Ketunhäntä kainalossa

Palaan vielä tarkemmin aiheeseen C-PTSD eli kompleksi post traumaattinen stressioireyhtymä (lyhyemmin kompleksi trauma). Kirjoitin jo aiemmin turvareaktioista (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista turvareaktiosi ) ja flashbackeista (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Miten selvitä flashbackeistä ), mutta haluan vielä tarkentaa C-PTSD:n oireiden tunnistamista. Nämä oireet ovat yleensä vaikeasti tunnistettavissa, ja niiden nimeäminen helpottaa suuresti toipumisprosessin suuntaamista. Tunnepohjaiset flashbackit yhdistettynä sisäiseen kriitikkoon ovat yleensä oireita, jotka ovat muuttuneet osaksi tavallista olemisen tapaasi, pidät niitä osana itseäsi, ja siten ne aiheuttavat sinulle tunteen: "minussa on pakko olla jotakin vikaa, miksi tässäkin reagoin taas näin ja miksi en taaskaan pystynyt tähän ja miksi tämäkin on minulle niin vaikeaa!". Kun tunnistat ne C-PTSD:n oireiksi, sinun on helpompi ymmärtää, etteivät ne ole väistämättömiä osia sinua itseäsi, vaan ne ovat jäänteitä...

Tämä on erityisen tärkeä aihe narsistisessa suhteissa eläneille. Moni meistä on tottunut kritisoimaan itseään rankasti ja vaatimaan itseltään mahdottomia. Se on ollut ainoa mahdollinen tapa selvitä narsistisessa suhteessa, sillä narsisti odottaa täydellisyyttä, juuri sellaista kuin se hänen mielessään milläkin hetkellä on, ja heti. Vaatimus on mahdoton, mutta koska olemme yrittäneet ylläpitää suhdetta, olemme pyrkineet toteuttamaan sitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut havaita suhde sellaisena kuin se on, mihin emme sillä hetkellä kyenneet, jolloin olemme pyrkineet hallitsemaan tilannetta rajoittamalla ja säännöstelemällä itseämme. Näin olemme voineet ylläpitää edes illuusiota siitä, että voimme vaikuttaa asioihin. Tämä taipumus on voinut narsistisen suhteen aikana iskostua meihin niin voimakkaasti, ettemme välttämättä edes huomaa sen kaikkia ilmenemismuotoja. Kirjoitan seuraavassa kirjoituksessa vielä lisää C-PTSD:stä ja sisäisestä kriitikosta (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnist...

Ensikontakti tietoon narsismista on usein samaan aikaan vapauttava sekä kauhistuttava asia. Sitä ennen olet voinut pitkään etsiä vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan ei ole osannut vastata, ja nyt, edessä on palanen, joka loksahtaa täydellisesti paikoilleen. Sitä ei uskalla uskoa todeksi, ei halua olla liian "dramaattinen" tai muuten järkyttää pakkaa, mutta sydän sanoo: "ota selvää lisää, tässä on se jokin mitä haluat tietää". Lopulta löytää täysin uudenlaisen maailman, tavan ajatella, ja ihmettelee, miksei näistä asioista puhuta enemmän ja julkisemmin. Tarve olisi suuri, ja mahdollisesti jopa pitkänkin tietämättömyytesi jälkeen voit olla katkerakin siitä, miksei kukaan sanonut sinulle näitä asioita aiemmin. Monesti kuulee, että heränneet selviytyjät harmittelevat aiempia mielenterveyden kontaktejaan, jotka yrittivät auttaa asioiden vierestä, mutta eivät koskaan osanneet ohjata oikeaan suuntaan toipumispolulla. Niin mahdolliset oireesi ovat voineet junnata vuosia...

Käsittelin kahdessa aiemmassa kirjoituksessa rajoja kohtaan tulevan uhan ja heikkojen rajojen tunnistamista (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista, milloin rajojasi uhataan ja milloin rajasi ovat heikot ) ja omien rajojen luomista/löytämistä (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Minkälaiset minun rajani ovat? ). Käsittelen tässä kolmannessa kirjoituksessa rajojen ylläpitämistä ja sitä, miten pitää niistä kiinni. Tämä ei välttämättä ole aivan yksinkertainen tehtävä, vaikka siltä kuulostaisikin. Rajojensa venyttämiseen tottuneelle ihmiselle rajojen asettaminen on pitkä prosessi, joka tapahtuu pienin askelin. Rajojen asettamista ja ylläpitämistä voi harjoitella joka päivä. Alussa on esimerkiksi ok keksiä tekosyitä sille, miksei suostu johonkin asiaan. "Minun pitää sitä ja tätä, en voi", vaikka se ei olekaan se oikea syy. Ei tarvitse heti kyetä asettamaan sitä haavoittuvaista ja aitoa oikeaa syytä esille. Kun prosessissa menee eteenpäin ja rajat vahvistuvat, alkaa tuntua luonno...

