa. Ammattilainen ei välttämättä ymmärrä, miten voimakas traumasidos selviytyjän ja väkivallan tekijän välillä voi olla. Osa ammattilaisista voi olla ymmärtämätön traumasidokselle ja tulkita, että kyseessä on suhde, jossa on "hyviä ja huonoja puolia" ja kannustaa selviytyjää pohtimaan suhdetta kuin väkivaltaa sisältämätöntä suhdetta. Ymmärtämättömyys näkymättömästä väkivallasta ja traumasidoksesta voi myös estää ammattilaista ymmärtämästä, että selviytyjän itsestään etsimät viat eivät välttämättä ole olennaisia (eli ne eivät tosiaankaan ole aiheuttaneet väkivaltaa tai ole siitä vastuussa), jolloin näitä "itsetutkiskeluja" pohditaan yhdessä kuin se olisi relevanttiakin. Kumpikaan näistä ei vie selviytyjän toipumista eteenpäin, sillä väkivallan tunnistaminen väkivallaksi on olennaista. Osa ammattilaisista voi tulkita kognitiiviseen dissonanssiin liittyvän heilahtelun ja ahdistuksen myös tunne-elämän epävakaudeksi, minäpystyvyyden puutteeksi tai muuksi sisäsyntyiseksi oireeksi ymmärtämättä, että kognitiivinen dissonanssi on kaikilla selviytyjillä esiintyvä oire.
Tietoisuuden lisääminen tästä aiheesta onkin siten tärkeää ja jokainen meistä selviytyjistä on osaltaan mukana lisäämässä sitä. Kiitokset siis teille kaikille, te olette kaikki osa tätä uutta aaltoa. Voimia ja jaksamista jokaiselle!
Neiti Kettu
Kommentit
Lähetä kommentti