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin rajoja kohtaan tulevan uhan ja heikkojen rajojen tunnistamista (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Tunnista, milloin rajojasi uhataan ja milloin rajasi ovat heikot ). On kuitenkin tärkeää ylipäänsä tietää, minkälaiset omat rajat ovat, ja narsistisen suhteen jälkeen tätä tietoa ei yleensä kovin selkeänä mielessä ole. Kun olet oppinut tunnistamaan uhan tunteen rajoja kohtaan, voit sitä kautta tunnistaa osan rajoistasi. Tämä on kuitenkin varsin passiivinen tapa tarkastella omia rajojaan, ikään kuin ne olisivat jotenkin ennalta määrättyjä ja sinun pitäisi vain löytää ne. Ei, sen sijaan rajat ovat ensisijaisesti sinun määrittelemiäsi . Voit päättää ne itse. Tämän vuoksi rajojesi löytäminen vaatii aktiivista tarkastelua ja oman itsesi löytämistä. Opaskirjaksi tähän prosessiin mukaan suosittelen Adelyn Birchin kirjaa Boundaries After A Pathological Relationship . Pohjaan osan kirjoitukseni jutuista myös tähän kirjaan. Mitä rajat ovat? Rajat ovat tapa, jo...

Narsistisessa suhteessa eläminen on käytännössä jatkuvaa rajojen venymistä ja rikkomista. Siitä on muodostunut normaali tapa elää ja toimia, jolloin ei enää välttämättä osaa edes huomata, milloin joku pyrkii venyttämään ja rikkomaan rajojasi. Silmien avautumisen jälkeen joudut konkreettisesti opettelemaan mitä rajat tarkoittavat, miltä tuntuu silloin, kun rajat ovat uhattuna, ja miten pitää rajoja yllä. Tämä aihe on niin suuri, että jaan sen useampaan kirjoitukseen. Aloitan ensin kysymyksellä siitä, miten voi tunnistaa uhan rajoja kohtaan tai heikot/olemattomat rajat. Rajat ovat asia, joiden moni olettaa olevan itsestäänselviä, mutta ne eivät lopulta ole. Varsinkin narsistisen suhteen jälkeen ne ovat epäselviössä, mutta käytännössä harva ns. tavallinenkaan ihminen on tarkemmin miettinyt rajojaan. Moni vain elää eteenpäin elämäänsä, ja pysähtyy miettimään asioita vasta törmättyään tilanteeseen, jossa joutuu manipuloiduksi tai muuten rajattomaksi. Usein vasta kokemukset (ja kokemusten ...

Empatiaan käsitteenä liittyy monia asioita, joita joutuu pohtimaan törmättyään vakavasti narsistiseen ihmiseen. Tavallisesti empatia toimii ilman, että sitä tarvitsee kummemmin pohtia tai ajatella, sillä ihmiset tuntevat sosiaalisen elämän perussäännöt. Narsistin kanssa mikään ei kuitenkaan toimi samalla tavalla. Tämä on aihe, jota olen viime vuosina pohtinut paljon ja miettinyt mihin kaikkeen se liittyy. Richard Grannon on juuri tehnyt hyvän videon aiheeseen liittyen ja halusin linkittää sen tänne, kuin myös kirjoittaa lisää aiheesta. Empatia itsessään tarkoittaa kykyä ymmärtää ja tuntea samaa, mitä toinen ihminen sisällään kokee. Järkitasoista ymmärtämistä kutsutaan kognitiiviseksi empatiaksi ja saman tunteen kokemista emotionaaliseksi empatiaksi . Hyvä esimerkki näiden kahden vertaamiseksi on verrata keskenään autismia ja psykopatiaa. Autismiin liittyy merkittäviä vaikeuksia kognitiivisessa empatiassa, eli autistisella ihmisellä on vaikeuksia tulkita toisen ihmisen eleitä, ilme...